Oon 14 syksyllä likka. Oon ratsastanut samassa paikassa 5-vuotiaasta ja nyt mulla ja siskolla on puoliylläpidossa poni ja suokki.
Hyppäsin ekan esteen joskus 10-vuotiaana, meni tosi hyvin ja tykkäsinki kovaa esteistä, vaikka joskus putosi itse tai vain puomi. Kyseisellä ratsastuskoululla ei ole tuntipolleina mitään raukeita automaatteja, vaan useimmat ovat halvalla ostettuja ex-ravureita & nuoria hevosia. En väitä, etteivätkö nämä olisi hyviä hevosia - tykkään kun saa haasteita ratsastamiseen ja pääsee ratsastamaan monipuolisilla hevosilla.
Nyt oon kuitenkin ruvennut pelkäämään hyppäämistä. En tiiä mistä on saanut alkunsa, varmaan vaan pikkuhiljaa tullut epäonnistumisten ja sähläämisen mukana. Heti kun ope sanoo että hypätään, mua alkaa jännittää niin hitosti. Sydän tykyttää enkä pysty tekemään mitään rauhassa tai ajattelemaan mitään läpi, etenkin, jos olen jonkun kokemattoman hevosen selässä. Lisäksi pidän lyhyet ohjat ja pidätän vaistomaisesti. On kai ihan ymmärrettävää, että ope laittaa mulle vaikeita, esteillä kokemattomia hevosia. Mä oon ratsastanut melkeen yheksän vuotta, mun pitäis jo pärjätä, herranen aika. Mutta voi luoja, kun mua pelottaa!
Pelottaa, että heppa hyppää jumalattoman kaukaa enkä pääse mukaan. Pelottaa, että syöksyy yhtäkkiä sivuun tai kieltää vaan pysähtyen. Pelottaa, että riistäytyy käsistä ja juoksee vaan eteenpäin. Näissä tilanteissa mä yleensä meen ihan lukkoon enkä pysty ku olemaan kyydissä, vaikka kuinka annettaisiin neuvoja. Jo tokan esteen kiertämisen jälkeen mä yleensä päädyn sellaseen lukkoon.
Opelle oon jo vihjannut asiasta - se on vähän sellainen viileä ja määrätietoinen, ei oikeen jaksa uskoa että tää sähläys johtuis siitä, että mua pelottais. Sen mielestä syynä on aina joku sellanen että hepalla on ollut vapari tai se on ollut sisällä tai kun on sellainen ja sellainen sää. Ope ei varsinaisesti huuda tai raivoa, jos jokin menee väärin mutta kyllä sitä varmaan harmittaa kun mokailen minkä ehdin vaikka mun pitäis olla ryhmän kokenein. Se sanookin usein tosi suoraan jos joku menee väärin ja tää tuntuu aika pahalta, jos itekkin jo vähän maassa.
Ratsastuskoulussa on tasan kaks hevosta, joille pärjään hyvin esteillä - toinen on pässinpäinen vuonis ja toinen valtava puoliverivanhus. Ne on tosi kivoja esteillä - semmosia innostuvia, mutta pysyy hanskassa. Harvoin mä niitä kumminkaan saan estetunneille tai muutenkaan - puokki ei enään osallistu paljon estetunneille, koska tosiaan on jo vähän harmaantunut ja eläkkeelle valmis ja poni on usein määrätty jollekkin pikkuselle, joka hyppää ekaa kertaa. Niinpä mä saan ne vauhdikkaat ja kokemattomat, joille en pärjää yhtään enkä varmaan kehitä niitä yhtään hyvään suuntaan.
