Ensiksi pyydän anteeksi, kun tämä alkaa sekavasti.
Aloitin tämän kirjoituksen tuonne "seksi" osioon, mutta kesken kirjoituksen huomasin, että kirjoitukseni koskee ennemmin koko avioliittoa, kuin "vain" seksiä.
Aloitin tällä kirjoituksella:Joku viisas on joskus todennut, että seksin osuus parisuhteen toimivuudessa on 10%, mutta silloin jos se puuttuu,sen osuus kohoaa 90%:iin.
Tämän voin omalta osaltani vahvistaa. Kun parisuhteesta häviää seksi, sen jälkeen häviää läheisyys, jäljelle jää vain jonkinlainen kämppäkaveruus.
Meillä ei ole ollut minkäänlaista fyysistä kosketusta ainakaan kolmeen vuoteen, tanssia lukuunottamatta. Mutta tanssin merkitsevyys läheisyytenä, on ainakin minulle aika vähäinen, koska olen tanssia kilpalajinakin harrastanut. Mulle se ainakin vaimoni kanssa on lähinnä ajankulua ja liikuntaa, ei minkäänlaista "esileikkiä", kuten joillekin.
Ehkä tuon seksin puutteen jotenkin pystyisin hyväksymään, jos siihen olisi joku selvä syy, mutta tosiaan ainoa selitys, jonka olen saanut on tuo "ei vaan huvita".
Siihen minun sitten pitää tyytyä.
Vaikka seksuaaliset haluni on olleet keskimääräistä suuremmat, niin olen huomannut viimeisen parin vuoden aikana jonkinlaista laantumista.
En tiedä tekeekö sen ikä vai alkaako yli 5 vuoden pakkoselibaatti jo vaikuttaa seksihaluíhinkin. Ainakin yleistä v:tutusta selibaatti lisää, sen olen huomannut aivan varmasti.
Mutta elän kuitenkin vielä toivossa, että asioihin tulisi jonkinlainen muutos.
Vaimoni saisi jonkinlaisen heräämisen, tai vaihtoehtoisesti jossain vastaani kävelisi nainen, joka saisi tilanteen muuttumaan.
Sain siihen kaksi vastausta.
Kiitos "nina38":lle rohkaisusta:) ja "jhjjvhjhv":lle hyvin analysoidusta kirjoituksesta.
Osut kirjoituksessasi useassa kohdassa oikeaan, mutta pari hutiakin siihen sopi.
"Olenko oikeassa jos sanon että et enää halua häntä?
Olenko oikeassa jos sanon että jos harrastaisitte seksiä nyt, tuntisit itsesi loukatuksi koska hän ei tekisi sitä halusta, vaan siksi että pysyisit kotona?"
Olen ollut ilman naisen läheisyyttä nyt jo yli 3 vuotta. Voin vakuuttaa, että haluan jopa vaimoani, huolimatta siitä, että hän usean vuoden ajan on loukannut minua torjunnallaan.
Vaimoni ei ole suostunut seksiin yli 5 vuoteen, en oikein pidä todennäköisenä että hän NYT olisi huolissaan minun menemisistä ja siksi "tarjoaisi" seksiä.
Kirjoituksesi loppuosa on joksenkin samoilla raiteilla, kuin itsekin olen pohtinut.
Tuo "pois muuttaminen" ei vaan ole ihan niin helposti toteutettavissa, koska olen koko työikäni ajan panostanut perheeni taloudellisen toimeentulon turvaamiseen, niin omaisuutta on kertynyt jonkin verran.
Avioerossa kaikki se työ, jonka olen sijoittanut tulevaisuuden turvaamiseksi, valuisi hukkaan, kun omaisuus jaettaisiin ja käytännössä myytäisiin "päivän hintaan", joka yleensä ei ole lähelläkään yleistä markkinahintaa.
En enää edes muista, miltä tuntui elää rakastettuna.
Miltä tuntui olla haluttu?
Jos saisin kokea nuo tunteet uudestaan, ehkä jonkun toisen kanssa, niin ylittäisikö se tunne arvon, jonka olen mielessäni omaisuudelleni antanut?
Kumpi on voimakkaampi, omaisuus vai rakkaus ja tunne olla haluttu?
Käytännössä tuo on asia, joka minun pitää pystyä päättämään.
Kun luin kirjoittamani, huomasin, ettei tämä enää oikeiin sovi "seksi" keskustelun alle, niin taidan siirtää tämän tuonne "suhteet/avioliitto palstalle.
Aloitin tämän kirjoituksen tuonne "seksi" osioon, mutta kesken kirjoituksen huomasin, että kirjoitukseni koskee ennemmin koko avioliittoa, kuin "vain" seksiä.
Aloitin tällä kirjoituksella:Joku viisas on joskus todennut, että seksin osuus parisuhteen toimivuudessa on 10%, mutta silloin jos se puuttuu,sen osuus kohoaa 90%:iin.
Tämän voin omalta osaltani vahvistaa. Kun parisuhteesta häviää seksi, sen jälkeen häviää läheisyys, jäljelle jää vain jonkinlainen kämppäkaveruus.
Meillä ei ole ollut minkäänlaista fyysistä kosketusta ainakaan kolmeen vuoteen, tanssia lukuunottamatta. Mutta tanssin merkitsevyys läheisyytenä, on ainakin minulle aika vähäinen, koska olen tanssia kilpalajinakin harrastanut. Mulle se ainakin vaimoni kanssa on lähinnä ajankulua ja liikuntaa, ei minkäänlaista "esileikkiä", kuten joillekin.
Ehkä tuon seksin puutteen jotenkin pystyisin hyväksymään, jos siihen olisi joku selvä syy, mutta tosiaan ainoa selitys, jonka olen saanut on tuo "ei vaan huvita".
Siihen minun sitten pitää tyytyä.
Vaikka seksuaaliset haluni on olleet keskimääräistä suuremmat, niin olen huomannut viimeisen parin vuoden aikana jonkinlaista laantumista.
En tiedä tekeekö sen ikä vai alkaako yli 5 vuoden pakkoselibaatti jo vaikuttaa seksihaluíhinkin. Ainakin yleistä v:tutusta selibaatti lisää, sen olen huomannut aivan varmasti.
Mutta elän kuitenkin vielä toivossa, että asioihin tulisi jonkinlainen muutos.
Vaimoni saisi jonkinlaisen heräämisen, tai vaihtoehtoisesti jossain vastaani kävelisi nainen, joka saisi tilanteen muuttumaan.
Sain siihen kaksi vastausta.
Kiitos "nina38":lle rohkaisusta:) ja "jhjjvhjhv":lle hyvin analysoidusta kirjoituksesta.
Osut kirjoituksessasi useassa kohdassa oikeaan, mutta pari hutiakin siihen sopi.
"Olenko oikeassa jos sanon että et enää halua häntä?
Olenko oikeassa jos sanon että jos harrastaisitte seksiä nyt, tuntisit itsesi loukatuksi koska hän ei tekisi sitä halusta, vaan siksi että pysyisit kotona?"
Olen ollut ilman naisen läheisyyttä nyt jo yli 3 vuotta. Voin vakuuttaa, että haluan jopa vaimoani, huolimatta siitä, että hän usean vuoden ajan on loukannut minua torjunnallaan.
Vaimoni ei ole suostunut seksiin yli 5 vuoteen, en oikein pidä todennäköisenä että hän NYT olisi huolissaan minun menemisistä ja siksi "tarjoaisi" seksiä.
Kirjoituksesi loppuosa on joksenkin samoilla raiteilla, kuin itsekin olen pohtinut.
Tuo "pois muuttaminen" ei vaan ole ihan niin helposti toteutettavissa, koska olen koko työikäni ajan panostanut perheeni taloudellisen toimeentulon turvaamiseen, niin omaisuutta on kertynyt jonkin verran.
Avioerossa kaikki se työ, jonka olen sijoittanut tulevaisuuden turvaamiseksi, valuisi hukkaan, kun omaisuus jaettaisiin ja käytännössä myytäisiin "päivän hintaan", joka yleensä ei ole lähelläkään yleistä markkinahintaa.
En enää edes muista, miltä tuntui elää rakastettuna.
Miltä tuntui olla haluttu?
Jos saisin kokea nuo tunteet uudestaan, ehkä jonkun toisen kanssa, niin ylittäisikö se tunne arvon, jonka olen mielessäni omaisuudelleni antanut?
Kumpi on voimakkaampi, omaisuus vai rakkaus ja tunne olla haluttu?
Käytännössä tuo on asia, joka minun pitää pystyä päättämään.
Kun luin kirjoittamani, huomasin, ettei tämä enää oikeiin sovi "seksi" keskustelun alle, niin taidan siirtää tämän tuonne "suhteet/avioliitto palstalle.
Vastaukset 124
Vanhimmat
"ainoa selitys, jonka olen saanut on tuo "ei vaan huvita". Siihen minun sitten pitää tyytyä."
Aivan, siihen sinun pitää tyytyä. Vaimosi ei voi tilanteelle mitään sen kummemmin kuin sinäkään himoillesi.
"Mutta elän kuitenkin vielä toivossa, että asioihin tulisi jonkinlainen muutos.
Vaimoni saisi jonkinlaisen heräämisen"
Naisen halut voivat olla vuosikausia piilossa ja sitten leimahtaa uudelleen, mutta siihen tarvitaan uusi mies.
"hän usean vuoden ajan on loukannut minua torjunnallaan."
Ymmärrän katkeruutesi mutta älä kohdista sitä viattomaan vaimoosi. Syytä elämää tai vaikka omia pallejasi.
"Avioerossa kaikki se työ, jonka olen sijoittanut tulevaisuuden turvaamiseksi, valuisi hukkaan, kun omaisuus jaettaisiin"
On sulla huolet.
Minä olen ollut tilanteessasi jo toistakymmentä vuotta. Olen sinnitellyt ankeasta päivästä toiseen, koska lasten elannosta ja kodista on ollut pidettävä huolta. Vielä muutama kuukausi sitten tuntui, että sietokyvyn raja oli lähellä.
Mutta ehkä ikä tekee tehtävänsä. Parin kuukauden ajan seksinpuute ei ole enää estänyt nauttimasta muista asioista. En haaveile vaimosta enkä kenestäkään muustakaan. Saa nähdä, kuinka kauan tämä uusi latenssi lapsuus kestää.
Meillä kaikilla avioliittolupauksen antaneilla on vastuu oman halumme ylläpitämisestä. Seksuaalista halua voi ylläpitää. Itseasiassa sitä täytyy ylläpitää omassa mielessään, jotta se ei haihtuisi. Se vaatii hieman tietoista panostamista ja positiivista mieltä.
Valitettavasti suomalainen kulttuuri tukee monen naisen tietoista valintaa hylätä oma aviomiehensä. Nainenhan on jo saanut lapset ja kotileikit. Avioerossa hän saa puolet perheen vaivalla hankitusta omaisuudesta. Kulttuurimme luoman yleisen mielipiteen mukaan äiti on pyhimys ja mies on paha. Hyvin paha. Mies on ansainnut lastensa ja omaisuutensa menettämisen erossa. Miksi nainen diis edes yrittäisi? Hänhän on saanut sen, minkä halusi.
Kukaan ei saa päättää toisen ihmisen selibaatista. Aviopuolisot eivät saa jaella vankilatuomioita toisilleen. Niitä jakaa ainoastaan tuomioistuin.
Itse ratkaisin asian siten, että keskustelin asiasta hyvin valavasti vaimoni kanssa. Kuuden kuukauden sjan keskustelu jopa vaikuttikin. Sitten oltiin taas samassa jamassa. Sitten hankin rakastajattaren. Nyt olen hyvin tyytyväinen elämääni.
"Seksuaalista halua voi ylläpitää."
En usko. En ole lukenut enkä kokenut mitään, joka tukisi tuota väitettä.
"Sitten hankin rakastajattaren. Nyt olen hyvin tyytyväinen elämääni."
Onni on mahdollista vain kus*päille ja herkkäuskoisille.
Totta kai seksuaalista halua voi ylläpitää aivan kuten vaikka elämäniloakin. Se vaatii positiivista asennetta, hyvien mahdollisuuksien tietoista luomista ja itsetuntemuksen lisäämistä. Kun tietää mitkä asiat saavat itsensä virittymään oikeaan tunnelmaan, niitä asioita sitten ylläpidetään.
Pahinta mitä seksielämälleen voi tehdä on päästää se loppumaan. Aktiivinen seksielämä ylläpitää itseään, näivettynyt näivettää itseään entisestään.
"Minä olen ollut tilanteessasi jo toistakymmentä vuotta. Olen sinnitellyt ankeasta päivästä toiseen, koska lasten elannosta ja kodista on ollut pidettävä huolta. Vielä muutama kuukausi sitten tuntui, että sietokyvyn raja oli lähellä."
Nämä lauseet kyllä laittaa ajattelemaan. Olet sinnitellyt parikymmentä vuotta ankeasta päivästä toiseen muiden takia. Mitäs sitten sinä itse? Mikset arvosta omaa elämääsi? Tottakai lapsista on pidettävä huolta, mutta kannattaako oma elämä noin vain tuhrata pois? Eikö löydy tietä, joka antaisi kaikille osapuolille mahdollisuuden nauttia elämästään?
"Tottakai lapsista on pidettävä huolta, mutta kannattaako oma elämä noin vain tuhrata pois?"
Ei pelkästään kannata vaan se on myös velvollisuus, johon on sitoutunut, kun on tähän leikkiin lähtenyt.
"Eikö löydy tietä, joka antaisi kaikille osapuolille mahdollisuuden nauttia elämästään?"
Ei.
