Ajatukset virtaa ja olo on neuvoton. Päätin ottaa askeleen ja jakaa sen teiän kanssa :)
Olin 1,5v. Iltaa istumassa ystäväni luona kun hetki pysähtyi ja kiinnitin katseeni kiinnostavaan mieheen.. Katseemme kohtasivat ja huomasin jo olevamme kasvotusten juttelemassa niitä näitä :) ilta päättyi ja eri teille lähdimme. Miehen numeron sain ystävältäni ja olin ottamassa yhteyttä,kun hän kerkesikin ensin... Ihastuin,mies pyöri ajatuksissani ja haikea olo kun en nähnyt. Viestittelimme ja sovimme treffit hänen luo. Perhosia vastassa ja tunsin itseni epävarmaksi,pikkutytöksi. Hän oli kokannut 3 ruokalajin menuun ja ilta oli mahtava,ajatuksemme kohtaa,aika juoksee ja en olisi millään halunnut illan päättyvän. Olen 28v. 2 lapsen äiti,erosin lasten isästä 2v. Sitten,meillä on vuoroviikoin lapset luonamme,yhteishuoltajuus. Tämä mies 31v. Ei kokemuksia seurustelusta,työ ollut elämän veto.
Tapailimme,vietimme aikaa yhdessä.. Samat mielenkiinnon kohteet,ajatukset kohtaa,elämän katsomus.. Kuin olisin löytänyt sielunkumppanin ja elämäni miehen. Lasten kanssa mies tulee toimeen,lapset tykästy heti kun näki,paljoa kuitenkaan ei lasten kanssa nähneet. 8kk oli tapailua jatkunu,kunnes puhuimme suhteen aloittamisesta(itse koin jo olevamme) olinhan nähnyt miehen ystävät,perheen kuten hän myös omani. Hän epävarma suhteesta,lapset mietityttää ja miettii onko tämä se mitä todella haluaa. On siis kova mietiskelijä. Vaadin vastauksen haluaako olla kanssani ja ei osannut vastata. Erosimme ja 2kk päästä aloimme näkemään uudestaan ja mies sanoi ikävöivänsä ja haluavansa minut ja kattovan mitä tästä tulee.
Kunnes tuli uudestaan miehen aloitteesta epävarmuus,onko tämä todella nyt sitä mitä hän haluaa. Olimme 1v. Tapailleet kun mies sanoi rakastavansa,vastasin myöntävästi. Meillä mennyt omasta mielestäni hyvin,en ole lasten suhteen vaatinut,olen antanut miehen omalla painollaan tulla ja tehdä. Häntä pelottaa että satuttaa minua, koska ei tiedä mitä haluaa. Juttelimme pitkään ja ainut mitä vaadin tietää haluaako hän olla kanssani nyt,tällä hetkellä,en vaadi lupausta tulevaisuudesta,hän ei osaa vastata. Vaihdoimme asuntomme avaimet,emme siis asuneet yhdessä,puhetta oli. Avainten vaihdon jälkeen mies murtui ja itki,itki ja sanoi rakastavansa ja et ei halua menettää,mitä hyvää meistä olisikaan tullut ja olen se mitä hän on etsinyt.
En ymmärrä,johtuuko tämä epävarmuudesta? Vai... Olen sekasin,itse olen vastannut miehelle että olet se kenet haluan,voin antaa aikaa,tilaa,mitä tarviit,kunhan saan vastauksen haluatko olla kanssani. Eilen mies otti yhteyttä ja kyseli niitä näitä ja ilmoitti ystävänsä häät olevan viikon päästä minne pyys minut aveciksi. TÄH?? Olen ymmälläni,sekaisin ja en tiedä mitä tehdä,pelkään että olen kärsimätön ja menetän suurta,jos luovutan mutta tuntuu että lähtemällä säästän itseäni..
Toivottavasti tästä saa jotain selkoa... Kiitos ajastanne!
