huonoja tapoja. Milloin piereskellään ääneen (ja se joka ei tällaista pieruhuumoria "ymmärrä" on sitten tosikko) milloin jauhetaan joidenkin henkilöiden (joita en ole koskaan tavannutkaan) omituisuuksia - keskustelut pyörivät aika samoilla rintamilla. En jaksa näihin keskusteluihin osallistua, koska ventovieraiden ihmisten hassutuksiin on vaikea ottaa kantaa, eikä edes kiinnosta. Olen kyllä aina asiallinen ja positiivinen tuon poppoon läsnäollessa. Mutta en voi sanoa viihtyväni tällaisessa "keskusteluympäristössä". Tuo pierujuttu on ilmeisesti sukuvika ja hävettää kyllä heidän puolestaan.
En jaksa puolisoni suvun
kaikkea sitä
223207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ja voin vain sääliä! Ehkä kannattaa pitää - sananmukaisesti - hajurakoa...
Aika lapsellisilta kuulostavat nuo kumppanisi sukulaiset. Ja ymmärrän hyvin ettei tuollaiseen voi puuttuakaan - miten selittää "aikuisille" ihmisille, että siekailematon piereskely ei vain kuulu hyvään käytökseen.
Noista heidän keskustelunaiheistaan: ei sitten ilmeisesti ole kovin suuria kunnianhimoja tms. keskittymisen aiheita omassa elämässä heillä. Mutta sellaisia ihmisiä on toisaalta paljon.
Katsovatko he paljon televisiota? Sopisi hyvin kuvaan.
Yritä kestää!
sillä saan itse kokea samantyyppistä iloa!
tapoja sitä voi ollakin. Tuollaiset ihmiset eivät varmaan ole sosiaalisessa mielessä liikkuneet kovin haastavissa ympyröissä.
aina jos on itse kasvatettu "paremmissa puitteissa" kuin parisuhteen toinen osapuoli: käsitys seurustelutilanteista ja sosiaalisesti hyvää makua kuvastavasta käytöksestä sekä toiminnallisuudesta voi olla järkyttävän erilainen eri suvuissa.
Entä miten puolisosi suhtautuu piereskeleviin sukulaisiinsa? Ilmeisesti ainakin erottuu heistä edukseen, koskapa et niputa häntä samaan käytöshäiriöön?
Puolisoni pitää heitä varsin noloina tapauksina ja pudistelee usein päätään jälkikäteen. On onneksi itse joukon kehittynein :)
Ei tollasta piereskelyä kyllä jaksa! Ihan niinkuin ei arvostettaisi sitä hetkeä ja niitä ihmisiä lähellä kun pitää töräytellä ja sitte että siinä olisi vielä jotain hauskaa!
Mieheni sukulaiset ja jauhavat aina joistain aivan vieraista ihmisistä. Heistä käytetään vielä yleensä lempinimiä ja koska minä en tunne heitä niin siinä on sitte vähä orpo olo.
Tuo on muuten ihan totta, että tulee orpo olo, kun toiset puhuvat ihmisistä, joita itse et mitenkään tunne. Itsekin olen joskus ollut vastaavassa tilanteessa. Tuli sellainen olo, että miehen sukulaiset pitävät minua äärettömän hiljaisena, kun en osallistunut keskusteluun. Mutta eihän minulla ollut mitään sanottavaa, kun en kerran keskustelun kohteena olevia ihmisiä tuntenut.
Jos ei ole sanottavaa, on kysyttävää. Niin saa uusia ystäviäkin helposti.
"Ihan niinkuin ei arvostettaisi sitä hetkeä ja niitä ihmisiä lähellä kun pitää töräytellä ja sitte että siinä olisi vielä jotain hauskaa!"
Enpä taida itse sitä paremmin sanoa!
