Kovin monesti ollaan aika erilaisista perheistä kotoisin, toisessa työtä arvostetaan , toisessa kulttuuria, jossakin ollan boheemeja, jossakin yritetään köyhyyden rajamailla mennä. On erilaisia vanhempia välittäviä, täysin välinpitämättömia ja siltä valiltä, on sellaisia, joiden omat menot ovat kaikkein tärkeimpiä, joten perhe on aina toissijainen ja sellaisia, jotka ottavat lapsetkin mukaan lähes kaikkeen.
Onnellisia ja onnettomia.
Näistä sitten imemme jotain äidinmaidon mukana ja jos oma kumppani on kovin erilaisesta lähtökohdasta tulee ristiriitoja jso ei löydetä sitä omaa tapaa, vaan ollaan liian paljon tuon vanhan perässä.
Olen seurannut nuorten parien asunontojen hankintaa, siitö alkaa monesti aivan hirveä riita, sillä toinen haluaa sellaisen lehden sivuilla olevan kodin ja toinen tyytyisi vähempään.
No monesti käy niin, että asunnosta revitään kaikki entinen pois, olipa se kuinka arvokasta ja tilalle laitetaan sitä lehden ´sivujen mukaista "krääsää", joka on vain bisnestä näille tavaroille, seuraavassa sesongissa kaikki onkin erilaista siellä lehdenkin sivulla.
No tämähän maksaa maltaita, onko tehty mahtavasti velkaa moiseen, jaksetaanko maksaa, vai on pakkomyynti edessä.
Eli kun sen kodin voisi tehdä tulojen mukaan, eikä unelmien mukaan hirveällä velalla, voisi se suuri riita ja kylmeneminen jäädäkin tulematta.
Ymmärrän hyvin jonkin maalipurkin ostamisen ja tapetinkin laittamisen, mutta en ymmärrä täysin kunnossa olevien kaapistojen ja parkettilattioiden ja kaikkien kaakeleiden , pesualtaiden poisheittämistä heti, eikähän sen remontin ehdi siltä osin tehdä, kun nämä menevät rikki tai on varaa todella tehdä moinen haaskaus.
Toinen on tuo autokauppa, sieltä ostetaan velkarahalla hieno uusi auto alle, kenelle sitä pitää näyttää, sillä halvemmallakin pääsee ja rahaa jää elämiseenkin ja ehkä lomaankin, jotka asiat ovat tuolle velkaiselle täysin mahdottomia ja niistä sitten riidellään ja etäännytään.
Tuossa on juuri talo myynnissä vuoden sisällä jo toiseen kertaan, molemmilla kerroilla on syynä avioero ja nämä liian suuret vaateet toisella, elämään ei jäänyt enää minkäänlaista varaa.
Onnellisia ja onnettomia.
Näistä sitten imemme jotain äidinmaidon mukana ja jos oma kumppani on kovin erilaisesta lähtökohdasta tulee ristiriitoja jso ei löydetä sitä omaa tapaa, vaan ollaan liian paljon tuon vanhan perässä.
Olen seurannut nuorten parien asunontojen hankintaa, siitö alkaa monesti aivan hirveä riita, sillä toinen haluaa sellaisen lehden sivuilla olevan kodin ja toinen tyytyisi vähempään.
No monesti käy niin, että asunnosta revitään kaikki entinen pois, olipa se kuinka arvokasta ja tilalle laitetaan sitä lehden ´sivujen mukaista "krääsää", joka on vain bisnestä näille tavaroille, seuraavassa sesongissa kaikki onkin erilaista siellä lehdenkin sivulla.
No tämähän maksaa maltaita, onko tehty mahtavasti velkaa moiseen, jaksetaanko maksaa, vai on pakkomyynti edessä.
Eli kun sen kodin voisi tehdä tulojen mukaan, eikä unelmien mukaan hirveällä velalla, voisi se suuri riita ja kylmeneminen jäädäkin tulematta.
