Mies vetäytyy omiin oloihinsa juomaan

EI terapeutiksi kirjoitti:

Olemme vieraantumassa mieheni kanssa. Meillä on ollut hyvä yli viisi vuotta kestänyt suhde. Nyt mieheni vetäytyy jatkuvasti omiin ajatuksiinsa ja omiin oloihinsa. Epäilen yhtä sun toista, mutta onko epäilyni turhaa kun meillä seksi on koko liiton ajan sujunut hyvin. Mieheni alkoholin käyttö on loman jälkeen venynyt viikonlopuista viikollekin. Olen sanonut miehelleni, että en rakastele alkoholin hajuisen miehen kanssa. Sanon näin, koska en ikäänkuin kohtaa häntä aidosti...hän tuolloin haluaa intohimoisesti..estottomasti, mutta seksistä tulee ikäänkuin näytös: mieheni tekee kaikenlaista ylimääräistä...antaa minulle, mutta häneltä ei koskaan silloin tule. Hän haluaa pitää minut tyytyväisenä ja mietin, onko se vain sen vuoksi että hän saa olla rauhassa ja juoda oluensa tai viininsä viikollakin. Mietin, että hän ikäänkuin palkitsee minut ja saa itselleen palautetta siitä, että on edelleen hyvässä mieskunnossa vaikka ottaakin alkoholia. Vai onko kyse siitä, että hän vain siirtyy nautinnosta toiseen päästäkseen eroon ahdistuksestaan? Mietin myös miksei hän tule kanssani - onko tunto alkoholin vuoksi huonompi vai onko hänellä tullut aiemmin päivällä jo jonkun toisen kanssa? Edellinen mieheni oli seksiaddikti, joka tapaili pitkin päivää naisia ja miehiä kun olin töissä (ja hän 'töissä' kotona). Tämä kokemus on tietysti koko ajan vaikuttamassa taustalla siihen, miten suhtaudun mieheni tekemisiin. Onko edessä taas sama kuvio vaikka mies on eri? Näitä kun pähkäilee niin järki meinaa lähteä. Alkuaikoina mieheni sammui sohvalle jo ennen klo 21 ja tuolloin pidin hänelle puhutteluja, ettei tällainen vetele. Hän ryhdistäytyi ja ymmärsin, että hänellä oli paljon angsteja edellisestä liitostaan eli oli aika rikki ihmisenä. Vieläkään välit omaan lapseen eivät ole kunnossa, kun ex on vieraannuttaja joka manipuloi lastaan.En halua olla kenenkään terapeutti, mutta joudun miettimään edelleen juoko hän suruunsa. Tätä kirjoittaessa hän on yksin mökillä ja minä kotona. Lähdin mökiltä, kun hän otti liikaa enkä jaksanut katsoa enää. Riitelimme ja hän sanoi liittomme olevan finaalissa: hän ei halua kuulla olevansa alkoholisti. Rakastan häntä, mutta en uhraa elämääni olemalla terapeutti. Aiemminkin on ollut yhteenottoja, mutta erolla hän ei ole uhannut. Miten tällainen pitäisi ottaa? Oikea rakkaus ei ole sitä, että kantaa toisen ihmisen puolesta tunteet, joita toinen ei halua. En halua tuntea olevani kaatopaikka. Haluan takaisin hyvän yhteyden mieheeni. Hän itse ei ymmärrä miten myrkyttää suhteemme.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä