Mikä rotu meille?

Englanninspringerspanieli. Itselläni on sellainen. Ja sillä ei ole metästysviettiä. Ylösajava lintukoirahan kyseinen rotu on, mutta löytyy tässä rodussa tälläisiäkin, jotka sopivat enemmän ihan vaan seurakoiraksi eivätkä lähde hajujen ja eläinten perään.

Tämä rotuhan kylläkin on trimmattava, eli trimmaajalle pitäisi viedä säännöllisesti (noin 3kk välein), mutta esim. korvat on hyvä opetella itse siistimään. Ihan trimmerillä vaan vähän siistii, helppoa hommaa. Trimmaajalla käynti taasen maksaa paikkakunnasta riippuen noin 40-55€ ja taitaa olla tunnilta vissiin. En oikein tiedä, itse trimmaan koirani.

Mutta siis, ihmettelen joitain noita vaatimuksiasi.. Esim. koiran pitäisi osata olla yksin, tulla muiden koirien kanssa toimeen, ei saa räkyttää. Kyllähän koira kuin koira tulee toimeen muiden kanssa, ei räkytä ja osaa olla yksin, jos koiran kouluttaa siihen. Mikäli pentuna olet koiran ajatellut hankkivasi. Mutta mistä tahansa koirasta saa huonosti käyttäytyvän hirmun, jos sitä ei kouluta.

Jos taasen täysikasvuisen koiran haluat (aikuisen), niin silloin voi ostaa sellaisen joka on jo hyvin peruskoulutettu.

Mä en villakoiraa suosittelisi, eikös niiden turkin hoito oo aika työlästä? Veljen vaimolla on ollu sellanen, mutta en oikein muista miten sen turkkia piti hoitaa.

Mutta ainakin tämä rotu mikä mulla on, sopii siis agilityynkin mainiosti. Oma koirani on rauhallinen, ei hauku oikeastaan yhtään, tulee kaikkien kanssa toimeen, niin ihmisten kuin koirien, voi myös pitää irti aitaamattomalla alueella, ei lähde mihinkään.

Metsästysvietti ei tee koirasta vähä-älyistä, kuten yleisesti luullaan. Kyse on siitä miten se vietti ilmenee ja miten koira on koulutettu. Noutajat, seisojat ja Jennyn mainitsemat ylösnostavat metsästyskoirat ovat esimerkkejä siitä, että koira ei ole pöljä tai kuuro vaikka viettiä löytyy kotitarpeiksi ihan riittämiin.

Avaajalle esitetyistä roduista komppaan cockeria ja villakoiraa ja niiden päälle tyrkytän edellä mainittuja metsästysrotuja ja niiden näyttelylinjaisia versioita. Ovat ainakin hiljaisia, kilttejä ja tulevat hyvin juttuun muiden koirien kanssa (ts. tekevät sitä selvästi keskimääräistä paremmin. Poikkeuksiakin saadaan aikaiseksi). Monella tosin on pitkä karva, mutta täydellistä "pakettiahan" on vaikea löytää.

Mittelsspitz mielestäni noista omista suosikeistanne (niistähän tietenkin joku täytyy hankkia, jotta oman haaveensa saa täytettyä). Mutta yksilökysymys luonne on suuresti, kaikkihan nuo rodut kelpaavat.

Narttu mieluummin kuin uros, jos ette halua niin kovaluonteista koiraa, rodusta riippumatta. Terriereistäkin mielestäni nartut ovat selkeästi rauhallisempia keskimäärin.

Mitä muita tietoja mainitsemistani ja tässä mainittujen rotujen turkin hoidosta ja karvanlähdöstä voitte antaa?

Kromi helppo (nypitään), sheltti helppo (harjataan), cockeria puunataan enemmän, pumi leikataan säännöllisesti, schipperke (helppo)... jne?

