Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt vuoden verran ja olen jo puoli vuotta miettinyt eroa ja siitä on keskusteltu miehen kanssa, mutta on kuitenkin päädytty vielä yrittämään. Olen 20 ja poikaystäväni 22 ja asumme kaukosuhteessa ja välimatkaa on 300km, joten rahaa ja aikaa kuluu hirveästi ja jotenkin tuntuu ettei suhde ole kaiken vaivan arvoista. Mies on hyvännäköinen ja hänelle on helppo puhua ja meillä on samoja kiinnostuksen aiheita ja hän osaa olla ihana kun olemme kaksisteen, mutta tuntuu silti että jotain puuttuu kun kuuntelee millaisia muiden suhteet ovat...Ja tämä on ensimmäinen seurustelusuhteeni, joten en oikein tiedä mitä odottaa ja mitä piirteitä tulisi kestää, eihän kukaan ole täydellinen, mutta....
Hän on todella puhelias ja hänellä on kärkäs mielipide kaikkeen, hän usein ajattelee vain itseään ja omaa ulkonäköään eikä ole kovin romanttinen. Hän ei söpöile eikä kovin usein näytä välittämistään varsinkaan jos paikalla on muita ihmisiä ja kateellisena katselenkin kun muut parit huomioivat toisiaan vaikka paikalla olisi muitakin, en kuitenkaan tarkoita, että koko ajan pitäisi kyhnätä yhdessä. Hän myös ärtyy helposti eikä kestä läheisyyttä hirveästi. Mies kehuu usein muiden naisten ulkonäköä ja kroppia, vaikka olen siitä huomauttanut hänelle. Luulisi hänen ymmärtävän, että ex-syömishäiriöisenä saan lisää paineita ja mietin kelpaanko hänelle kun saa kuulla koko ajan muiden ihmisten arvostelua hyvässä ja pahassa. Hän kyllä kehuu minuakin välillä, mutta yrittää silti muuttaa tyyliani ja hiuksiani ja ehdottelee koko ajan jotain mitä voisin kokeilla. Voisin minäkin muuttaa hänessä miljoona asiaa, mutta ei kaikesta tarvitse huomauttaa.
Kaukosuhteen takia emme pysty näkemään kuin parin viikon välein, joten tuntuu ettei toista opi tuntemaan riittävästi ja opiskelujen takia kaukosuhde kestää vielä ainakin 2,5v, mikä tuntuu liian pitkältä ajalta kun itse pian valmistumisen jälkeen jo lapsia ja vakiintua. Mies taas ei ole satavarma haluaako lapsia ja ei ainakaan vielä niin pian kuin minä haluaisin. Hänen tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki ja hän ei puhu esimerkiksi tulevaisuudesta siten, että minäkin olisin mukana vaan hän toteaa että haluaa mennä esim Italiaan, mutta ei sano haluavansa mennä sinne minun kanssani. Minä haluaisin matkustella, mutta hänellä ei ikinä ole varaa eikä aikaa eikä intoa lähteä.
Suhteessamme on ollut ihaniakin hetkiä ja en tiedä nyt luovutanko liian helposti, pelkään etten löydä ketään parempaa, mutta mielestäni jo se, että olen miettinyt eroa näin kauan olisi syy jättää, osaatteko viisaampina auttaa minua, olisin kiitollinen vastauksista!
Hän on todella puhelias ja hänellä on kärkäs mielipide kaikkeen, hän usein ajattelee vain itseään ja omaa ulkonäköään eikä ole kovin romanttinen. Hän ei söpöile eikä kovin usein näytä välittämistään varsinkaan jos paikalla on muita ihmisiä ja kateellisena katselenkin kun muut parit huomioivat toisiaan vaikka paikalla olisi muitakin, en kuitenkaan tarkoita, että koko ajan pitäisi kyhnätä yhdessä. Hän myös ärtyy helposti eikä kestä läheisyyttä hirveästi. Mies kehuu usein muiden naisten ulkonäköä ja kroppia, vaikka olen siitä huomauttanut hänelle. Luulisi hänen ymmärtävän, että ex-syömishäiriöisenä saan lisää paineita ja mietin kelpaanko hänelle kun saa kuulla koko ajan muiden ihmisten arvostelua hyvässä ja pahassa. Hän kyllä kehuu minuakin välillä, mutta yrittää silti muuttaa tyyliani ja hiuksiani ja ehdottelee koko ajan jotain mitä voisin kokeilla. Voisin minäkin muuttaa hänessä miljoona asiaa, mutta ei kaikesta tarvitse huomauttaa.
Kaukosuhteen takia emme pysty näkemään kuin parin viikon välein, joten tuntuu ettei toista opi tuntemaan riittävästi ja opiskelujen takia kaukosuhde kestää vielä ainakin 2,5v, mikä tuntuu liian pitkältä ajalta kun itse pian valmistumisen jälkeen jo lapsia ja vakiintua. Mies taas ei ole satavarma haluaako lapsia ja ei ainakaan vielä niin pian kuin minä haluaisin. Hänen tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki ja hän ei puhu esimerkiksi tulevaisuudesta siten, että minäkin olisin mukana vaan hän toteaa että haluaa mennä esim Italiaan, mutta ei sano haluavansa mennä sinne minun kanssani. Minä haluaisin matkustella, mutta hänellä ei ikinä ole varaa eikä aikaa eikä intoa lähteä.
Suhteessamme on ollut ihaniakin hetkiä ja en tiedä nyt luovutanko liian helposti, pelkään etten löydä ketään parempaa, mutta mielestäni jo se, että olen miettinyt eroa näin kauan olisi syy jättää, osaatteko viisaampina auttaa minua, olisin kiitollinen vastauksista!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eroa.
Olet nuori ja haluat varmaan kokea maailmaa ja muitakin miehiä, kunnes asetut aloilleen.
Sinulla menee tuo suhde hukkaan kun mietit mitä haluat siltä. Miehellekin olisit armollinen jos häipyisit taka oikeelle.
Sä ehdit vielä leikkiä kotia aivan tarpeeksi vielä elämässäs.
Kiitos vastauksesta. Mietinkin juuri sitä, että josko jostain voisi löytyä vielä jotain parempaa ja jos joudun tätä miettimään niin luulisin, että paras vaihtoehto on ero. En kyllä tiedä onko se vain utopiaa, että joskus kun löytää jonkun, josta todella tietää, että hän on oikea minulle...mielelläni kuulisin vielä lisää vastauksia
kaukosuhteet EI TOIMI
Toimii aivan loistavasti ja nehän ne vasta toimiikin. Lähipiirissä löytyy ja paremin heilä menee kuin muilla kokoajan toisissaan nyhjäävillä.
ne toimii VAIN siinä tilanteessa, että kyseessä on ns "vanha pari", joka on joutunut kaukosuhteeseen.
tutustumisvaiheessa ihmiset eivät pysty luomaan tunnesidettä, ETKÄ luottamusta toiseen juurikin tuon välimatkan takia, joten koko homma kaatuu sitten tähän
se on ehkä homo jos peilaa enemmän kuin sinä, tai vähintään bii.