Osaisko joku kertoa kokemuksen äänellä, mikä on todellinen kulttuuriero suomalaisen nuoren naisen ja irlantilaisen nuoren miehen kesken? Tapasin kiinnostavan tyypin, mutta olen kovin epäluuloinen, vaikkei kulttuurit varmaan ihan ääripäistä olekaan. Kiitos!
Suomalainen ja irlantilainen
Minttu
61103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei muutakuin menoksi.Onnea eteenpäin!
Toi oli hyvä..melkein yhtä hyvä ku onko suomalaisen ja ruotsalaisen välillä kulttuurieroja...hah hah...
Ihan vaan tiedoksi: Suomen ja Ruotsin välillä on aika helkkarin isojakin kulttuurieroja joissakin asioissa. Kysy esim. keneltä tahansa joka on työelämässä tekemisissä ruotsalaisten kanssa! Oletko koskaan kuullut esimerkiksi ruotsalaisten "diskuteeraamisesta" verrattuna suomalaisten "Management by Perkele"-toimintatavasta? Niissä on IHAN pikkuinen ero, voin kokemuksesta suomalais-ruotsalaisen firman työntekijänä sanoa...
Varmaankin työkulttuuri Ruotsissa onkin erilainen kuin Suomessa, he pystyvät puhumaan ja tekemään töitä samaan aikaan. Ruotsalaiset tykkäävät puhua omista asioistaan avoimemmin työpaikallaan kuin suomalaiset. Suomalaiset ovat työssään enemmän suorituslinjalla: ensin tehdään työt ja sen jälkeen huvi. Liikematkoillaan suomalaiset yleensä haluavat suoriutua työstään ensin kunnolla ja lasillisen äärellä vasta jutellaan.
Muutenhan ruotsalaiset eivät kovin paljon poikkea suomalaisista. Ruotsalaisten sanotaan olevan luonteeltaan hyvin lähellä suomalaisia.
Varmaan mielipiteitä on yhtä paljon kuin ihmisiä, ja oma kokemukseni on aika negatiivissävytteinen, mitä tulee ruotsalaisiin. Olen työelämässä usein joutunut huomaamaan että tosi paikan tullen ruotsalaiset eivät tue yhtään suomalaisia, pikemminkin päinvastoin, ja he ovat hyvin joustamattomia muuttamaan mielipiteitään. En kyllä siis ymmärrä mistä tuo "diskuteeraamiskulttuuri"-väite on saanut alkunsa, omasta mielestäni kyse on enemmänkin sanelu-kulttuurista missä suomalaiset ovat altavastaajina.
Taisi mennä ohi alkuperäisen aiheen, mutta tavallaan suhteissa tämänkin on hyvä huomioida, etenkin jos toisessa kulttuurissa on totuttu tiettyihin rooleihin.
...irlantilaisen kanssa seurustelusta en ole vielä kovin pitkältä ajalta ehtinyt hankkia, mutta olen nuori suomalainen nainen ja tapailen nuorta irlantilaista miestä.
eipä niitä kulttuuri eroja paljon taida olla, eikös sekä suomalaiset että irkut ryyppää vähintäänkin yhtä paljon...? ;-)
Mutta vakavasti puhuen, yksi ero mikä tulee mieleen, on uskonto. Siis suurinosa irlantilaisistahan on katolilaisia, ja me suomalaisethan yleensä ollaan luterilaisia... Eli sitten jos joskus naimisiin asti olette menossa, niin esim. sen irkkupoikakaverisi vanhemmat saattavat (siis huom. SAATTAVAT) vaatia naimisiinmenoanne katolilaisessa kirkossa ja mahdollisten tulevien lastenne kasvattamista katolilaisiksi, katolilaisilla kun on yleensä noista asioista hieman ehdottomammat käsitykset kuin meillä... Mutta tuokin riippuu ihan perheestä, ei kaikki irlantilaiset todellakaan ole niin tiukkoja uskontonsa suhteen.
Ja eihän tuo uskonto tietenkään mitenkään iso tai ylitsepääsemätön kulttuuriero ole, mutta ainoa mikä mulla tuli just nyt mieleen. :-)
Ihan samanlaisia ihmisiähän me ollaan, irkut on muutenkin tosi lämpimiä, rempseitä ja ystävällisiä ihmisiä. :-)