Aivan ensiksi sanon, että tämän kirjoituksen voisi aivan yhtä raapustaa myös "ihannemies" -palstalle, aihe ei nimittäin juurikaan ole sukupuoleen sidottu (ainakaan Suomessa). Kuitenkin itse naisena tämän piirteen huomaan ehkä selvemmin oman sukupuoleni edustajissa, mutta päivästä toiseen jatkuva alakulo tuntuu vaivaavan myös miehiä.
Kirjoitukseni pääpointti tulikin esiin jo otsikon kysymyksessä. Vietin juuri muutamia kuukausia rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa, ja nyt vain mietin, pitäisikö sittenkin muuttaa pysyvästi sinne (valitettavasti kuitenkin opiskelut Suomessa tuovat käytännön esteitä tälle haaveelleni, ainakin vielä toistaiseksi). Sen tarkemmin omia tekemisiäni Ruotsissa analysoimatta voin vain todeta läheltä seuranneeni ruotsalaisten elämäniloista ja yritteliästä asennetta ihan jokapäiväisessä elämässä: ruokakaupassa, naapureiden kesken, työpaikalla... minne ikinä menikin. Kontrasti oli valtava palattuani jälleen Suomeen. Hymyn häivää saa kyllä etsimällä etsiä arjen kanssakäymisistä esim. toisilleen tuntemattomien ihmisten parista. Väen tungoksessa saa osakseen usein pelkkiä mulkaisuja, kun anteeksipyydellen yrität päästä läpi, tai kaupan kassa hädintuskin päin katsoo maksavaa asiakasta. Huomattavaa on myös suomalaisten (sekä naisten ETTÄ miesten) ylipaino verrattuna länsinaapurimme kansalaisiin. Fyysinen ja henkinen terveys sekä hyvinvointi tuntuvat siis vahvasti korreloivan keskenään. Tuntuu, että moni suomalainen ei yksinkertaisesti arvosta itseään ja omaa terveyttään, mistäpä muusta heidän ylipainonsa kertoisi. Tilastotiedon mukaan nykyään jo reilusti yli puolet kuolemaan johtaneista taudeista on elämäntapasairauksia. Moni siis ilmeisesti tahtoo hautaan ennen aikaisesti, tai ei ainakaan välitä tippaakaan asiasta. Luulisi kuitenkin esimerkiksi ylipainoisilla vanhemmilla olevan motivaatiota elää mahdollisimman pitkään nähden jälkikasvunsa elämää ja kehittymistä. Valitettavasti monet nuoret äiditkin ovat nykyään ylipainosta kärsiviä, ja samaa lihottavaa ruokaa todennäköisesti syötetään myös omille lapsille. Esimerkin voima on vahva, kun lapset lisäksi näkevät äidin mielummin löhöävän sohvalla, kuin lähtevän lenkkipolulle.
Oletteko huomanneet samoja asioita? Maamme henkinen ja fyysinen hyvinvointi tuntuu olevan pohjamutien tasolla, mikä on todella surullista. Erityisesti näinä vaikeina taloudellisina aikoina irtisanomisineen ja viennin takkuamisineen olisi erittäin tärkeää saada jonkinlainen henkinen persepotku moniin suomalaisiin. Vaan kukapa kissan hännän nostaa ellei...
