Mistä sitä sais ja ÄKKIÄ? Mistä sitä hemaisevaa naarasta yöksi tai useammaksi viereen tässä ja nyt? Mitäs sitten kun sitä ei saa? Sittenkö puuskutetaan naama punaisena ja hypitään, ja näytetään apinan raivoammme ja itketään apinan kyyneleitä ja vuodatetaan ne keskustelupalstoille näppistä paukutellen?
Herätkäämme pahvit! Eläimelliset vaistot ohjaavat meitä. Sen huomaa jo edellä kuvaamastani esimerkistä. Miten voisimme määritellä itseämme ihmisiksi, jos emme edes osaa nauttia terveestä elämästä sellaisenaan ja olla tyytyväinen siihen, mitä ON? Miten siitä elämästä ylipäätään voi nauttia, jos se nauttiminen riippuu siitä, että ensin onnistuisi saamaan jotain?
Tyytyväisyys elämään on helppoa niin kauan kun ei ehdollistu sitomaan nautintoa joidenkin tiettyjen asioiden saavuttamiseen. Jonkun sinkun on helppoa olla tyytyväinen silloin, kun hän käsittää, että itse asiassa onnellisuuteen ei välttämättä tarvita toista ihmistä kumppaniksi jakamaan elämää.
Luin tuon etusivun avausesityksen, joka viittaa uniasennoista riitelemiseen, ja nauroin ääneen. Toisiaan "rakastavat" ihmiset eivät osaa edes nukkua sulassa sovussa. Suurenmoista! Näköjään tuollainen osoittaa sen, ettei parisuhdekaan välttämättä ole se suuri onnellisuuden ja autuuden lähde. Lähdet vaeltelemaan levottomana ja etsit suurta aarretta. Mitä oikein etsit? Kun olet sen kuvittelemasi aarteen löytänyt, päässyt parisuhteeseen tai saanut lottovoiton, ei mene aikaakaan, kun jo hetki sitten värissyt onnen tunne hiipuu. Se on kuin tulitikun liekki, joka sammuu sekunneissa.
Tällaisia me olemme. Sidomme onnellisuuden jonkin asian, kuten esimerkiksi parisuhteen tai vaurauden saavuttamiseen ja sitten jälkikäteen ihmettelemme, kun se onni ei kestänytkään kauaa. Todellinen ja oivallettu onnellisuus on kuitenkin jotain sellaista, joka häviä tuulen lailla. Mitä enemmän oivallamme olemaan onnellisia vain tässä ja nyt, sitä pysyvämpää onnellisuutemme on.
Herätkäämme pahvit! Eläimelliset vaistot ohjaavat meitä. Sen huomaa jo edellä kuvaamastani esimerkistä. Miten voisimme määritellä itseämme ihmisiksi, jos emme edes osaa nauttia terveestä elämästä sellaisenaan ja olla tyytyväinen siihen, mitä ON? Miten siitä elämästä ylipäätään voi nauttia, jos se nauttiminen riippuu siitä, että ensin onnistuisi saamaan jotain?
Tyytyväisyys elämään on helppoa niin kauan kun ei ehdollistu sitomaan nautintoa joidenkin tiettyjen asioiden saavuttamiseen. Jonkun sinkun on helppoa olla tyytyväinen silloin, kun hän käsittää, että itse asiassa onnellisuuteen ei välttämättä tarvita toista ihmistä kumppaniksi jakamaan elämää.
Luin tuon etusivun avausesityksen, joka viittaa uniasennoista riitelemiseen, ja nauroin ääneen. Toisiaan "rakastavat" ihmiset eivät osaa edes nukkua sulassa sovussa. Suurenmoista! Näköjään tuollainen osoittaa sen, ettei parisuhdekaan välttämättä ole se suuri onnellisuuden ja autuuden lähde. Lähdet vaeltelemaan levottomana ja etsit suurta aarretta. Mitä oikein etsit? Kun olet sen kuvittelemasi aarteen löytänyt, päässyt parisuhteeseen tai saanut lottovoiton, ei mene aikaakaan, kun jo hetki sitten värissyt onnen tunne hiipuu. Se on kuin tulitikun liekki, joka sammuu sekunneissa.
Tällaisia me olemme. Sidomme onnellisuuden jonkin asian, kuten esimerkiksi parisuhteen tai vaurauden saavuttamiseen ja sitten jälkikäteen ihmettelemme, kun se onni ei kestänytkään kauaa. Todellinen ja oivallettu onnellisuus on kuitenkin jotain sellaista, joka häviä tuulen lailla. Mitä enemmän oivallamme olemaan onnellisia vain tässä ja nyt, sitä pysyvämpää onnellisuutemme on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kokeile olla 10vuotta ihan yksin ilman ystäviä, tai naista/miestä ja tule sitten kirjoittamaan uudelleen sama postaus.
Luuletko sen kymmenen vuoden muuttavan asiaa jotenkin? Se on pitkä aika, mutta tietyt asiat oivaltaneena kymmenen vuoden päästäkään asiat eivät ole toisin, jos niiden ei anna olla toisin ja kun muistaa, että eläimellisten vaistojen ja ehdollistumien ei tarvitse ohjata elämää, jos välttämättä ei halua.