Oon omassa perheessäni tietääkseni n. 16. Aupair ja ajattelin kysyä teiltä rakkaat kolleegani monesko Aupair olette perheessänne?
Aupairiksi aikoville voisin neuvoa, että kannattaa hankkia perhe missä on ollut mahdollisimman vähän Aupaireja. Asiasta kannattaa tiedustella ja jos luku menee yli kymmenen kannattaa jo vähän harkita.
Omalla kohdallani voisin kertoa ensin ne asian hyvät puolet. Eli perheeni vanhemmat on "tottuneet käsittelemään" tällaista nuorta naista. Ne ymmärtää tän ikäsen elämää ja tietää mistä puhua jne. MUTTA kun niitä Aupaireja on meillä ollut Ruotsista neljä, täältä Suomesta kahdeksan ja loput vähän sieltä sun täältä niin kyllä jo alkuun huomas ettei ne silleen jotenki jaksa enää kiinnostuu uudest ihmisest niinku ehkä parin ekan kohdalla.
Mul oli alkuun tosi hankalaa niiden kans ja kesti ainaki kuukauden ennenku ne oppi edes mun nimen. Onneks en kuitenkaan alkuun luovuttanu, sillä myöhemmin on menny paremmin ja en oo katunu päivääkään et tälle reissulle lähdin. Myös lapsista huomas et on varmaan vaikee tottuu aina uuteen ihmiseen ja nuorin kapinoi alussa aikalailla.
Voi kuulostaa tosi lapselliselta, mutta mua on ainaki loukannu nähdä sellasii valokuvii niistä edellisistä Aupaireista missä ne on perheen kans jotain tekemäs, jossain reissus tjtn. Monest asiast niinku niist kuvist aistii et ne on ollu tosi tärkeitä ja tulee välil sellanen fiilis et oon ite jäänyt jostain vähemmälle. Mä oon ollu tääl sentäs vuoden ja jäämäs viel toiseks, mut must niil ei ole edes yhtään kuvaa. Okei, tää oli tyhmä esimerkki. Enemmän mua on loukannu muihin Aupaireihin vertailu...eli sellanen parempi-viel parempi mittelö. Ne kyl puhuu hirveesti edellisistä Aupaireista ja arvosteleekin niit mikä ei mua sinänsä häiritse. Tosin en ite haluis, et musta kerrotaan yhtä avoimesti seuraajilleni.
Muuten mulla menee hyvin ja toi on ainut asia mikä mua niis häiritsee. Lapset on ihania, tullaan hyvin toimeen, se on must pääasia, kaikki on hyvin.
Aupairiksi aikoville voisin neuvoa, että kannattaa hankkia perhe missä on ollut mahdollisimman vähän Aupaireja. Asiasta kannattaa tiedustella ja jos luku menee yli kymmenen kannattaa jo vähän harkita.
Omalla kohdallani voisin kertoa ensin ne asian hyvät puolet. Eli perheeni vanhemmat on "tottuneet käsittelemään" tällaista nuorta naista. Ne ymmärtää tän ikäsen elämää ja tietää mistä puhua jne. MUTTA kun niitä Aupaireja on meillä ollut Ruotsista neljä, täältä Suomesta kahdeksan ja loput vähän sieltä sun täältä niin kyllä jo alkuun huomas ettei ne silleen jotenki jaksa enää kiinnostuu uudest ihmisest niinku ehkä parin ekan kohdalla.
Mul oli alkuun tosi hankalaa niiden kans ja kesti ainaki kuukauden ennenku ne oppi edes mun nimen. Onneks en kuitenkaan alkuun luovuttanu, sillä myöhemmin on menny paremmin ja en oo katunu päivääkään et tälle reissulle lähdin. Myös lapsista huomas et on varmaan vaikee tottuu aina uuteen ihmiseen ja nuorin kapinoi alussa aikalailla.
Voi kuulostaa tosi lapselliselta, mutta mua on ainaki loukannu nähdä sellasii valokuvii niistä edellisistä Aupaireista missä ne on perheen kans jotain tekemäs, jossain reissus tjtn. Monest asiast niinku niist kuvist aistii et ne on ollu tosi tärkeitä ja tulee välil sellanen fiilis et oon ite jäänyt jostain vähemmälle. Mä oon ollu tääl sentäs vuoden ja jäämäs viel toiseks, mut must niil ei ole edes yhtään kuvaa. Okei, tää oli tyhmä esimerkki. Enemmän mua on loukannu muihin Aupaireihin vertailu...eli sellanen parempi-viel parempi mittelö. Ne kyl puhuu hirveesti edellisistä Aupaireista ja arvosteleekin niit mikä ei mua sinänsä häiritse. Tosin en ite haluis, et musta kerrotaan yhtä avoimesti seuraajilleni.
