Oon niin turhautunut tähän suhteeseen. Tai en tiedä oonko! Välillä oon ja välillä en,enimmäkseen oon.
Ollaan miehen kaa oltu kohta puoltoista vuotta yhessä,nyt asutaan saman katon alla. Vuosi suhteessa meni hyvin mut nyt tää puol vuotta on ollu ainakin mun mielestä vaikee. En tunne enää samaa intohimoa miestäni kohtaan, seksiäkään harvoin. En kehtaa sanoa sitä miehelle vaan koitan rentoutua ja olla mukana seksissä mutta en nauti siitä. Orgasmejakin feikannut oon koska tiedän miehen pettyvän ja syyttävän siitä vaan itseään.
Riitoja tulee ihan pienistä asioista mulla menee hermo ihan vaikka siihen että mies ei oo tiskannu. Lähen ovet paukkuen ja kun mies yrittää puhua saan hirveen vihan puuskan, alan täristä ja tuntuu että voisin huutaa ja mäiskiä kaiken mikä tielle osuu ! MIKÄ MUA VAIVAA !?;(( tää on kamalaa. Mies on ihana mut miks en osaa enää olla sen kaa !? En enää ees tiedä miltä tuntuu rakkaus !?
Ollaan miehen kaa oltu kohta puoltoista vuotta yhessä,nyt asutaan saman katon alla. Vuosi suhteessa meni hyvin mut nyt tää puol vuotta on ollu ainakin mun mielestä vaikee. En tunne enää samaa intohimoa miestäni kohtaan, seksiäkään harvoin. En kehtaa sanoa sitä miehelle vaan koitan rentoutua ja olla mukana seksissä mutta en nauti siitä. Orgasmejakin feikannut oon koska tiedän miehen pettyvän ja syyttävän siitä vaan itseään.
Riitoja tulee ihan pienistä asioista mulla menee hermo ihan vaikka siihen että mies ei oo tiskannu. Lähen ovet paukkuen ja kun mies yrittää puhua saan hirveen vihan puuskan, alan täristä ja tuntuu että voisin huutaa ja mäiskiä kaiken mikä tielle osuu ! MIKÄ MUA VAIVAA !?;(( tää on kamalaa. Mies on ihana mut miks en osaa enää olla sen kaa !? En enää ees tiedä miltä tuntuu rakkaus !?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vaihda "parempaan" niin sittenhän huomaat, kannattiko. Ei kai se suhde nyt mitään valtaisaa alkuhuumaa voi olla, arkihan astuu vääjäämättä jo jollain tasolla kuvaan kun muutatte yhteen.
Tai sitten sä voisit kokeilla olla kiitollinen siitä että sulla edes on mies, joka sun kanssa haluaa asua. Ja yrittää ymmärtää sen, että kun sille miehelle toistuvasti raivoat mitättömistä syistä, ei se siedä sitä kovin kauaa.
Todennäköisesti jos eroatte nyt, toistat vaan uudelleen samaa kaavaa. Mutta kokeilemallahan se viimeistään selviää.
aloittaja on kiittämätön teinityttö, joka ei tunne itseään eikä tiedä mitä elämältään taikka toiselta ihmiseltä haluaa.
tähän ei auta kuin aikuiseksi kasvaminen
Teillä kuulostaisi olevan alkuhuuma nyt ohi ja arki todenteolla astunut kuvioihin. Niin se jokaiselle parille käy... nyt sitä otetaan mittaa suhteen pysyvyydestä, sitoutumisen määrästä ja rakkauden määrästä... alkaa oman tilan etsiminen ja toiseen tutustuminen todenteolla, kun hormoonit ei enää sokaise. Alkaa nähdä vähitellen sen toisen oikeasti sellaisena kuin on, virheineen kaikkineen. Itselläkin oli joskus tuollainen epävarma vaihe suhteessa pari vuotta sitten, ajatukset heitteli häränpyllyä jatkuvasti eikä tiennyt mitä haluaa...sellainen kriisi-vaihe. Minulla se ahdistus meni ohi ajallaan ja nykyään ei ole enää ollut epäselvää että haluaako olla suhteessa vai ei... Ehkä myös hormonallinen ehkäisy voi lisätä mielialan myllerryksiä.