Ymmärrän hyvin jonkin maalipurkin ostamisen ja tapetinkin laittamisen, mutta en ymmärrä täysin kunnossa olevien kaapistojen ja parkettilattioiden ja kaikkien kaakeleiden , pesualtaiden poisheittämistä heti, eikähän sen remontin ehdi siltä osin tehdä, kun nämä menevät rikki tai on varaa todella tehdä moinen haaskaus.
Toinen on tuo autokauppa, sieltä ostetaan velkarahalla hieno uusi auto alle, kenelle sitä pitää näyttää, sillä halvemmallakin pääsee ja rahaa jää elämiseenkin ja ehkä lomaankin, jotka asiat ovat tuolle velkaiselle täysin mahdottomia ja niistä sitten riidellään ja etäännytään.
Tuossa on juuri talo myynnissä vuoden sisällä jo toiseen kertaan, molemmilla kerroilla on syynä avioero ja nämä liian suuret vaateet toisella, elämään ei jäänyt enää minkäänlaista varaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tällaista syntyy, kun kaksi, eri asioita haluavaa ihmistä lyövät hynttyyt yhteen. Pitäisi hankkia etukäteen sellainen kumppani, joka arvostaa samoja asioita. Koska siitäkin syntyy ero, jos toisen täytyy jatkuvasti joustaa. Ja toinen itsekkäästi menee ja tekee oman pään mukaan.
Meillä on siinä mielessä voisi sanoa jopa, että hupaisa liitto. Emme ole ikinä materiaalisista tai sumis ja asunnonostoasioista riidelleen. Tai olleet eri mieltä. Nämä ovat liitosamme sujuneet aina todella hyvin.
Tuo em. on ollut se osa-alue, joka on liitossa aina toiminut. Ja pitänyt sen koossa. Muuten liittome on aivan tyhjä. EI yhteisiä puheenaiheita ei minkäänlaista läheisyyttä tai yhdessä tekemistä lomia tms.
Eli ap:n mukaan onnellisen avioliiton resepti on ettei osteta mitään, ollaan vaatimattomia ja tyydytään vain siihen välttämättömään... Jep jep!
No onkos sulla varaa muuhun, siitähän se kaikki riippuu. Jos ei varoja ei sitten ostella, velan maksukaan ei onnistu jos ei ole säästäminenkään onnistunut, siitä olen ihan varma.
Niin voihan sitä haluta vaikka mitä, mutta useiden olisi luovuttava näyttämisestä ja elettävä tulojen mukaan.
Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot, elämässä pärjää.
Mielestäni tuossa nyt sekoitetaan monta asiaa. Kukaan ei ihminen ei täysin joko-tai eikä elämä koskaan ole mustavalkoista. Tärkeintä on muistaa, ettei ole yhtä ainoaa oikeanlaista vanhemmuutta, vaan se on aina yksilöllistä - ja kovin erilaistakin. Lisäksi pidetään mielessä, että saman perheen lapsetkin ovat erilaisia, eri perheiden lapsista puhumattakaan. Siinä missä yksi lapsi pitää esim. matkustelusta, toinen lapsi voi kärsiä siitä kamalastikin, suorastaan pelätä.
Välillä oikein hämmästelen miten vanhemmat puhuvat lapsistaan sekä toisten lapsista yhtenä "klönttinä". "Lapset sitä" ja "lapset tätä". Eihän se noin mene kuin harvoissa tapauksissa. Omat lapseni ovat täysin erilaisia. Samoin olen itse sisareni vastakohta. Vanhempani ovat myös yksilöitä :). Tietysti elämä olisi helpompaa, jos kaikesta olisi samaa mieltä ja tavoitteet olisivat samat. Usein vain ei ole. Usein myös pelkästään näyttää siltä, että kaikilla on sama suunta, mutta pinnan alla kytee.
