Minulla on ongelmana mieheni viikonloput. Olemme seurustelleet n. 2,5 vuotta, josta 1 vuoden olemme asuneet yhdessä. Mieheni on kohta 30v ja minä 25v. Mieheni on todella ihana ja arki sujuu oikein hyvin, MUTTA ongelmani ovat viikonloput. Olen huomannut, että miehelläni on pakonomainen tarve päästä lähes joka viikonloppu kaverinsa luokse pelailemaan ja juomaan kaljaa, näinä viikonloppuina mies juo keskimäärin 12 kaljaa ja pelailut venyvät usein puoleen yöhön! Jos kavrille ei syystä tai toisesta voi mennä pelaa hän kotona ja juo nuo 12 kaljaa. Seuraava päivä meneenkin sitten pintä krapaluaa parannellessa.
Olen keskustelut asiasta hänen kanssaan jo aikaisemmin (n. puoli vuotta sitten) tästä hänen "viikonloppu harrastuksestaan" ja hän lupasi silloin vähentää näitä iltoja ja vittää aikaa enemmän minun kanssani. Hän skarppasi hetken, mutta nyt tilanne alkaa näyttää taas samalta.
Tämän viikoloput tapahtumat olivat sitten minulle liikaa, olimme yhdessä juhlimassa tuttavamme 30v. synttäreitä ja ilta meni hyvin, kunnes tulimme kotiin tuli meille pientä sanaharkkaa, sitten mieheni sai raivokohtauksen ja alkoi heitellä tavaroita mm. pyykkitelineemme on nyt rusetissa ja jääkaapinovessa hänen nyrkin jälkensä. Olin NIIN tyrmistynyt tapahtuneesta, etten saanut sanaa suustani. Keskustelin seuraavana päivänä hänen kanssaan ja hän pyysi anteeksi ja myönsi että hän ylireagoi. Kerroin hänelle hyvin selkeästi, että minusta tuntu pahalta kun hän juo ja pelailee kaverinsa luona ja että en halua olla tässä suhteessa, ellei näihin viikonloppuihin tule muutosta ja jos hän saa kaikenpäälle vielä tuollaisia raivokohtauksia.
Itse en TODELLAKAAN ole nalkuttaja tyyppiä, enkä ole mieheni menemisiä kieltänyt vaan lähinnä ajatellut että kyllä aikuinen ihminen tietää, milloin liika on liikaa, oli se sitten juominen tai kavereiden kanssa hengailu.
Hän myönsi, että on ehkä ollut liika kavereidensa kanssa ja meidän yhteinen aika arjen ulkopuolella on jäänyt taka-alalle. Hän lupasi minulle jälleen, että tilanne muuttuu jne.. kysymykseni kuuluu mahtaako miehellä olla ongelma alkoholin kanssa? ja menevätkö kaverit todella meidän yhteisen ajan edelle? Meillä on ollut puhetta perheen perustamisesta ym. mutta minua pelottaa, että jos alamme lapsia tässä jossain vaiheessa hankkia, niin mahtaako mieheni todellisuudessa muuttua koskaan..? Tuntuu vain siltä, että kavreit ja juominen on hänellä hyvin "pyhä asia". Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta?
Olen keskustelut asiasta hänen kanssaan jo aikaisemmin (n. puoli vuotta sitten) tästä hänen "viikonloppu harrastuksestaan" ja hän lupasi silloin vähentää näitä iltoja ja vittää aikaa enemmän minun kanssani. Hän skarppasi hetken, mutta nyt tilanne alkaa näyttää taas samalta.
Tämän viikoloput tapahtumat olivat sitten minulle liikaa, olimme yhdessä juhlimassa tuttavamme 30v. synttäreitä ja ilta meni hyvin, kunnes tulimme kotiin tuli meille pientä sanaharkkaa, sitten mieheni sai raivokohtauksen ja alkoi heitellä tavaroita mm. pyykkitelineemme on nyt rusetissa ja jääkaapinovessa hänen nyrkin jälkensä. Olin NIIN tyrmistynyt tapahtuneesta, etten saanut sanaa suustani. Keskustelin seuraavana päivänä hänen kanssaan ja hän pyysi anteeksi ja myönsi että hän ylireagoi. Kerroin hänelle hyvin selkeästi, että minusta tuntu pahalta kun hän juo ja pelailee kaverinsa luona ja että en halua olla tässä suhteessa, ellei näihin viikonloppuihin tule muutosta ja jos hän saa kaikenpäälle vielä tuollaisia raivokohtauksia.
Itse en TODELLAKAAN ole nalkuttaja tyyppiä, enkä ole mieheni menemisiä kieltänyt vaan lähinnä ajatellut että kyllä aikuinen ihminen tietää, milloin liika on liikaa, oli se sitten juominen tai kavereiden kanssa hengailu.
Hän myönsi, että on ehkä ollut liika kavereidensa kanssa ja meidän yhteinen aika arjen ulkopuolella on jäänyt taka-alalle. Hän lupasi minulle jälleen, että tilanne muuttuu jne.. kysymykseni kuuluu mahtaako miehellä olla ongelma alkoholin kanssa? ja menevätkö kaverit todella meidän yhteisen ajan edelle? Meillä on ollut puhetta perheen perustamisesta ym. mutta minua pelottaa, että jos alamme lapsia tässä jossain vaiheessa hankkia, niin mahtaako mieheni todellisuudessa muuttua koskaan..? Tuntuu vain siltä, että kavreit ja juominen on hänellä hyvin "pyhä asia". Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mies ei tule ikinä muuttumaan. Usko pois, pelasta itsesi.