Muuten mulla menee hyvin ja toi on ainut asia mikä mua niis häiritsee. Lapset on ihania, tullaan hyvin toimeen, se on must pääasia, kaikki on hyvin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..olen tässä perheessä. Ihan tosi mukavasti on menny isäntäperheen kanssa. Joskus nuo vanhemmat ovat puhuneet edellisistä au paireista vähän negatiiviseen sävyyn, mutta mielestäni se ei ole mitenkään huono juttu. Voin sitten itse yrittää tehdä paremmin niitä juttuja, joissa aiemmilla au paireilla on ollut ongelmia. Edellisiin au paireihin minua ei ole vertailtu ainakaan niin, että olisin itse ollut kuulemassa.
Alusta lähtien olen tullut hyvin toimeen perheen vanhempien kanssa, ja olen tuntenut itseni tervetulleeksi. Ensimmäisinä viikkoina kuljin heidän mukanaan melkeinpä kaikkialla, missä he kävivät, ja niin pääsin samalla kiertelemään ympäri uutta kotikaupunkiani. Olen myös monesti ollut mukana perheen tuttavien luona, ja sitä kautta tutustunut uusiin ihmisiin.
Minusta on mukavaa, kun perheen vanhemmat haluavat tutustua minuun ja ovat kiinnostuneita kuulemaan, millainen perhe minulla on, mitä harrastan ja millaisista asioista pidän. Vaikka he ovatkin työnantajiani, pidän heitä ystävinäni, ja toivon, että ystävyytemme jatkuu vielä au pair -vuoteni jälkeenkin. Samoin he ovat itsekin sanoneet.
Varmasti tutustumista on nopeuttanut ja helpottanut se, että perheenäiti on suomalainen, ja meillä on pari yhteistä tuttua. Se oli alussa mukavaa, että oli jotain yhteisiä puheenaiheita, kun ei vielä muuten kovin hyvin tunnettu. Tosin olimme jo muutaman kuukauden ajan pitäneet yhteyttä sähköpostitse, joten ei ihan tuntemattomaan perheeseen tarvinnut tulla.
Mukavaa on siis ollut, ja luulenpa, että kaikenlaista mukavaa on vielä tulossa. Vielä kun on melkein 9 kuukautta au pair -vuodestani jäljellä. :)
Mun perheellä ei oo koskaan aikasemmin ollu au pairia, enkä mäkään oo ennen ollu au pairina. Ne kohtelee mua niinku perheenjäsentä, sekä vanhempien että lasten kanssa tuun tosi hyvin toimeen, kaikki on täällä tosi ystävällisiä. Välillä huomaa et ne ei oo ajatellu jotain asiaa mun kannalta koska ne ei oo tullu ajatelleeks et sillä vois olla jotain merkitystä, esim. mun piti kysyy (täällä Saksassa ku oon) tosta roskien lajittelusta, ku ne ei ollu tajunnu et ei meillä lajitella läheskään niin tarkasti ku täällä täytyy, mut ne kyllä yrittää aina ottaa mut huomioon, ja sehän kai on tärkeintä. Mun perheen vanhemmat ei oo kovin vanhoja, joten sinänsä "nuoren elämä" on niille ihan tuttu käsite. Eli lyhyesti: parempaa perhettä en vois itelleni toivoa!
Itse olen ollut Yhdysvalloissa nyt kuukauden aupairina jarjeston kautta. Perheella oli minua ennen ollut tytto Saksasta, mutta koska heilla oli mennyt sukset ristiin, han vaihtoi toiseen perheeseen jo neljan kuukauden jalkeen. Perhe on ihan avoimesti kertonut mista asioista heilla tuli ristiriitoja tyton kanssa (esim. eka aupair ei parjannyt toisen lapsen kanssa ja hanella oli aina mielessa juhliminen).