Ehdottaisin Tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa. Se on ehkä sellainen "epäterrieri" eli terrierin näköinen (aika lähellä brasilianterrieriä tai jackrusselia pidempijalkaisena), mutta terrierin ärhäkkyys ja itsepäisyys puuttuu. Alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan pihakoirat ovat maatilojen rottakoiria. Ne eivät ole kovin herkkähaukkuisia. Agilityä niiden kanssa voi harrastaa tietenkin ja lyhyt karva on hyvin helppohoitoinen. Mitäs sanot?

Meillä ollut cockerspanieli ja oman kokemukseni pohjalta käy listaasi, aina valmis kaikkeen ja iloinen luonne kuin mikä.
Opit mitä tarkoittaa että häntä heiluttaa koiraa ;)
Turkkia voi ajella lyhyeksi, eli ei tarvi olla koko aikaa trimmaamassa, jos sitten ei halua näyttelyä harrastaa.

Harkitse vielä Englanninkääpiöterrieri.

Ei oo kova eikä kovin itsepäinen.
On miellyttämisen halua.
Sopii agilityyn.

Paino yleensä urokset yli 5kg ja säkä yli 34cm vaikka kuvauksissa sanotaan pienemmäksi.

Jessus.. Mitä jos hankkisit pehmolelun ennemmin ku oikean koiran.....

shipperkestä, en oo kuullut haukkuvan paljoa eli sekin on ihan yksilöllistä

shetlanninlammaskoira

keeshond, onko mieltä?

Hei !

Ehdotan Islanninlammaskoiraa. Ihan vaan siksi, että se oli omalla rotulistallani ennen kuin päädyimme Mittelspitziin. Molemmat mainitaan haukkuherkiksi. Räksyttäjäksi en Mittelspitziä kuitenkaan luokittelisi. Jos tällaiseen ilmoittavaan ja vahtivaan rotuun pääty, niin paljon pystyy vaikuttamaan valitsemalla kasvattajan huolella ja selvittämään pennun vanhempien haukkuherkkyyden. Pitää kuitenkin muistaa, että vahtiminen ja vahtihaukku on mittelin tehtävä. Meillä niitä on kaksi kumpikaan ei ole räksyttäjä. Asumme omakotitalossa, joten ihan pienet haukut ei haittaa. Turkki on helppohoitoinen. Kastroinnin jälkeen uroksen turkin laatu on muuttunut radikaalisti, jolloin se ei enää helppo ole. Sitä en tiedä miten usein turkin laatu muuttuu noin paljon. Nartuilla on turkkia muutenkin vähemmän. Sohvaperuna se ei ole, mutta ei vaadi mitään älyttömiä lenkkejä. Tosin jaksaa metsässä vapaana juoksennella ihan hyvin tunnin-kaksi. On kova leikkimään ja kaipaa liikunnan lisäksi myös muuta tekemistä, ei kuitenkaan "hypi seinille" jos joku päivä jää vähemmälle. Agilityyn sopii mainiosti. Oppii ja hoksaa asiat mielestäni tosi nopeasti. Näin siis meillä.

Welsh corgi?

turkki helppo hoitaa
"pieni/iso" koira samassa paketissa
Agilityyn sopii
paimenvietti --> ei karkaile

Jotkut sanovat haukkuherkäksi, meidän cardigan ei hauku juuri lainkaan. Kovapäisyyttä tosin löytyy ihan kiitettävästi, mutta varmasti yksilöllistä. Liikuntaa tarvii kuitenkin, mutta ei mikään himoliikkuja. Tulee muiden koirien kanssa tosi hyvin toimeen! Ja pärjää mainiosti työpäivän kotona...

Bichon havanais on aivan mahtava koirarotu. Suosittelen.

Punainen Irlanninsetteri!!!!

Tietääkseni pumi/puli ovat ns. yhden isännän koiria eivätkä ole varsinaisesti lapsiperheeseen sopivia, kuten esim. cockeri.

Yksi pieni kiva rotu olis Kleispitz mutta tietty niissäkin yksilöllisiä eroja.

