Miehet! Nyt vinkkejä!

Olen yrittänyt olla rento, mutta voihan se olla että jännitys näkyy. Olen myös yrittänyt olla tarpeeksi huoleton sekä rento ettei mies luule että takerrun ja olen liian nopeasti liian vakavissani. Vaikeita nämä jutut.

Voihan olla että en ole sosiaalisesti kovin lahjakas koska olen suurimman osan elämästäni ollut yksin ja että saatan antaa itsestäni liian jäykän ja asiallisen kuvan. Hymyilen kyllä paljon. En usko pyrkiväni miellyttämään liikaa enkä usko että esiinnyn liian vaativana ja itsetietoisena. Tosin en haluaisi esiintyä tyhmempänä enkä avuttomampana saadakseni ne kolmannet treffit.

ap. kirjoitti:

Olen yrittänyt olla rento, mutta voihan se olla että jännitys näkyy. Olen myös yrittänyt olla tarpeeksi huoleton sekä rento ettei mies luule että takerrun ja olen liian nopeasti liian vakavissani. Vaikeita nämä jutut.

Voihan olla että en ole sosiaalisesti kovin lahjakas koska olen suurimman osan elämästäni ollut yksin ja että saatan antaa itsestäni liian jäykän ja asiallisen kuvan. Hymyilen kyllä paljon. En usko pyrkiväni miellyttämään liikaa enkä usko että esiinnyn liian vaativana ja itsetietoisena. Tosin en haluaisi esiintyä tyhmempänä enkä avuttomampana saadakseni ne kolmannet treffit.

Joo se voi olla että jos mies vaistoaa jännittyneisyyttä niin hän sitten ehkä erheellisesti kuvittelee että se johtuu siitä että et viihdy hänen seurassaaan ja ei sitten halua "vaivata" enempää, se kyllä on helppo korjata sillä kun sanoo että vähän jännitti mutta oli kiva nähdä ja olisi mukava kuulla hänestä jatkossakin, sitten hän tietää ettei syy olut hänessä ja ymmärtää jos on ollut hiljaisia hetkiä ja vähän jäykkiä hymyjä. Liian tyhmänä ei tokikaan tarvitse esiintyä, se on vaan plussaa jos on nokkela mutta sitten jos on puhe jostain miesten erityisalueesta ei sitä väittelyä välttämättä kannata voittaa :D

Ikisinkku M kirjoitti:

Joo se voi olla että jos mies vaistoaa jännittyneisyyttä niin hän sitten ehkä erheellisesti kuvittelee että se johtuu siitä että et viihdy hänen seurassaaan ja ei sitten halua "vaivata" enempää, se kyllä on helppo korjata sillä kun sanoo että vähän jännitti mutta oli kiva nähdä ja olisi mukava kuulla hänestä jatkossakin, sitten hän tietää ettei syy olut hänessä ja ymmärtää jos on ollut hiljaisia hetkiä ja vähän jäykkiä hymyjä. Liian tyhmänä ei tokikaan tarvitse esiintyä, se on vaan plussaa jos on nokkela mutta sitten jos on puhe jostain miesten erityisalueesta ei sitä väittelyä välttämättä kannata voittaa :D

Väittelyä nyt tuskin kannattaa ensimmäisillä treffeillä harrastaa muutenkaan. Oman mielipiteensä voi tietty tuoda julki mutta kohteliaasti.

ap. kirjoitti:

Väittelyä nyt tuskin kannattaa ensimmäisillä treffeillä harrastaa muutenkaan. Oman mielipiteensä voi tietty tuoda julki mutta kohteliaasti.

En nyt sanoisi ihan noinkaan, minusta ainakin olisi oikein piristävää kohdata nainen joka osaa tuoda sen oman mielipiteensä julki hyvässä hengessä ajatuksensa perustellen, se myös paljon kertoo ihmisestä jos ei kilahda jos minä olen sitten eri mieltä. Tykkäisin jos syntyisi keskustelua eikä minun aina tarvitse olla oikeassa vaikken sitä myöntäisikään että olen väärässä :D

ap. kirjoitti:

Olen yrittänyt olla rento, mutta voihan se olla että jännitys näkyy. Olen myös yrittänyt olla tarpeeksi huoleton sekä rento ettei mies luule että takerrun ja olen liian nopeasti liian vakavissani. Vaikeita nämä jutut.

Voihan olla että en ole sosiaalisesti kovin lahjakas koska olen suurimman osan elämästäni ollut yksin ja että saatan antaa itsestäni liian jäykän ja asiallisen kuvan. Hymyilen kyllä paljon. En usko pyrkiväni miellyttämään liikaa enkä usko että esiinnyn liian vaativana ja itsetietoisena. Tosin en haluaisi esiintyä tyhmempänä enkä avuttomampana saadakseni ne kolmannet treffit.