Aluksi perheen aiti vahan vihjasi, etta meidan edellinen aupair hoiti kylla tuonkin kotiaskareen, etta voisitko sinakin tehda sen...Myohemmin ne on kuitenkin ihan minun kuulleni kehunut naapuireille ja tuttaville, kuinka hyvin meilla toimii kaikki asiat ja kuinka tyytyvaisia ne on, etta ne sai hommattua mun edellisen tilalle. Tahan saakka perhe on myos ollut hyvin kiinnostunut suomikulttuuristani, vaikka ne usein aloittaakin sanomalla, etta Saksassa on kuulemma...onko teilla Suomessakin (heh).
tuota seitsemas tai kahdeksas au pair perheessani..en ole huomannut mitaan negatiivista asiassa.Perhe on tottunut au paireihin ja se on hyva.Yha jaksavat olla kiinnostuneita minusta:)
Olin neljä vuotta sitten USA:ssa au pairina perheessä, jolle oli 17 au pairi. En tiennyt sitä vielä sinne lähtiessä, mutta totuus iski paikan päällä. Menin au pairiksi sts:n kautta ja olin todella pettynyt heidän menettelyynsä.
Perheessä olo oli todella hankalaa. Hoidossani oli vain yksi toisella luokalla oleva lapsi, mutta jouduin kestämään häneltä ja vanhemmilta mitä ihmeellisimpiä asioita. Sinnittelin perheessä kuukauden ja ihmettelin, kun koordinaattori koko ajan soitteli ja kyseli et miten menee?? Sit mittani tuli täyteen ja kerroin mitä perheessä oikein tapahtuu: olin palkaton siivooja, auton pesijä, kunnossa pitäjä. Ei lupaa liikkua juuri minnekään heidän kotoaan. Hoidin lasta pisimmillään vanhempien 4 vrk:n työmatkan ajan ensimmäisellä viikollani vieraassa maassa. He saattoivat hävitä perjantaisin jonnekin ja palata sunnuntaina ja selittää, että haluavat vapaat viikonloppunsa viettää ilman au pairia, eivätkä ole minulle menemisistään velvollisia kertomaan.
Koordinaattori totesi vain, että aikaisemmilla au paireilla on ollut samanlaisia tuntemuksia perheestä, eikä kukaan ole viihtynyt vuotta, vaan jotkut ovat jo parin viikon tuttavuuden jälkeen vaihtaneet perhettä. Sitten hän vain harmitteli, että ikävä kun näin myöhään kerron, että olin ollut vain kokeena perheessä, voiko heille enää antaa au pairia ja että minulle oli jo valmiiksi katsottu toinen perhe viereisestä kaupungista, mutta paikka oli täytetty, koska tunnuin viihtyvän perheessä.
Pakkasin laukut ja muutin asumaan toiseen perheeseen, jossa oli au pairina suomalainen tyttö, johon olin tutustunut. Viikon ajan kuljin sieltä käsin poikaa hoitamassa 8.tuntia päivässä ja loppu viikosta lensin Suomeen...
Et ei se aina ole niin ruusuista kuin kuvittelis.
Olen ollut nyt reilut pari viikkoa täällä Sveitsissä ja tietääkseni perheella ei ole ollut minua ennen aupairia. Tulen todella hyvin toimeen perheen kanssa ja he kohtelevat minua kuin perheenjäsentä, ottavat mielipiteeni huomioon ja niin edelleen. Olen todella tyytväinen perheeseeni. Ei tätä parempaa varmaan löydykkään. Tsemppiä ja jaksamista kaikille aupaireille..:)
moi, olen myös sveitsissä au pairina ja ajattelin kysyä että missä päin asut? jos haluisit vaikka joskus treffata :)
Kolmas aupair olen.
Ja minulla menee ihan hyvin, mutta
välillä tuntuu ei kivalta :), kun huomaan
selvästi minua edellisen aupairin olleen
"parhain, mitä heillä todennäköisesti koskaan tulee olemaan". Sen huomaa puheista. Ja minua
myös puhutellaan hänen nimellään.
VAIKKA minulla menee tässä perheessä loistavasti,
kaikki tykkäävät minusta ja minä kaikista.
Hoidan hommani ja ylimääräistäkin.
Ja myös kaveeraan tämän äitin kanssa muutenkin.
En usko, että minulla tulee olemaan tämän perheen kanssa mitään ongelmia,
he kohtelevat minua todella hyvin ja tulemme toimeen loistavasti.
Mutta silti taidan jäädä kakkoseksi edelliselle aupairille.....
Mut semmosta se on.