Sitten voi ärsyttää mieheni epäsiisteys!
Oletteko sitä mieltä, että toisen tavat on hyväksyttävä mukisematta, mikäli niihin sisältyy sitä, että astioita ei kanneta olohuoneesta keittiön, imuroidaan kerran kuudessa viikossa, vaatteet, paperilappuset, avaimet jne jätetään juuri siihen, kun sattuu tipahtamaan.
Sovimme aikoinaan, että mieheni tekee ruokaa ja imuroi. Ruokaa tekee ja vaatii siitä niin paljon kiitosta ja kehumista, ettei mikään tunnu riittävän. Vaikka olisin juuri kiittänyt ja sanonut, että oli hyvää, voi vähän ajan päästä kysyä, että "en sitten tykännyt ruoasta vai?". Minä tiskaan, putsaan lieden joka päivä mieheni ruoanvalmistuksen jälkeen, pesen vaatteet, petaan sängyn, vien roskat ja vanhat lehdet jne. Saattaa tiskata pienen määrän tiskiä kerran viikossa ja on sitten jälkikäteen sitä mieltä, että tiskaa tosi usein ja että en vaan halua nähdä sitä puolta. Viimeksi imuroin itse, koska imuroinnista oli jo kaksi kuukautta ja hermot meni. Sen sijaan, että olisi kiittänyt, sanoi, että "niin sun pitikin". Huomaan, että miehelläni on jatkuvaa kireyttä, mikäli on sekaista, mutta silti ei tee mitään. Mikäli pyydän kauniisti viemään astiat keittiöön mukanaan tms, suuttuu ja heittäytyy marttyyriksi. "Kovemmalla äänellä sanomista" en ole edes kokeillut. Pitäisiköhän? Vessapaperia ei vie vessaan, vaan karjaisee, että paperi loppui ja kun vien sitä hänelle, on naama taas niin vääränä että (ilmeisesti siksi, etten ole huolehtinut siitä, että paperia on hänelle myös varastoon).
Hän ei myöskään pese hampaitaan, muutakuin mennessään töihin tai sukujuhliin jne. Minun vuokseni sitä ei tehdä, joten viikonloput ovatkin yleensä suht pusutonta aikaa. Siitäkin saan kuulla "etkö sä rakasta mua enää"-tyylillä.
Onko kellään samanlaista? Oletteko tottuneet miehenne käytökseen ja mukauttaneet omanne siihen onnistuneesti? Jos, niin miten sen teitte? Aikaahan siihen varmasti menee, mutta en tunnu pääsevän enää edes alkuun, kun sieppaa niin älyttömästi. En ole millään tavalla siisteysfriikki, mutta rajansa kaikella. Mielestäni yhteistä kotia ei tarvitse päästää poikamiesboksin kuntoon (sellaisena kun sen sottapytyn omana voi kuvitella).
Kaikki tuo ylläoleva vaikuttaa jo parisuhteeseemmekin siinä määrin, etten enää halua miestäni juurikaan, en ihaile häntä enkä jaksa kiinnostua hänen asioistaan. Olen vaan erittäin pettynyt siitä, että tyytyväisyydestäni ja hyvinvoinnistani ei välitetä, "koska yhteisten asioiden huolenpito ei ole kivaa eikä huvita".
Oletteko sitä mieltä, että toisen tavat on hyväksyttävä mukisematta, mikäli niihin sisältyy sitä, että astioita ei kanneta olohuoneesta keittiön, imuroidaan kerran kuudessa viikossa, vaatteet, paperilappuset, avaimet jne jätetään juuri siihen, kun sattuu tipahtamaan.
Sovimme aikoinaan, että mieheni tekee ruokaa ja imuroi. Ruokaa tekee ja vaatii siitä niin paljon kiitosta ja kehumista, ettei mikään tunnu riittävän. Vaikka olisin juuri kiittänyt ja sanonut, että oli hyvää, voi vähän ajan päästä kysyä, että "en sitten tykännyt ruoasta vai?". Minä tiskaan, putsaan lieden joka päivä mieheni ruoanvalmistuksen jälkeen, pesen vaatteet, petaan sängyn, vien roskat ja vanhat lehdet jne. Saattaa tiskata pienen määrän tiskiä kerran viikossa ja on sitten jälkikäteen sitä mieltä, että tiskaa tosi usein ja että en vaan halua nähdä sitä puolta. Viimeksi imuroin itse, koska imuroinnista oli jo kaksi kuukautta ja hermot meni. Sen sijaan, että olisi kiittänyt, sanoi, että "niin sun pitikin". Huomaan, että miehelläni on jatkuvaa kireyttä, mikäli on sekaista, mutta silti ei tee mitään. Mikäli pyydän kauniisti viemään astiat keittiöön mukanaan tms, suuttuu ja heittäytyy marttyyriksi. "Kovemmalla äänellä sanomista" en ole edes kokeillut. Pitäisiköhän? Vessapaperia ei vie vessaan, vaan karjaisee, että paperi loppui ja kun vien sitä hänelle, on naama taas niin vääränä että (ilmeisesti siksi, etten ole huolehtinut siitä, että paperia on hänelle myös varastoon).