Mokaa kerran kunnolla niin ei sen jälkeen jännitä. Ihan tosi. Huomaat ettei siihen kuole.)
Ole oma itsesi. Muuten on olemassa vaara että vastapuoli sitoutuu henkilöön jota et ole. Siinä on katastrofin ainekset kasassa. Itseäs varten sä treffailet.

UPDATE_10162472 kirjoitti:

Mokaa kerran kunnolla niin ei sen jälkeen jännitä. Ihan tosi. Huomaat ettei siihen kuole.)
Ole oma itsesi. Muuten on olemassa vaara että vastapuoli sitoutuu henkilöön jota et ole. Siinä on katastrofin ainekset kasassa. Itseäs varten sä treffailet.

Olen mokannutkin, ei se häpeää ja jännitystä vie mihinkään. Ei siihen kuole mutta kyllä se kuule hävettää niin ettei vähään aikaan taas huvita yhtään mitään. SItä toivoo vaan että mies unohtaa nopeasti koko jutun vaikka itse pyörittelee päässään mokailuhommaa monet kerrat.

Onhans e kai totta että esiinnyn paljon asiallisempana ja viileämpänä koska en halua möläyttää mitään hullua enkä vaikuttaa yli-innokkaalta.

Ikisinkku M kirjoitti:

En nyt sanoisi ihan noinkaan, minusta ainakin olisi oikein piristävää kohdata nainen joka osaa tuoda sen oman mielipiteensä julki hyvässä hengessä ajatuksensa perustellen, se myös paljon kertoo ihmisestä jos ei kilahda jos minä olen sitten eri mieltä. Tykkäisin jos syntyisi keskustelua eikä minun aina tarvitse olla oikeassa vaikken sitä myöntäisikään että olen väärässä :D

Kyllä minä omat mielipiteeni osaan sanoa mutten välitä väitellä treffeillä. En muutenkaan ymmärrä seurustelevien kinaamisia pikkujutuista, eikö mielipiteet voisi vaan olla molemmilla omansa ja ihmiset silti yhdessä toistensa näkemyksiä kunnioittaen(jos siis kyse pikkujutuista eivätkä erimielisyydet koske suuria linjoja, elämänkatsomusta jne).

ap. kirjoitti:

Kyllä minä omat mielipiteeni osaan sanoa mutten välitä väitellä treffeillä. En muutenkaan ymmärrä seurustelevien kinaamisia pikkujutuista, eikö mielipiteet voisi vaan olla molemmilla omansa ja ihmiset silti yhdessä toistensa näkemyksiä kunnioittaen(jos siis kyse pikkujutuista eivätkä erimielisyydet koske suuria linjoja, elämänkatsomusta jne).

Sinä ehkä ymmärrät väittelyn eri tavalla kuin minä, en suinkaan tarjota kinaamista vaan sujuvaa ja soljuvaa keskustelua asioista osin erimieltäkin ollen ja nimenomaan myös niitä toisenkin näkemyksiä kunnioittaen. Esimerkkinä kerron että melkein ikävä on yhtä työkaveria jonka kanssa oltiin kahvipöydässä lähestulkoon kaikesta eri mieltä ja nyt kun on vaihtanut työpaikkaa on paljon tylsempää kahvitunneilla, vaihtaisin häneen kenet tahansa tylsän ja mielipiteettömän tuppisuun.

Ikisinkku M kirjoitti:

Sinä ehkä ymmärrät väittelyn eri tavalla kuin minä, en suinkaan tarjota kinaamista vaan sujuvaa ja soljuvaa keskustelua asioista osin erimieltäkin ollen ja nimenomaan myös niitä toisenkin näkemyksiä kunnioittaen. Esimerkkinä kerron että melkein ikävä on yhtä työkaveria jonka kanssa oltiin kahvipöydässä lähestulkoon kaikesta eri mieltä ja nyt kun on vaihtanut työpaikkaa on paljon tylsempää kahvitunneilla, vaihtaisin häneen kenet tahansa tylsän ja mielipiteettömän tuppisuun.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Kaikki miehet eivät kuitenkaan osaa keskustella rakentavasti eriävistä mielipiteistä ja jättää asiaa sikseen jos vastapuoli ei aio kääntää kelkkaansa ;) tuskin kaikki naisetkaan osaa.
Välillä tuntuu että joidenkin keskustelu on kuin sotaa, jyrätään ja tylytetään ja on ihan pakko saada se viimeinen sana, jonka mielelläni sitten annan vaikken enää henkilön kanssa uudemman kerran välitäkään keskustella :)
Normaali ajatustenvaihto ja eriävistä mielipiteistä keskustelu on pelkästään virkistävää ja rikastavaa, saa uusia ulottuvuuksia asioihin :)

ap. kirjoitti:

Ymmärrän mitä tarkoitat. Kaikki miehet eivät kuitenkaan osaa keskustella rakentavasti eriävistä mielipiteistä ja jättää asiaa sikseen jos vastapuoli ei aio kääntää kelkkaansa ;) tuskin kaikki naisetkaan osaa.
Välillä tuntuu että joidenkin keskustelu on kuin sotaa, jyrätään ja tylytetään ja on ihan pakko saada se viimeinen sana, jonka mielelläni sitten annan vaikken enää henkilön kanssa uudemman kerran välitäkään keskustella :)
Normaali ajatustenvaihto ja eriävistä mielipiteistä keskustelu on pelkästään virkistävää ja rikastavaa, saa uusia ulottuvuuksia asioihin :)

Tuo ettei osaa keskustella rakentavasti taitaa olla enemmän luonne kuin sukupolikysymys kun minusta tuntuu että naiset on herkempiä möksähtämään :D Täällä palstakeskusteluissa varsinkin helposti syntyy tilanteita että naiskirjoittajat tuntuvat ottavan asiat vähän liiankin tosissaan ja sujuvaksi keskusteluksi tarkoitettu ketju muuttuu tosiaan sotatantereeksi, ei ikäänkuin hoksata sitä pointtia että eri mieltä saa ja että osa kommenteista on provosoivia ihan vain keskustelun ylläpitämiseksi. Naamakkain toki on helpompaa kun näkee ilmeet samalla ja joku asia sanottuna hymyssäsuin saa ihan eri merkityksen kuin vakavalla naamalla ladottuna :)

Meillä kahvipöydässä on kyllä aika usein keskusteltu niinkin että ulkopuolista olisi hirvittänyt mutta koskaan ei ole henkilöt riidelleet vaan asiat ja juurikin yksi syy ollut pysyä samassa paikassa on ollut hyvä porukan kautta tullut viihtyvyys jossa itsekukin saa ja voi sanoa mitä ajattelee jä näistä syntyneet hedelmälliset verbaaliset väännöt :) En mielelläni lähtisi vaikka tienesti nousisi työpaikkaan jossa vaan vakavina jurotellaan ja pelkistä työasioista jutellaan.

Ikisinkku M kirjoitti:

Tuo ettei osaa keskustella rakentavasti taitaa olla enemmän luonne kuin sukupolikysymys kun minusta tuntuu että naiset on herkempiä möksähtämään :D Täällä palstakeskusteluissa varsinkin helposti syntyy tilanteita että naiskirjoittajat tuntuvat ottavan asiat vähän liiankin tosissaan ja sujuvaksi keskusteluksi tarkoitettu ketju muuttuu tosiaan sotatantereeksi, ei ikäänkuin hoksata sitä pointtia että eri mieltä saa ja että osa kommenteista on provosoivia ihan vain keskustelun ylläpitämiseksi. Naamakkain toki on helpompaa kun näkee ilmeet samalla ja joku asia sanottuna hymyssäsuin saa ihan eri merkityksen kuin vakavalla naamalla ladottuna :)

Meillä kahvipöydässä on kyllä aika usein keskusteltu niinkin että ulkopuolista olisi hirvittänyt mutta koskaan ei ole henkilöt riidelleet vaan asiat ja juurikin yksi syy ollut pysyä samassa paikassa on ollut hyvä porukan kautta tullut viihtyvyys jossa itsekukin saa ja voi sanoa mitä ajattelee jä näistä syntyneet hedelmälliset verbaaliset väännöt :) En mielelläni lähtisi vaikka tienesti nousisi työpaikkaan jossa vaan vakavina jurotellaan ja pelkistä työasioista jutellaan.

Netissä on tosiaankin hankalampaa keskustella kun ei näe ilmeitä, eleitä eikä kuule äänenpainoja. Silti liiallinen provoaminen ei mielestäni ole järkevää netissäkään, vaikken itse helpolla provosoidu.
Olen havainnoinut palstalla että moni innokkain provoaja ei kestä vastakumppanin provoamista ;) sitten on riita päällä. Löytyy näitä molemmissa sukupuolissa..

Helpompaa on naamatusten jutustelu :)

Kokeiltu on, ei toimi :) ellei halua kännistä yhden yön juttua..minä en halua

ap. kirjoitti:

Kokeiltu on, ei toimi :) ellei halua kännistä yhden yön juttua..minä en halua

Miten erotat kännisen yhdenyönjutun kännisestä unelmamiehestäsi heti ensiaskelmilla?
Olisi jäänyt minultakin jokunen kaunis suhde kokematta jos kaikki naiset ajattelisivat noin.

mies32 kirjoitti:

Miten erotat kännisen yhdenyönjutun kännisestä unelmamiehestäsi heti ensiaskelmilla?
Olisi jäänyt minultakin jokunen kaunis suhde kokematta jos kaikki naiset ajattelisivat noin.

Kamoon hei kai isona poikana tiedät millaista yöelämässä on. Aika harva sieltä mitään todellista on hakemassa ja jos on niin auttamatta jää pleijerien ja meikkisussujen varjoon.