Kirjoitukseni pääpointti tulikin esiin jo otsikon kysymyksessä. Vietin juuri muutamia kuukausia rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa, ja nyt vain mietin, pitäisikö sittenkin muuttaa pysyvästi sinne (valitettavasti kuitenkin opiskelut Suomessa tuovat käytännön esteitä tälle haaveelleni, ainakin vielä toistaiseksi). Sen tarkemmin omia tekemisiäni Ruotsissa analysoimatta voin vain todeta läheltä seuranneeni ruotsalaisten elämäniloista ja yritteliästä asennetta ihan jokapäiväisessä elämässä: ruokakaupassa, naapureiden kesken, työpaikalla... minne ikinä menikin. Kontrasti oli valtava palattuani jälleen Suomeen. Hymyn häivää saa kyllä etsimällä etsiä arjen kanssakäymisistä esim. toisilleen tuntemattomien ihmisten parista. Väen tungoksessa saa osakseen usein pelkkiä mulkaisuja, kun anteeksipyydellen yrität päästä läpi, tai kaupan kassa hädintuskin päin katsoo maksavaa asiakasta. Huomattavaa on myös suomalaisten (sekä naisten ETTÄ miesten) ylipaino verrattuna länsinaapurimme kansalaisiin. Fyysinen ja henkinen terveys sekä hyvinvointi tuntuvat siis vahvasti korreloivan keskenään. Tuntuu, että moni suomalainen ei yksinkertaisesti arvosta itseään ja omaa terveyttään, mistäpä muusta heidän ylipainonsa kertoisi. Tilastotiedon mukaan nykyään jo reilusti yli puolet kuolemaan johtaneista taudeista on elämäntapasairauksia. Moni siis ilmeisesti tahtoo hautaan ennen aikaisesti, tai ei ainakaan välitä tippaakaan asiasta. Luulisi kuitenkin esimerkiksi ylipainoisilla vanhemmilla olevan motivaatiota elää mahdollisimman pitkään nähden jälkikasvunsa elämää ja kehittymistä. Valitettavasti monet nuoret äiditkin ovat nykyään ylipainosta kärsiviä, ja samaa lihottavaa ruokaa todennäköisesti syötetään myös omille lapsille. Esimerkin voima on vahva, kun lapset lisäksi näkevät äidin mielummin löhöävän sohvalla, kuin lähtevän lenkkipolulle.
Oletteko huomanneet samoja asioita? Maamme henkinen ja fyysinen hyvinvointi tuntuu olevan pohjamutien tasolla, mikä on todella surullista. Erityisesti näinä vaikeina taloudellisina aikoina irtisanomisineen ja viennin takkuamisineen olisi erittäin tärkeää saada jonkinlainen henkinen persepotku moniin suomalaisiin. Vaan kukapa kissan hännän nostaa ellei...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sairaalloisen lihavilla on usein masennusta. Mutta olen huomannut saman ongelman vielä enemmän laihoilla. Anoreksiasta kärsiviä raukkoja, joita jotkut vielä sairaammat ihmiset ovat aivopesseet ihannoimaan laihuutta?! No, heikko ihminen on heikko ihminen. Oma moka jos kaikkeen p.askapuheeseen tyhmänä uskoo. Liian laihat ja liian lihavat kuolevat tosiaan nuorina ja ovat yleensä henkisesti hyvin sairaita ja katkeroituneita omalle elämälleen ja muille ihmisille.
Näinhän se on...itsekin kun matkustan huomaan eron ja sen iloisuuden ja mukavuuden ihmisten kesken. On se kummallista ja sitten välähti...olen itse hymysuinen ja mukava ulkomailla ja täällä SUomessa totinen torvensoittaja. Muutos lähtee aina itsestä, ei ympäristön vaihdosta.
Ennen en ymmärtynyt vanhaa suomalaista sanontaa:
"Kel onni on, se onnen kätkeköön."
Se on aika harmillista. Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät kestä toisen ihmisen onnea. Jopa ihmiset joita luulet ystäviksesi saattavat olla kateellisia jostakin pienestä asiasta...
Kyllä ne onnelliset hyväntahtoiset ja -tuulisetihmiset tässä joukossa turtuvat elleivät saa kaltaistensa seuraa...
Ensiksi pitäisi saada tämän kansakunnan henkinen puoli kuntoon ja sen jälkeen ne jaksaisi hoitaa fyysistä puoltansakin.
Ne hulluimmat ei ole niitä, jotka hakeutuu masennuksen takia lääkärin puheille, vaan ne jotka on niitä ilmapiirin myrkyttäjiä, jotka ei tajua mikä vika siellä omassa navassa on....
No menkää sinne ulkomaille sitten :-)