Samaa mieltä tästä. Mies ei muutu, ainakaan toisen pyynnöstä.
Aika heikko viinapää sillä jos 12 kaljasta tulee krapula. Veikkaan että juo muutakin kuin kaljaa.
Mutta tuon miehen kanssa ei kannat mitään perhettä perustaa koska sinä olisit se joka hoitaa kodin ja lapsen hoidon ja miehes joisi kaljaa kavereiden kanssa. Ja väkivaltaisia taipumuksiakin sillä on joten en suosittele olemaan tuon miehen kanssa. Lopultahan naiset kuitenkin tyhmästi tekee että perustavat perheen juoppojen kanssa et se vaan on sitä elämää kun naiset uskoo että omasta miehestä kasvaa aikuinen kun lapsi syntyy.
Kuulostaa omalta isältäni joka pilasi lapsuuteni. Älä ainakaan ala tekemän lapsia hänen kanssaan.
Jep, olin vastaavassa suhteessa. Mitä enemmän anelin kaljan juonnin vähentämistä, sitä enenmmän ärsytin häntä. Lopulta se oli pe-su kavereiden kanssa hillumista, muuten aivan hirveitä riitoja. Hän ei ikinä vkoloppuna ajokunnossa jne. Kunnes lopulta pyysin valitsemaan itseni ja kaljapurkin väliltä....
Nyt olen onnellisessa varmalta tuntuvassa parisuhteessa raittiin miehen kanssa. Välillä kaihertaa tämä ex, koska todella rakastin häntä ja mietin mitä meillä olisi voinut olla jos hän ei olisi ollut a-holisti.
Älä baby hukkaa elämääsi, jos toinen ei näe ongelmaa...
Miehesi ei ole sinulle oikea. Unohda muuttamisen mahdollisuus!
Muutoksen täytyy lähteä henkilöstä itsestään.
Meidän alkutilanteemme oli saman tyyppinen. Muuttaessamme yhteen jatkoin entiseen malliin viikonloppu- ja myös viikkomenojani.
Jokainen viikonloppu kaveriporukallamme oli juomien kostuttama kiertävä kortti-ilta.
Pelasimme sököä pienillä panoksilla ja lopetimme riittävän ajoissa ennen humalatilan liiallista nousua.
Jokainen viikko oli arkisinkin vähintään yksi oma meno.
Olin etukäteen päättänyt, etten muuta tottumuksiani varsinkaan jos niistä huomautellaan.
Ei huomauteltu eikä edes ilmeillä tai äänensävyillä osoitettu mieltä.
Muutaman kuukauden kuluttua havaitsin menojeni supistuneen välttämättömiin ja niiltäkin palasin selvin päin.
Omatunto kolkutteli?!
Teimme yhden kompromissin. Me järjestimme vuorollamme tavanomaisen kortti-illan ja kumppanini kulki mukanani muissa.
Kaikki kaverini olivat aviossa tai seurustelusuhteessa joten naisetkin saivat höpötellessään aikansa kulumaan ilman viiniäkin joten kuljetuspalvelut toimivat omasta takaa.
Kiitos vatauksistanne. Olen nyt kuitenkin päättänyt antaa hänelle vielä mahdollisuuden näyttää, että onko hän tosissaan kanssani vai ei, eili toisin sanoen pystyykö hän huomattavasti vähentämään alkoholin käyttöä ja kaveridensa kanssa hengailua. Rakastan häntä niin paljon ja kaikki muu välillämme toimii, joten olen päättänyt vielä katsoa tämän kortin. Vaikka toiveet ovat korkealla, niin olen päättänyt, jos tilanne näyttää askeltakaan takaisin vanhaan, niin lähden suhteesta ja silloin voin itselleni rehdisti sanoa, että enempää en voinut suhteelle antaa, enkä antanut suhteelemme tilaisuutta.
En tidä, voisiko syy miehen käytökseen olla se ettei hän ole koskaan aikaisemmin seurustellut vakavasti (asunut kenenkään kanssa saman katon alla tms.) jolloin hän ei välttämättä tarkoita mitään pahaa, eikä tarkoituksella ole itsekäs.. vaan häneltä puuttuu käytännön kokemus parisuhteesta.
Teothan sen kertovat. Joko hän muuttuu tai ei muutu, se näkyy muutamassa kuukaudessa. Puheilla ei ole mitään merkitystä silloin, jos puheet ja teot ovat ristiriidassa.
Lapsia älä tee miehen kanssa, joka purkaa aggressiivisuuttaan fyysisesti, vaikka hän ei sinua olisi lyönytkään. Yhdenkään lapsen ei kuulu elää kodissa, jossa hajotetaan raivopäissään tavaroita.
"Olen keskustelut asiasta hänen kanssaan jo aikaisemmin (n. puoli vuotta sitten) tästä hänen "viikonloppu harrastuksestaan" ja hän lupasi silloin vähentää näitä iltoja ja vittää aikaa enemmän minun kanssani. Hän skarppasi hetken, mutta nyt tilanne alkaa näyttää taas samalta."
Tuossahan se vastaus tuli. Ei edes halunnut yrittää kunnolla. Jos elämäsi on tuollaista että miehes juopottelee mielummin kuin viettää sun kanssas aikaa niin ota ero.