Puoliylläpidossa olevalla suokillakin oon _yrittänyt_ hypätä tosi pieniä (hypätään ratsikoulussakin pieniä, mikä onneksi helpotus), mutta ei tosiaan yhtään onnistunut. En ikinä pääse hyppyyn mukaan enkä osaa laskea askeliakaan enään yhtään, kun oon menny ihan lukkoon. Puomit menee toki hyvin - ollaan kasattu siskon kanssa kolme puomia pikkukeoksi niin, että korkeutta tosi vähän, tuskin ees esteeksi luokitellaan. Tämä mennyt ihan hyvin tosiaan kun ei TULE SITÄ HYPPYÄ. Meidän suokki tosi miellyttävä kuulemma hypätä, sillä vaan pitää olla oikeet avut, joita en osaa.
Olin kesäleirillä tosi kivassa paikassa, jossa oli kokenut esteheppa, jolla hyppäsin jopa metriä, eikä pelottanut yhtään - vähän jännitti vaan. Siitä jäi tosi kivat fiilarit, jotka ei jatkunut kuitenkaan kotona. Kesäleiripaikalle en pääse tunneille, koska eri kaupungissa ja omassa kotikaupungissa tosi vähän ratsastuskouluja, vain jotain isoja ja hienoja, joissa en oikeen tunne itteeni kotoisaks.
Eli, vinkkejä estekammosta eroon pääsemiseen? Ehdotuksia ihan laidasta laitaan, omia kokemuksia, ihan mitä vaan. Alkaa pikkuhiljaa nolottaa ku en pysty hypätä omalla hepallakaan 40-senttistä isompaa...
Hyppäsin ekan esteen joskus 10-vuotiaana, meni tosi hyvin ja tykkäsinki kovaa esteistä, vaikka joskus putosi itse tai vain puomi. Kyseisellä ratsastuskoululla ei ole tuntipolleina mitään raukeita automaatteja, vaan useimmat ovat halvalla ostettuja ex-ravureita & nuoria hevosia. En väitä, etteivätkö nämä olisi hyviä hevosia - tykkään kun saa haasteita ratsastamiseen ja pääsee ratsastamaan monipuolisilla hevosilla.
Nyt oon kuitenkin ruvennut pelkäämään hyppäämistä. En tiiä mistä on saanut alkunsa, varmaan vaan pikkuhiljaa tullut epäonnistumisten ja sähläämisen mukana. Heti kun ope sanoo että hypätään, mua alkaa jännittää niin hitosti. Sydän tykyttää enkä pysty tekemään mitään rauhassa tai ajattelemaan mitään läpi, etenkin, jos olen jonkun kokemattoman hevosen selässä. Lisäksi pidän lyhyet ohjat ja pidätän vaistomaisesti. On kai ihan ymmärrettävää, että ope laittaa mulle vaikeita, esteillä kokemattomia hevosia. Mä oon ratsastanut melkeen yheksän vuotta, mun pitäis jo pärjätä, herranen aika. Mutta voi luoja, kun mua pelottaa!
Pelottaa, että heppa hyppää jumalattoman kaukaa enkä pääse mukaan. Pelottaa, että syöksyy yhtäkkiä sivuun tai kieltää vaan pysähtyen. Pelottaa, että riistäytyy käsistä ja juoksee vaan eteenpäin. Näissä tilanteissa mä yleensä meen ihan lukkoon enkä pysty ku olemaan kyydissä, vaikka kuinka annettaisiin neuvoja. Jo tokan esteen kiertämisen jälkeen mä yleensä päädyn sellaseen lukkoon.
Opelle oon jo vihjannut asiasta - se on vähän sellainen viileä ja määrätietoinen, ei oikeen jaksa uskoa että tää sähläys johtuis siitä, että mua pelottais. Sen mielestä syynä on aina joku sellanen että hepalla on ollut vapari tai se on ollut sisällä tai kun on sellainen ja sellainen sää. Ope ei varsinaisesti huuda tai raivoa, jos jokin menee väärin mutta kyllä sitä varmaan harmittaa kun mokailen minkä ehdin vaikka mun pitäis olla ryhmän kokenein. Se sanookin usein tosi suoraan jos joku menee väärin ja tää tuntuu aika pahalta, jos itekkin jo vähän maassa.