Jo pelkästään parisuhteessa on toisinaan vaikeaa sovitella molempien mielihaluja yhteen. Saati sitten, jos perheessä on useampikin lapsi. Perheellä ei ole mitään mahdollisuuksia toimia perheenä, jos parisuhde ei toimi. Perheen sisälle myös muodostuu erilaisia "liittoja", joissa ollaan kukin kenenkin puolella. Tai esim. perheen isä irtisanoutuu perheestään olemalla jatkuvasti töissä. Voi se olla äitikin. Toiset vanhemmat ovat myös työsuuntautuneempia kuin toiset. Kun mietin lapsuuttani, niin ainoastaan kaksi isää oli lasten pääasiallinen huoltaja. Eikä siihen(kään) aikaan ollut tapana, että vanhemmat olisivat viettäneet aikaansa lastensa kanssa. Se on tullut muotiin vasta myöhemmin.
Jokatapauksessa oli ihminen kasvanut millaisessa kodissa tahansa ja on miten erilainen tahansa kuin puolisonsa, niin aina voi sovitella, sopia, joustaa. Ja tietysti muuttua. Hyvän asian puolesta näin tekeekin. Ristiriitoja ei imetä äidinmaidossa, vaan teemme ne ihan itse, oma-aloitteisesti. Jos joku laittaa talonsa sisukset uusiksi joka toinen vuosi, niin se on joko a) harrastus b) rajojen hakemista. Tuo rajojen hakeminen tarkoittaa sitä, että oma ja/tai puolison raja on ikäänkuin hämärän peitossa. Kuten uhma- tai murrosikäisellä. Ihminen ei ole sinut itsensä kanssa, ei ymmärrä toista. Tällainen liitto voi toimiakin, aina siihen asti kunnes jompikumpi löytää omat rajansa.
Tuosta velan ottamisesta: kyllä pankeilla ainakin pääkaupunkiseudulla on vankka näkemys siitä millaisen asunto- ja autolainan myöntävät. Lainaa ei saa, jos elämiseen ei jää varaa eikä ole vakituista työtä. Hyvä niin. Ihmiset eivät useinkaan osta asuntoa pelkkään asumiseen, vaan tyydyttääkseen jotain perimmäisiä tarpeitaan, joilla yritetään paikata oman tunne-elämän puutteita. Siksi liitto, jossa ei lähdetä ottamaan velkaa niin paljon kuin mahdollista, ei myöskään toimisi. Nuo puutteet ja ristiriidat omassa tunne-elämässä pysyvät vähintään siihen asti kunnes toteaa niiden olemassaolon ja alkaa työstää niitä. Tähän tarvitaan aina oman mukavuusalueen ylittämistä. Ts. "himovelalliset" ja velkaongelmaiset ovat tunteidensa orjia.
Tai esim. perheen isä irtisanoutuu perheestään olemalla jatkuvasti töissä. Voi se olla äitikin. Toiset vanhemmat ovat myös työsuuntautuneempia kuin toiset.
Aika rumasti sanottu. Yleensä se on niin että mies joutuu nuoren perheen maksumieheksi ja joutuu tämän unelmakodin kustantaakseen tekemään paljon töitä. Nainen joka ehkä on kotona tai normaalisti töissä ei tätä tajua vaan voi kuvitella että raha tulee taikaseinästä.Ne velat ja osamaksut kun pitää lyhentää jollain aikataululla. On sulaa hulluutta ottaa ylisuuret lainat sen unelmakodin takia, kohtuuteen tyytymällä ja elintasovarustelusta jättäytymällä voi elää elämäänsä järkevämmin. Nimimerkkiä tavallinen keskituloinen ihminen, joka asuu rivarissa, ajaa vanhalla autolla ja ilman luottokorttia, kulutuslainaa tai osamaksuja.Samalla nauttien pääomatuloja. Katselen vierestä kuinka pariskunnat lähiympäristössä ovat enemmän tämän alkavan lama myötä pulassa unelmakotiensa ja kulutusjuhlansa kanssa. Kaksi luottokorttia ei ole harvinaisuus.
Mies yleensä joutuu maksumieheksi??? Ehkä pitäisi valita kumppani siten, että hänkin tuo jotain rahaa yhteiseen talouteen.
Vai kaski luottokortiia, niitä luottokortteja voi olla kymmeniä, jokaiseen putiikkiin omansa ja lisäksi vämä tavanomaiset Visat ja Masterit.