Olin 1,5v. Iltaa istumassa ystäväni luona kun hetki pysähtyi ja kiinnitin katseeni kiinnostavaan mieheen.. Katseemme kohtasivat ja huomasin jo olevamme kasvotusten juttelemassa niitä näitä :) ilta päättyi ja eri teille lähdimme. Miehen numeron sain ystävältäni ja olin ottamassa yhteyttä,kun hän kerkesikin ensin... Ihastuin,mies pyöri ajatuksissani ja haikea olo kun en nähnyt. Viestittelimme ja sovimme treffit hänen luo. Perhosia vastassa ja tunsin itseni epävarmaksi,pikkutytöksi. Hän oli kokannut 3 ruokalajin menuun ja ilta oli mahtava,ajatuksemme kohtaa,aika juoksee ja en olisi millään halunnut illan päättyvän. Olen 28v. 2 lapsen äiti,erosin lasten isästä 2v. Sitten,meillä on vuoroviikoin lapset luonamme,yhteishuoltajuus. Tämä mies 31v. Ei kokemuksia seurustelusta,työ ollut elämän veto.
Tapailimme,vietimme aikaa yhdessä.. Samat mielenkiinnon kohteet,ajatukset kohtaa,elämän katsomus.. Kuin olisin löytänyt sielunkumppanin ja elämäni miehen. Lasten kanssa mies tulee toimeen,lapset tykästy heti kun näki,paljoa kuitenkaan ei lasten kanssa nähneet. 8kk oli tapailua jatkunu,kunnes puhuimme suhteen aloittamisesta(itse koin jo olevamme) olinhan nähnyt miehen ystävät,perheen kuten hän myös omani. Hän epävarma suhteesta,lapset mietityttää ja miettii onko tämä se mitä todella haluaa. On siis kova mietiskelijä. Vaadin vastauksen haluaako olla kanssani ja ei osannut vastata. Erosimme ja 2kk päästä aloimme näkemään uudestaan ja mies sanoi ikävöivänsä ja haluavansa minut ja kattovan mitä tästä tulee.
Kunnes tuli uudestaan miehen aloitteesta epävarmuus,onko tämä todella nyt sitä mitä hän haluaa. Olimme 1v. Tapailleet kun mies sanoi rakastavansa,vastasin myöntävästi. Meillä mennyt omasta mielestäni hyvin,en ole lasten suhteen vaatinut,olen antanut miehen omalla painollaan tulla ja tehdä. Häntä pelottaa että satuttaa minua, koska ei tiedä mitä haluaa. Juttelimme pitkään ja ainut mitä vaadin tietää haluaako hän olla kanssani nyt,tällä hetkellä,en vaadi lupausta tulevaisuudesta,hän ei osaa vastata. Vaihdoimme asuntomme avaimet,emme siis asuneet yhdessä,puhetta oli. Avainten vaihdon jälkeen mies murtui ja itki,itki ja sanoi rakastavansa ja et ei halua menettää,mitä hyvää meistä olisikaan tullut ja olen se mitä hän on etsinyt.
En ymmärrä,johtuuko tämä epävarmuudesta? Vai... Olen sekasin,itse olen vastannut miehelle että olet se kenet haluan,voin antaa aikaa,tilaa,mitä tarviit,kunhan saan vastauksen haluatko olla kanssani. Eilen mies otti yhteyttä ja kyseli niitä näitä ja ilmoitti ystävänsä häät olevan viikon päästä minne pyys minut aveciksi. TÄH?? Olen ymmälläni,sekaisin ja en tiedä mitä tehdä,pelkään että olen kärsimätön ja menetän suurta,jos luovutan mutta tuntuu että lähtemällä säästän itseäni..
