Olen tavannut ihanan miehen. Tuntui heti että palat loksahtivat kohdalleen. Siitä lähtien ollaan olt yhteydessä melkein joka päivä.
Hämmenttäviä juttuja
- asumme eri paikkakunnilla (ei kuulema ole ongelma)
- kaverin arkeen on iskenyt Mr Murphey eikä aikaa yksikertaisesti ole. Olen muuten omin silmin todennut että kyllä siinä ihan oikeasti eletään aikamoisen kaaoksen keskellä aikamoisessa puristuksessa
-kaveri haluaa viedä ihan oikeasti oikeille treffeille, eli tehdä yhdessä jotain kivaa. Ei harrasta yhden yön juttuja
-kaveri on ilmoittanut että nykyisen elämäntilanteen takia ei pysty jmuuta just nyt lupamaan kun että pidetään puhelimella yms viestimillä yhteyttä. Tapahtui viimeksi pari tuntia sitten...
- kaveri käy S24 treffipalstalla - vaikkakin harvemmin kun juttelee kanssani
- halaus on pitkä ja lämmin, mutta pusua ei ole irronnut
Lisäksi vallitsee seuraavat tosiasiat:
- kaveri on ihan selkeästi selkokielellä ilmoittanut että voi kuvitella jakaavansa loppuelämän kanssani
- jaamme pääasiassa hyvin arkisia asioita, mutta väliin mahtuu hyvin kaunosanaisia ja romanttisia viestejä
- aina löytyy minulle aikaa kun liikun siellä päin. Hän on suunnitellut pari kertaa tulevansa, mutta Mr Murphey on onnistunut sotkemaan ne suunnitelmat
Minua hämmentää vaan se että järki miettii mättääkö joku kun nyt on jo mennyt noin 4kk...
En nyt kuvittele että seurustelisimme tms., eli olen vapaa tapaamaan muita miehiä. Mutta eipä vaan ole tullut ketään sellaista vastaan jonka kanssa olisi kipinät lentänyt puolin ja toisin.
Herättää vaan niin kahdenlaisia tunteita. Miksi en osaa jatkaa matkaa ... toisaalta kyllä tässä kipinät aidosti lentävät eikä ole nyt muitakaan oikeasti osunut tielle; onko oikeasti väärin / säälittävää katsoa tätä eteenpäin
onko jollain syystä tai toisesta kestänyt pitkään tämä tutustumisvaihe
Hämmenttäviä juttuja
- asumme eri paikkakunnilla (ei kuulema ole ongelma)
- kaverin arkeen on iskenyt Mr Murphey eikä aikaa yksikertaisesti ole. Olen muuten omin silmin todennut että kyllä siinä ihan oikeasti eletään aikamoisen kaaoksen keskellä aikamoisessa puristuksessa
-kaveri haluaa viedä ihan oikeasti oikeille treffeille, eli tehdä yhdessä jotain kivaa. Ei harrasta yhden yön juttuja
-kaveri on ilmoittanut että nykyisen elämäntilanteen takia ei pysty jmuuta just nyt lupamaan kun että pidetään puhelimella yms viestimillä yhteyttä. Tapahtui viimeksi pari tuntia sitten...
- kaveri käy S24 treffipalstalla - vaikkakin harvemmin kun juttelee kanssani
- halaus on pitkä ja lämmin, mutta pusua ei ole irronnut
Lisäksi vallitsee seuraavat tosiasiat:
- kaveri on ihan selkeästi selkokielellä ilmoittanut että voi kuvitella jakaavansa loppuelämän kanssani
- jaamme pääasiassa hyvin arkisia asioita, mutta väliin mahtuu hyvin kaunosanaisia ja romanttisia viestejä
- aina löytyy minulle aikaa kun liikun siellä päin. Hän on suunnitellut pari kertaa tulevansa, mutta Mr Murphey on onnistunut sotkemaan ne suunnitelmat
Minua hämmentää vaan se että järki miettii mättääkö joku kun nyt on jo mennyt noin 4kk...
En nyt kuvittele että seurustelisimme tms., eli olen vapaa tapaamaan muita miehiä. Mutta eipä vaan ole tullut ketään sellaista vastaan jonka kanssa olisi kipinät lentänyt puolin ja toisin.