Suomalaisessa kulttuurissa tuetaan myös miesten mielissä ajatusmaailmaa että tottakai kotona on kylmä vaimo ja sen takia miehellä on täysi oikeus hakea vierasta. Jos jollakin miehellä olisi kotonaan halukas vaimo hän olisi kummajainen muiden joukossa. Vaimon kuuluu pihdata että voidaan hehkuttaa muita naisia. SE mies joka ottaisi sinne yhteisille "poikien" risteilylle mukaan vaimonsa on ehkä se joka hoitaa omaa tonttiaan niin että saa kotonaan mutta nämä toiset miehet huolehtivat kyllä siitä että tuoltakin mieheltä loppuu kotonaan saaminen. Vaimoa ei saa ottaa mukaan yhteisiin rientoihin. Se kielletään. Mies ei halua vaikuttaa tossun alla olevalta ja tekee niinkuin kaverit sanoo ei sillä tavoin mikä toimisi avioliiton kannalta hänelle ehkä eduksi? Jos nyt ajatellaan että se lämpö siellä kotona on hyvä asia. Naisella on niin erilainen käsitys mikä ylläpitää halua kuin miehellä. Mies voi ajatella että kun olen vkonlopun omilla menoillani vaimolle tulee ikävä vaikka tosiasiassa etäisyys voikin lisätä vaimon mielessä etäisyyttä. En ole sitä mieltä että yhdessä ollaan koko ajan vaan molemmat tarvitsevat omaa aikaa. SE mitä se oma aika tarkoittaa on varmaan monelle eri asia. Tunnen monta ukkomiestä jotka ottavat sitä omaa aikaa menemällä känniristeilyille kavereidensa kanssa ja monta vaimoa jotka ottavat sitä omaa aikaa menemällä jumppaan tai ystävättäriensä kanssa kahville. Miehet ihmettelevät sitten kun se emäntä näyttää nyrpeää namaa kun mies lähtee omille menoilleen koska vaimollakin on omansa. Tämä on tätä. Keskustelut eivät välttämättä auta tosiaan kuin hetkeksi jos se arki kuotenkin jatkuu entisellään. Et voi muuttaa kuin omaa tapaasi toimia vaikka esittäisit sata toivetta toiselle. Mikäli toinen ei oikeasti ymmärrä miksi se oma toiminta on huonoa jonkun asian eteen ei muutosta voi tapahtua. SE pitää ymmärtää. Minun mieheni esim kokee täysin käsittämättömänä sen että jotkut hänen tekemisensä ikävä kyllä vaikuttavat alentavasti fiiliksiini seksiin vaikka olen sen kertonut. En voi tehdä muuta kuin joko hyväksyä eli luovuttaa ja muuttaa omaa tapaani suhtautua hänen tekemisiinsä mutta hitsi kun se ikävä tunne tulee kuitenkin.
Varaa aika seksiterapeutille ja pyydä vaimoasikin mukaan. Käy yksin, jos tuo ei lähde,
Ehdotin jo vuosia sitten, että hakisimme jonkinlaista ammattiapua parisuhteemme tilaan, mutta vastaus oli ehdoton ei.
Mulle tulee välillä tunne, ettei vaimoni ymmärrä tai välitä, kuinka paljon kärsin nykyisestä tilanteesta. Ja samalla vaikuttaa, että hän on aivan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, eikä koe tässä olevan minkäänlaista ongelmaa.
Tilanne on sikäli vaikea, että meillä menee muuten ihan hyvin. Teemme asioita yhdessä; remontoimme taloa, hoidamme pihaa, matkustelemme yms.
Mutta suhteesta puhuminen on mahdotonta. Se aiheuttaa aina riidan, jossa vaimoni kaivelee kaikki tekemiseni ja tekemättä jättämiset viimeisen 20 vuoden ajalta.
Ja varsinainen aihe jää kokonaan käsittelemättä.
Ei sellaista jaksa montaa kertaa.
En oikein tiedä, mitä hyötyä minun olisi yksin mennä terapeutille. Jos saisin sieltä jotain neuvoja, niin mitä hyötyä niistä olisi, kun vaimoni ei anna edes koskettaa itseään.
Silloin yli 3 vuotta sitten, kun sängyssä yritin koskea vaimoani, hän löi minua ja sähähti: älä koske muhun! No sen jälkeen en ole sitten koskenut.
Kaipa hän pyytää, kun siltä tuntuu.
Nyt herää kysymys että mitä ihmettä on tapahtunut mitä te ette ole selvittäneet loppuun asti? Onko vaimosi loukkaantunut perin verisesti jostakin sinun sanomisestasi tai tekemisestäsi jo aikoja sitten? Loukatuksi tuleminen voi johtaa kylmyyteen ja selän kääntämiseen ja mikäli vaimollesi on jäänyt tuo tunne "päälle" se pitäisi selvittää pikimmiten. Oletko kysynyt ja tiedätkö sinä mikä määttää? Nämä kaikki vanhojen kaivelutkin osoittavat että se on vaimosi tapa ilmaista tyyttymättömyyttään johonkin mutta oletko oikeasti tietoinen kuinka paljon ne häiritsevät jos sinä et esim ole jotain sovittua asiaa hoitanut tai olet ehkä tietämättäsikin loukannut jollakin? Kuuntele mistä hän valittaa ihan oikeasti. Niistä se varsinainen sinun aiheesi mistä nyt kirjoitat juontaa alkunsa. Onko vaimollasi riittämättömyyden tunteita jostakin tapahtuneesta? Oletko avoimesti kehunut esimerkiksi jotakin muita naisia tai ehkä sanonut joskus jotain loukkaavaa hänen ulkonäöstään? Voi olla ihan itsellesi mitätön asia joka on hänelle iso. Naisen hätähuuto on nalkuttaminen ja miehelle se vain on sitä nalkuttamista. Jotain on ollut pakko tapahtua. Et voi olettaa hänen ymmärtävänkään jos oikeasti on niin että hän itse on tyytyväinen. Miten hän silloin voisi ymmärtää sinun tunteesi?
oletko mahdollisesti käynyt vieraissa ja kärähtänyt kun vaimo noin tyly on ollut ? Jos näin ei ole niin lopeta vaimosi hyysääminen ja yhdessä askartelu ja lähde seuraavan kerran reissuun ilman vaimoa. Näkeepähän mitä menettää jos pihtailee. Itse olisin jo aika päiviä sitten hakenut lämpöä muualta jos noin olisi kohdeltu - yksipuolinen rakkaus kun ei pitkään lämmitä ja meillä on vain yksi elämä. No kun ja jo9s lähdet kävelemään niin vaimosi luonnollisesti kerää ympäristö,ystävien ja sukulaisten pointsit vaikka todellisuudessa onkin itse syyllinen tilanteeseen. Missä lie hänellä mättää? Olet kai muistanut kuitenkin pitää omasta habituksestasi ja hygieniastasi huolta ettei se vaikuta liikaa vaimosi haluihin ??
puhumattomuus ja kaiken sisällä pitäminen tappaa monet parisuhteet.
ja vaikka oletkin sitoutunut vaimoosi,ei sun tarttee ihan kaikkea kestää, ei mies ole robotti, hän tarvii läheisyyttä ja rakkautta,joku joka saa sen tuntemaan tärkeäksi kaikkien vuosien jälkeenkin. Jos parisuhteesta katoaa seksi, läheisyys, romantiikka, puhuminen ja kommunikointi ei se ole enää parisuhde. se on loppu silloin ja sä olet ainoa joka edes yrittää. elämä on liian lyhyt elää väärän ihmisen kanssa... kyllä romantiikka pitää ylläpitää vuosienkin jälkeen yhteistyöllä,sellasta se sitoutuminen on!
olet kitkutellu aika kauan, hattua nostan! mä kyllä olisin lähtenyt vähemmästäkin koska jos toinen ei haluaa sua rakastaa eikä näyttää niin mikä pointti koko avioliitossa on?
Jos ei halua edes apua niin paljon sä et voi enää asialle tehdä, voit kiikutella ja kitua seuraavat 5vuotta eteenpäin pallit sinisinä ja katkerana tai voi kertoa nätisti vaimollesi että sä haluat löytää rakkautta mitä ansaitset jos hän ei kerta sitä haluaa sinun kanssasi ja laittaa pesän jakoon!
Muuten sä tulet hulluksi tuota menoa! :(
"vaimoni kaivelee kaikki tekemiseni ja tekemättä jättämiset viimeisen 20 vuoden ajalta."..... Mitä jos kuuntelisit rauhassa, mistä vaimosi oikein puhuu kaivellessaan esiin (koskaan todella käsittelemättömiä) asioitanne, jotka häntä vaivaavat. Sieltä löytyvät todennäköisimmin syyt siihen, miksi hänen halunsa ovat loppuneet.
Naisesi ei voi estää sinua loukkaamasta häntä sanoillasi tai teoillasi, mutta hän voi tässä tapauksessa suojella itseään kieltäytymällä seksistä kanssasi eli olla antautumatta (~tulla niin lähelle toista ihmistä kuin ikinä mahdollista) enää sinulle.
Ei haluttomuuteen mikään terapia auta. Voihan tietenkin käydä, jotta tuntee "tehneensä kaikkensa". Ei siihen auta mikään..kuten joku sanoi, niin vaimosta saa halukkaan (vähäksi aikaa) vaan uusi mies.
Tiedän asian 9 vuoden selibaaatin perusteella.
Voi hyvä mies sentään! Jos et rakasta vaimoasi, niin ei teillä voi olla silloin seksielämääkään!!! Rakkaudentunteesta tulee halu rakastella rakkaansa kanssa. Ei ihmekkään, ettei vaimosi ole enää ollut halukas olemaan kanssasi, jos hän on ollut sinulle vain pelkkä seksuaalisten halujen tyydytyksen kohde, siis pelkkä seksilelu!!! Toinen osapuoli sen kyllä huomaa.
Ei hitsi miten narsistinen oletkaan, kun olet suhteessa vain rahan takia!!!
Päästä nainen vapaaksi sinusta, että hänkin saisi rinnalleen rakastavan miehen! Jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi! Vaimo on varmasti ansainnut oman osuutensa omaisuudesta, kun on näinkin pitkään kestänyt sinua ja tunnekylmyyttäsi.
Ehkä kirjoitukseni aloitus oli huono, kun siinä piti käsitellä aihetta hiukan suppeammin, koska aloitin sen tuonne "seksi"osioon.
Varmasti rakastin vaimoani, rakastan vieläkin, mutta vuosia jatkunut, jokapäiväinen torjuminen, latistaa halun sen osoittamiseen.
Meillä minä olen ollut se tunne ihminen, joka haluaa halia, suudella, istua sylikkän, kävellä käsikkäin, nukkua lusikassa yms.
Vaimoni ei niistä ole ollut ollut niin innostunut.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana seksiä harrastettiin n 1kerta vuodessa tahtiin, kunnes 5 vuotta sitten se loppui kokonaan.
Kuinka hän olisi voinut olla minulle "pelkkä seksilelu"?
Mutta jos asia sinua kiinnostaa, niin nimimerkilläni (ennen rekisteröitymistä) löydät lisää aiheesta.
Vaikka kirjoitukseni on tietenkin yksipuolisia olen kirjoittanut rehelliseti juuri niin kuin minä tunnen.
Lue ne ja tuomitse minut vasta sitten, jos se vielä tuntuu aiheelliselta.
Menneeseen on turha katsoa, vaan vain todeta, mikä on nykytilanne.
Tilannehan on se, että teidän suhteenne on kuollut jo aikoja sitten, ja nyt on tullut aika kuopata se.
Sinä olet suhteessa enää vain rahan takia, ja niin taitaa olla vaimosikin. Säälipisteitä ei heru muuta kuin siitä, että on säälittävää olla suhteessa pelkästään taloudellisista syistä. Sinun valintasi.
herätys itsellesi
Narsu olisi jo aikoja sitten hakenut haluamansa läheisyyden muualta ja kehuskelisi sillä isoon ääneen.
"Voi hyvä mies sentään! Jos et rakasta vaimoasi, niin ei teillä voi olla silloin seksielämääkään!!! Rakkaudentunteesta tulee halu rakastella rakkaansa kanssa. "
Kyllä tässä omassa avioliitossa seksiä harrastetaan ihan kivasti, vaikka ei rakasteta toisiamme. Ei se näin aina ole, kuten sanoit.
Voi olla jopa niin päin, että rakkaus estää himoa ja päinvastoin.
Mutta mistä tiedät, että et rakasta puolisoasi? Jos hän joutuisi vaikeaan leikkaukseen, etkö olisi hermostunut hänen puolestaan? Etkö kävisi edes sairaalassa moikkaamassa?
Minulla on vastaava tilanne ollut miehen kanssa jo monta vuotta. Hänen libidonsa on laimeampaa ja huonosti syttyvää, joten aikaa myöten tilanteeseen on vaan tottunut. Koen, että seksin osuutta parisuhteessa painotetaan ihan liikaa tai ehkä sillä selitän asiaa vain itselleni, mutta otin tilanteen haasteena. Päätin hyväksyä mieheni tahdon ja seurata, miten meidän käy. Kun mies on muuten mukava ja ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta.
Totta kai koetin puhua asiasta, mutta huomasin hänen ahdistuvan vain lisää. Ehkä tyyppitapaus, ettei osaa puhua ja samanlaisia "mykkiä" on 13 tusinassa. Kun lopulta luovuin siitäkin keinosta pääsimme taas ns. kosketusetäisyydelle toisistamme. Mieheni on luonteeltaan hellä ja pitää liki olemisesta, joten annettuani hänelle rauhan seksin suhteen hän "uskalsi" tulla taas lähelleni. MInusta sekin on tärkeää, että voi halata, pusutella ja nukkua vaikkapa lusikka-asennossa.
Olen huomannut, että seksitön liittomme on suurempi ongelma vaikkapa läheisille ystävilleni. En tiedä ovatko ystäväni oikeassa, mutta hyvin harvoin saan ymmärrystä ikään kuin minulta oikeastikin puuttuisi jotakin. Kuitenkin ystävilläni saattaa olla seksiä liitoissaan, mutta ei välttämättä muut asiat suju hyvin.