Yökerhojen lihamarkkinoilla jyllää seksinhimoiset pintaliitäjien ja hedonistien lait. Ei mitään parisuhteita löydy kilteille ja kunnollisille.

no hohhoijaa kirjoitti:

Kamoon hei kai isona poikana tiedät millaista yöelämässä on. Aika harva sieltä mitään todellista on hakemassa ja jos on niin auttamatta jää pleijerien ja meikkisussujen varjoon.

Yökerhojen lihamarkkinoilla jyllää seksinhimoiset pintaliitäjien ja hedonistien lait. Ei mitään parisuhteita löydy kilteille ja kunnollisille.

Kamoon hei kai isona tyttönä ymmärrät että ekalla kerralla ei aina tärppää ja vaikka lihamarkkinoilla meikkisussujen seksimarkkinat jyllääkin, niin pienellä pelisilmällä ja muutamalla yrityksellä alkaa tulla jo vähän muutakin tulosta kuin irtomunaa. Naisilla vaan on tuo oletus, että kaiken pitäis tulla kuin Manulle illallinen ja mielellään heti.

no hohhoijaa kirjoitti:

Kamoon hei kai isona poikana tiedät millaista yöelämässä on. Aika harva sieltä mitään todellista on hakemassa ja jos on niin auttamatta jää pleijerien ja meikkisussujen varjoon.

Yökerhojen lihamarkkinoilla jyllää seksinhimoiset pintaliitäjien ja hedonistien lait. Ei mitään parisuhteita löydy kilteille ja kunnollisille.

Tuo on tuo sama vanha aikuisten satu. Ja lopputuloksen näemme aloituksessa. No uskoo kuka haluaa.

hooh uuh kirjoitti:

Kamoon hei kai isona tyttönä ymmärrät että ekalla kerralla ei aina tärppää ja vaikka lihamarkkinoilla meikkisussujen seksimarkkinat jyllääkin, niin pienellä pelisilmällä ja muutamalla yrityksellä alkaa tulla jo vähän muutakin tulosta kuin irtomunaa. Naisilla vaan on tuo oletus, että kaiken pitäis tulla kuin Manulle illallinen ja mielellään heti.

Mitä jos ei tärppää vuosienkaan päästä?

Miehillä erikoinen oletus että naisille kaikki niin helppoa.

mies32 kirjoitti:

Tuo on tuo sama vanha aikuisten satu. Ja lopputuloksen näemme aloituksessa. No uskoo kuka haluaa.

Paljon on aikuisia naisia jotka ovat vuosikausia sinkkuna ja ilman mitään suhteita.

Uskon sen koska tiedän monta kyseistä tapausta.

14+6 kirjoitti:

Mitä jos ei tärppää vuosienkaan päästä?

Miehillä erikoinen oletus että naisille kaikki niin helppoa.

Sitten pitää käydä suihkussa ja kammata tukka. Ja muistaa olla oma itsensä. Kyllä sulle joku joskus jostain löytyy.

1+8 kirjoitti:

Paljon on aikuisia naisia jotka ovat vuosikausia sinkkuna ja ilman mitään suhteita.

Uskon sen koska tiedän monta kyseistä tapausta.

Niin varmasti. Ja yllä on jo todettu yksi merkittävä syykin yksinäisyydelleen.

mies32 kirjoitti:

Niin varmasti. Ja yllä on jo todettu yksi merkittävä syykin yksinäisyydelleen.

Yksin voi olla ilman syytäkin. Yksin oloon vain tottuu.

mies32 kirjoitti:

Miten erotat kännisen yhdenyönjutun kännisestä unelmamiehestäsi heti ensiaskelmilla?
Olisi jäänyt minultakin jokunen kaunis suhde kokematta jos kaikki naiset ajattelisivat noin.

Unelmamieheni ei kännää. Ottaa joskus vähän jos silloinkaan. Baareissa tuntuu olevan hvin harvassa ne miehet jotka juovat vähän.

ghfgjhghfh kirjoitti:

Yksin voi olla ilman syytäkin. Yksin oloon vain tottuu.

Kyllä, yksinoloon tottuu, jo siitä tulee normaali olotila. Millaistahan olisi seurustella tai asua jonkun kanssa yhdessä. Jonkun joka sanoisi että tossa oon mun tyttö/nainen jollekin esitellessään..huh huh mitä haaveksimista taas :D

----- kirjoitti:

Sitten pitää käydä suihkussa ja kammata tukka. Ja muistaa olla oma itsensä. Kyllä sulle joku joskus jostain löytyy.