Herättää vaan niin kahdenlaisia tunteita. Miksi en osaa jatkaa matkaa ... toisaalta kyllä tässä kipinät aidosti lentävät eikä ole nyt muitakaan oikeasti osunut tielle; onko oikeasti väärin / säälittävää katsoa tätä eteenpäin
onko jollain syystä tai toisesta kestänyt pitkään tämä tutustumisvaihe
Vastaukset 15
Vanhimmat
Joskus menneessä elämässäni minäkin odotin vuosia ja sain selville että mies eli kaksoiselämää toisaalla.
Tuttavani on taas nyk. aviomiehensä kanssa seurustellut nk. pitkällä narulla. Olivat 6 kk erossa ja yhteyttä silti pidetiin.
Kukaan ei pysty sanomaan sulle mikä on oikein mikä väärin. Jos hällä kerran on aikaa sulle kun tulet käymään niin kai tuo jotain merkkaa ?
kannattaahan sitä jokunen kk tapailla ja tutustua toiseen, ennenkuin osaa sanoa, että sovitteko milläänlailla toisillenne
"En nyt kuvittele että seurustelisimme tms., eli olen vapaa tapaamaan muita miehiä. "
paitsi tämä ei kyllä kuulu tapailuun! jos tapaillaan parisuhde-mielessä niin tällöin EI KATSELLA MUITA IHMISIÄ
Ei tuo ole tutustumisvaihetta vaan teillä on ongelma(vaihe) menossa. Vilpitöntä halua ilmeisesti on olemassa yhdessä olemiselle, mutta tätä ei kyetä toteuttamaan. Se on silloin ongelma.
Keskustelkaa, miten ongelma ratkaistaan. "Mr Murphey" on kukistettava. Jos se ei onnistu näkyvyssä olevassa tulevaisuudessa, ei tuolle suhteelle kannata tuhlata aikaansa.
Itselläni on aina kaikki ongelmat voitu poistaa suhteen tieltä, jos minulla on vain ollut motivaatiota siihen. Sitäkin voi siis kysyä, haluaako hän poistaa esteitä suhteelta?
Kiitos kauniista sanoista :-).
Mietin tässä sunnuntaina mikä minua huolettaa. Lähtiessä mies nappasi kainaloon eikä ollut mitään kiirettä päästää irti. Siinä oli tosi vaikea uskoa että jotain olisi pielessä tai epäselvää.
Jäin kanssa miettimään näitä meidän käynännön haasteita:
- salama iskee toisella puolella Suomea; asianomainen ajaa sinne vaihtamaan osaa
- kuume kaataa sänkyyn
- vesivahinko vanhassa asunnossa
- muutto toiseen asuntoon ollut kesken koko tämän ajan kesken (tavarat edelleen 2 asunnossa)
- vesivahinko ja pientä remppaa uudessa asunnossa
- normityöpäivä tällä hetkellä 12-14 tuntia; jäljessä töistä ukkosvauroiden ja sarastelun takia
. sitoutunut tiettyihin harrastejuttuihin ennen kun tavattiin
Minulle on alusta asti ollut selvä että matkustustyö ja yrittäjän arki ovat vaan asioita jotka on vaan nieltävä
jotenkin vaan ahdistaa se kun asioiden kuuluisi edetä hyvin nopeasti tässä iässä; jotenkin takaraivossaettä pyörii ajatus jonkin asian on oltava pielessä vaikka ei siltä tunnu. Ihan vaan siitä syystä että aika kuluu
Miten niin asioiden kuuluisi edetä hyvin nopeasti???
En ymmärrä, miten ikä siihen liittyy???
Outoa. Ehkä ongelma on sinun puolella.
olen samaa mieltä että suurin ongelma on minun päässäni :-)
Takana on säätö jossa kaveri piti minusta kaverina, mutta hänellä ei sitten kipinät lentänyt. Itsellä oli pää sen verran pilvessä etten tajunnut tilennetta.
Nyt on sitten hieman hermoherkkä että kävelen samaan kuoppaan, enkä näe sitä.
Hämäännyn vielä enemmän kun lähipiiri kyselee onko minulla nyt muita virityksiä käynnissä ja varoittelevat kaverin aikeista kun ei olla kesän aikana edetty tutustumisasteelta. Miksi hän joskus vielä käy S24 treffisivulla?