Haluttomuuteen on aina syy, se ei oel toisen kiusaamista.
Naista on saatettu halveksua, hänen seksuaalisuuteensa on jotenkin tehty pysyvä jälki. Se saattaa olla jo lapsuudesta, alistaminen, tai jatkuva nöyryyttäminen.
Eli nainen tarvitsisi hoitoon pääsyä, jossa puretaan hänen elämänsä taakkaa, sillä jonkin taakan vuoksi tämä osa on kadonnut.
Mutta se saattaa olla varsin alitajuista ja naisen on erittäin vaikeaa mennä hakemaan apua.
Toivottavaa olisi, että jaksaisit vierellä kulkea, jossakin vaiheessa voi päästäkin yli tuosta, mutta vain siten, että et painosta tai nöyryytä.
Kuinkahan moni tyttö joutuu jo lapsena kuulemaan melko hirveää tekstiä seksuaalisuudesa, huomautuksia omasta kehostaan, rumuudestaan tai sitten jopa joutuu oman perheen miehen, isän, veljan, sedän, enon jollakin tapaa käsittelemäksi. Siitä riittää koko elämän mitaksi likainen tunne, seksi ei koskaan syty kunnolla.
Olen itsekin tällaisen lapsena saadun trauman uhri, jollakin tapaa olen elämääni parisuhteessa elänyt, mutta mielestäni tuo ruma toiminta ei ole koskaan hävinnyt.
Te miehet olette siinä seksin haussanne niin julmia joap lapsille, pojankin paine saattaa olla niin kova, että raiskaa sisarensa.
Tätä voisi jatkaa paljonkin, mutta aviomiehen tulisi olla tuki ja turva, eikä missään nimessä painostaja, alistaja, vaatija.
Tuntuu AP:n parisuhteessa olevan moni asia hyvin, kun teette yhdessä asioita, käytte lomalla ym. En usko että olet erovalmis.
Jos eroat, niin menetät hyvin paljon sen sijaan, että saisit joskus tyydyttävää seksiä. Jos löydät uuden, niin niin se seksin hurma hyvin nopeasti tasoittuu/katoaa ja alat katumaan tekoasi. Ja haluttomuuteen sielläkin voit melko nopeasti törmätä.
Lopeta olemasta "piirongin jalka" ja ota vaimosi vaikka häntä ei "huvitakkaan" voi nimittäin vaikka ruveta jopa huvittamaan etenkin jos saat hänelle orgasmin aikaiseksi. Naisia ei välttämättä vonkaavamies kiinnosta mutta jos mies ottaa naisen kun häntä itseään huvittaa niin vaimokin siitä voi kiihottua (etenkin jos itsekin kokee mielihyvää..) Tosin ottamisen ja raiskauksen välillä tietysti raja jota pitää kunnioittaa - avioliitossa tietysti aviomies voi toimia hieman omistavammin kuin yöelämässä (pelkäämättä joutuvansa raastupaan) tosin tolkku mukana ja jos suoritus epäonnistuu niin kauppa paukahtanee lopullisesti kiinni ? (mutta eihän tuossa hävittävääkään näyttäisi olevan) Itse olisin kyllä jo toiminut aika päiviä sitten -: "annettava on kun Hepun mieleen juolahtaa muuten Heppu hei taas katoaa"..)
Lopeta nahjustelu ja nai vaimoasi kunnolla että taju lähtee (häneltä) on vanhan konkarin neuvo!!
Yleensä näihin en mitään kirjoittele, luen vaan ja tulen surulliseksi muitten puolesta.
Parikymmentä vuotta avioliitossa olleena. Sanon vain että jos nainen ei vielä ole ymmärtänyt että miesten tarve on fyysistä niin aika itsekäs ja tyhmä nainen on.
Samoin jos mies ei vielä ole ymmärtänyt että naisten seksuaalisuun on enemmän tunnettä kuin fyysistä seksiä niin aika huonosti mies naisia tuntee.
Ja sitten neuvot, naiset neuvoo nöyrtymään ja hemmottelemaan. Miehet kehoittamaan olemaan mies.
Oikeassa ovat molemmat. Ole kunnon naista arvostava mies arjessa ja sängyssä heität tasa-arvon pois ja olet vain himokas mies.
Koita seuraavaa, teet kaikki kotityöt yhden päivän ajan ja puolilta päivin toteat vaimollesi että nyt himottaa ja stondailee niin että illalla on sitten seksi-ilta.
Vastasi vaimo mitä tahansa, älä juurikaan kommentoi tai väittele.
Illalla vaan otan housut vaimosi edessä pois ja annat nähdä erektiosi ja sitten vain varovasti päälle.
Jos saat pakit niin älä hellitä, totea vaan että niin seisoo ettei nukutuksi saa ja kerro että asia vaivaa ja nyt se pitää keskustella läpi
Näytä vaimollesi että hän pääsee helpommalla kun suostuu seksiin tai vaihtoehtoisesti keskustelette koko yön.
Älä riitele, äläkä missään nimessä käy käsiksi jos nainen ei ole myöntyväinen
Korostan että ole järkevä ja asiallinen mutta päättäväinen.
Luulempa että asia saattavat parantua ihan näillä neuvoilla.
Tohtori Phillin neuvo on kun äiti on tyytyväinen niin koko perhekkin on.
muuten hyvä neuvo mutta harvemmin naiset innostuu miehen kikkelin heiluttelusta seisoipa se sitten tai ei - kyllä vaimo on saatava "kiihkeäksi" vaikka hieromalla, muilla elkeillä ja sanoilla tai sopivan eroottisella elokuvalla (ei pornoa). Voihan se tietysti olla että vaimo on frigidi eikä ole koskaan seksistä miesten / miehensä kanssa pitänytkään. Onko hän ollut aiemmin halukas sänky hommiin vai onko vain esittänyt sellaista omien päämääriensä tavoittamiseksi (lapset,koti ja mies joka maksaa kaiken ?) ? vai olisiko sitten lesbo / vierasmies ajatuksissa ?? Tuo nyrkillä vetäisy lähentelyn yhteydessä olisi kyllä jo meikäläiselle viimeinen niitti etenkin kun kyseessä oma vaimo eikä jonkun muun..!
Olen Nainen ja Realmanin kanssa samoilla linjoilla. Ei naiset innostu kikkelin heiluttelusta mutta päättäväisestä ja varmasta miegestä kyllä. Kikkeli kuuluu muuten asiaan. Selän hieromiset hoidetaan ainakin meillä eri päivinä kuin seksisessiot. Ne ei kuulu yhteen niinkuin ei kotityötkään kuulu esileikkeihin. Ne on vaan hoidettava niinkuin hiustenpesu tai paskalla käyminen. Himokas mies sytyttää kyllä eikä himokas mies hyöri tiskialtaan edessä yhtään sen seksikkäämpänä kuin himokas nainenkaan. Sänkyhommiin ei kuulu tasa-arvo vaan toinen vie ja toinen vikisee vaikka vuorotellen. Olen tehnyt selväksi elämänkokemukseni myötä sellaisen asian että seksi ei ole niin vakava juttu että siitä lähdetään isommin neuvottelemaan ja kauppaa käymään. Ei enään. En yksinkertaisesti anna enään pakkeja kuin tosikipeänä ja tosiväsynä ja muuten käypi aina. Onneksi on mies joka arvostaa tätä ja onneksi ei odota aina sirkustemppuja minultakaan. Välillä mennään hänen ehdoillaan ja välillä minä sanelen mihin suuntaan odotan hänen menevän. En tarvitse joka kerta orgasmeja mutta sitten kun tarvitsen niin kerron. Eihän se oma mies tietenkään saa vastenmielinen olla ja jos se sitä on niin kannattaa vaihtaa. Mukava kun puristelee pakaroista ihan arjessakin ohi mennen.
Mietin että ehkä nainen ei ole saanut seksistä nautintoa miehensä kanssa. Kuka sitä jaksaisi harrastaa pidemmän päälle, jos maistuu aivan puulta. Pitäisi selvittää, millaisesta seksistä vaimo _oikeasti_ pitää. Onko koskaan saanut edes orgasmia mieheltä? Pelkkä penis vaginaanhan eli yhdyntä ei siihen useimmilla riitä vaan tarvitaan kunnon lämmittelyä, taidokasta suuseksiä tai käsipeliä. Voi olla, että vaimolla on joki fetissikin, josta mies ei tiedä mitään, eikä nainen ole itselleenkään myöntänyt, ja on joutunut eroon omasta seksuaalisuudestaan.
Onko ap mies muuttunut ulkonäöltään? Kannattaisi ottaa kuntoilukuuri ja tehdä vartalosta salskea, uudistaa kampaus, pukeutumistyyli niin, että alkaisi näyttää vaimon silmissä uudestaan komealta ja haluttavalta.
Kannattaisi mennä yhdessä sinne seksuaaliterapeutille. Jos taustalla on joku loukkaantumknen tms kiemura tunnepuolella, niin se tuskin noin pitkän ajan päästä enää omin neuvoin aukeaa.
Hyvinnäin
Voisit olla vaimoni kirjoituksesi perusteella, juurikin noin meilläkin mennään.
Tuntuu että monet tekevät yksinkertaisesta asiasta liian vaikeaa..
Kaikki vallan käyttö parisuhteessa on väärin. Olen aina ihmetellyt sitä että nainen
pihtaa saadakseen haluamiansa muutoksia elämäänsä tai muuttaakseen miestään? Todellisuudessa asiat vain vaikeutuvat entisestään.
Kiltti mies tekee niin kuin nainen haluaa ja moisesta nöyrtymisestä menettää lopunkin arvostuksen naisen silmissä. Voin kyllä hieroa ja ja tehdä mitä tahansa
mitä vaimo haluaa, mutta en tee mitään jos vaimo kiristää seksillä.
Jos loppuu seksi niiin sitten loppujen lopuksi loppuu avioliittokin.
Ajatelkaa nyt naiset miltä tuntuisi jos haluaisitte ostaa vaikka talvitakin yhteisillä rahoilla niin mies vaatisi alistavaa seksiä sen palkaksi että saisit takkisi.
Alistamista ja vallan käyttöä. Tasa-arvo avioliitossa ja molemmilla hyvä mieli.
Femakot alistavat ja kuohitsevat miehensä ja sitten valittavat kun on niin huono mies joka on laiska ja juo kaljaa kalsareissa tvtä tuijottaen. Tilanne on molempien vika, nainen nöyrryttää ja mies nöyrtyy. Anteeksi vaan mutta näin on.
Mitä ulkonäköön tulee, niin tietenkin yli 20 vuoden aikana olen muuttunut, mutta muuttuminen kohdallani ei tarkoita lihomista lössähtämistä tai muuta sellaista.'
Käyn joka päivä saunassa, harjaan hampaani, käytän hyvänhajuista deudoranttia, yms.
Painoni on noussut nuoruusvuosista n. 10kg, mutta syynä on lähinnä kuntoilun aiheuttama lihasten kasvu.
En tupakoi, viinaa tai muita alkoholituotteita käytän korkeintaan viitenä iltana vuodessa. Välillä menee vuosi, etten juo edes yhtään olutta.
Taloudellisesti menee mukavasti, tienaan selvästi yli keskimääräisen miesten ansion.
Aikaisemmat tyttöystävät, ennen vaimoani, oli hyvinkin tyytyväisiä seksiin.
Vaimoni on saanut vähintään yhden orgasmin jo esileikkien aikana, ellei hän ole itse halunnut keskeyttää esileikkiä ja aloittaa varsinaista yhdyntää.
Yleensä itse haluaisin antaa suuseksiä vielä pitempään, mutta vaimoni on vetänyt minut päälleen.
En itse pysty nauttimaan seksistä, ellen pysty tuottamaan nautintoa kumppanilleni.
Itse nautin suunnattomasti siitä tunteesta, kun näen vaimoni saavan orgasmin.
On tietenkin mahdollista,että vaimollani on joku salainen haave, mistä minä en tiedä mitään ja se latistaa halun, vaikka hän orgasmin "tavallisesta" seksistä saakin. Mutta ehkä jotain puuttuu.
En tiedä.
Jos tuo totta niin ilmeisesti Vaimosi loukkaantunut jostain verisesti ja on ilmeisen pitkävihainen ja koston himoinen tahi sitten toinen mies mielessä. Niin ja et ole vastannut oletko kärähtänyt vieraissa käynnistä. Tiedän naisia jotka pistävät varmuudella sen jälkeen kaupan kiinni mieheltään ja jotkut samoin käytyään itse vieraissa..
En ole kärähtänyt vieraissa käynnistä, enkä voikaan, koska en ole käynyt vieraissa.
Enkä kyllä keksi syytä, mistä hän olisi voinut noin loukkaantua.
Joskus olen miettinyt, onko vaimoni tekemällä laivaristeilyllä jotain tekemistä asian kanssa.
Silloin yli 5 vuotta sitten, hän oli muutaman kaverinsa kanssa vietämässä juhlia laivaristeilyllä ja sen jälkeen ei seksiä ole ollut.
En tiedä onko noilla asioilla mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta kaikenlaista tulee pohdittua.
Mitään merkkejä siitä,että hän olisi pettänyt, siellä risteilyllä tai sen jälkeen,en ole huomannut.
Ei olisi ensimmäinen kerta kun nainen reagoi omaan pettämiseensä tuolla tavalla.
Minkälaisia merkkejä siitä pettämisestä edes jäisi?
Sukupuolitauti? Ei ne kaikki ole parannettavissa.
Niin, olet nainen joka haluaa miehen nöyrtyvän, mietippä vähäsen aloittajan tilanetta 3 vuotta torjuttu. Tajuat kai itsekkin että vallan vaihto on ainoa vaihtoehto.
