Miettiikö kukaan muu suhdetta punnitessa/eroa pohtiessa, että olisi ehkä "liian vanha eroamaan"? Tarkoitan siis sitä, että pelottaa, ehtiikö enää rakentaa uutta suhdetta kenenkään uuden kanssa, jos ikää jo on, eikä lapsiakaan ole vielä saanut. Että pitäisikö kuitenkin pysyä tässä suhteessa tämän takia...
Liian vanha eroamaan?
vanhenemistapelkäävä
7318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikös suhteessa olla rakkaudesta ja siitä, että toisen kanssa on hyvä olla? Jos ei ole rakkautta ja suhteessa on paha olla, niin sitten vain eroamaan, oli ikä mikä vain.
Minkähän ikäinen olet, kun puhut lapsista tuohon sävyyn?
Lähestyn kohta kolmeakymppiä, eli lastentekoiässä, ja vauvakuumekin on ollut jo pidempään kova, mikä saa sitten tällaisia ajatuksia aikaan...Rakkauttakin suhteessa on, mutta kun se ei aina vain ole niin helppoa.
Niin et vaan ole tyytyväinen nykysuhteeseesi, johtuuko se siitä lapsen puutteesta vai mistä? Miksi et ole ryhtynyt tuumasta toimeen? Vai eikö miehesi halua lasta vielä?Onko ero nyt jollain lailla mielessäsi, kun kuitenkin kirjoitat tälle palstalle?
Itselläni ei ole lapsia ja olen ollut elämäni aikana yhdessä yli 10 vuotisessa parisuhteessa ja sitä seuraava suhde kesti nelisen vuotta. Sen jälkeen olin muutaman vuoden yksin ja nyt olen jälleen parisen vuotta seurustellut, mutta tämän miehen kanssa emme ole yhteen muuttaneet ja elämme ns. kaukosuhteessa. Olen tässä vuosien mittaan oppinut elämään ihan itseksenikin ja olemaan itsenäinen ihminen enkä ikinä ole edes ajatellut, että olisin liian vanha eroamaan. Yksinkin voi ihan yhtä hyvin elää kuin parisuhteessa eikä sitä minun mielestä tarvitse pelätä, jos ei sitä uutta kumppania nyt ihan saman katon alle saakkaan asumaan, suhteita voi olla monenlaisia. Omalla kohdalla koetinkiveni on lähinnä ollut lapsen saaminen. Mulla on ollut vauvakuume aikoja, mutta kumppani väärä eli hän ei ole halunnut lasta tai ei ole ollut muuten kykenevä isän rooliin. Olen miettinyt lapsen hankkimista yksin, mutta todennut, että kyllä lapsella pitää olla oikeus myös isään. Nyt kun tuo ikä alkaa tulla vastaan, niin ehkä on vaan hyväksynnän aika etten tule omaa lasta saamaan, ja kun nykyisellänikin on jo lapsi ennestään ja vaikuttaa siltä, että hänellä on täysi työ siinä yhdessäkin. Olen sitä mieltä, että jos suhde ei kanna eikä anna sulle enää mitään, niin kannattaako siihen niitä lapsia tehdä ? Eli suosittelen pistämään plussat ja miinukset vaakakuppiin ja päättämään tai jatkamaan suhdetta sen mukaisesti. Parempi on välillä elää yksinkin kuin huonossa parisuhteessa.
Hei, ikä ei esteenä erolle. Turha jatkaa yhdesoloa, jos on vaikeaa olla.
Itse erosin 35-v eka kerran yhteisellä päätöksellä 18-vuoden yhdessäolon jälkeen.
Toisen kerran erosin 54-v ja yhdessä oltiin 17-vuotta, mutta ukon juominen oli jo niin äitynyt pahaksi, etten jaksanut. Sen jälkeen olen ollut seurustelusuhteessa 5-vuotta ja tunnen tämän olotilan itselleni oikeaksi. Lapsia minulla on 3 ensimmäisestä liitosta, hekin jo aikuisia ja lapsenlapsiakin on siunaatunut 4.
Niin siis kyllä sen uuden kumppanin ehtii varmasti etsiä myöhemminkin, mutta kun niitä lapsiakin haluaisi!
Jos sinulla on puolisosi kanssa turvallinen ja muuten hyvä olla ja hän on luotettava isäksi ja aviomieheksi, en suosittelisi eroamista.
Itse olen katunut eroa, kun 3 lastani olivat vielä kouluikäisiä. Mieheni kyllä oli aikamoinen naistenmies, mutten pulmunen ollut itsekään.
Miksi haluaisit erota tai miksi pohdit sitä juuri nyt.
Toisaalta taas jos kipinä on sammunut, en itse osaisi sellaisessa suhteessa elää.
Mutta siksihän olenkin saanut kokea kantapään kautta elämän, kun olen juossut sen kipinän perästä.
Hyvää miestä ei kannata jättää, ottajia löytyy sellaiselle miehelle, mutta löydätkö hänen veroistaan mistään - sitä vaikea sanoa.