Pakko myöntää, että ei kiinnosta alkaa kysellä vieraista ihmisistä, joilla ei ole minulle mitään merkitystä ja joita en koskaan tapaa. Itsekin olen siis kokenut näitä hetkiä, että miehen perhe puhuu kotikaupungissaan asuvista tyypeistä, joita minä en tunne. Mieluummin odotan, että puheenaihe vaihtuu, jolloin pääsen osallistumaan keskusteluun.
Itse pyrin välttämään keskustelunaiheita, jotka sulkevat jonkun läsnäolijan ulkopuolelle. Jos minun on pakko kertoa jotakin ihmisestä, jota joku läsnäolijoista ei tunne, niin ainakin selitän pikaisesti kuka tämä ihminen on, jottei kukaan kokisi tulevansa suljetuksi pois porukasta.
kuuntelisin mieluummin itselleni vaikka miten yhdentekeviä keskusteluja kuin olisin seurassa, jossa yhdessäolon "kruunaisi" peittelemätön ilmavaivojen esilletuonti.
Mutta uskon että tuollainen pierumeininki kertoo lähinnä, paitsi surkeasta tapakasvatuksesta, myös itsensä aika arvottomaksi kokevista ihmisistä.
Sellainen joka ei arvosta itseään ei osaa myöskään arvostaa muita, olipa seurassa sukulaisia tai aivan keitä hyvänsä.
Enpä puolisona taitaisi sietää ahdistavaa nipottajaa ja huonoa seuralaista, vaikken piereskelysuvusta tulekaan - päinvastoin.
Sinunkaltaisesi ahdistuvat heti jos joku antaa kielteistä palautetta jostakin. Yritä pärjätä negatiivisten tunteittesi kanssa.
- kuin ihmisillä sanan mukaisesti haistatettaisiin paskat. Itse välttelisin moista seuraa mahdollisuuksien mukaan!
Et seurustele enää tuollaisten kanssa. Keksit aina jonkin "tekosyyn" jne.
pidättäminen on epätervellistä.
Sitä paitsi, henkilössä joka pierun pidättää, niin hänessä on muutakin vilpillistä! ;-DD
Joo, ja ainut tapa pieraista "terveellisesti" on tehdä se kaikkien edessä kovaäänisesti, juu aivan. WC keksittiin kauan sitten.
kysyin, että pystytkö sinä tosiaan säätelemään pierun äänen kovuutta?
pystyy jokainen säätelemään, MISSÄ pieraisee. Siitähän tässä asiasssa on kysymys.
Piereskelyn lisäksi puolisoni suvulle on ihan normaalia esim.röyhtäillä ruokapöydässä, puhua ruoka suussa (siis niin,että varmasti näkyy koko suun sisältö). Olen monen vuoden aikana oppinut elämään asian kanssa, mutta koskaan se ei lakkaa inhottamasta.
että nuo ihmiset ovat tottuneet KESKENÄÄN tuollaisiin tapoihin. eivät tietty näe siinä mitään ihmeellistä, vaikka uusia kasvoja tulisi mukaan... käytöstavoista nyt puhumattakaan, mutta täytyy olla myös estetiikan taju aika "matalalla"!
En voi sanoin kuvailla kuinka helpottavaa on lukea, että jollakulla muullakin on samankaltaisia ongelmia. Mieheni suku on niin uskomattoan huonosti käyttäytyvää. Ruokapöydässä puhutaan kaikista mahdollisesta, eritteistä erektioihin ja mieheni veljen lapset kuuntelee ja nauraa mukana. Anoppini ruuasta voi ihan hyvin joku käyttää ilmaisua, että se on paskaa. Myös anoppi itse. Koirasta puhuttaessa ei kysytä onko se jo sisäsiisti, vaan kusooko ja paskaako se viälä sisälle? Jotenkin tuntuu niin pahalta. Mieheni ei käyttäydy samalla tavalla, mutta loukkaantuu jos otan asian puheeksi. Meillä ei ole vielä lapsia, mutta jos joskus siunaantuu, en niitä mummolaan hoitoon tule koskaan viemään!!