Nainen on pitänyt valtaa ja tulos on molemmille huono. Tuon ikäinen terve nainen tarvitsee seksiä säännöllisesti.
Ei ole tervettä elää seksittömässä parisuhteessa.
Huomaatko että aikuisen miehen vehkeen nimittely kikkeliksi kertoo sinusta paljon:)
Ja voisit myös lukea paremmin, ehdottomasti olin kaikenlaista fyysistä kiinni käymistä vastaan.
Voi sitä hyvin varovasti aloittaa vaikkei nainen ihan läpimärkä olisikaan ;))
Sorry, tarkoititkin että nainen löi miestä, luulin että kommentoit tuota Guntteria.
Ja siis olet mies ja puhut kikkelistä? Minusta pikupojilla on kikkeli ja miehillä
Vaikkapa kalu tms.
Seksissä pihtaaminen on pelkkää vallan käyttöä ja alistamista ja sitä ei yhdenkään mieheksi itseään sovi sallia.
Ja kaikkinainen väkivälta on parisuhteessa täysin kiellettyä.
Valitettavasti myös joillain aikuisillakin miehillä on kikkeli. Mutta kyseisen elimen nimityksistä väittely on saivartelua . Pointti se että hepin esittely tod. Näköisesti turn off useille naisille.
Komppaan, se hepin heiluttelu ei kannata. Ensin pitää olla sillä tuulella. Exäni joskus tuli heiluttelemaan heppiään eteeni kun olin ihan muissa maailmoissa, vaikka koneella tekemässä töitä tms, jotain josta himokkaat ajatukset olivat kaukana. Luuli sitten, että sillä sekunnilla kun näen hänen miehuutensa olen kuin kuumaa vahaa. Se oli aika hämmentävää.
Kirjoitin kesän alussa omasta tilanteestani, jossa on paljon yhtymäkohtia sinun viestiin. Sain kirjoitukseen paljon hyviä vastauksia. Lopulta lähdin etsimään olisiko kirjoista löydettävissä vielä jotain viisautta. Vaikka kaikenlaisia parisuhdekirjoja onkin tullut luettua löysin kuitenkin vielä paljon uusia asioita.
Jos tykkäät lukea voin suositella tätä tietä. Kirjoista löytyy sellaista tietoa mitä ei normaali elämänkokemus tunnu opettavan. Näillä uusilla tiedoilla matka jatkuu. Suunta on tällä hetkellä aika selvä mutta kyllä jännittää vielä mitä eteen tulee...
Olen itse ollut nainen joka on sanonut "ei kiinnosta " seksin suhteen.
Nuorempana halusin paljon seksiä ja nautin siitä. Perheelämän ja lapsien myötä halut vähenivät ja loppuivat.
Jossain vaiheessa huomasin muuttuneeni koko perheen äidiksi, myös mieheni. Minä olin vastuussa lähes kaikesta. Lastenasioista, rahaasiosta, kotitöistä yms. Tunsin olevani perheenpää ja "mies" talossa. Tämä vei minulta kaiken kunnioituksen miestäni kohtaan. Myös seksistä tämä vei intohimon ja siitä tuli vain yksi pakollinen kotityö jota tein kun en jaksanut kuunnella mieheni kiukuttelua asiasta.
Olimme tilanteessa, jolloin minä itse olin valmis eroamaan. Kuitenkin aloitimme keskustelemaan ja useiden keskustelujen jälkeen asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan.
Mieheni on alkanut ottamaan vastuuta asiosta ja huomannut minut myös naisena. Sänkyhommissa hän on lakannut vonkaamisen ja usein vain tulee ja ottaa haluamansa. Tämä on saanut myös minun haluni heräämään.
Itselleni aloitteiden tekeminen seksin suhteen on edelleen vaikeaa, mutta olen huomannut pukeutuvani seksikkäämmin ja flirttailen miehelleni enemmän silloin, kun haluni ovat pinnassa.
Seksiä on nykyään 2-4 kertaa kuukaudessa, mikä ei ole paljon, mutta paljon parempi kuin kuukausien seksittömyys.
"Sänkyhommissa hän on lakannut vonkaamisen ja usein vain tulee ja ottaa haluamansa. Tämä on saanut myös minun haluni heräämään."
Vaimokin aikoinaan vihjaili haluavansa jotain tuonsuuntaista. Sitä varten hän kyllä tarvitsisi toisenlaisen miehen. En vonkaa mutten otakaan. Jos asiat menevät liian vaikeiksi, ne saavat olla.
Eli olet niitä miehiä joka vain makaa lahnana ja ihmettelet miksei vaimo halua!
Tuohon väliinkin kyllä mahtuu kaikenlaista. Vaihtoehdot eivät ole vain lahna ja väkisin ottaminen.
Helpommalla saat vieraalta...kerran ja sitten taas vaihdat..saat varmasti joltakin helpommalla...näin se homma etenee. Monet miehet menee sieltä mistä pääsee helpommalla. Parisuhde on taitolaji ja onko sinne meno koskaan helpommalla pääsemistä? Ei sitä edes saisi niin ajatella.
Yritä enemmän, äläkä tyydy vaan vaimon vastaukseen "ei vaan huvita". Vaan kysy miksi ei huvita? Oletko kertonut miltä sinusta tuntuu? Että mietit eroa ym.? Ehkä naisella on jotain ongelmia mihin saisi lääkäristä apua. Tai sitten ei vaan halua enää sinua. Syitä voi olla monia.
Tuo, että nainen kaivelee vanhoja asioita vaikuttaisi siltä, että asioita ei ehkä ole kunnolla käsitelty ja ne vaivaavat häntä. Oletteko ehkä sellaisia, että isonkin riidan jälkeen vaan kuitataan se anteeksi pyynnöllä ja jatketaan eteenpäin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Ja ehkäpä jokin suhteessa nykyäänkin vaivaa, mutta vaimosi ei vaan halua puhua siitä. Onko sinulle helppo avautua mieltä painavista asioista ja antaa kritiikkiä vai vedätkö heti herneet nenään?
Jos vaimosi oikein lyö ja tiuskasee, että "älä koske muhun!" kuulostaa vakavalta. Joko hän on suuttunut jostain pahasti tai hänelle on sattunut jotain? Oletko huomannut mitään muuta käytöksen muuttumista? Olisihan hän voinut sanoa vaan, että älä viitsi ei nyt huvita tai siirtää käden pois tai kääntää kylkeä tms. ? Jos vaimosi kovin hermostuu keskustelurityksistäsikin niin ehkäpä asia on hänellekin arka. Eikä hän suinkaan ole niin, että hän ei koe tässä olevan mitään ongelmaa.
Tuskin siitä haittaakaan on, että menet yksin. Saat avautua jollekin ja ehkä saat uusia näkökulmia asiaan, että mitä tehdä. Ja voihan se vaikuttaa vaimoosikin, hän ehkä huomaa, että asia todella on sulle vaikea paikka.
Ikävää jos olet vaimosi kanssa vain rahan takia. Ei ole ihme, jos vaimoa ei huvita.
Itse ainakin haluaisin miehen ottavan mieluummin eron minusta ja antaisin pitää rahansakin, mutta vaikea tietää mitä vaimosi ajattelee.
Surulliseksi sitä tulee, kun tämmöisiä erehtyy lueskelemaan...aika ajoin lueskelen suomi24 avioliitto-palstaa, kun oikein harmittaa. Olen parikymppinen nainen, ollut 5v naimisissa, kroppa ja pärstä kunnossa, mutta mies ei halua. Ny 1,5v seksitöntä elämää takana. Tuntuu niin pahalta, että sydämestä riipaisee. Ei ole myöskään samalla tavalla sitä läheisyyttäkään, kun ennen.
Olen yrittänyt keskustella asiasta useasti ja lähestynyt miestäni varovasti, mutta hän aina torjuu minut. Sympatiat on aloittajan puolella, ymmärrän täysin, miltä sinusta tuntuu, olen naispuolinen ihminen samassa tilanteessa ja lisäkai koen olevani liian nuori elämään rakkauden puutteessa. Avioero ei vain ole meille edes vaihtoehto.
Toivottavsti kirjoituksesi ei ole aivan kirjaimellisesti totta.
Ei kukaan saa joutua noin nuorena tuolla tavalla kohdelluksi. Sinulla on vielä pitkä elämä edessä ja se tuntuu todella pitkältä, jos aiot sen elää iman seksiä ja läheisyyttä.
Minä olen sentään nuorena mennyt niin paljon, ettei tunnu että olisi jotain jäänyt kokematta.
Tietysti samalla tiedän, mitä ilman jään tällä hetkellä.
Mutta älä missään nimessä alistu nykyiseen tilanteeseesi.
Sinä elät nyt (tai ainakin pitäisi) elämäsi parasta aikaa, jolloin sinun pitäisi kerätä kokemuksia eri miehistä, ei pelkästään seksistä, vaan eri ihmisistä kokonaisuudessaan.
En oikein käsitä, mitä tarkoitat, ettei avioero ole teille mahdollinen vaihtoehto?
Haluaisin kovasti kuulla lisää ajatuksiasi.
Valitettavasti tilanteeni on juuri sellainen, kun kirjoitin. Valitettavasti.
Avioerosta on tullut nykyisin ihmisille liian helppo pakokeino, vaikka sitä ennen pidettiin sopimattomana, ja minusta se on sitä nykyäänkin. Laitoin tekstiini siksi tämän lauseen, koska en halua kuulla kommentteja "jätä se", "lähde kävelemään", "ansaitset enemmän". Tämä ei vain ole vaihtoehto. Ongelmat on luotu ratkaistaviksi ja vastoinkäymiset päihitettäväksi, sen verran optimistisuutta minusta kuitenkin löytyy ;)
Halusin vain jakaa tuntoni ikäänkuin vertaistukena, ettet ole yksin tilanteessasi.
Et kertonut miehesi ikää, joten oletan hänen olevan kanssasi suunnillen saman ikäinen.
Minusta vain kuulostaa kovin oudolta, ettei parikymppinen nuorimies halua seksiä.
Itse en tuossa iässä pystynyt olemaan ilman seksiä, kuin pakon edessä armeijassa ollessani. Muuten en tainnut koskaan olla edes viikkoa ilman.
Kysyin jo "hennakaisalta" ja saman kysyn sinultakin, oletko varma,ettei miehesi ole mieltynyt miehiin?
Toivottavasti olet oikeassa optimistisuudessasi ja tunnet miehesi niin hyvin, että voit luottaa siihen, että saatte ongelmat ratkaistua.
Mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, että jokapäiväinen torjutuksi tuleminen satuttaa ja aiheuttaa katkeruutta.
Useamman vuoden ajan, joka ilta kun vaimoni kanssa menimme sänkyyn nukkumaan, niin elättelin toivetta,että josko tänä iltana kaikki muuttuisi ja vaimoni ei torjuisi minua. Mutta joka ilta sain pettyä.
Tuo jatkuva torjutuksi tuleminen katkeroittaa mielen, en enää ole edes yrittänyt hakeutua lähelle (sen jälkeen kun hän löi, ei se fyysisesti satuttanut, mutta henkisesti kylläkin). Näin on jotenkin helpompi olla, kun ei sitä jatkuvasti torjutuksi tulemista jaksa määräänsä enempää.
Tuon kirjoitin siksi,että ymmärrät mitä saattaa olla edessä.
En minäkään uskonut,että avioliittoni voisi mennä tälläiseksi, jos olisin tiennyt, olisin varmasti valinnut toisin.
Minäkin uskoin, että vaimoni haluttomuus olisi vain joku hetkellinen "oikku", joka menisi ohi. No ehkä se vielä menee, mutta pitkältä tämä odottaminen alkaa tuntua.
Toivon tosiaan, että olet oikeassa, ja saat jollain keinolla miehesi heräämään.
Voitaisiinko sanoa näin, että jos mieheni näkisi kadulla homon, hän ampuisi sen...näin kovasti hän on "mieltynyt miehiin". ;)
Oletko kokeillut eri lähestymistapoja, naisista joku asia voi tuntua ällöttävältä, mikä esim. miestä saattaisi kiihottaa...esimerkiksi itse en pidä siitä, että toisen käsi menee suoraan haaroväliin, kun haluan enemmän aluksi lämmittelyä. Tosin nykyisin ollessani tässä tilanteessa, minulle kelpaa mikä vain.
Olen suurin piirtein ikäisesi nainen, minulla ei ole lapsia. Ja elänyt seksittömässä liitossa 17 vuotta. Aivan muutama kerta noihin vuosiin mahtuu. Nyt siitä viime kerrastakin 5 vuotta.
Keskustelua olen yrittänyt. Ja kaiken muun mahdollisen, mutta ei ne asiat vaan korjaannu.
En osaa varsinaisesti neuvoa sinua, mutta tunne kyllä myötätuntoa tilanteestasi.
Nyt itse kaiken tämän jälkeen olen jälkiviisas, ja toimisin ihan toisin. Jos muutosta ei olisi tapahtunut 1-2 vuoden sisään korjausyrityksistä huolimatta. Ottaisin eron. Ja jättäisin kuuntelematta myös ne hyvää tahtovat, mutta asioista tietämättömät neuvot ulkopuolisilta.
Kyllä mun mielestä noissa viesteissä on muutamia hyviä neuvoja,sekä katsontakantoja, joita en itse ole tullut ajatelleeksi.
Osa on tietenkin aivan pihalla ja antaa neuvoja jotka lähinnä huvittavat. Ei se kuitenkaan muutaman viestin perusteelle ole helppoa ymmärtää toisen parisuhteen tilanne, eikä asiaa ainakaan helpota se, että sen tilan kuulee vain toisen osapuolen kantilta.
Varmasrti itsekin toimisin toisin, jos olisin etukäteen tiennyt tulevaisuuteni tälläiseksi.