Olen nähnyt tämän kulutusjuhlan tältäkin kantilta omassa työssäni ja sitä ei varmasti kukaan teistä usko, mutta monet näistä sanoivat vain, että kun pitää saada, niin silloin otetaan aina luottokortti.
No aikansa onnistuu jos on ammatti, nekin pisteytetään luottofirmoissa ja työpaikka, mutta kun niitä osamaksuja sen asunto-ja autolainan päälle alkaa olla tuo kymmenen kapaaletta ja jokaista pitäisi maksaa vaikka se 50 ekua takaisin kuussa, niin eihän se pitemmän päälle onnistu kovinkaan monelta.
Nämä liitot kaatuivat kyllä tähän toisen mahdottomaan rahan käyttöön ihan jokainen. Tietenkin jos molemmat ovat samanlaisia niin sitten vellotaan tuolla velkasuossa.
Muuten pankki ei lähde mukaan näihin, eikä velkasaneeraustakaan saa kulutusjuhlan viettäjät, mikä on ihan hyvä.
Jos toisen tili menee kokonaan esim. velan maksuun, niin kyllä sekin saa kriisin aikaan. Näillä asioilla saadaan helposti parisuhde rikki.
Tuo työorientoituminen voi olla ihan omaa, eli saa olla poissa kotoa, ei tarvitse osallistua lapsen eikä kodin hoitoon, mutta saako siitä edes palkkaa, vaiko onko se ajanviettoa. Tosin ei ylityössäkään saisi olla ilman työnantajan lupaa.
Mutta sitten on työnantajia, jotka tosiiaan vaativat olemaan ylityössä jatkuvasti, ovat yksityisiä työnantajia. Tosin itsellänikin oli yksi esimies, joka olataisin kun työaika loppui alkoi esittää erilaisa työtehtäviä, itse hän oli usein koko yön työssä, hänellä oli kilpirauhasen sairaus ja hänellä ei juurikaan ollut unentarvetta.
Sitten on nämä ulkomaille tehtävät työmatkat monta kertaa vuodessa, jossa sitten ollaan viikosta, pariin kerrallaan.
Kyllä nämä nävertävät parisuhdetta, siinä toinen joutuu vastaamaan kaikesta yksinään ja matkan paluun jälkeen toinenkin on niin aikaerojen vuoksi väsyksissä, että ei kunnolla ehdi edes palautua kun pitää mennä uudelleen.
Rahaahan tämä tuo ovesta sisään, mutta kyllä se rakkaus ja läheisyys samalla viilettävät ulos.
On tähän perheväsymiseen muitakin syitä jotka johtavat eroon, kuin se että ei sovita yhteen.
APn viestiin liittyen niin on tossa kotain logiikkaa, mutta ne erilaiset lähtökohdat susiparina on ihan hauskaa aikaa, kun voi "nälviä" toiselle tyyliin "pulmuset".
Homma toimii siihen asti, kun syntyy lapsia ja silloin ollaan törmäyskurssilla jos kasvatusnäkemykset on erilaisia. Toinen voi olla urheilun kannalla ja toinen kannattaa taideaineita. Varsinkin silloin jos lapsia on useampia ja molempaa sukupuolta niin kumpi määrää miten lapsia kasvatetaan.
Tuntuu että lasten myötä nainen alkaa pitämään miestäänkin lapsena ja naiset kuvittelee voivansa kantaa suuremman roolin näistä kasvatusasioista ja jos mies on vahva ollaan törmäyskurssilla, joka on naurettavaa koska kummatkin vaan haluaa lapsensa parasta.
Meidän taloudessa oli vaan miehen rahat ja niillä ostettiin talot ja autot. Nainen sai tarpeekseen vahvasta miehestä ja laitoin sen jatkamaan matkaa, kun ei ymmärtänyt perheensä parasta.
Jos olet porvarisnainen, niin kommarin kanssa ei kannata alkaa styylailemaan...ajatusmaailma tuppaa olemaan niin erilainen
Ehdottomasti paras kirjoitus, mitä olen koskaan lukenut millään keskustelupalstalla!
Viittaan ap:n Vaateet -aloitukseen