Niin, täähän on tää vuosisadan lohdutuslause ;)

Kaikille nyt ei vaan löydy ketään. Surullista mutta onhan se jo tähän ikään nähty. Tiedän monta vanhaa ikisinkkua suvustani.

ap. kirjoitti:

Kyllä, yksinoloon tottuu, jo siitä tulee normaali olotila. Millaistahan olisi seurustella tai asua jonkun kanssa yhdessä. Jonkun joka sanoisi että tossa oon mun tyttö/nainen jollekin esitellessään..huh huh mitä haaveksimista taas :D

Yksinolo on ihan normaali olotila. Seurustelu on myös mukava tapa yhdessä oleminen. Siihen myös tottuu.

ap. kirjoitti:

Unelmamieheni ei kännää. Ottaa joskus vähän jos silloinkaan. Baareissa tuntuu olevan hvin harvassa ne miehet jotka juovat vähän.

Baarissa pitää ottaa rohkasua, että uskaltaa iskeä naisia. Ei sitä arkena tarvitse.

ap. kirjoitti:

Unelmamieheni ei kännää. Ottaa joskus vähän jos silloinkaan. Baareissa tuntuu olevan hvin harvassa ne miehet jotka juovat vähän.

No mikä nyt sitten on vähän? Mutta noin 90% kavereistani käy baareissa ja kylläkin juo siellä, mutta eivät kuitenkaan ole alkoholisteja eli arkeen alkoholi ei kuulu, eikä parisuhteessa ollessaan välttämättä juhlaankaan.
No tunnen myös pari alkoholistia, kyllä heidätkin voi baarista löytää.

mies32 kirjoitti:

No mikä nyt sitten on vähän? Mutta noin 90% kavereistani käy baareissa ja kylläkin juo siellä, mutta eivät kuitenkaan ole alkoholisteja eli arkeen alkoholi ei kuulu, eikä parisuhteessa ollessaan välttämättä juhlaankaan.
No tunnen myös pari alkoholistia, kyllä heidätkin voi baarista löytää.

Alkohooli kuuluu elämään pienin määrin, tuo hauskaa fiilistä ja iloa juhlaan. Vähän konjakkia, hyvää viiniä... Mukavaa keskustelua... :)

mies32 kirjoitti:

No mikä nyt sitten on vähän? Mutta noin 90% kavereistani käy baareissa ja kylläkin juo siellä, mutta eivät kuitenkaan ole alkoholisteja eli arkeen alkoholi ei kuulu, eikä parisuhteessa ollessaan välttämättä juhlaankaan.
No tunnen myös pari alkoholistia, kyllä heidätkin voi baarista löytää.

Minun ystävistäni käy baarissa säännöllisesti vain muutama.
Omaamme hyvin erilaisen ystäväpiirin. Tietty niillä jotka käyvät baareissa on ystäviä ja tuttavia jotka käyvät baareissa.

käyn ystävieni kanssa mielummin syömässä, konserteissa tai teatterissa.

Ghjkkkjhhgj kirjoitti:

Alkohooli kuuluu elämään pienin määrin, tuo hauskaa fiilistä ja iloa juhlaan. Vähän konjakkia, hyvää viiniä... Mukavaa keskustelua... :)

Syvälliseen keskusteuun pitää pystyä vesiselvänäkin.

Hyi semmosille.

Kelpais kyllä. Kokemattomuudesta ei mitään haittaa.

ap. kirjoitti:

Kelpais kyllä. Kokemattomuudesta ei mitään haittaa.

No jos liikut pk-seudulla niin voidaan tavata ja kertoa toisillemme, että mikä meissä on vikana :)

Yritetään :)

Onhan se totta että häpeäkerroin on aika korkealla kun on niin kokematon. Kokeneimmille naisille on niin tavattoman helppoa käydä treffeillä ja kokeilla suhteita. Minä kai analysoin liikaa. Tai olen suoraan sanottuna arka.

Kelpaa tietty :D

Olen tehnyt aloitteita, ne miehet eivät ole vaan minusta viehättyneet vaikka treffeillä on käytykin. Jotkut ovat paljastuneet varatuiksi, joten pakit on luonnollisesti olleet tiedossa.
Minulle ei yleensä tehdä aloitteita, ellei mies ole tuhannen tuiterissa ja harvoin tulee käytyä juottolassa kun ei voisi vähempää kiinnostaa.

Yritän kyllä taas kun ihmisten ilmoille joskus eksyn.

ap. kirjoitti:

Olen tehnyt aloitteita, ne miehet eivät ole vaan minusta viehättyneet vaikka treffeillä on käytykin. Jotkut ovat paljastuneet varatuiksi, joten pakit on luonnollisesti olleet tiedossa.
Minulle ei yleensä tehdä aloitteita, ellei mies ole tuhannen tuiterissa ja harvoin tulee käytyä juottolassa kun ei voisi vähempää kiinnostaa.

Yritän kyllä taas kun ihmisten ilmoille joskus eksyn.

OK. Hieno homma, jos näin.

Sen verran vielä kommentoin, kun luin noita sinun vastauksiasi muiden kirjoituksiin, että saatat omata hieman negatiivisen käsityksen itsestäsi.