Mutta sinun tilanteesi kiinnostaa kovasti, koska en voi käsittää, miten mies voi olla haluton.
Minun on mahdoton ymmärtää, kuinka mies voi kieltäytyä seksistä, kun vieressä on nainen, joka haluaa seksiä.
Onko sinussa tapahtunut jotain suuria muutoksia ulkomuodossa tms.?
Onko teillä minkäänlaisia hellyydenosoituksia?
Teettekö mitään yhdessä?
Yms.
Kerro lisää suhteestanne, koska minua todella kiinnostaa, mikä on asia, jolla miehen seksuaalisuuden voi latistaa.
Minusta sinulla on vähän väärä näkökulma. Olen sitä mieltä, että alunperinkin miehen seksuaalinen vietti oli matala. Ja alkuinnostuksen mehtyä ohi se lopahti. Selitys on ollut, että meidän väliltä katosi kiihko. Tömö siis seitsemän vuoden jälkeen. Siihen aikaan olin timmissä kunnossa ja muut miehen suorastaan piirittivät minua minne mentiin. Olimme paljon yhdessä.
Ehkä pitkissä suhteissa todellakin seksuaalisethalut toiseen ihmiseen katoaa. Tämä ei ole tavatonta. Asiasta ei vaan ole aikaisemmin puhuttu. Nykyisin jo enemmän. Aika tavanomaista tuntuu olevan, että 7 vuoden jälkeen seksi loppuu.
Nykyisin ei ole enää hellyysen osoituksia. Ja emme juurikan tee mitään yhdessä. Mutta tilanne oli toinen silloin vuosia sitten kun seksittämyys alkoi.
Varmasti ihan hirveällä vonkaamisella saisin seksiä. Mutta lopetin homma silloin n. 5 v. sitten.
Huomaatko muuten, että kommentoit ihan eri sävyllä kahden seksittömässä liitossa elävän naisen tilannetta. Toiselle ole sitä mieltä, että kannattaa lähteä. Ja minua mielestäni syyllistät tilanteesta. Vaikka vika ei minusa ole.
Mistähän moinen?
Olen pahoillani, jos kirjoituksestani sait kuvan, että syyllistäisin sinua, se ei todellakaan ollut tarkoitus.
Uskon että sinulla ja miehelläsi on kuitenkin paljon yhteistä ja varmasti myös paljon hyviä aikoja takana, siksi elättelen toiveita, että saisitte välinne kuntoon.
Mutta niin kuin jo aiemmin kerroin, en vain pysty ymmärtämään sellaista asiaa, ettei mies halua seksiä, jos sitä on tarjolla.
Usein pystyn mielessäni asettuman toisen ihmisen asemaan ja ajattelemaan asioita sen kautta, mutta nyt se ei onnistu.
Onko mitenkään mahdollista, että miehesi olisi mieltynyt miehiin?
Onko miehelläsi erektio-ongelmia?
Joku syy mielestäni miehelläsi pitäisi olla, koska ainakin itseni on masturboitava suhteellisen säännöllisesti, enkä juurikaan yli viikon taukoa voi pitää.
Se tuntuu olevan ihan fyysinen pakko.
Oletko huomannut, mastuboiko miehesi?
Kerro lisää, aihe on mielenkiintoinen.
Kyllä on ihan hetero. Ja ei käy vieraissa. Varmaankin masturboi. Eikä ole erektio-ongelmaa.
Kuten edellä mainitsin hän sanoi syyksi aikoinaan 17 v., ettämeidän väliltä katosi hehku ja himo.
Meillä ei ole mitään yhteistä. Muuta, kuin että asumme samassa asunnossa. Emme tee mitään yhdessä. Ja aika niukasti puhummekin keskenämme. Pääsääntöisesti vain asiaa. Joskus muutakin. Mutta viikko voi mennä hyvin puhumatta.
MInä en usko välien korjaantuvan. KOska toisella ei ole siihen haluja. En tosin usko meidän eroavankaan. Koska arki sujuu ja sopuisasti pystymme asumaan yhdessä. MItäpä sitä hajottamaan. Tuskin ero toisi mitään hyvää tullessaan.
Hei ap.!
Olisi mukava kuulla kommentisi tuohon yllä olevaan vastaukseeni sinulle.
Mun korvaan kuulostaa oudolta, että miehesi masturboi mieluummin, kuin harrastaa seksiä sinun kanssasi!
Hänellä on siis säilynyt "hehku ja himo" omaan käteensä, mutta ei sinuun?
Täysin käsitämätön mies.
Sellainen epäilys tuli mieleen, että luuletko miehesi tuntevan, että vaadit häneltä sellaista "suoritusta", johon hän ei usko kykenevänsä?
Onko seksistä hävinnyt rentous ja siitä on tullut suorite, jonka sinä mahdollisesti arvostelet.
En tarkoita aivan kirjaimellisesti tuota arvostelua, uskon että ymmärrät, mitä tuolla takoitan.
Onhan tuo käteen veto miehen kannalta helppo vaihtoehto. Ei tarvitse tuntea huolta siitä, nauttiiko kumppani, tai kestääkö se riittävän kauan, muttei kuitenkaan liian kauaa, onko tahti sopiva, vaihtuuko tahti sopivaan aikaan yms.
Voi keskittyä vain omaan itseensä.
Mutta ainakaan minä en saa masturboinnista tyydytystä.
Sillä pystyy poistamaan fyysiset paineet, mutta henkinen puoli ei tyydyty.
Itse saan henkisen tyydytyksen vasta sitten, kun huomaan partnerini nauttivan ja se huipentuu siihen, että partnerini saa orgasmin.
Vasta silloin koen itse täyden tyydytyksen.
Mielestäni ihmisessä on jokin vialla, jos pystyy tyydyttymään "yksin".
"Mielestäni ihmisessä on jokin vialla, jos pystyy tyydyttymään "yksin"."
Mielestäni mielipiteessäsi on jokin vialla.
Kaikilla on tietenki oikeus mielipiteeseensä, mutta aivan mielenkiinnosta kysyn: koetko yhtä suuren tyydytyksen yhdenaikaisessa orgasmissa, kuin siinä, että partnerisi katselee kelloa tai telkkaria, kun sinä tyydytät itsesi häneen?
En ole ole arvostellut tai antanut edes ymmärtää, että moitin edes hiljaisesti "suoritusta".
Kyllä se vaan tuntuu olevan pitkien liittojen kirous näin yleisestikin, että seksi katoaa ja loppuu. Ja molemmat kovaavat sen omalla kivalla.
Tämä tuntuu olevan paljon yleisempää, kuin mitä siitä puhutaan.
Epäilen, että meillä vaan katosi se uutuuden viehatys. Ja tunneside välitämme.
Ja anteeksi myöhäinen vastaus. Olin reissussa ja huomasin vastauksesi vasta eilen.
Mun mielestä se ei voi olla kiinni pelkästään uutuudenviehätyksestä, vaan jotain muuta siinä haluttomalla osapuolella pitää olla, kun vaan keksis että mitä.
Jos olen kirjoituksesi oikein ymmärtänyt, niin ei seksin loppuminen ole ollut sinun valintasi, vaan pelkästään miehesi valinta.
Aivan kuten minun kohdallani, seksin loppuminen on ollut pelkästään vaimoni valinta.
Ja siihen meidän on vastoin tahtoamme tyydyttävä, ellei halua pettää.
Niin vaikea sanoa mistä se voi olla kiinni. Olemme kaikkina näinä 17 vuotena avoimesti puhuneet asiasta tuon syyn mieheni syyksi sanoo. Uskon itse, että mieheni mainitsema syy on juuri se todellinen syy. Meillä lienee tämä suhde enemmän loppujen lopuksi ystävyyssuhde. Joten siihen nähden tuo olisi ihan loogista.
Ei ole oma valinta tämä tilanne. Ehkä kamalalla työllä saisin toisen innostumaan, sitäkin kokeilin joskus. Mutta ei se toimi pitkän päälle. Jos toista ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Niin loppu viestissäsi on toisaalta vähän kaksipiippuinen juttu. Kyllähän toki uskollisuus kuuluu itsestään selvyytenä avioliittoon. Mutta olen pohdiskellut vaan ajatuksen tasolla. Että pettäisikö siinä todella? Toki pettäisi mutta eikö toinenkin ole pettänyt omalla tavallaan.
Ainakin minä avioituessani (pitkän seurustelun jälkeen) oletin antavani ja saavani hellyyttä ja seksiä säännöllisesti, mutta vain vaimoni kanssa.
Nyt kun en enää saa, niin tietenkin tunnen, että minut on petetty.
Joskus silloin kun seksiä vielä oli, mutta harvoin, niin seksin vähyydestä huomautellessani, vaimoni sanoi että, "jos sitä niin kovasti haluat, niin hae muualta".
Hän on sanonut sen useamman kerran.
Joskus olen miettinyt, että kuinka hän reagoisi, jos todellakin sen tekisin.
Tietenkin tämä puutteessa oleminen v:tuttaa välilä oikein lujaa ja tuntuu siltä, että jos joltakin saisi, niin käyttäisin tilaisuuden.
Mutta tähän mennessä se tilaisuus ja suurin harmitus, ei ole sattunut samalle hetkelle.
Mutta ellei tilanne miksikään muutu, niin todennäköisesti jossain vaiheessa ne kyllä osuu samalle hetkelle.
Etenkin kun tuntuu, että se kynnys alkaa laskemaan päivä päivältä.
"Nyt kun en enää saa, niin tietenkin tunnen, että minut on petetty."
Mutta muista, että sinua ei pettänyt vaimosi vaan elämä itse. Sinun kuluttava seksinhimosi on luonnonoikku siinä kuin vaimosi kylmyyskin. Kumpikin noudatatte ohjelmointia, jota ette pysty valitsemaan. Vaimosi ei pysty päättämään, että nytpä himoitsen miestä. Sinäkään et pysty päättämään, että lopetanpa seksin miettimisen.
Suurin petos on siinä, että tätä mahdollisuutta ei julisteta jo peruskoulun terveystiedossa ja rippikoulun avioliitto-opetuksessa. Muistetaan kuitenkin, että kirkollisessa avioliittokaavassa viitataan vastoinkäymisten kestämiseen eikä avioliittolaissa mainita seksistä halaistua sanaa.
Kai nyt sentään valistat omia lapsiasi siitä, mitä elämä on opettanut sinulle parisuhteista, jotta he sentään osaavat tulevaisuudessa syyttää itseään valinnoistaan?
olisikin hienoa jos kirkollisessa avioliittokaavassa luvattaisiin antaa p..llua myötä ja vasta mäissä ja sama pätee miehiin vaikka heppi lervahtaisikin niin jollain konstilla rouva tulisi hoitaa. Tässä kirkon miehille (ja naisille) miettimistä/pähkinä purtavaksi kuinka asia räätälöidään vihkikaavaan "hienostuneesti"..ja jos vain kuolema erottaa (mikä harvoin kylläkin nykyään toteutuu) on rankkaa tekstiä niin voisihan sinne laittaa lievennyksen että maitoa voi ostaa kaupasta jos oma lehmä ei enää anna lypsää !!
Tuolla alussa kerroit, että olet tanssia oikein kilpalajinakin harrastanut ja mainitsit myös, ettet edes käyttä alkoholia.
Ei luulisi naisen saaminen olevan kovin vaikeaa.
Mistäpäin Suomea olet?
"Hennakaisa" minkä ikäinen pari ootte? Surullista että noin käy. Sama täällä, 10v ilman seksiä vaimon kanssa. Onneksi aloin aikanaan käyttämään vierasta, joten katkeroitua ei ole tarvinnut.
44-(n) ja 46-(m) vuotiaita olemme. On surullista. Ja tällaista ei osaa kuvitella olevan olemassakaan ennen kuin itse sen kokee. En olisi kuuna kullan valkeena uskonut tällaista olevan.
Nämä on aina kaksipiipuisia nämä vieraissa käymiset. Itse en ole siihen halunnut lähteä, vaikka lupakin olisi.
"On surullista. Ja tällaista ei osaa kuvitella olevan olemassakaan ennen kuin itse sen kokee."
Koet normaalia elämänvaihetta. Se tulee yllätyksenä, koska siitä ei ole puhuttu kovin suoraan ennen kuin viime vuosina. Ja nytkin asiasta on tehty jokin sairaus, joka pitää korjata hormoneilla tai terapialla.
Jos jaksat odottaa vielä muutaman vuoden, edessäsi saattaa olla uusi vaihe, jossa seksi on enää hämärä muisto, jota ei osaa edes kaivata. Kun mieli vapautuu seksin kahleista, yhtäkkiä elämän muut puolet rupeavatkin taas kiinnostamaan.
Siis mitähän tarkoitat? On siis normaalia, että mies ei halua vaimoaan 17 vuoteen?
Tämä on siis normaalielämän vaihe? vai mitä tarkoitit?
"On siis normaalia, että mies ei halua vaimoaan 17 vuoteen?"
On normaalin rajoissa. Hyvin harvoilla intohimo kestää loppuelämän, vaikkakin monet harrastavat silloin tällöin seksiä, koska se kuuluu asiaan.
Epäilen kyllä, että harma pari edes tietää mitä on intohimo. Tai, että kokevat seksuaalista vetosvoimaa toisiinsa.
Moni pari erehtyy luulemaan himoa intohimoksi. Epäilen että kyse on puhtaasta biologiasta. Himo kestää sen n 7 v.. JOnka aikana luonto on suunnitellut saatavan jälkikasvun aikaiseksi.
Sori, minulla kyllä kävi toisinpäin. Kun mieli vapautui yksinäisyyden ja tyydyttämättömien halujen kahleista, yhtäkkiä elämän muutkin puolet kävivät kiinnostamaan. Sanoisin että lievä masentuneisuus parani ja jaksan asiakaspalvelu-tyyppisenä yrittäjänä paremmin kuin aikoihin.