Hamsteri. Tai luppakorvakani.

Hei, en huomannut vielä kenenkään kommentoineen schipperkeä vaihtoehtona. Itselläni on kokemusta yhdestä rodun edustajasta. Olin koiran kanssa paljon tekemisissä, mutta se ei ollut omani. Näistä lähtökohdista kerron oman kokemukseni rodusta.

Schipperke on itsenäinen ja itsepäinen. Lenkillä se tahtoi mennä jokaisen koiran luo, mutta jätti sen jälkeen ne välittömästi huomiotta. Samoin vartioidessaan pihaa schipperke päästi lyhyen merkkihaukun, kävi tsekkaamassa tulijan, minkä jälkeen muuttui välinpitämättömäksi vieraita kohtaan. Perheenjäsenet puolestaan saivat osakseen schipperken täyden kiintymyksen. Kesti aikansa ennen kuin schipperke hyväksyi minut "perheenjäseneksi" ja lakkasi olemasta välinpitämätön.

Ulkoilu- ja matkatoverina schipperke on voittamaton. Koira hyppäsi oma-aloitteisesti autoon ja lähti innokkaana tutkimaan täysin uutta ympäristöä. Tutulta lenkkireitiltä poikkeaminen sai schipperken sen sijaan epäröimään hieman. Turkki on helppohoitoinen ja säänkestävä, usein pikainen pyyhkiminen tai suihkutus riittää. Ainoa kerta, kun schipperke murisi minulle, oli kun vein sen vasten tahtoaan suihkutettavaksi. Muuten äärimmäisen kiltti, vieraille välinpitämätön.

Schipperke oli perso makupaloille, joiden avulla sitä pystyi kouluttamaan. Sisällä ja pihapiirissä koira oli valmis tekemään jos jonkinmoista temppua, mutta lenkillä sen huomion suuntautuessa muualle perustottelevaisuuskin oli haasteellista. Toisaalta koiran perhe ei pahemmin johdonmukaisesti kouluttanut sitä, vaan koulutus oli minun hupiani. Yleisesti schipperke sopii myös agilityyn, vaikkei olekaan roduista miellyttämishaluisin.

Listaasi liittyen tiivistelmä... Schipperke on energinen ja mielestäni fiksu, joskin itsepäinen. Ilmoittaa vieraista lyhyellä merkkihaukulla, mutta ei todellakaan ole mikään räksyttäjä. Kompaktin kokoinen rivitaloon, sopii agilityyn. Metsästysvietti rajoittuu rottakoiran ominaisuudessa pienjyrsijöihin, mutta tuntemani koira ei tietääkseni pyydystänyt yhtäkään jyrsijää talosta. Käsittääkseni rotu on terveimmästä päästä. Turkki on helppohoitoinen ja säänkestävä. Muiden koirien luo pitää päästä, mutta sen kummemmin ei ole niistä kiinnostunut, ellei sitten tahdo suuresta egostaan johtuen hieman pomottaa niitä ainakin omalla pihallaan (lienee koirakohtaista). Yksinolosta en osaa sanoa, sillä tuntemani koira ei joutunut olemaan pitkiä aikoja yksin (plus koulutuksesta kiinni).

Toivottavasti tästä oli apua ja korjatkaa, jos olin väärässä jossain asiassa. :)

osta mahollisimman iso ja tietenkin uros rottweiler se on niin ihana perhe koira varo voi kyllä syödä lapses joku kaunis päivä mut ei sen kummempaa kannattaa pennust saakka vetää kuonoon niin kasvaa sit iloinen koira isoksi paskantaa myös isoja läjiä kaikkien valittajien iloksi tai älä osta koiraa ollenkaan vaikutat niin epäpätevältä kukkahatulta!!!

shiba

Älä ota mitään koiraa :-) Koira vaatii paljon huomiota, koulutusta ja seuraa eikä viihdy tuntitolkulla yksin päivästä toiseen.