Mieti että onko se teidän suhde oikeasti niin kamala, vai myllertääkö ne tunteet ihan syyttä... Olisiko sinun oikeasti parempi yksin? Onko sinulla nuorempana ollut jotain ongelmia, joista tuollainen käyttäytyminen kumpuaa... tavaroiden mäiskiminen ei niin normaalia ole. Luultavasti se ajan kanssa helpottaa, mutta pitää siinä kyllä henkisesti kehittyä ja tietoisesti kehittää toimintatapojaan, sillä tuollainen pakostikin rikkoo suhdetta
nuoret eivät vielä ole oikeasti valmiita pitkiin suhteisiin. tässä paistaa tämä selkeästi läpi
Nuorena voi sitoutua nopeasti toiseen ihmiseen, tuntematta oikeastaan kuka itse on ja miten käyttäytyy parisuhteessa. Arki on voinut astua teidän suhteeseenne, koska olette olleet yhdessä noin vähän aikaa. Kehottaisin tutkiskelemaan itseäsi ja tarkastelemaan, mikä sinua suututtaa. Sanoit, että et tiedä miltä rakkaus tuntuu.
Jos olisitte olleet kauan yhdessä ja käyttäytyisit noin, kehottaisin sinua ehdottomasti eroamaan. Jatkuva riitely ei kuulu parisuhteeseen. Siinä on silloin jotain todella vialla. Ja jos tuo teidän tilanne jatkuu kauan, niin ehdottaisin pakkaamaan laukut. Teidän tapauksessanne ongelmat voivat johtua siitä, että opettelette tuntemaan toisenne.
Seksiä ei todellakaan kannata lähteä esittämään. Se on jyrkkää laskua, koska toinen luulee tekevänsä oikein, vaikka on aivan hakoteillä. Eikä tulisi mieleenkään esittää, kun on yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa.
Oot ottanu miehen joka suostuu kuuntelemaan raivoamista. Et tule koskaan kunnioittamaan häntä koska hän ei osaa pitää puoliaan. Kannattaa lähteä suhteesta.
Kiitos vastauksista! Ehkä tää vaan on sitä opettelua. Tää on meinaa mun ensimmäinen pidempi suhde. Ja voi olla että mun lapsuudessa on ollu vaikeita asioita jotka tähän vaikuttaa ja edelleen äiti on se joka kontrollloi mun elämää. Oon aina tehny niin kum se haluaa ja mikä sen mielestä on hyvä,nyt kun tein omanmielen mukaan äiti oli sitä vastaan ja mä mieyin kokoaja teinkö nyt väärän valinnan. Mulla tässä varmaan on sisällä nyt kaikki paska mitä sit puran väärään ihmiseen ja väärällä tavalla. Mut en vaan osaa käsitellä tunteita nyt. Niin ja samaa oon miettiny että lisääkö e - pillerit mun masennusta ym. ?
Mikähän tässä nyt sitten olis paras ratkasu ? Olisiko hölmöö kirjottaa miehelle kirje kun en pysty nyt heti ainakaan näistä asioista.päin naamaa puhumaan ?
Ei kun kirjota s kirje, hyvä idea. Asiat on jotenkin saatava auki että niitä pääsee käsittelemään, ellet kykene puhumaan niin kirjoita ihmeessä. Vaikeneminen ja paskan sisällä pitäminen ei auta, se mätäpaise vain jatkaa kasvamistaan. Puhkaise se kirjoittamalla. Onnea matkaan.
Kiitos rohkaisusta! Tarvitsin vaan ton yhdenki pienen potkun alottamaan kirjeen kirjottamisen.