Voi sitä joogaa ja itämaisia filosofioita funtsia vaikka saakin aina välillä.
: )
9 19, oletko nainen ja siis näin kokenut että halu seksiin tosiaan häviää niin paljon vaihdevuosin?
Olen mies. Viisitoista vuotta elämästä oli ihan kamalia, mutta nyt yhtäkkiä ei niin harmitakaan.
Ja mitä ikäluokkaa olet?
Alle 50.
Hennakaisa, tiedän, mitä intohimo on. Se on sellainen polttavan pakottava tunne saada rakastella juuri Hänen kanssa.
Sitä saattaa vaan rakstuessaan kokea vielä tässä 50 iässäkin.. Mutta se laimenee varsin nopeasti himoksi ja siitä kylästymiseksi.
En ole intohimoa saavuttanut yhden illan suhteissa.
Koitko sitä edes teidän suhteen alussa?
Kyllä koin. Ja molemmat koettiin.
3vuotta pettäjä piti mua himassa puuttteessä, torjui seksin, leikki ettei huvita eikä suostunut puhumaan asiasta. Jos yritin, torjui, haukkui mut siitä. Luulin seksittömyyden johtuvan hhänen haluttomuudestaan ja selkäsairaudesta. Otin sevläää, kas, pettäjällä oli mitä komein seksielämä lukuisten kakkostensa ja kertapanojenssa kanssa mun selän takana. Kotiseksi ei kiinnostanut, koska pelkäsi tuovansa taudit kotiin. Heitin pihalle. Enää en ole puutteessa.
Aloittajaa neuvo ei enää hyödytä, mutta muita miehiä kyllä: tärkeintä mitä miehen täytyy muistaa ennen naimisiin menoa on avioehto. Heti seuraavana tuleekin sitten testamentti. Rahanahneelle naiselle joka haluaa "rakkaudesta" naimisiin , ei kannata jättää senttiäkään. Ei erossa eikä kuollessa.
Yhteisen elämän pituinen loukkausten jatkumo, ilkeys, röyhkeys, piittaamattomuus hygieniasta (ne hampaat!!!) - siinä alkajaisiksi syitä , jotka lopettaa kiintymyksen ja vetovoiman ja halun seksiin.
Kun tarpeeksi kauan katsoo, eikä asiat parane, niin antaa periksi.
Rakkautta ja läheisyyttä tarvitsee jokainen tavallinen ihminen, ja liittoon kuuluu seksi . Jos se puuttuu, ei ole avioliitto vaan jkl yhteiselämä.
En kyllä suosittele luopumista yhdestä tärkeimmästä asiasta elämässä, se on seksuaalisuus ja täyttymys , kahden ihmisen välinen
Siispä otan ja annan rakkautta muualla, siellä missä se kelpaa.lämpö ja halu olla hyvä toiselle ja itselle. Rakastelu on rakkauden lahja.
Lisäisin vielä että tykkään olla ympäriämpäri ulosteessa.
Tunteeton avioliitto vai ero, siinäpä se miehen elämän dilemma, mikä näitä palstoja ruokkii. Mikä sitten pitää meitä miehiä (ja meitä on paljon) aloittajan kaltaisessa suhteessa, jossa elämän auvoisuus on samalla tasolla kuin Itä-Burmalaisella mielipidevangilla?
Yritän tässä tuoda vain pintaraapaisuna muutamia näkökulmia miehisiin syihin, miksi.
Muutoksen pelko (entä jos joudunkin ojasta allikkoon?), sosiaalisen- ja taloudellisen aseman heikkeneminen (vääjäämätön tosiasia eron jälkeen), kaikki mitä olen omalla työlläni saanut kasaan valu hiekkaan tai ainakin puolet valuu ilman avioehtoa, yhteisten ystävien ja "sukulaisten" menettämisen pelko, epäonnistumisen kieltäminen (itselle-, ympäristölle-, omille vanhemmille yms.). Miehen on erittäin vaikea niellä omia epäonnistumisiaan, saati sitten tuoda julkisesti esiin epäonnistuneensa elämänsä naisen valinnassa. Samoilla perusteilla mies ei juuri koskaan hauku omaa käytettyä autoaankaan, jonka on itse ostanut, vaikka se olisi jo aikoja sitten osoittautunut viihtyvän vain autokorjaamon maksullisessa korjausparressa. Eli nähdäkseni syy ei ole naisissa, vaan meissä miehissä, jotka emme uskalla tehdä itsenäisesti elämämme tärkeimpiä ja itsemme kannalta välttämättömimpiä ratkaisuja, vaan annamme kaiken tämän tapahtua, vaikka meillä on silminnähden paha olla. Tarttis tehdä jotakin.
Olen kanssasi hyvin pitkälti samaa mieltä, mutta mielestäni yksinkertaistit liikaa ongelman ratkaisua.
Ainakin minun kohdallani, kaikki ratkaisut joita voin tehdä, on huonoja. Siis nimenomaan ne ratkaisut, jotka voin tehdä itse.
Jos tilanteeni jää nykyiselleen, niin olen ilman läheisyyttä, hellyyttä ja seksiä, mutta minulla on vaimo ystävänä, kaikki yhteiset tutut, jälkikasvullani on edelleen tuttu paikka johon voi tulla ja minulla on se "ympäristö" kaikkine harrastusmahdollisuuksineen, jonka olen yli 20-vuoden työllä hankkinut.
Jos eroan, minulla on mahdollisuus saada nainen, joka rakastaa, antaa ja vastaanottaa, läheisyyttä, hellyyttä ja seksiä.
Mutta menetän sen rakentamani "ympäristön" ja samalla mahdollisuuteni harrastaa asioita, joita nyt tontillani voin tehdä. Harrastuksiini kuuluu jenkkiautot ja moottoripyörät. Niiden harrastelu vaati juuri ne tilat ja laitteet, jotka olen saanut hankittua.
Sitten on vielä se kaikkein huonoin vaihtoehto, elikä eroan, enkä löydä sitä naista, jonka kanssa haluaisin viettää loppuelämäni.
Ja lisäksi olen menettänyt myös sen "ympäristöni".
Sitten olen ilman naista, taloa, autoja yms.
Ja kun en edes viinaa juo, niin sitten se elämä vasta ikävää olisikin.
Silloin todellakin voisi sanoa joutuneensa "ojasta allikkoon"
Jotain tarvis tehdä, mutta mitä, kun on olemassa vain huonoja vaihtoehtoja.
Siinä sitä onkin työ, nelikymppisen hyväkuntoisen kunnollisen miehen hätistellä pois niitä kymmeniä eronneita, tai muuten yksinäisiä, rakkaudenkaipuisia ikätoverinaisia. Vaimosi on onnistunut ainakin rusikoimaan miehisen itsetuntosi maanrakoon.
Ts. sinkkumarkkinoilla olisit kovaa valuuttaa, "kova" nyt tässä yhteydessä voidaan ymmärtää miten kukin tahtoo : )
Mä ihmettelin aivan samaa.
Luulis että ap:n kaltaisella miehellä olisi vaikka kuinka monta ottajaa, mutta vaikuttaa siltä, että hän ei itse hoksaa vahvuuttaan.
Kyllä mulle ainakin kelpais:)
Ihan mukava kuulla rohkaisevia kommettejakin.
Itsetuntoni on varmaankin huonompi, kuin mitä sen pitäisi olla, mutta se lienee seurausta vuosia jatkuneesta torjumisesta.
Kun vaimoni on yli viisi vuotta torjunut kaikki sellaiset läheisyydenosoitukset, jotka mahdollisesti saattaisi johtaa seksiin, ei itseään voi tuntea kovin halutuksi.
Ja ellei sellainen tunne jossain vaiheessa vaikuta itsetuntoon, niin pitää olla todella kova itsetunto. Minun ei ollut riittävän hyvä.
Eipä niitä eronneita, karanneita , tai muuten yksinäisiä naisia ainakaan riesaksi asti ole ollut hätisteltäväksi.
Varmasti yllättyisit, jos tietäisit, kuinka vähän minkäänlaisia yhteydenottoja on tullut, vaikka olen sähköpostiosoitteenkin aukaissut koska eräs kirjoittelija halusi kirjoitella minulle suoraan.
Hän asui kuitenkin niin kaukana, että se jäi vain kirjoitteluksi.
Mutta kun katselen ympärilleni, niin kyllä minulle tulee vaikutelma, että naiset kaipaa elämäänsä rentun.
Tavallinen mies, joka hoitaa asiansa, tulee varmasti töiden jälkeen kotiin, jakaa aikansa ja tienestinsä perheelle yms. ei kiinnosta naisia.
Ei, miehen pitää ryypätä ja rellestää, käydä vieraissa, tulla kotiin silloin kun itselle sopii ja muutenkin olla arvaamaton.
Sellainen mies on jännittävä ja haluttava.
- Minä en ole sellainen ja ehkä se on yksi syy, miksi vaimoni ei kelpuuta minua.
Mä kattelin sellasta juoppoa aivan riittävän kauan, ei todellakaan enää ikinä.
Exäni joi kaiken,mitä sai rahaa jostain ja välillä uhkaili minuakin.
Mun haaveeni ei todellakaan ole ryyppäävä, rellestävä mies.
Mulle kelpais oikein hyvin tavallinen kiltti mies, joka ei juo, eikä sun ainakaan pihtaamisen takia tarvis vieraissakaan käydä:)
Kuulehan nyt mies, lienee perin selvää että sinun tyylisesi "kunnolliset" naiset eivät yritä iskeä, eivät edes flirttaa NAIMISISSA OLEVAN UKKOMIEHEN kanssa. Ihan sama vaikka esim. töissä tai kadulla vaikuttaisit kiinostavalta tai peräti petiin kellistettävältä, he eivät vaan kiinnostu niin kauan kuin sormus kimaltaa vasemmassa nimettömässäsi. Alkaisitko itse iskeä naimisissa olevaa naista, vielä perheellistä? Et, koska olet moraalinen ja kunnollinen.
Vasta kun olet joko eronnut tai uskaltanut vähintäänkin ottaa vapaaillan ja lähdet baaritiskiin nojailemaan ilman sormustasi, alat saada lähestymisiä osaksesi, ainakin jos uskallat etsiä katsekontaktia ja hymyillä.
"miksi naiset aina rakastuvat renttuihin..."
Lukenut tätä ketjua ja tullut sellainen tuntemus kuin "tuntisin" sinut.
Oletko kirjoitellut jo monta vuotta sitten samasta aiheesta? esim. Keskustelua, mitä vain-tyyppisesti.Sorry, ihan pakko kysyä.
Tilanteen jättäminen nykyiselleen on helpoin ja turvallisin vaihtoehto. Silloin tiedät mitä saat.
Monella ihmisellä (minä itse mukaanlukien) on taipumus valita joka päivä se helppo vaihtoehto sen parhaan tai oikean vaihtoehdon sijaan. Olen aika varma että tässä tapauksessa sinulle paras vaihtoehto vaatisi siirtymistä epämukavuusalueella ja valmiutta sietää epämukavuutta enemmänkin jotta elämäntilanne parantuisi. Olet varmaan mielessäsi ajatellut millaista epämukavuutta ja epävarmuutta ero toisi mukanaan. Jos ero ei ole se "paras vaihtoehto" se voisi olla joku muu iso muutos nykytilanteessa. Tämäkin vaatisi oleskelua epämukavuusalueella. Lähtökohta on ettei mitään tapahdu itsestään eikä myöskään kovin helposti.
Sanot ylempänä että asioista keskusteleminen johtaa aina riitaan ja vaimosi kaivaa esiin tekemäsi virheet vuosikymmenten takaa. Vaikuttaa siltä että hän tällä tavalla osaa osua jonkin herkkään kohtaan niin että keskustelu ei enää etene. Et voi suoraan hänen riitelytyyliinsä vaikuttaa mutta osaat jo varmaan ennakoida miten tietyt keskustelut etenee riidaksi ja voit itse päättää miten reagoit. Neuvoni olisi reagoida eri tavalla kuin aikaisemmin. Ota tilanne hallintaan ja vie asiaa eteenpäin. Tee muitakin asioita eri tavalla kuin aikaisemmin.
“Insanity is doing the same thing, over and over again, but expecting different results.”
Oon kyllä samassa tilanteessa vaikka nuorempi äijä..
Muksuja on...niitten parasta tässä sinnitellään vielä 10 vuotta lusimista tässä paska avioliitossa.
Sit oon viiskybänen ja tää äijä häipyy kuvioista,vaikka joka toinen päivä haluttaisi jo jäädä tulematta kotiin.
Vaimo on kyllä yber viehättävä mutta kemiat ei vaan kohtaa ollenkaan. Vituttaa oikee kun vois pistää melaa mekkoon vaikka joka päivä.
"Jotain tarvis tehdä, mutta mitä, kun on olemassa vain huonoja vaihtoehtoja." - Puuttuukohan teiltä keskusteluyhteys? Minulle keskusteluyhteys on äärimmäisen tärkeä asia ihmissuhteessa. En jaksa myöskään koko ajan ruotia negatiivisia asioita, etenkään itsestäni. Varsinkaan sellaisista ulkonäkööni liittyvistä asioista, joille en voi mitään.
Tuli mieleeni, että onkohan sinulla samanlainen tapa suhtautua vaimoosi, kuin entisellä miesystävälläni oli minuun? Hänen kosketustaan aloin karttaa, kun hän ei koskaan puhunut kauniisti tai kauniita asioita minusta tai minulle.