Toisaalta minun ei tarvitse "soitella kaverin perään", löydän itseni turvallisesta kainalosta kun nähdään ja kaveri on muutama viikko sitten selvästi ilmaissut halunsa syventää suhdetta
Mielestäni olet ollut kyllä todella hyvähermoinen odotellessasi. Jos 4 kk on tätä kestänyt eikä pusuakaan ole vielä irronnut...kuinka monta kertaa olette ihan oikeasti tavanneet?
Toivottavasti pian pääsisitte pikkusen eteenpäin, koska vaikutat aidon kiinnostuneelta ollessasi noin ymmärtäväinen kaikille esteille mitä on tullut. Vaikken epäile niiden olevan aitoja esteitä, koska elämä joskus on tosiaan sellaista, niin oma mielikuvitus kyllä laukkaisi jo kovaa. Ainakaan en itse jaksaisi pelkän tekstailun ja soittelun varassa olevaa tutustumista. Onko sinulla muuten vielä profiili treffipalstalla?
Näin karkeasti ollaan nähty noin 2 viikon välein, eli jotain 6-7 kertaa
No kyllä se pusu (ja kunnollinen) jo irtoaa
Poistin sen oman S24 profiilin tuossa Jussin jälkeen.
Niin kyllähän tässä itselläkin ajatukset lentää laidasta laitaan. Olisi muuten helppo päätös, mutta maailma vaan pysähtyy kun nalle nappaa syliin ...
Tosiasia:
"ymmärtäväinen kaikille esteille mitä on tullut."
voipi olla että oma elämän tilanne lisää liikaa tätä ymmärrystä. Ensi viikonloppuna tuskin nähdään, koska minulla työeste ja muutto siinä vaiheessa että otan uuden asunnon vastaan (mutten vielä muuta). Eli on näitä käytännön esteitä itse kullakin...
Minusta on kumminkin kiva kuulla miltä tämä kuulostaa ulkopuolisien korvissa.
Nyt tähän hätään laitan paukut muuttoon, eli tämä meidän tutustuminen elää omaa elämäänsä viestitellään ja nähdään seuraavat 2-3 viikkoa.
Toistan itseäni että olet hyvähermoinen nainen koska jos siis olette 6-7 kertaa tavanneet 4 kk:n aikana ja ilmeisesti se pusukin irtosi vasta viime kerralla? Ja sinä poistit profiilin 2 kk sitten ja hän käy siellä vieläkin... miksi??
Miten pitkä välimatka teillä on?
En kyllä itse millään jaksaisi noin hidasta toimintaa. Vaikka kuinka yrittäisi hillitä mielikuvitustaan niin väkisinkin tulee mieleen ettei hän vaan ole tarpeeksi kiinnostunut raivatakseen teille aikaa mutta sen verran kyllä että pitää sinua löysässä narussa ja tietää, että olet kyllä saatavilla kun se hänelle sopii, tuntuu ikävältä sanoa näin...
Miestä kiinnostaa, muttei tarpeeksi.
Sen takia sitä aikaakaan ei tunnu löytyvän. Tietysti selityksiä löytyy miksi ei ehdi ja kaikenlaista tuntuu tapahtuvan kaiken aikaa, paitsi teidän suhteen etenemistä.
Totuus on se, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin pusut ja muut käpälöinti tapahtuu kyllä ihan muutaman tapaamisen jälkeen. Kiinnostunut mies ei voi pitää näppejään erossa.
Olet siis varasijalla.
Olet varalla ja sillä on joku muu nainen kanssa ketä tapailee.
ikävää tietysti kuulla totuus, mutta kai sitä itsekin aavistelee jotain kun on epävarma olo
no tuo muu käpälöinti ja muu hempeily tuli kyllä kuvioon ekojen deittien aikana.... ja puheet on samassa linjassa käyttäytymisen kanssa , eli aika ajoin sen verran romanttista että puna nousee poskelle...sehän tässä on saanut hieman sokeaksi
välimatkaa on jotain päälle 100 km
On säälittävää. Tarviiko tuota selittää?
Mutta elämäähän se narrina olokin on, eikö?
Tuota, ei kellekään satu noin paljon Mr Murpheyn aiheuttamia juttuja. Mies ei ehkä ole susta tarpeeksi kiinnostunut. Onko teidän välillä oikeasti intohimoa?