perustin perheen En vain yksinkertaisesti voinut tehdä aborttia. Ja toisinaan kadun sitä suunnattomasti joskus jopa toivon että lapseni...
Perustin perheen, kadun
****
93055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Entäs adoptio?
täällä Suomessa onkin niin erikoista, että vain sanoin että en tiedä haluanko pitää tätä lasta, niin lääkäri tai kukaan muukaan ei ehdottanut adoptiota. Onko se yksinkertaisesti vaan niin, että oman lapsen voi tappaa, muttei antaa pois jollekkin vieraalle, vaik rakastais lasta kuinka paljon.
Se nyt on selvä, että jos tappaa/aikoo tappaa, ei rakasta.
Ehdotapa adoptiota itse. Varmasti se onnistuu. Ei kukaan ulkopuolinen voi muuten tietää, että haluat lapsestasi eroon (tai haluat tälle paremman tulevaisuuden).
Miksi kadut?
Lapsi on omaa verta ja lihaasi. Lapsi on osa sinua. Onko sinulla isokin syy, miksi et lasta voisi itse kasvattaa? Oletko ajatellut, että saatat itsekkin olla vahinko? Miltä sinusta tuntuisi jos saisit tietää että äitisi olisi joskus ajatellut tappamistasi.
Oikeasti puhut niin hirvittäviä asioita, että on paras, jos todella haluat lapsesta eroon, että marssit nyt suoraan lähimpään sosiaalitoimistoon tai terveyskeskukseen tai poliisiasemalle lapsesi kanssa ja ilmoitat että sinulla on tälläisiä ajatuksia ja haluat luovuttaa lapsen nyt heti ennen kuin toteutat aikeesi.
Oikeasti olisi hirveän ihanaa auttaa sinua, mutta tämän palstan kautta se tuskin on mahdollista. Jaksamista sinulle ja lapsellesi.
kärsimätön ja itsekäs, en välillä kestä sitä vaivaa/harmia mitä heistä on. Enkä tarkoittanut tappavani heitä, vaan tarkoitin tappamisella aborttia. Ilmaisin vain että joskus toivon hetken ettei heitä...
ja vie lapsesi lastenkotiin.
Kossua, jos ett kestä lukee näitä viestejä.
Sanot, että toisinaan kadun...Hmmmm...
Siis kadut vai et kadu? Etkö ole siis varma? Päätä jo. Vaikka nythän se on jo periaatteessa siinä mielessä pikkasen liian myöhäistä jos pulla on jo uunissa. Tee päätös, perusta perhe ja lopeta katumisharjoitukset tai älä perusta perhettä ja anna lapsi pois. Vaihtoehtoja on tasan 2, joista voit valita ihan kumpi tuntuu sinusta oikealta. Asia vaatii päätöksen, kun kerran asian on tuohon pisteeseen itse laskenut.
Kuinka monta lasta sinulla on? Oletko yksin heidän kanssaan vai onko sinulla joku jonka kanssa jakaa arki? Oletko nyt vain tällähetkellä toivottomien ajatusten ympäröimä vai ovatko ne piinanneet sinua jo kauankin? Oletko saanut nukuttua tarpeeksi? Onko sinulla muitakin murheita, kuten esim. taloudellinen ahdinko?
Joskus on ihan hirveän rankkaa, ainakin mulla on ollut viimeisen vuoden aikana muutamia todella epätoivoisia hetkiä. Näin jälkeenpäin syy on aivan selvä -unen puute ( yhdistettynä yllättävät taloudelliset ongelmat). Jo kolme huonosti nukuttua yötä saa pinnani kiristymään, saatikka sitten useamman kuukauden vähäuniset yöt. Ja silloin sitä muuttuu ihan hirveäksi, huutaa pienimmästäkin asiasta, joskus teki mieli lyödä, välillä saattoi olla suoranaisesti ilkeä lapsilleen... Ja se itsesyytös ja huono omatunto joka siitä seurasi, välillä sitä ajatteli, etten minä saisi olla äiti, pilaan lasteni elämän, minusta ei ole mihinkään, haluaisi vain olla yksin pahan olonsa kanssa ilman, että tarvitsisi olla vastuussa kenenkään elämästä! Se tuntui välillä aivan liian suurelta asialta, miksei voisi olla vain ja lukea rauhassa kirjoja kun huvittaa, mennä minne haluaa kun huvittaa...
Minulla helpotti kun yöt taas rauhottuivat ja sai nukkua useamman viikon ajan joka yö kunnon unet -olin kuin uudelleen syntynyt! Voisiko sinun jaksamistasi auttaa jokin konsti?