Naisena minä kaipasin entiseltä miesystävältäni positiivista keskustelua, hyväksyviä sanoja, sanallista kannustusta. Hän sitä vastoin arvosteli sanallisesti minua, ja sellaisen kriittisen puheen jälkeen minusta ei tuntunut fyysinen läheisyys hyvältä, mistä hän edelleen moitti ja kritisoi ... Ja niin edelleen. Fyysistä läheisyyttä hän olisi halunnut paljon, käsi kädessä kävelemistä ja sen sellaista. Aloin stressaantua yhä enemmän, koin itseni riittämättömäksi ja väsyin miehen kritisointiin ja tästä syystä hän on nyt entinen miesystäväni. Mies olisi halunnut jatkaa kanssani. En ymmärrä miksi, koska hän löysi minusta niin paljon puutteita.
"Yhteisen elämän pituinen loukkausten jatkumo, ilkeys, röyhkeys, " Nainen 55 on kokenut ilmeisesti jotakin samaa kuin minä. Onko se ihme, että tunneilmaisu kuolee, jos joutuu ilkeyksien kohteeksi.
Pikkulapsivaiheessa vaimo voi olla aika väsynyt. Tilanne muuttuu, kun lapset kasvavat.
Lapset muuttavat kohta kotoa. Missä vaiheessa tilanne alkaa muuttua?
Meillä on vain tämä yksi elämä. Pitkä liitto minullakin mieheni kanssa takana, yli 16 v. yhdessä. Lapsi meille syntyi nelisen vuotta sitten. Seksielämässä on ollut vaihtelua alkuvuosien huumasta sellaiseen 1krt/kk tahtiin. Nykyisin n. 1 krt/vko, ehkäpä.
Meillä miehen seksuaaliseen aktiivisuuteen vaikuttaa ihan selvästi se, että sovimme yrittävämme toista lasta. Mieheni hieman pitkin hampain, suostui kuitenkin. Silti aloitteet tulevat täysin minulta ja koen että mieheni pihtaa ja usein kieltäytyy sen vuoksi etten vain tulisi raskaaksi. Epätödennäköistä raskautuminen onkin, esikoista yritettiin yli kolme vuotta ja vihdoin tärppäsi. Lapsettomuushoitoihin mies ei suostu. Tiedän "vian" olevan minussa, sen verran käynyt lääkärissä. Ei siitä sen enempää, mutta mielessä käynyt että haluanko noin vastentahtoisen miehen kanssa jatkaa vai lähdenkö omilleni. Lapsen vuoksi en tätä haluaisi tehdä. Ja kyllä edelleen rakastan miestäni, kaikesta huolimatta. Toive isommasta perheestä kuitenkin on asia josta en haluaisi luopua. Silti olen jo surutyötä asian vuoksi tehnyt.
Tässä vähän erilaisempi syy miehen haluttomuuteen. Saattaa ikäkin olla jo kuvioihin vaikuttamassa ja pitkä liitto. Minä 38v ja mies 43v. Painostanut en enää tämän toivotun lapsen saamisen osalta en ole, vaan pyrkinyt spontaaniin seksiin, tulee jos on tullakseen.
Koen olevani vielä viriili ja haluaisin seksiä useammin kuin kerran viikossa. Mies useimmiten töiden jälkeen nukkuu illat ja kun yritän ehdottaa tai toimin aloitteellisesti, murahtelee ja työntää pois. Eipä tunnu kivalta. Oman rajoitteensa tekee pieni lapsi, seksisessiot täytyy ajoittaa hänen nukkuma-aikoihin ja silloin ei tietenkään välttämättä haluta. Elämä on!
Itse en henkilökohtaisesti jaksaisi elää seksittömässä liitossa. Haluaisin rakastajan.
Oletko kokeillut sitä, että alat hankkia omia menoja ja hyväksyt sen, ettei vaimoasi seksi kiinnosta eikä tilanteeseen ole näköpiirissä muutosta? Jos olisin tuollaisessa tilanteessa (olen nainen), muuttaisin toiseen huoneeseen asumaan, koska olette kämppäkavereita, ette puolisoita. Tämän voi sanoa puolisollekin syyksi. Tällaiset muutokset saavat aikaan muutosta myös vaimossasi, siis hänen niskalenkkinsä sinusta katoaa. Niin kauan kun vaimosi tietää, että kärsit tilanteesta etkä harkitse eroa, olet tuossa samassa tilanteessa henkisesti.
Tällä hetkellä mielessäsi ei edes olisi tilaa rakastumiselle ja uusille asioille tai päätöksille, koska tämä ongelma hallitsee sitä. Siksi olet pattitilanteessa, josta et pääse eteenpäin. Vaimollasi on varmasti syynsä, mutta avioliitossa ei vain pitäisi antaa toisen osapuolen luistaa vastuusta suhteen ongelmien selvittämisessä tyyliin ota tai jätä, käy vieraissa jne. En antaisi kenenkään nakertaa itsetuntoani tuolla tavalla, en varsinkaan puolison. Oletko jostain syystä tottunut esim lapsena siihen, ettei sinua arvosteta? Tai nähnyt kotonasi mallin, jossa on kärsittävä, kun naimisiin on menty? Tällaiset asiat vaikuttavat piilotajuisesti valintoihin ja ratkaisuihin, joita ihmiset tekevät. Ne saavat pysymään avioliitoissa, jotka ulkopuolisen mielestä ovat todella huonoja ja tuottavat vain katkeruutta ja pahaa mieltä. Kannattaa muistaa, ettei ole normaalia elää avioliitossa, joka tuottaa kärsimystä.
Pointtini on siis se, että käännä katse itseesi. Vaimosi ei päätä elämästäsi eikä hän ikinä herää todellisuuteen niin kauan kuin et itse ohjaa elämääsi, vaan annat hänen ohjata sitä. Mene vaikka terapiaan juttelemaan tästä. Ala elää omaa elämääsi miettien ratkaisuja.
Kiitos vastauksestasi. Ehdotuksesi kuulostaa kokeilemisen arvoiselta.
Yritän vastata paremmin, kun on enemmän aikaa.
Yritin lukea koko pitkat viestit, vaan en jaksanut.
Tuntuu ettei vaimosi pysty nauttimaan seksista, jos on terve nainen kylla sen pitaisi onnistua. En sano etta vika olisi sinussa, vaan kokeile nyt kaikkia keinoja. Surulliselta tuntuu lukea etta mies joutuu olemaan ilman seksia vuosia.
Ei tallainen vastaus, ettei nyt huvita, ole mikaan vastaus aviovaimolta. Kylla miehenkin tarpeet pitaisi ottaa huomioon. ei se enaa mikaan avioliitto ole.
Juu, toisaalta on kyllä ikävää, kun nää ketjut venyy näin(kin) pitkiksi, ei niitä varmaan kukaan "ulkopuolinen" jaksa lukea.
Aiemmin tuolla kirjoitinkin, että vaimoni kyllä nauttii (tai ainakin saa orgasmin tai useampiakin) seksistä, muta enhän minä tiedä, jos hänellä olisi esim. joku "taipumus", jota hän ei ole minulle kertonut ja siksi ei saa aivan täyttä nautintoa?
Tietenkin tuo tilanne on voinut 5 ja puolen vuoden aikana muuttuakin. Eipä vaan ole ollut tilaisuutta huomata, kun minkäänlaista seksiin viittaavaakaan kanssakäymistä ei enää ole ollut.
Mutta aika vaikea minun on "kokeilla kaikkia keinoja", kun en saa edes koskea vaimooni.
Yli 3 vuoteen ei ole ollut minkäänlaista kosketusta, ei halailua, ei sylissä pitoa, ei suudelmia, ei edes lähekkäin istumista.
Vaikea tuo "ei vaan huvita" on ollut minullekin käsittää, mutta parempaa tai selvempääkään vastausta en ole saanut.
En tätä suhdetta enää osaa itsekään oikein avioliittona pitää, mutta eipä vielä ole muutakaan kohdalle osunut, enkä vielä ole tilannetta alkanut selkeästi ja määrätietoisesti muuttamaan.
Onko todella niin, että "nainen antaa ja mies saa"???? Naisena minun on vaikea ymmärtää, että seksi parisuhteessa ei olisi luonnollinen ja normaali asia kummallekin. Miksi naisen pitäisi ymmärtää miehen tarpeita, eikö kyse ole kuitenkin kummankin tarpeesta?
Ei toi meillä ihan noin mene. Meillä se on niin, että "vaimo ei anna ja mies ei saa" :).
Mutta ei tuon asian ymmärtäminen miehelle ole yhtään sen helpompaa, kuin sinulle naisenakaan.
Minunkin mielestä seksi ja läheisyys yleensäkin, on aivan luonnollinen tarve kummallekin.
Hei AP! Mulla olis sulle ehdotus..:)
Voiko sulle kirjottaa ihan suoraan? mailiosoite?
Kyllä ihan henkilökohtaiset viestit (ja oikeanlaiset ehdotukset:)on tervetulleita.
Tuossa toi sähköpostiosoite:
[email protected]
Onko sun "ehdotuksesi" niin salainen, ettet voi lähettää sitä edes mulle?
Jos olet postia lähettänyt, niin perille se ei ole tullut.
Heh heh vanha kikka.
Tuon lähettämäsi mailin postin kauttta saa selville koneesi iipparin ja hei hei tietoturva, koneesi on avoin maailmalle, samoin salasanasi.
Nykyinen vaimoni oli tavatessamme hyvinkin seksuaalinen ja aloitteellinen. Ensin hävisivät aloitteet, sen jälkeen alkoi hävitä myös seksi. 9 vuoden yhdessäolon jälkeen minä olen ollut aloitteentekijä 99% kerroista viimeiset 5-6 vuotta. Seksi on vähentynyt viimeisen 4 vuoden aikana 1 kertaa kuukaudessa. Niistä vähintään joka toinen kerta on pakonomainen suoritus nopeasti, eikä minun valinnastani. Tätä menoa alkaa näyttää sille, että seksielämäni loppuu 4-kymppiseksi mennessä kokonaan. Jäljelle jää hanskaan hakkaaminen. Vaimoa ei vain kiinnosta, ei jaksa tms.
Seksi ei todellakaan ole ollut huonoa silloin, kun sitä on kunnolla "harrastettu", vaan panostan aina myös vaimoni nautintoon. Useinmiten se on nimenomaan niin, että vaimo saa minulta kaikki kiemurat, mutta minut vaimo hoitelee mahd. nopeasti sen jälkeen pois päiväjärjestyksestä Silloin tällöin pari kolme kertaa vuodessa vaimokin innostuu vanhaan malliin pidempään sessioon.
Jos vonkaan, vaimo suuttu. Jos en vonkaa, mitään ei varmasti tapahdu. Ei auta illalliset, hotelliyöt tai muutkaan, yhteinen aika tai mikään. Aina on joku tekosyy olla sekstailematta. Viimeisen parin kolmen vuoden aikana on alkanut ottaa kupoliin todenteolla. Olin jo melkein virittelemässä suhdettakin, kun kämppäkaveriliitto alkoi tympiä pahemman kerran.
Puhuminen ei auta. Vaimo ei kuulema itsekään tiedä, miksei halua. Mitäpäs siinä sitten teet? Elät toisen puoliskon elämästäsi ilman seksiä nettipornolla ja omalla kouralla? Pidän itseni kunnossa enkä ole paskemman näköinenkään. Vaimonkaan mukaan vika ei ole minussa. Missäs se sitten on?!? Kyllä siinä alkaa normaali mies tuntemaan itsensä aika surkeaksi, jos ei kelpaa vaimolleen. Tiedän kyllä kelpaavani muualle. Puhelinsoitto riittäisi ja olisin tunnin sisään vällyjen välissä muualla.
Ok, meillä on alle kouluikäisiä lapsia 2 kpl, mutta sekään ei ole mikään syy, koska itse kyllä haluan, vaikka voimat on välillä vähissä. Lapset ovat sitäpaitsi vaimon vuorotyön vuoksi enemmän minun hoteissani kuin vaimon ts. olen kolmestaan lasten kanssa paljon useammin kuin vaimoni. Ei ole kiinni myöskään siitä, etten tekisi kotitöitäkin. Kyllä teen. Vaimo joskus sanoi, että enemmän kotitöitä tekemällä hänkin varmaan jaksaisi innostua seksistä enemmän. Aloi tehdä kotitöitä enemmän ja mikä oli lopputulos? Seksi vähenee silti koko ajan. Vaikutus oli siis pyöreä nolla.
Kontrasti on suhteen alkuvaiheeseen järkyttävän suuri. Alussa tuntui, että vaimoni haluaa enemmän kuin minä. Korkealta huipulta onkin sitten ollut syvä pudotus. Tuntuu, että kaikki on jo kokeiltu. Seuraavana on varmaan edessä pettäminen, jos asia ei ala muuttua pikaisesti parempaan suuntaan. Vituttaa päivä päivältä enemmän.
Se mikä myös vituttaa on vaimon tapa kiusoitella seksillä! Ts. käy pyllistelemässä edessäni ym. kun ei varmasti voi sekstailla. Kun sitten kassit täynnä odotan seuraavaa tilaisuutta, sen tullen vaimoani ei enää kiinnostakaan/ei jaksa tms. Aaaaaarrrggghhh!!!!
Että sil' tappaa juu.
Viimeiselle vastaajalle: todennäköisesti vaimo käyttää jotakin hormonaalista ehkäisyä. Se pois heti, tilalle riittää kondomikin tai hän voisi ikänsä puolesta saada sterilaation jos haluatte satavarmat systeemit. Odota muutama viikko pillerien tms. hormonivempaimen poisjätöstä, tulokset puhunevat puolestaan.
Ei. Sinun ei tarvitse eikä pidä päättää asiasta yksin. Olet avioliitossa. Tämä on siis sinun ja vaimosi keskinäinen asia.
Ai on vaikeaa puhua asiasta hänelle? Oliko vaikeaa rakastella hänen kanssaan ensimmäisen ja sadannen kerran ja ne kaikki siinä välillä? Te olette olleet läheisimpiä ihmisiä toistenne elämässä. Myötä ja vastoinkäymisissä tarkoittaa myös sitä että kun on vaikeaa, silloinkin pitää voida puhua.