Ratsastuskoulussa on tasan kaks hevosta, joille pärjään hyvin esteillä - toinen on pässinpäinen vuonis ja toinen valtava puoliverivanhus. Ne on tosi kivoja esteillä - semmosia innostuvia, mutta pysyy hanskassa. Harvoin mä niitä kumminkaan saan estetunneille tai muutenkaan - puokki ei enään osallistu paljon estetunneille, koska tosiaan on jo vähän harmaantunut ja eläkkeelle valmis ja poni on usein määrätty jollekkin pikkuselle, joka hyppää ekaa kertaa. Niinpä mä saan ne vauhdikkaat ja kokemattomat, joille en pärjää yhtään enkä varmaan kehitä niitä yhtään hyvään suuntaan.
Puoliylläpidossa olevalla suokillakin oon _yrittänyt_ hypätä tosi pieniä (hypätään ratsikoulussakin pieniä, mikä onneksi helpotus), mutta ei tosiaan yhtään onnistunut. En ikinä pääse hyppyyn mukaan enkä osaa laskea askeliakaan enään yhtään, kun oon menny ihan lukkoon. Puomit menee toki hyvin - ollaan kasattu siskon kanssa kolme puomia pikkukeoksi niin, että korkeutta tosi vähän, tuskin ees esteeksi luokitellaan. Tämä mennyt ihan hyvin tosiaan kun ei TULE SITÄ HYPPYÄ. Meidän suokki tosi miellyttävä kuulemma hypätä, sillä vaan pitää olla oikeet avut, joita en osaa.
Olin kesäleirillä tosi kivassa paikassa, jossa oli kokenut esteheppa, jolla hyppäsin jopa metriä, eikä pelottanut yhtään - vähän jännitti vaan. Siitä jäi tosi kivat fiilarit, jotka ei jatkunut kuitenkaan kotona. Kesäleiripaikalle en pääse tunneille, koska eri kaupungissa ja omassa kotikaupungissa tosi vähän ratsastuskouluja, vain jotain isoja ja hienoja, joissa en oikeen tunne itteeni kotoisaks.
Eli, vinkkejä estekammosta eroon pääsemiseen? Ehdotuksia ihan laidasta laitaan, omia kokemuksia, ihan mitä vaan. Alkaa pikkuhiljaa nolottaa ku en pysty hypätä omalla hepallakaan 40-senttistä isompaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eiköhän ongelma ole siinä, ettö joudut ratsastamaan liian vaikeilla hevosilla. 14-vuotias on vielä tosi nuori ja 9 vuottakin on tuon ikäsenä tosi vähän aikaa, varsinkin kun ratsastuskoulu on selkeästi aika huono ja hevoset hankalia. Opetteluvaiheessa olisi nimenomaan tärkeää saada alle kokeneita hevosia, joilla oppii ratsastamaan oikein. Jos aina joutuu menemään enemmän tai vähemmän hankalilla hevosilla, ei opi tuntemaan miltä tuntuu kun hevonen menee hyvin. Ja silloin taas on hyvin vaikea saada niitä hankaliakaan hevosia liikkumaan hyvin, kun ei edes tiedä miltä sen pitäisi tuntua.
Automaattihevosta ei ole olemassakaan. On vain hyvin ratsastettuja hevosia ja juuri sellaisia tuon ikäinen ratsastuskoulussa tarvitsee. Kun hevonen on helppo ratsastaa, ratsastajan on helppo opetella oikeanlainen istunta, apujenkäyttö ja vaikkapa se hyppääminen.
Suosittelisin että vaihdat ratsastuskoulua. Mene sellaiseen paikkaan jossa on osavaat hevoset ja kokenut opettaja. Älä ajattele, että et saa epäonnistua koska sun pitäisi olla ryhmän paras, siinä luo vaan paineita itselleen. Keskity itseesi ja yritä itse olla mahdollisimman hyvä, jos joku toinen on parempi, niin ei se mitään.