Jos itsensä jonkinlainen vähättely tulee ilmi treffeilläkin, niin ei siitä jutusta voi kovin paljon odottaa jatkolta. Itseltäni ainakin motivaatio laskee, jos treffeillä nainen on jotenkin kuin hän ei voisikaan olla kovin tärkeä kenellekään.

Verrattuna sellaiseen naiseen, joka kertoo asioistaan avoimesti ja josta välittyy heti, että hän pitää itsestään paljon.

Ei pidä tietenkään teeskennellä muuta kuin on, mutta voisit ehkä tarkastella ajatuksia siitä, pidätkö itseäsi ja tekemisiäsi arvokkaana?

YTM kirjoitti:

OK. Hieno homma, jos näin.

Sen verran vielä kommentoin, kun luin noita sinun vastauksiasi muiden kirjoituksiin, että saatat omata hieman negatiivisen käsityksen itsestäsi.

Jos itsensä jonkinlainen vähättely tulee ilmi treffeilläkin, niin ei siitä jutusta voi kovin paljon odottaa jatkolta. Itseltäni ainakin motivaatio laskee, jos treffeillä nainen on jotenkin kuin hän ei voisikaan olla kovin tärkeä kenellekään.

Verrattuna sellaiseen naiseen, joka kertoo asioistaan avoimesti ja josta välittyy heti, että hän pitää itsestään paljon.

Ei pidä tietenkään teeskennellä muuta kuin on, mutta voisit ehkä tarkastella ajatuksia siitä, pidätkö itseäsi ja tekemisiäsi arvokkaana?

Ajattelin esittämiäsi kommentteja ja luulisin etten vähättele itseäni treffeillä.
Toki itsetuntoni ei ole kovin hyvä syynä lukuiset pakit ja epäonnistumiset eikä seksuaalinen itsetuntonikaan ole kovin korkealla kokemattomuuden vuoksi, joten voihan se näkyä ulospäin ja tehdä minusta luotaantyöntävän. On vain kovin vaikeaa esiintyä minään muuna mitä on, toki haluan tietysti esiintyä parhaimmillani mutten pysty kovasti feikkaamaan. Negatiivisena en esiinny kenellekään.

En ole ollut koskaan tärkeä kenellekään, joten en todellakaan tiedä kuinka huokua sellaista itsevarmuutta josta miehelle tulisi sellainen fiilis että voisin olla hänelle se jokin tärkeä.

Kyllä minä itsestäni pidän ja olen itseni kanssa sinut enkä tahtoisi olla kukaan muu, pidän itseäni tärkeänä ja arvokkaana. En kyllä kerro itsestäni ja asioistani avoimesti ensimmäisillä treffeillä, koska haluan ensiksi hissun kissun tutustua mieheen jotta tiedän onko hän luotettava.

Kirjoituksessasi oli ajattelemisen aihetta.


Minulla taitaa olla palstatermejä käyttäen näitä ATNaisen ongelmia, en usko että YTMies näitä ongelmia oikein ymmärtää ;)

YTM kirjoitti:

OK. Hieno homma, jos näin.

Sen verran vielä kommentoin, kun luin noita sinun vastauksiasi muiden kirjoituksiin, että saatat omata hieman negatiivisen käsityksen itsestäsi.

Jos itsensä jonkinlainen vähättely tulee ilmi treffeilläkin, niin ei siitä jutusta voi kovin paljon odottaa jatkolta. Itseltäni ainakin motivaatio laskee, jos treffeillä nainen on jotenkin kuin hän ei voisikaan olla kovin tärkeä kenellekään.

Verrattuna sellaiseen naiseen, joka kertoo asioistaan avoimesti ja josta välittyy heti, että hän pitää itsestään paljon.

Ei pidä tietenkään teeskennellä muuta kuin on, mutta voisit ehkä tarkastella ajatuksia siitä, pidätkö itseäsi ja tekemisiäsi arvokkaana?

Ajattelin esittämiäsi kommentteja ja luulisin etten vähättele itseäni treffeillä.
Toki itsetuntoni ei ole kovin hyvä syynä lukuiset pakit ja epäonnistumiset eikä seksuaalinen itsetuntonikaan ole kovin korkealla kokemattomuuden vuoksi, joten voihan se näkyä ulospäin ja tehdä minusta luotaantyöntävän. On vain kovin vaikeaa esiintyä minään muuna mitä on, toki haluan tietysti esiintyä parhaimmillani mutten pysty kovasti feikkaamaan. Negatiivisena en esiinny kenellekään.

En ole ollut koskaan tärkeä kenellekään, joten en todellakaan tiedä kuinka huokua sellaista itsevarmuutta josta miehelle tulisi sellainen fiilis että voisin olla hänelle se jokin tärkeä.