Puhu asiasta vaimosi kanssa. Ei yksistään Sinun näkökulmasta, että Sinä haluat sitä ja tätä ja Sinusta tuntuu kaikenlaiselta. Kysy miltä vaimostasi tuntuu. Ole kiinnostunut hänen elämästään. Jos voitte avoimesti puhua arkipäivän asioista voitte puhua avoimesti myös seksistä. Siinä missä voit kysyä vaimosi tuntemuksia ja näkemyksiä voit kertoa omasi. Voitteko sitten tulla toisianne vastaan? Voitteko tehdä kompromisseja?
Se mitä keskustelusta seuraa jää ihan teidän itsenne päätettäväksi. Ei siis kummankaan yksin.
Kenenkään ei tarvitse sitoutua elämään niin, ettei olisi mahdollisuutta tuntea ja kokea olevansa haluttu mutta myös! haluta toista ja osoittaa se hänelle. Toisaalta, sellaisen ei pitäisi olla ainoa elämän lanka, jos moni muu asia on tärkeämpää. Kaikilla meillä on omat prioriteettimme eikä niistä kannata kiistellä. Kompromissejakin voi ihminen tehdä.
Eräs ystäväni laittoi puolisonsa puun ja kuoren väliin: jos haluat seksiä me eroamme niin saat harrastaa seksiä niin paljon kuin huvittaa, mutta jos sinulle kelpaa elämä ilman seksiä (koska minä en sitä halua) voimme pysyä naimisissa. Seksi ei sitten ollut se syy erota vaan tuo ehtojen asettelutapa ja taustalla piilevä välinpitämättömyys toista kohtaan.
Kiitos!
Sinulla on ihan hieno vastaus. Nyt olen kiireinen, mutta yritän vastata myöhemmin noihin kysymyksiisi.
Luin aloittajan viestin ja paljon siitä väliltäkin.
Ehkä tämä tilanteemme mieheni kanssa antaa näkökantaa monelle.
Emme siis tosiaankaan ole eroamassa, kuten joku muukin tässä totesi.
Asiat on tehty selvitettäväksi tai ainakin pitää yrittää, helpolla ei saa luovuttaa.
Olen yli 40 nainen ja aviossa kohta 20v.
Omat halunihävisivät ihan tässä taannoin. Asiaa varmaan edesauttaa että lapset kasvaa eivätkä tarvii enää meitä niin paljoa...eli aikaa jää...
Mieheni ollut aina "tunnepuolelta estynyt" olen joutunutmonet kerrat sanomaan, juttelemaan ja kertomaan mitä haluan ja miten. Oli siis kyseseksistä tai kotitöistä, lasten huomioimisesta jne.
Seksi on meillä aiemmin aina sujunut, olen toki liittoni aikana antanutkin vaikkei aina huvittaisi. Mutta ei se islti ole ollut vastenmielistä tai iljettävää, mitä se on nyt. Siis näin minä tunnen. Mieson ihmeissään ja juteltu ollaan. En halua seksiä enkä tiedä mitä muutenkaan tunnen rakkautta tms.
Ainoa ajatus mitä mulletulee mieleen on läheisyys ilman seksiä. Moniko teistä miehistä tai naisista jotka olette kumppaninne hylkäämiä olette harrastaneet tätä??? Siis toisen halaamista, kehumista, hemmottelua eli ruokaa, juomaa, hierontaa, yhteisiä konsertteja, kävelylenkkejä jne. Tai puolison lempileffaa katsoen toisen kyljessä ilman seksiä. Toisen hoimaamista kun tätmä kipeä jne. Muutenkin arjessa auttamista jne.
Jos naisena saan mieheltäni vain sormet haaroväliin ilman lämmittelyä, kieli kurkkuun jne. Ei sytytä ja alkaa inhottaa.
Samoin jos olet ilmainen. Kotiorja ja mies ei tee mitään ja sit vaatii kuitenkin kikkeliään heilutellen seksiä, tai puoli väkisin tunkien...ei kiitos.
Meillä mennään. Yt päivä kerrallaan ja olen sanonut hälle etten ole ihan heti eroamassa ja haluan että kaikki kääntyis vielä parhain päin...mut seksi ei vaan innosta juurikinnoista ed. Jakeessa olevien juttujentakia.
Samoin kehuja ja lahjoja on turhaan odoteltu, vaikkatästäkin on puhuttu. Sit ihmetellään miksei kiinnosta.
Onko se niin helvetin vaikeeta esim. Katsoa puolisoa ailmiin ja sanoa rakastavansa, kehua, helliä, silittää, jne.
Voi olla. Että monenkin puoliso syttisi näillä. Ei se sekis sinällään ole minullekkaan vastenmielistä, se on se puoliso joka ei kiinnosta. Tai ei sytytä.
Minä vaan olen väsynyt olemaan se ikuinen opettaja. Ytaivas tietää mihin tämä meidän juttu johtaa, eroon vai onneen.
Epätoivoinen, pettynyt, loukattu, väsynyt, kiukkuinen, levoton.
Jos olet kaikkea tuota mitä viimeisessä lauseessa niin mitä olet itse tehnyt sen eteen että olisi toisin? Tuohon kaikkeen tuskin miehesi on syyllinen. Ei siihenkään että ajattelet olevasi hänen opettaja. En kyllä itse viihtyisi liitossa, jossa minua yritetään opettaa.
Näitä avioliiton valitusvirsiä lukiessa tulee monesti sellainen olo, että missä on vastuu omasta elämästä? Ei se ole puolison taskussa vaan omissa käsissä. Jos avioliitto ei toimi, mutta pysyy liitossa, ei kannata syyttää vain puolisoa tilanteesta. Jokaisella on oma vastuu elämänsä onnesta ja onnettomuudesta eikä sitä vastuuta toiselle voi sysätä. Vastuun kantaminen ei vain ole niin helppoa kuin syytellä muita.
Jos elämä puolison kanssa ei tunnu tyydyttävältä niin yhteiselon jatkaminen ei ole kenellekään pakollista. Seksistä kieltäytyminen ja seksin inhoaminen on sellaista viestintää toiselle osapuolelle, ettei sitä kenenkään itsetunto kauaa kestä. Ilmeisesti huonoon kohteluun tottuu niin että sitä alkaa pitää normaalina eikä osaakaan enää lähteä. Huonot avioliitot ovat sellaisia, joissa molemmat voivat huonosti ja tuntevat itsensä väärinymmärretyiksi, mutta se vain jatkuu ja jatkuu.
Se on niin helppo ratkaisu se ero.
Mitä suotta yrittää korjata umpikujaan ajautunut tilanne, eikun hynttyyt niskaan ja uusia seikkailuja kohti.
Minä koen että avioliitto on muutakin kuin seksiä....onko se kauheaa jos hetkeen se ei toimi.
Eikö yhteiset arjen hetket enää riitäkkään. Pitääkö aina olla kivaa, upeaa, rakkaidentayteistä.
Kuvitteletteko te että ne ihmiset jotka ovat eläneet pitkän liiton eivät ole kohdanneet yhtään vastoinkäymistä.
Ei, ei, kyllä ne vaikeudet on tehty selvitettäväksi. Ei niitä kuulu paeta. Selvitetyt vaikeudet vahvistaa l iittoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Mistä tiedät, että ero on helppo ratkaisu? Tuskin kukaan ottaa eroa turhan takia ja kevytmielisesti, kyllä takana on varmasti vakavia ristiriitoja ja yhteensopimattomuutta. Ei pitkä liitto ole mikään hieno juttu, jos se on päivästä toiseen sinnittelyä onnettomana. Koetin viestittää, että asiat tuskin selviävät toista syyttelemällä vaan enemmänkin tutkimalla omia tavoitteitaan ja toimintatapojaan.
Kokemukseni pitkästä liitosta on se, että liitto on suurimmaksi osaksi kivaa, upeaa ja rakkaudentäyteistä. Sellaista on nimenomaan arki, johon seksuaalisuus kuuluu olennaisesti. Avioliitossa on mielestäni jotain pahasti pielessä, jos seksi puuttuu. Vaikeudet kuuluvat elämään, mutta avioliiton vaikeudet eivät voi kestää vuosikausia eivätkä ne ratkea puolisoa syyttelemällä. Se nimenomaan on pakenemista. En vähättele tuskaa, joka näissä liitoissa syntyy. Eihän kenenkään ole hyvä elää onnettomana ja puolison syyttelemänä, väheksymänä ja torjumana. Vaikeuksia pitää yrittää tietenkin selvittää, mutta selvittäminen voi johtaa siihenkin, että lähdetään eri teille. Tottumus huonoon tilanteeseen ei ole mitenkään sankarillista kenenkään kannalta.
Oletko saanut asiasi järjestykseen, kun sinusta ei ole kuulunut mitään?
Kiitos kiinnostuksesta.
Eipä ole asioihin tullut mitään muutosta:(
Onneksi (?) on ollut sen verran kiire, ettei ole ehtinyt tätä suhdetta murehtimaan. Askarreltavaa on riitänyt sekä töissä, että kotona.
Luin ketjua läpi ja aika useasta naisen kirjoittamasta kommentista tulee minulle sellainen kuva, että nainen odottaa miehen kohtelevan häntä kuin kuningatarta ja ellei mies niin tee, niin silloin nainen saa muuttua kylmäksi ja mies saa täysin ansaitusti jäädä ilman seksiä ja muutakin läheisyyttä .
Mutta kuitenkin miehen pitää olla jämäkkä ja miehekäs. Tehdä kotityöt, hoitaa lapset, käydä töissä,. Pitää kuitenkin myös huolehtia omasta ulkonäöstään, kunnostaan yms.
Muistaa tuoda kukkia, kehua vaimoaan päivittäin, ylistää hänen kauneuttaan ja hyvyyttään.
Vaimon tehtäväksi jää sitten arvostella, onko mies ymmärtänyt olla oikeanlainen, juuri oikealla hetkellä. Ellei mies ole osannut lukea naisen ajatuksia, niin naisella on täysi oikeus laittaa jalat ristiin.
Kirjoitin tuon tarkoituksella karrikoiden, mutta tuollaisen kuvan joistain kirjoituksista olen saanut.
En minä ainakaan pysty mitenkään täyttämään tuollaisia vaatimuksia. Varmasti jonain päivänä voisin onnistua täyttämään kaikki vaimoni toiveet, mutta kun sitä jatkuisi viikon,niin todennäköisesti viikon päästä hän pitäisi minua selkärangattomana nöyristelijänä, jossa jämäkkyydestä ei ole tietoakaan.
Onneksi ´muutamia toisenkin ääripään kommentteja on löytynyt.
He tyytyisivät mieheen, joka käy töissä, ei ryyppää, ei hakkaa, ei käy vieraissa.
Siis "tavallinen" suomalainen mies.
Mutta kyllä tieto lisää tietämättömyyttä.
Mitä enemmän oppii naisista tietämään, sitä vähemmän huomaa tietävänsä.
Jatkan taas kun ehdin.
"Ellei mies ole osannut lukea naisen ajatuksia, niin naisella on täysi oikeus laittaa jalat ristiin."
Naisella on se oikeus ihan mistä syystä tahansa tai jopa ilman syytä.
"He tyytyisivät mieheen, joka käy töissä, ei ryyppää, ei hakkaa, ei käy vieraissa."
Kyllä monet tyytyvätkin. Vai pitääkö lisäksi levittää jalatkin?
En oikein ymmärrä miten sait lukuisien kannustavien kommenttien seasta ongittua jotakin tuollaista esiin. Nainen on ihminen, mies on ihminen, normaaleilla ihmisillä on sukupuolivietti joka kaipaa tyydytystä. Joko oman puolison kanssa tai jonkun muun kanssa jos tarvis.
Pitäisikö puutteessa olevan naisen tuoda kukkia, kehua, juosta pää kolmantena jalkana täyttämässä miehen pienenkin vinkin siinä toivossa, että nyt alkaisi mies kiihottua? Luuletko että toimisi toisinpäin?
Vielä palaten omiin muisteluihisi, on mahdollista että tuolloin viisi vuotta sitten tyttöjen laivamatkalla vaimosi on ollut uskoton. Tällöin hän on joko tiennyt tai luullut saaneensa sukupuolitaudin ja tuosta alkoi pihtaus. Hän häpeää niin paljon jotakin että siihen se sitten on jäänytkin, tylyyteen hänen puoleltaan ja jonkinlaiseen äkäisyyden verhoon käärittyyn salaisuuteen.
Puhukaa.
Blokki ei ole teidän välillänne vaan joko sinun, vaimosi tai kummankin -- todennäköisimmin tässä tapauksessa vaimosi -- omassa elämässä.
Ehkä vaimosi käy läpi suurta sisäistä elämänmuutosta, eikä tiedä mitä tehdä eikä osaa siitä puhua. Ei ehkä tiedä, että siitä saa puhua? Ei ehkä tiedä, että jotain on meneillään?
Ei siinä ole paljon voimia parisuhteelle tai seksille, jos miettii, että mitä minä täällä elämässä ylipäänsä teen tai kuka minä oikeasti olenkaan. Että tässäkö on kaikki? Voihan olla niinkin, että vaimosi tuntee olevansa väärässä paikassa tai väärässä elämässä, pelkää että se tarkoittaa eroa, ja välttelee sitten käsittelemästä asiaa toivoen, että se olo pysyisi maton alle lakaistuna. Parempi olla koskettamatta ja rakastelematta, etteivät tunteet vain tule ulos. Monet ihmiset yrittävät elää elämäänsä näin, hengitystä pidättäen. He tietävät, että heidän elämänsä veisi johonkin suuntaan, mutta he eivät suostu sitä näkemään, koska se tarkoittaisi muutosta.
Puhukaa, miltä tuntuu ja mikä olo on. Vuorotellen. Muusta ei tarvitse puhua.