Mulla on naurettavan älytön tilanne elämässä, jonka luonkin itse kuten aina. Oon ollu aina tosi valikoiva kumppanin suhteen, sillä en etsi vaan mukavaa ja miellyttävää miestä, vaan sielunkumppania. oon kyllä sanonu miehille hienovarasesti etten oo kiinnostunu ku enoo, sillä mun mielestä sen huomaa aika pian ihmisestä ollaanko samalla aaltopituudella elämässä. NO siis nyt pari kuukautta sitte mä tapasin baari-iltana tosi mukavan tyypin josta nyt vihdoin kiinnostuin (edellisestä ihastumisesta varmaa 4 vuotta...). Hän on ihana, osti mulle elämäni ensimmäisen kukkakimpun, on huomaavainen ja kärsivällinen mun kanssa. Myös aika paljon samalla aaltopituudella ja on myös mielestäni tosi haluttava.
No silti mua vaivaa yks toinen jätkä jonka kanssa oon vaa jutellu netissä varmaa kohta kaks vuotta satunnaisesti. Välillä hän on ollu kiinnostuneempi ja aktiivisempi ja välillä toisinpäin. Oon nähny hänen kuvat ja hän on tosi seksikäs, (melkee ku mut vielä enemmän mua kiehtoo se et mei juttelun perusteella hän on tähä mennessä kiinnostavin ihminen ja oon ollu hänen salaperäisyyteen hirmu hulluna. Hän on "paha" jätkä ja näyttää joltai vankiakundilta :D hän on myös vähäsanainen ja tiiän et hänen on vaikee lähestyä koska hän on naisasioissa hyvin ujo. Joten se vähä mitä hän on joskus sanonu ni tarkottaa häneltä enemmän. Oon yleensä sen luontonen ihminen että ku kiinnostun ni kiinnostun, oon valtavan huono päästämää irti ja mua vaivaa kokoajan mahdollisuus millanen ilta olis ku tapaisin sen jätkän. Hän on niin omalla oudolla tavalla kiehtova ja mysteerinen.
Petänkö nykystä kumppaniani jos meen tapaamaan tota "netti"jätkää, sillä hän asuu kuitenkin tosi lähellä ja on puhuttu jo vuosi lasillisille lähtemisestä... EEn kuitenkaa haluu loukata tätä nykyistäni, sillä hän on parasta moneen vuoteen...
Kertokaa omia mielipiteitä, mä tiedän et oon iha vitun kiittämätön mut en voi mitää tälle oudolle tunteelle et mun pitäis tavata tuo toinen...vi****aa ku teen asioista aina itelleni näi vaikeita...
No silti mua vaivaa yks toinen jätkä jonka kanssa oon vaa jutellu netissä varmaa kohta kaks vuotta satunnaisesti. Välillä hän on ollu kiinnostuneempi ja aktiivisempi ja välillä toisinpäin. Oon nähny hänen kuvat ja hän on tosi seksikäs, (melkee ku mut vielä enemmän mua kiehtoo se et mei juttelun perusteella hän on tähä mennessä kiinnostavin ihminen ja oon ollu hänen salaperäisyyteen hirmu hulluna. Hän on "paha" jätkä ja näyttää joltai vankiakundilta :D hän on myös vähäsanainen ja tiiän et hänen on vaikee lähestyä koska hän on naisasioissa hyvin ujo. Joten se vähä mitä hän on joskus sanonu ni tarkottaa häneltä enemmän. Oon yleensä sen luontonen ihminen että ku kiinnostun ni kiinnostun, oon valtavan huono päästämää irti ja mua vaivaa kokoajan mahdollisuus millanen ilta olis ku tapaisin sen jätkän. Hän on niin omalla oudolla tavalla kiehtova ja mysteerinen.
Petänkö nykystä kumppaniani jos meen tapaamaan tota "netti"jätkää, sillä hän asuu kuitenkin tosi lähellä ja on puhuttu jo vuosi lasillisille lähtemisestä... EEn kuitenkaa haluu loukata tätä nykyistäni, sillä hän on parasta moneen vuoteen...
Kertokaa omia mielipiteitä, mä tiedän et oon iha vitun kiittämätön mut en voi mitää tälle oudolle tunteelle et mun pitäis tavata tuo toinen...vi****aa ku teen asioista aina itelleni näi vaikeita...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tiedän tunteen kun tapaamisen mahdollisuus jää vaivaamaan. Ehkä tunne unohtuu, ehkä jää vaivaamaan vuosikausiksi.. :/
Voi olla, että tavatessasi miehen huomaat tämän olevan täysin erilainen kuin rakentamasi mielikuva. Tai voi olla, että ihastut entistä enemmän siihen, mitä todennäköisemmin luulet tämän olevan ja pilaat suhteesi.
Oma neuvoni olisi, että mieti, mitä nykyisestä suhteestasi puuttuu. Mitä nettimies voi sinulle antaa, millaisia tunteita saada tuntemaan, missä nykyinen kumppanisi ei ole onnistunut? Yritä saada nämä tunteet paperille, ja puhu kumppanillesi asiasta. Kaipaatko tutustumisvaihetta, tunnetta että toisessa on paljon opittavaa, perhosia vatsassa...yritä löytää nämä tunteesi nykyisessä suhteessasi.