Kylläpä tuli hyvä olo!:) itkien tihrustin kaiken paperille :) sain kaiken pahanolon purettua pois,nyt täytyy vaim sittem kohdata mies ja puhua asiat loppuun.
Kiitos vielä kaikille jolta sain tukea ja vastauksia :)
mee oikeesti vihanhallinta terapiaan ja huijaat vain itseäsi kun feikkaat orgasmeja.
Tai hommaa uusi mies joka lyö ja juopottelee niin ei sullakaan olisi niin tylsää. Pidät varmaan itseäsi täydellisenä ja miehessasi se kaikki vika on.
ette sovi yhteen taikka ette enää halua olla yhdessä.
miksi kituutatte kuolleessa suhteessa?
En oo täydellinen,oon tajunnu että se kaikki vika on mussa ja mun patoutuneessa vihassa mun sisällä. Kun kirjotin miehelleni kirjettä mietin kaikkee sitä vihaa ja surua mitä koin lapsuudessa. Tajusin että lapsuuteeni liittyi niin paljon huomiomattomuutta,olin aina se vanhin lapsi jonka hartioille pystyi kaikem taakan pikkuveljistä kaatamaan,minun harteille kaatui myös äidin paha olo. Se kaikki kumpuaa nyt kun asun yksin ja minun täytyisi osata olla omaitseni ja hyvä tyttöystävä. Mieheni on mitä ihanin lun on jaksanut katsella kiukutteluani. Nyt on mun aika näyttää että pystyn olemaan hänelle se hyvä avovaimo :) olen myös harkinnut että ehkä mun pitäs käydä puhumassa jollekin ammattilaiselle tästä, hän varmaan saisi purettu ja avattua kaikki lukot menneisyydestä. Ja kaikille selväksi että äitini kanssa suhdetta vaikeuttanut on aina se että hän on hyvon uskovainen,isäni ei enkä minäkään enää. Haluan tehdä itse päätökseni vaikka äiti sitten uhoaakin helvettiin menosta ym.
Sun pitää opettaa äidille että teet itse omat päätöksesi. Jos se yrittää päättää asioita sun puolesta, niin voit lopettaa puhelun kesken tms. Ei sun pitäis yrittää miellyttää äitiäsi, vaan elää niin että olet itse tyytyväinen. Terapia voi olla ihan hyvä.
Oot varmasti oikeassa, että toi äitisuhde saa sussa aikaan pahaa oloa. Yrität elää toisten odotusten mukaan ja sen takia tunnet itsesi arvottomaksi. Et kelpaa itsellesi ja tunnet että koko maailma on sua vastaan.
Mutta toinen juttu on se, että miehekkäämpää poikaystävää kohtelisit paljon kunnioittavammin, pahasta olostasi riippumatta. Sen takiahan sä juuri poikaystävällesi kiukuttelet, että toivoisit että hän miehistyisi ja alkaisi asettaa rajoja sinun käytöksellesi häntä kohtaan.
onhan tuokin totta, että sun oma käytös saa toisissa joko kunnioitusta tai epäkunnioitusta aikaan, mutta ei tuokaan tervettä ole, että toiselle pitää ehdointahdoin vittuilla
Olin 19-vuotiaasta 23-vuotiaaksi saakka avoliitossa ensimmäisen pitkän parisuhteeni tiimoilta.
Muutin kundin kanssaan asumaan suoraan lapsuudenkodistani ja suhteesta tuli aika vaikea.
Olin huomiokipeä, koska en ollut kotona saanut koskaan tapeeksi huomiota, johtuen siitä, että minulla oli kaksi toistakymmentä vuotta nuorempaa sisarusta, jotka veivät vanhempien kaiken ajan. Kasvoin tyytyväisenä siinä sivussa.
Minusta tuli todella kiukkuinen avovaimo puolisoani kohtaan, olin mustasukkainen, epävarma itsestäni, suutuin lähes joka asiasta. Hän kyllä jaksoi kiukutteluni ihmeen hyvin, mutta silti tuntui kuin olisin ansassa. Olin aivan keskenkasvuinen ja purin kasvukipuni häneen ymmärtämättä miksi. Käytin myös e-pillereitä, mikä hankaloitti olotilaani entisestään.