Hän ei myöskään pese hampaitaan, muutakuin mennessään töihin tai sukujuhliin jne. Minun vuokseni sitä ei tehdä, joten viikonloput ovatkin yleensä suht pusutonta aikaa. Siitäkin saan kuulla "etkö sä rakasta mua enää"-tyylillä.
Onko kellään samanlaista? Oletteko tottuneet miehenne käytökseen ja mukauttaneet omanne siihen onnistuneesti? Jos, niin miten sen teitte? Aikaahan siihen varmasti menee, mutta en tunnu pääsevän enää edes alkuun, kun sieppaa niin älyttömästi. En ole millään tavalla siisteysfriikki, mutta rajansa kaikella. Mielestäni yhteistä kotia ei tarvitse päästää poikamiesboksin kuntoon (sellaisena kun sen sottapytyn omana voi kuvitella).
Kaikki tuo ylläoleva vaikuttaa jo parisuhteeseemmekin siinä määrin, etten enää halua miestäni juurikaan, en ihaile häntä enkä jaksa kiinnostua hänen asioistaan. Olen vaan erittäin pettynyt siitä, että tyytyväisyydestäni ja hyvinvoinnistani ei välitetä, "koska yhteisten asioiden huolenpito ei ole kivaa eikä huvita".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos kirjoituksesi on totta, niin herää kysymys että millä vuosisadalla oikein elätte?
Minun mieheni pesee hampaat aamuin illoin ja käyttää vielä suuvettäkin. Astiat pesee joka toinen kerta, samoin siivoaa. Roskia ja kompostia taitaa viedä enemmän kuin minä. Ei jää roinaa lojumaan minnekään, mäkättää minulle jos jätän leivontakulhoja yms. kuivauskaappiin liian pitkäksi aikaa. Laittaa tosi hyvää ruokaa. Itse en juurikaan laita, kun en ole mikään gurmeekokki.
Toki hän sotkeekin enemmän. Jokapaikka on täynnä kahvitahroja ja murusia. Niitä on vähän huono putsailemaan jostain syystä.
Ex-kumppani aikoinaan ei imuroinut puoleen vuoteen, kun hän oli masentunut. Itseltäni oli juuri isä kuollut, joten ei hotsittanut minuakaan. Olihan siinä kaikenlaista syytä sitten että exästä tuli ex, mutta kyllä tosiaan tuommoinen jurppii ettei ajatella kuin omaa napaansa, eikä jakseta eikä viitsitä, vaikka siellä korvien välissä vippaisikin...
Aivan sama tilanne ja hermot jo aivan loppu!!!!!
...esim. sitä, että jätät vain kaverin pyykit pesemättä, samoin ehdotat hänelle kertakäyttöastioita jne. Yleensäkin huolehdit kaikessa, missä voit, itsestäsi.
Heität olohuoneeseen jne. jääneet likaiset sukat jne. roskiin (sanot vain, ettet ole nähnyt)... Monesti tuommoinen voisi alkaa sitten vaikuttamaan.
Pidät taskussa hengityksen raikastajia, ja tarjoat, kun hän tulee suutelemaan (ihan jees vihje??) :-) (Herrasmies ei koskaan kieltäydy, kun hänelle tarjotaan hengityksenraikastajaa).
Yleensä suhteelle on tärkeää, ettei olisi itse kireänä - ainut, millä siihen voi vaikuttaa, on tuoda esiin asiat, jotka kiristävät, tai sitten itse muokata käyttäytymistään ja välttää kaikkea, joka kiristää...
Voinet kertoa, että ellei hän imuroi viikottain, et pese hänen pyykkejään - jos teillä on ollut selkeä sopimus aiheesta, niin silloin voinet hieman "livetä" omasta osuudestasi?
Ja annat toisen mököttää, kun häntä mökötyttää - mököttäminen ja pahalla päällä alituiseen toiselle olo on yleensä manipulointiyritys, oli kyseessä kumpi sukupuoli hyvänsä.
Sullahan on hyvin asiat jos miehesi pesee hampaansa miltei joka päivä. Meillä ei pestä lainkaan. Eikä kyllä pussatakaan.
Viimeksi kun pesin vessan ja harjasin pieniä kohtia altaasta vanhalla hammasharjallani, niin 5-vuotias tyttäreni sanoi, että ota isin hammasharja kun se ei sillä mitään tee...ja niin otinkin. Ja tämä on tosijuttu.
No, onneksi on erilaisiakin miehiä :-))))
Mulla oli aikanaan samantyylinen mies ja usko pois, se rupeaa tökkimään ajanmittaa niin paljon, että mies lähtee vaihtoon.
Pistin äijän äidille siisteyskasvatukseen ja otin sisäsiistin miehen tilalle!:)