Päätös on sinun :)
Kiitos paljon hyvästä vastauksesta! Hyvä kuulla että joku ymmärtää tai on ollut samantyyppisessä tilanteessa. Pohdin tosiaan mainitsemiasi asioita niin varmasti saan vielä uutta mietittävää. Kyllä varmasti aika ja tilanteet ja ajatukset antavat selkoa jossain vaiheessa miten toimin. :)
Hemmetti sentään. Tällaisina hetkinä sitä muistaa miksi on mielellään sinkkuna. Naiset ovat petollisia, itsekeskeisiä ja kiittämättömiä otuksia. Vaikka olisi se hyvä mies löydettynä, niin silti suunnitellaan sen selän takana jotain vankilakundin näköisen pahan pojan tapailua.
Ei "%&/"##)! Et sinä taida mitään hyvää suhdetta edes ansaita, kun et ole kiitollinen mistään. Ajatteletko koskaan mitään muuta kuin itseäsi? Ja tuollaisellako on muka vielä varaa olla tosi valikoiva? Paljon paremmat ja hyväsydämisemmätkin ihmiset ovat yksin.
Petätkö nykyistä? Miksi ihmeessä edes mietit tuollaista. Jos on pakko lähteä jotain pahaa poikaa deittaamaan, niin ole sitten edes rehellinen sille nykyisellesi, äläkä toimi kuin itsekäs raukka hänen selkänsä takana. Maailma ei tosiaan ole oikeudenmukainen. Jos olisi, niin tuolla tavalla toimivat jäisivät ilman suhteita.
Tapailu ei tarkoita välttämättä kuule mitään muuta kun kahvilla/lasillisella käyntiä ja ei kai se ole kiellettyä vaikka olisikin vastakkaista sukupuolta? Ei mulla ole aikomusta pettää mun nykyistä koska hän on rakas minulle. Mua vaan vaivaa se mahdollisuus kun hän oli kuvioissa jo tavallaan ennenkuin minulla mitään oli tämän nykyisen kanssa. Mä ajattelen paljonki enemmän kuin vain itseäni, vaikkei se ehkä siltä vaikuta. Mutta se ei ole nyt olennaista vaan se että puhut kuin olisin heti hyppäämässä sänkyyn ton toisen tyypin kanssa jos vain tahdon tietää hänestä lisää? Enkä mä ajatellu toimia mun miehen selkäni takana, vaan kertoa (jos nyt siihen lopputulokseen päädyn) että tapaan tällaisen kaverin.. Ei tarvii tulla noin raivokkaasti mua tuomitsemaan ja varsinkaan kun väität ihan omias. Mä rakastan ja oon kiitollinen..
No mutta onhan se nyt vähintäänkin epäilyttävää "vain tapailla" muita miehiä jos on jo juttua jonkun kanssa.
Kehut häntä vielä hyvännäköiseksi joten mitä ihmettä sinä loppujen lopuksi touhuat?
Ja jos kerrot tapailevasi jotain miestä niin tuskin sitä nyt kukaan ajattelee että välillä vain juotte kahvit yhdessä :D
Itsepähän leikit.
Miestä eikä miehiä, ja olenhan mä kyseisen miehen kanssa jutellut jo kaksi vuotta, ei vaan olla tavattu. En mä mitään touhua.. mua vaan kiinnostaa hän ihmisenä niin vietävästi. Ihan sama mitä kukaki ajattelee kyllä mun mies muhun luottaa ja tietää etten koskaan valehtelis. Nää eioo aikomuksia, vaan sekalaisia ajatuksia...Mua vaan kiinnostaa tavata se mies ku hänessä on jotai oudon kiinnostavaa jaaviehättävää. Ei sen tarvii tarkottaa muuta ku lasillisille menoo, jotta nään millanen mies se on.
Vähän ristiriitaista teksiä. Sanot että kumppanisi luottaa sinuun. Onko hänellä syytä luottaa, jos kerran suunnittelet lähteväsi tapaamaan jotain hyvännäköiseksi kehumaasi kiehtovaa miestä kertomatta asiasta hänelle? Jos kerran sinulla ei ole mitään salattavaa, niin sinähän voit hyvin kertoa miehellesi, että menet tapaamaan miespuolista nettituttua.
Ajattelinkin kertoa miehelleni että menen tapaamaan sitä nettituttua. Missään vaiheessa en suunnitellut meneväni hänen seläntakana! Ja se että sanoin häntä hyvännäköiseksi antaa vaan kuvan tilanteesta että se jätkä vetää puoleensa, jotta ymmärtäisitte mitä siitä miehestä ajattelen.. Monimutkainen tilanne mutta oikeastaan tahdon tavata sen miehen toteakseni ettei hän ole niin mystinen ja kiehtova enää sen jälkeen. Ja ettei tapaamisen mahdollisuus jää kalvaamaan enää....
Kirjoittaja, asutkos jyväskylässä ?
En.. Asun Etelä-suomen suunnalla :)