Kyllä minä itsestäni pidän ja olen itseni kanssa sinut enkä tahtoisi olla kukaan muu, pidän itseäni tärkeänä ja arvokkaana. En kyllä kerro itsestäni ja asioistani avoimesti ensimmäisillä treffeillä, koska haluan ensiksi hissun kissun tutustua mieheen jotta tiedän onko hän luotettava.

Kirjoituksessasi oli ajattelemisen aihetta.


Minulla taitaa olla palstatermejä käyttäen näitä ATNaisen ongelmia, en usko että YTMies näitä ongelmia oikein ymmärtää ;)

ap. kirjoitti:

Ajattelin esittämiäsi kommentteja ja luulisin etten vähättele itseäni treffeillä.
Toki itsetuntoni ei ole kovin hyvä syynä lukuiset pakit ja epäonnistumiset eikä seksuaalinen itsetuntonikaan ole kovin korkealla kokemattomuuden vuoksi, joten voihan se näkyä ulospäin ja tehdä minusta luotaantyöntävän. On vain kovin vaikeaa esiintyä minään muuna mitä on, toki haluan tietysti esiintyä parhaimmillani mutten pysty kovasti feikkaamaan. Negatiivisena en esiinny kenellekään.

En ole ollut koskaan tärkeä kenellekään, joten en todellakaan tiedä kuinka huokua sellaista itsevarmuutta josta miehelle tulisi sellainen fiilis että voisin olla hänelle se jokin tärkeä.

Kyllä minä itsestäni pidän ja olen itseni kanssa sinut enkä tahtoisi olla kukaan muu, pidän itseäni tärkeänä ja arvokkaana. En kyllä kerro itsestäni ja asioistani avoimesti ensimmäisillä treffeillä, koska haluan ensiksi hissun kissun tutustua mieheen jotta tiedän onko hän luotettava.

Kirjoituksessasi oli ajattelemisen aihetta.


Minulla taitaa olla palstatermejä käyttäen näitä ATNaisen ongelmia, en usko että YTMies näitä ongelmia oikein ymmärtää ;)

Joo, voi olla etten ymmärrä.

Teeskennellä ei tietenkään pidäkään. Se paljastuu ennemmin tai myöhemmin.

Voin olla joskus itsekin treffeillä huonoa seuraa ja varautunut. Aina ei vaan asiat mene, kuten on odottanut tai muut asiat stressaa mielessä. Silloin harmittaa jälkeenpäin.

Mutta jos, kuten sanoit, et ole koskaan avoin ensimmäisillä treffeillä, se vaikuttaa aina siihen toiseenkin osapuoleen ja tilanne etenee niillä askelmerkeillä.

Varautunut tai sulkeutunut treffiseuralainen tavallaan heittää hiekkaa omien suksien alle ja itse vaikeuttaa asioita. Toisenlaisella asenteella (hyvin pienellä muutoksella) asetelma voi olla ihan toinen ja koska ihmissuhteissa yksi asia yleensä johtaa toiseen, niin parhaimmillaan molemminpuolinen avoimuus vie kohti keskinäistä luottamusta. Luottamushan rakennetaan siinä kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa.

Tämä ei vaadi suurta itsevarmuutta eikä varsinkaan sen teeskentelyä, mutta itseluottamusta kyllä, mistä seuraa se luottamus toiseenkin ja hänellä puolestaan sinuun.

Ja vielä: avoin voi olla eikä silti kiirehdi suhdetta eteenpäin. Ne on kaksi eri asiaa. Itse olen varsinainen slow move naissuhteissani aina ollut. Mutta avoimemmaksi ja läsnäolevammaksi pyrin jatkossakin tulemaan.

Pettymyksiltä tuskin kukaan välttyy parisuhdekuvioissa. :)

ap. kirjoitti:

Ajattelin esittämiäsi kommentteja ja luulisin etten vähättele itseäni treffeillä.
Toki itsetuntoni ei ole kovin hyvä syynä lukuiset pakit ja epäonnistumiset eikä seksuaalinen itsetuntonikaan ole kovin korkealla kokemattomuuden vuoksi, joten voihan se näkyä ulospäin ja tehdä minusta luotaantyöntävän. On vain kovin vaikeaa esiintyä minään muuna mitä on, toki haluan tietysti esiintyä parhaimmillani mutten pysty kovasti feikkaamaan. Negatiivisena en esiinny kenellekään.

En ole ollut koskaan tärkeä kenellekään, joten en todellakaan tiedä kuinka huokua sellaista itsevarmuutta josta miehelle tulisi sellainen fiilis että voisin olla hänelle se jokin tärkeä.

Kyllä minä itsestäni pidän ja olen itseni kanssa sinut enkä tahtoisi olla kukaan muu, pidän itseäni tärkeänä ja arvokkaana. En kyllä kerro itsestäni ja asioistani avoimesti ensimmäisillä treffeillä, koska haluan ensiksi hissun kissun tutustua mieheen jotta tiedän onko hän luotettava.

