Kirjotan tänne kuullakseni rehellisiä kokemuksia siitä, miten kuljetusalalla (joukkoliikenne yms.) on vaikuttaneet parisuhteeseenne ja muuten perhe-elämään? Onko muuta elämää enää, jääkö matkustelu, näettekö vain nukkumaan mennessä, onko tullut etääntymistä, oireileeko fyysisesti, ..onko mies oskaan kotona?
Olen menossa yhteen miehen kanssa, joka on ottanut uudelleen tapetille linja-auton kuljettajaksi ryhtymisen..vaikka päätyi siihen että se rasittaisi muuta elämää kokolailla. En lähde hyvää suhdetta uhraamaan e.m seurauksien takia vaan jättäydyn tarvittaessa pois "tieltä" mikäli mies haluaa elää tien päällä.
Minulla on oikeus omiin rajoihini mitä jaksan ja mitä en. Mies tekee nyt töitä missä muun elämän eläminen on todella lujan takana. Tulevaisuudessa häämöttää muutto kauas uudelle paikkakunnalle ja pelkään todella mikä minua siellä odottaa, taloudenhoitajan ja tarvittaessa -panon virka, ei vaimon, naisen ja äidin/äitipuolen? Tunteet kärjistävät nyt kovasti. Meillä on ollut todella ihanaa alusta asti keskinäisessä olemisessa, vaikka haasteita on toki menneisyydestä kaikuen, mitkä vaativat oman käsittelynsä.
Onko teillä koemusta että mies olisi jopa kyennyt ottamaan työn joka ei rasita koko muuta elämää? Jos ei, miten menee nyt?
Olen menossa yhteen miehen kanssa, joka on ottanut uudelleen tapetille linja-auton kuljettajaksi ryhtymisen..vaikka päätyi siihen että se rasittaisi muuta elämää kokolailla. En lähde hyvää suhdetta uhraamaan e.m seurauksien takia vaan jättäydyn tarvittaessa pois "tieltä" mikäli mies haluaa elää tien päällä.
Minulla on oikeus omiin rajoihini mitä jaksan ja mitä en. Mies tekee nyt töitä missä muun elämän eläminen on todella lujan takana. Tulevaisuudessa häämöttää muutto kauas uudelle paikkakunnalle ja pelkään todella mikä minua siellä odottaa, taloudenhoitajan ja tarvittaessa -panon virka, ei vaimon, naisen ja äidin/äitipuolen? Tunteet kärjistävät nyt kovasti. Meillä on ollut todella ihanaa alusta asti keskinäisessä olemisessa, vaikka haasteita on toki menneisyydestä kaikuen, mitkä vaativat oman käsittelynsä.
Onko teillä koemusta että mies olisi jopa kyennyt ottamaan työn joka ei rasita koko muuta elämää? Jos ei, miten menee nyt?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse lopetin seilaamisen kun tajusin että parisuhteeni oli äärirajoilla sen vuoksi että olin liian paljon merellä/pois kotoa. Omaksi onnekseni minulla on laaja-alainen koulutus joten uuden työpaikan saaminen maista oli kohtuullisen helppoa, kaikillahan näin ei välttämättä ole. Tosin meni se parisuhde romuksi lopulta silti mutta siihen johtivat eri syyt. Ainakin yritin enkä oikeastaan kadu yhtään että toimin kuten toimin. Ei se jatkuva merellä oleminen mitään kivaa oikeastaan ole, poikamiesten hommia.
Mielestäni siis, jos mies haluaa oikeaa parisuhdetta hän tekee parhaansa sen mahdollistamiseksi eikä lähde merille tai tien päälle, aika surkeaa elää sellaista parisuhdetta :(
Jos mies ottaa työn jota ei halua, vain sinun vuoksi, voit olla varma että se kostautuu myöhemmin. Mies alkaa katkeroitumaan ja muistaa aina että tuon takia luopui haluamastaan työstä. Tuollaisista uhrautumisista ei koskaan hyvää seuraa.
Tämä on UUTTA! Ämmät alkaa narisemaan jo etukäteen, tähän mennessä narina on alkanut vasta arjen astuttua elämään (pari lasta)
Ei se mies voi olla kokoajan kotona sinua ja kotitöitä hyysäämässä, kun rahaakin on ansaittava. Myös miehellä on oltava oma aikansa muuten näitä narinoita ei kestä !!
Aloittajalle sanoisin että älä mene parisuhteeseen, et vain pety itse petät vielä sen kovasti yrittävän miehen ja molempien sukulaiset!
Ota muhammadilta siemen ja anna yhteiskunnan hoitaa, näin saat itsellesi biletysaikaa eikä muut kärsi! Toiset samanlaiset "siskotkin" tykkää...... ;))
(Luoja varjele meitä tämmöisiltä "naisilta ja äideiltä")
Ah, mikä on ihanampaa kuin mies joka on viikot pois ja tulee sitten himokkaana kotiin ja ikävä on kova.
siten ihanaa romanttista aikaa, koska ei ole mahdollisuutta tuhlata aikaa riitelyyn vaan sitä haluaa vain olla yhdessä..
sitten mies taas lähtee ja paljon riittää juteltavaa reissunpäällä sattuneista asioista ja itsekin harrastan viikolla paljon yms.
Jollekin sopii läheisriippuvainen suhde jossa ruikutetan vierekkäin joka päivä ja silti ei mene hyvin.
Joillekin sopii elämä jossa jokainen kotiintulo on juhlahetki ja romantiikka ei kesken lopu kun yhteinen arki ei sitä tapa.
Mies tuo pyykkisäkin kotiin ja minä viikonaikana pikkuhiljaa pesen ja hoidan muutenkin taloutta. Iltaisin katson mitä ohjelmia haluan, viikonloppuna mies katsoo uutisia ja muuta netistä, jotta pysyy ajan hermolla, lisäksi hänellä on töissä radio.
Osan aikaa kotonaolostaan mieskin vain jurottaa, mutta hänkin tarvii sitä omaa aikaa työltä. aina ei tarvitse puhua, voi vain olla. Ihanaa elämää eikä valittamista ole missään kohti.
Kiitos näkökulmista. Sainkin jo rauhotuttua ja ajateltua asioita vähän terveemmältä kantilta. Edellisen kirjottajan vastauksessa oli paljon sitä mitä meillä on nyt ja se on hyvää, ei tässä hätää ole..on saanut joskus kokea pitkän epätyydyttävän ja epäterveen suhteen, kun nyt on saanut oikean rakkaussuhteen..kestää aikansa luottaa että kaikki ei mene samoin nyt. Mielummin nyt purin tänne, kun huudan miehelle ja tuomitsen..turhaan. Mitään ei muutenaan ole vielä lukkoon lyöty työasioissakaan, joten etukäteen marina on turhaa...toivon että kaikki menisi hyvin.