Jos parempaa ratsastuskoulua ei ole, yritä päästä näillä ylläpitohevosilla valmennuksiin.
Kiitos vastauksesta! c: Oon itsekin harkinnut ratsastuskoulun vaihtamista tai vain estetuntien ottamista joltai muulta tallilta - jos asia ei korjaannu nykyisellä tallilla. Mua on kehotettu sanomaan asiasta suoraan opelle, mutta oon vähän arka sen kanssa, varsinkin, kun ite oon tuntien jälkeen tosi maassa eikä puhuminen tunnu ees luonnistuvan. mutta kerroinpa nyt mutsille ja se lupas puhua open kanssa, että laittaa mulle varmemman estepollen seuraavalle hyppytunnille, mikä tuntuu hyvältä ajatukselta.
Olisikin kiva, jos pääsisi ylläpitopolleilla hyppyvalkkaan! Siskoni onkin jo käynyt sellaisissa toisella hepolla, ja tykännyt - ainoa mihin kiinnitin huomiota sillä valmennuskerralla, oli se, että kaikilla oli hienot hevoset ja he hyppäsivät aivan jumalattoman isoja esteitä. Valmentaja - Jari Sneck - toki madalsi esteitä suokille, joka ei ole mikään estetykki, mutta ne tosiaan olivat vielä liian isoja minulle - niinpä minua pelottaa se, että minut laitettaisiin valkassa hyppäämään liian isoja. Tai että mokaisin muuten.
Uskon muutenkin, etten ole ihan tarpeeksi osaava estevalkkuihin, etenkään, kun en ole hypännyt onnistuneesti suokillamme.
Nytpä toivon vaan, että ope ottaisi tämän jutun vakavissaan, kun se tulee mun mutsin suusta - mä olen tosiaan jo sanonut vähän epäsuorasti asiasta, mutta eipä ole oikein välittänyt. Jos ei, niin vaihdan kaiketi tallia - hankalaa on vaan löytää hyvä ratsastuskoulu, joka ei maksa liikaa... Todettu on kans, että nämä tän seudun isot ratsastuskoulut tarjoo huonotasosta opetusta ja tunneilla jotain 10 ratsukkoa samaan aikaan.
Hyvä valmentaja ei hypytä liian isoa, vaan laskee esteitä ratsukon tason mukaan. Tietysti jos kaikki muut on kovin kokeneita, on käytännössä tuntia himan hankala pitää kun koko ajan saa säätää esteitä. Ehkä kannattaisi selvittää onko samalla tallilla sun tasoisia ratsukoita, jotka haluaisi tunnille.
Valmennukset ja tunnit on nimenoman sitä varten että siellä opetellaan hyppäämään. Eli ihan hyvin voit mennä valmennuksiin vaikka olet kokematon, sitähän varten niissä käydään. Kerrot vaan suoraan tason opettajalle.
Tuo ratsastuskoulu missä nyt käyt, kuulostaa todella huonotasoiselta paikalta. Jos ratsastuskoulusa on lähinnä pelkästään ex-ravureita ja nuoria ja 14-vuotias tyttö laitetaan niillä ratsastamaan koska on kokenein, niin alkaa kuulostaa tosi huonolta.
Ratsastus on valitettavasti kallis laji, mutta kannattaa kysyä, jos vanhemmat voisi vaikka vähän enemmän maksaa että pääsisit kunnon paikakan ratsastamaan. Se on jo turvallisuudenkin kannalta hyvä.
Mullakin on tosiaankin ISO estekammo.
Sua se vrm. Auttaa sillee et alotat ihan maassa lojuvista puomeista.
Sitkun saat itsevarmuutta voit nostaa esteen esim. 5cm viikossa.
Mä en oo voinu ite kokeilla:
-mulla on vaan 105cm shettis. Hypätäänkö?
-mä en käy tunneilla