Toivottavasti tästä saa jotain selkoa... Kiitos ajastanne!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miestä pelottaa vain ajatus sitoutumisesta naiseen, jolla on jo lapsia. Lapset eivät ole syy miksi häntä pelottaa, vaan se lasten myötä tullut vastuu. Naimattomalla, lapsettomalla ihmisellä on suuri harppaus astua perheen arkeen mukaan. Se tuntuu sitovalta ja lopulliselta. Pelottaa, että jos tästä ei mitään tule, ja lapset kiintyy... Kai jokainen ihminen myös on elänyt elämänsä ajatellen, että hänellä olisi se ydinperhe, eikä kumppanilla olisi ollut perhettä ennen häntä. Täytyy uusia omaa ajattelumaailmaansa.
Itse painiskelen tällä hetkellä saman ongelman kanssa, tosin olen nainen ja kumppanin lapset eivät minua haittaa. Mutta on se silti suuri vastuu. Mutta jos mies sinua oikeasti rakastaa, eikä halua sinua menettää, hän kyllä tottuu ajatukseen. Kun hän on sinusta kertonut jo muille perheenjäsenille ja vie sinut aveciksi häihin, tarkoittaa se, että hän haluaa sinun olevan mukana hänen elämässään. Anna hänelle aikaa... ja tutustuta hänet lapsiisi pikkuhiljaa. Tehkää yhdessä jotain mukavaa! Pienin askelin eteenpäin.
Olen nähnyt ja viettänyt aikaa siis miehen sukulaisten ja ystävien kesken, joulu,juhannus,pääsiäinen vietetty yhdessä ja lastenkin kanssa pikkuhiljaa tehty kaikenlaista,olemme siis vuoden verran jo nähneet ja olleet :) anteeksi,yli vuos ;)
En miestä ole vaatinut lasten kans "arkirytmiin" vaan odottanut että hän itse ehdottaa,toki olen kysynyt yms. Mutta en ole asiasta pannu pantille... Se mikä tässä mietityttää on se,et on hän nähny,tehny,yms. Kauan menee aikaa jotta voi varmistua asiasta? En halua lapsillenikaan sitä,että näkevät silloin tällöin,kuitenkin kiintyneet ja kyselevät perään... Ahistava tilanne :( ja ymmärrän toki että iso asia hänen puolestaan,mutta jokin päätös on tehtävä,ettei ole soutaa huopaa...
Kauan te olette yhteistä taivalta astuneet miehesi kanssa muumimama? :)
Hyvä jakaa kokemuksia, kun kuitenkin on erilaisia näkökulmia... :)
Olemme olleet yhdessä 3 vuotta. Emme asu vieläkään yhdessä, syynä on puhtaasti työkuviot. Olen ammatissa, jossa pitää aina tulla ja mennä, joten olemme katsoneet että on parempi minulla olevan oma asunto.
En voi sanoa, missä vaiheessa mies tekee päätöksen, mutta meillä jokaisella on oikeus elää omaa elämää. Ei sinun tarvitse hänen päätöstään odottaa lopunikää. Miksi edes odottaa jotain virallista päätöstä? Eikö mies ole jo teoillaan kertonut, että rakastaa sinua?Sen tiedän, että miehiä ärsyttää, jos nainen kyseenalaistaa jatkuvasti yhteisen tulevaisuuden (että välittääkö mies vai ei? ym.) Kuinka usein tapaatte miehen kanssa? Onko tapaamisenne treffejä vai tunteeko hän olevansa jo osa teidän perhettä? Ehkä hänen pitäisi nähdä sitä arkea hieman. Näyttää hänelle, että elämääsi kuuluu pyykkäystä ja että ei se arki ole niin suuri juttu kuin se toisen päässä mahdollisesti on?
Olette hyvää vauhtia menossa eteenpäin, itselläni oli samankaltainen tilanne.