Kirjoituksessasi oli ajattelemisen aihetta.


Minulla taitaa olla palstatermejä käyttäen näitä ATNaisen ongelmia, en usko että YTMies näitä ongelmia oikein ymmärtää ;)

Joo, voi olla etten ymmärrä.

Teeskennellä ei tietenkään pidäkään. Se paljastuu ennemmin tai myöhemmin.

Voin olla joskus itsekin treffeillä huonoa seuraa ja varautunut. Aina ei vaan asiat mene, kuten on odottanut tai muut asiat stressaa mielessä. Silloin harmittaa jälkeenpäin.

Mutta jos, kuten sanoit, et ole koskaan avoin ensimmäisillä treffeillä, se vaikuttaa aina siihen toiseenkin osapuoleen ja tilanne etenee niillä askelmerkeillä.

Varautunut tai sulkeutunut treffiseuralainen tavallaan heittää hiekkaa omien suksien alle ja itse vaikeuttaa asioita. Toisenlaisella asenteella (hyvin pienellä muutoksella) asetelma voi olla ihan toinen ja koska ihmissuhteissa yksi asia yleensä johtaa toiseen, niin parhaimmillaan molemminpuolinen avoimuus vie kohti keskinäistä luottamusta. Luottamushan rakennetaan siinä kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa.

Tämä ei vaadi suurta itsevarmuutta eikä varsinkaan sen teeskentelyä, mutta itseluottamusta kyllä, mistä seuraa se luottamus toiseenkin ja hänellä puolestaan sinuun.

Ja vielä: avoin voi olla eikä silti kiirehdi suhdetta eteenpäin. Ne on kaksi eri asiaa. Itse olen varsinainen slow move naissuhteissani aina ollut. Mutta avoimemmaksi ja läsnäolevammaksi pyrin jatkossakin tulemaan.

Pettymyksiltä tuskin kukaan välttyy parisuhdekuvioissa. :)

YTM kirjoitti:

Joo, voi olla etten ymmärrä.

Teeskennellä ei tietenkään pidäkään. Se paljastuu ennemmin tai myöhemmin.

Voin olla joskus itsekin treffeillä huonoa seuraa ja varautunut. Aina ei vaan asiat mene, kuten on odottanut tai muut asiat stressaa mielessä. Silloin harmittaa jälkeenpäin.

Mutta jos, kuten sanoit, et ole koskaan avoin ensimmäisillä treffeillä, se vaikuttaa aina siihen toiseenkin osapuoleen ja tilanne etenee niillä askelmerkeillä.

Varautunut tai sulkeutunut treffiseuralainen tavallaan heittää hiekkaa omien suksien alle ja itse vaikeuttaa asioita. Toisenlaisella asenteella (hyvin pienellä muutoksella) asetelma voi olla ihan toinen ja koska ihmissuhteissa yksi asia yleensä johtaa toiseen, niin parhaimmillaan molemminpuolinen avoimuus vie kohti keskinäistä luottamusta. Luottamushan rakennetaan siinä kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa.

Tämä ei vaadi suurta itsevarmuutta eikä varsinkaan sen teeskentelyä, mutta itseluottamusta kyllä, mistä seuraa se luottamus toiseenkin ja hänellä puolestaan sinuun.

Ja vielä: avoin voi olla eikä silti kiirehdi suhdetta eteenpäin. Ne on kaksi eri asiaa. Itse olen varsinainen slow move naissuhteissani aina ollut. Mutta avoimemmaksi ja läsnäolevammaksi pyrin jatkossakin tulemaan.

Pettymyksiltä tuskin kukaan välttyy parisuhdekuvioissa. :)

Yritän kovasti olla avoimempi. :)

Joo kiitti tästäkin :D :D :D

Entä jos on neitsyt?

Todella romanttista.

O-ou, nyt täytyy varmaankin todeta että kaikki toivo on menetetty iäksi ;) sillä aika on varmaankin tehnyt jo tehtävänsä, en pysty enää parikymppisten neitosten kanssa kilpasille :D

Kyllähän suuri - ehkä jopa suurin - osa naisistakin on nykyisin pettäjiä.

kunnollinen mies tm kirjoitti:

Kyllähän suuri - ehkä jopa suurin - osa naisistakin on nykyisin pettäjiä.

Liikaa pettureita molemmissa sukupuolissa, se on kyllä ikävä tosiasia. Mikähän siinä on ettei mikään enää tunnu riittävän ja aina haetaan parempaa?

Sulle kävi ikävästi, toivon silti että löydät jonkun hyvän mieskaverin itsellesi.
En kyllä usko että ihan kaikki miehet ovat pettureita tai että kaikki miehet pettäisivät tilaisuuden tullen. Uskolliset miehet pysyvät parisuhteissaan eivätkä siten olekaan vapailla markkinoilla.