Sitä, kun olin 20-vuotias ja elämä vielä edessä. Ei tarvitse kuin joku yksittäinen musiikkikappale kuulla, niin tulee haikea olo :(. Jos ajattelen silloista itseäni, niin olin kyllä aika tyhmä ja kokematon, mutta silti. Se oli elämän parasta aikaa. Silloin tein kaikkea tyhmää, mm. harrastin seksiä aivan hirveiden miesten kanssa, biletin joka viikonloppu, kuvittelin, että elämäni olisi tulevaisuudessa parempaa ja täydellistä.
Aivan hirveää olla tylsä 30-vuotias, jota mikään ei jaksa enää kiinnostaa :(. Onko tämä nyt se kolmenkympin kriisi?
Aivan hirveää olla tylsä 30-vuotias, jota mikään ei jaksa enää kiinnostaa :(. Onko tämä nyt se kolmenkympin kriisi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varmaankin on, mutta ihan omasta mielikuvituksesta ja rajoittuneisuudesta se on kiinni, että onko elämä kiinnostavaa kolmekymppisenä tai vanhempana. Aika ankeaa jos pelkkä bilettäminen ja paneminen on ainoa asia, josta olet koskaan ollut vähääkään kiinnostunut.
"ihan omasta mielikuvituksesta ja rajoittuneisuudesta se on kiinni, että onko elämä kiinnostavaa kolmekymppisenä tai vanhempana."
Siinähän se tulikin ytimekkäästi. Eli meidän mielemme vain tuottaa näitä "kolmenkympin kriisejä" ja "mikään ei tunnu nyt miltään paitsi joskus nuorempana oli ihan kivaa" -tuntemuksia. Vanhojen, "hyvien aikojen", muisteleminen, joka on yksi mielen tempuista, voi saada aikaan sen, että koemme nykyhetken ja todellisuuden paskana. Nykyhetki ja todellisuus kuitenkin tuntuu paskalta vain siksi että mielemme kehittää sellaisen tuntemuksen päässämme siitä, ei suinkaan siksi, että se todella olisi paskaa. Olemme mielemme vankeja, vaikka suuri osa ei ole oivaltanut sitä.
Kliseisesti sanottuna ihminen on niin vanha kuin itse tuntee olevansa... ehkäpä sama pätee myös sinuun.