Alku alkoi varovaisesti,- - - - kohta olin puolisoni pikku tytöille, isä, - - - - 1v ja asuimme yhdessä, - - - - - - 4v meillä 1 yhteinen lapsi ja lainalla hankittu omakotitalo. - - - - - 12v meillä oli häätkin- - - 13 v meillä oli ero ja kaksi huushollia, eroa haki vaimoni - - - - - 14v aloimme uudelleen seurustelujakson, kituutimme veloissamme, kahden asunnon loukussa - - - - 16v mulle riitti kituutus lähdin muiden matkaan, mut kuiteskin meillä oli pitkä aika hyvää tasapainoista elämää, oli eron myrskyjäkin, oli ankeutta ja ahdinkoa, oli hyvin käyty elämänkoulu.
Olemme ystäviä edelleen, niin puoliso, kuin kaikki lapsemmekin, oon pappa ja vaari lapsenlapsillekin.
Loppukommenttina, kyllä se homma teilläkin etenee hyvään suuntaan, toivottavasti pysyy suunta vakaana.
Niin mekin suunniteltiin, ja ajateltiin, mutta tuo aviolitto oli ilmeisesti vain siksi että se mahdollisti, että saatiin jaettua kerätty potti lain kirjaimen mukaan ( sekin tapahtui kyl olohuoneessa ja tuttu tuomari laati siitä asiakirjan ) >>>>> tsemppiä vaan asiat etenee omalla painollaan, turhaa niitä on kovasti painostaa, turhha hoppuilu rasittaa rauhallisesti etenijää
Itse seurustelin vuoden miehen kanssa jita pelotti 2 lastani. Tai juurikin vastuu heistä, että onko hänestä siihen.
Reilun vuoden seurustelun jälkeen mies kuitenkin kosi. Kaikki mennyt tosi hyvin. Nyt oltu 2 vuotta yhdessä. Mies tottui hyvin lapsiin. Hänellä ei ole omia lapsia mutta kasvoi lapsuuden isossa perheessä, joka varmaan auttoi asiaan.
Kuullostaa pelottavalla tavalla miten itse tapasin mieheni ja missä nyt olemme! :| itse olen 26v. Mies 29v. Ja miulla 2lasta edellisestä suhteesta, vuoroviikoin tapaaminen lasten kans... Yhteishuoltajuus siis kans lasten isän kans... Meiän alku oli vähän hankalempi,mutta ensitreffit samat,3ruokalakia ja itse kun kokki olen ihastuin päätä pahkaa :D aivan ihanaaa on ollut yhdessä yms. Mutta miehen epävarmuus onko tämä juuri sitä mitä hän haluaa pisti miun laittamaan poikki ja totesin etten elä epävarmuudes koska lapset ja minä siinä kärsimme....
Saa nähä mitä tulevan pitää... Voimia! P.s mistä päin olet,ettei sama mies kyseessä? ;)
Pohjoissuomesta :) muumimamma: olemme paljon viettäneet aikaa toistemme kanssa,kuin paita ja peppu,unohtamatta omaa aikaa mitä kumpikin tarvii.. Lapsiin liittyen en ole vaatinut... Antanut hänen tulla kun haluaa,pikkuhiljaa.
Itse menisin sinne häihin.
Ja antaisin miehelle lisää aikaa, vaikka se pitkältä sinusta tuntuu, että vuosi on jo annettu.
Kaikki on suhteellista, toiselle vuosi pitkä, toiselle lyhyt.
Anna ajan kulua ja NAUTI olostasi miehen kanssa. Hiljaa hyvä tulee!
Toiset vaan ovat luonteeltaan niin varman päälle pelaajia, että haluavat mieluummin katsoa kuin katua.
Lopeta pähkäily ja aikatauluttaminen, syvenny suhteen kehittämiseen edelleen ja yhteisolemiseen.
Kaikki aikanaan.
Lopetin lukemisen, koska olit joka kohtaan tunkenut lukuja ja v.
Ootko siis puoltoistavuotias? Niinkin ton vois tulkita.