Eräänä päivänä sitten aloin suunitella matkaa pois. Keskusteltuani kumppanini kanssa, hän "lupasi" ,että saan toki lähteä yksin maailmalle selvittelemään ajatuksiani ja rentoutumaan. Lähdin kaukoitään kuukaudeksi.
Reisulla en niinkään keskittynyt ajattelemaan parisuhdettani, vaan keskityin omaan hyvään olooni ja sen maksimointiin.
Kotiin palattuani palaset ikään kuin loksahtivat paikoilleen ja päätin, että meidän on erottava. Että minun on PAKKO muuttaa pois ja asua yksin ja saada kasvaa rauhassa.
Puolisoni oli tästä tietenkin aivan poissa tolaltaan, koska hän oli ajatellut sen reissun tekevän minulle toisella tapaa hyvää :että osaisin nauttia arjesta HÄNEN kanssaan paremmin.
Muutin pois ja kasvoin aikuiseksi.Emme palanneet enää yhteen. Kolmen vuoden päästä tästä olin jo kasvanut niin aikuiseksi, että olin jo valmis äidiksi uuden kumppanini kanssa. Tästä on nyt aikaa 20vuotta.
Neuvoni sinulle ap :ota etäisyyttä, lähden hetkeksi pois. Ei tarvitse lähteä maailman toiselle puolelle kuitenkaan etsimään itseään välttämättä, mutta jonnekin muualle kuitenkin.Tällaisella itsensä tutkimisen reissulla voit löytää itsesi ja kumppanisi uudessa valossa ja tulla tulokseen, että haluat jatkaa suhdetta tai siirtyä eteen päin.
Tsemppiä!
Kiitos kertomuksista omista elämistänne. Eilen töistä kotiin tultuani mieheni oli lukenut kirjeeni,hän itki sängyllä. Itkimme ja halasimme yhdessä. Saimme kaiken purettua sisimmästämme. Mikä helpotus se oli molemmille. Olimme illalla vain sängyssä lähekkäin,katselimme vain toisiamme. Tunsin taas sen saman ihanan tunteen kun alkuaikoina ja tajusin kuinka paljon tuota miestä rakastan. Tiedän että riitoja vielä tulee mutta niistä selviämmr yhdessä. Aijon mennä juttelemaan jollekin ammattilaiselle ja puhua äidillenikin suoraan.
Oletko sä alkuperäinen kokeillut että jätät pillerit pois. Nuo sun kuvaamat käytös hulluudet kuvaa hyvin kuvattua ehkäisypillereitten sekoittamaa naista.
Olemassa on nykyään muitakin ehkäisykeinoja joten kannattais ainakin nuo piltsut vaihtaa muuhun. Lause jos ymmärrät kerran että mäiskimisesi on ylireagointia ja mies on ihan oikeesti ok. Niin älä pilaa suhdetta lääkkeitten takia.
pillerimerkkiä voi myös vaihtaa jos yksi merkki saa pään sekaisin...
Eiköhän aloittajalla tuo lapsuus ja äidin kontrolli vaikuta käyttäytymiseen. Ensimmäinen parisuhde ja kun on muuttanut pois kotoa, saa myös käyttäytyä vapaammin. Tulee kaikki se vuosien turhautuminen ulos ja mies on niin kultainen, että ottaa kaiken vastaan. Miehenkin pitäisi sanoa "kohtauksen" tullessa, että pysähdy hetkeksi ja miksi sä raivoat. Ei kaikki ihmisen viat aina johdu hormoneista, vaikka niitä aina syytetäänkin. Kyllä se vika jossain syvemmällä yleensä on. Kuten tässäkin tapauksessa.
Kirjeen kirjoittaminenkin jo auttoi. Ammattilaisen kanssa olisi hyvä purkaa näitä menneisyyden haamuja.