Toivon ja oletan että koira saisi vähintään 1,5 h liikuntaa päivässä muutakin aivojumppaa sen päälle...

Mutta jo ehdotettu villakoira (kääpiö ja keskikokoinen) sopii hyvin kriteereihisi. Älykäs, ohjaajapehmeä, ketteriä ja seurallinen koira. Sopii seurakoiraksi peruslenkkeilijälle, mutta kapasiteetti ei lopu jos haluaa harrastaakkin (suosittuja esim. koiratanssissa ja agilityssa).

Spitzejä pehmeämpi ja vähähaukkuisempi japaninpystykorva on myös tutustumisen arvoinen rotu. Muistuttaa ulkoisesti pientä samojediä :)
Mutta myös kleiniä ja mitteliä kannattaa harkita. Nämä taas on japsia herkempiä haukkumaan, mutta toki siihen pystyy vaikuttamaan koulutuksella. Terrierimäisen kovia nämä ei ole, mutta kovempia kuin japsi.
Myös iso saksalainen pystykorva keeshond on varteenotettava vaihtoehto. Näilläkin tuo suu käy, mutta se koulutus.. ;) Luonteeltaan pienempiä serkkujaan "palveluskoiramaisempi", eli kapasiteettia harrastuksissa olisi pidemmälle. Mutta ei kuitenkaan mikään sakemanni ole, vaan ihan peruskoira :)

Perhoskoirat, eli papillon ja phalene, taitaa olla vähän liian pieniä jo? Mutta ovat älykkäitä ja seurallisia, mutta hieman itsetietoisia ja osaavat sitä käyttää hyväksi jos omistaja antaa mahdollisuuden. Todella kauniita ja viehättäviä pikkukoiria :)

Manchesterinterrieri on Suomessa vähälukuinen, mutta hyvä vaihtoehto. Terriereistä pehmeämpiä ja "epäterrierimäisiä" luonteeltaan. Pennun saaminen tästä rodusta voi olla vaikeaa, koska näitä tosiaan ei ole paljoa.

Cockerspanieli on myös hauska vaihtoehto. Iloinen ja reipas menijä. Turkki vaatii vähän perehtymistä pysyäkseen hyvänä ja kauniina, mutta tämä rotu luonteellaan maksaa sen vaivan takaisin!

Shetlanninlammaskoiraa ei kannata hylätä, vaikka olet tavannut vain arkoja koiria tästä rodusta. Shetlanninlammaskoiran kuuluu olla varautunut, mutta ei arka. Hyviä kasvattajia löytyy kun tietää mitä ja mistä etsii. Tutustumalla pentueen vanhempiin, etenkin emään, voi jo tietää onko juuri siinä pentueessa Sinun Koirasi.

Kiinan harjakoira.

osta villakoira. se ei paskantele pururadoille tai pyöräteille.se ei räksytä naapureiden kiusana tai ulvo kaupan edessä ärsyttävästi. se löhöilee rentona sohvan tai sängyn alla häiritsemättä ketään.ja ennenkaikkea se ei käy kenenkään kimppuun. sen omistajat ei huuda kauhusta kuullessaan suden liikkuvan metsätien kupeessa,,,eikö meidän ennen niin röyhkeä rottis pärjää ollenkaan.enkö voikkaan enää terrorisoida tätä metsätietä. villakoira on kaikkien paitsi pölynimurin ystävä. mulla on niitä muutama kotona.

Yksi hyvä vaihtoehto on pon eli Polski Owczarek Nizinny, suomeksi: Puolan alankopaimenkoira. Runsaasta karvapeitteestä huolimatta koira on helppohoitoinen. Yleisesti ottaen terve rotu. Aina valmis ilonpitoon mutta pärjäilee hyvin myös itsekseen.

Meillä itsellä on on ollut sekaroituisia koiria, Saksan paimenkoiria ja bokserikin. Nyt meillä on pon, johon olemme ihastuneita.

Ihme natkutusta tällä palstalla, kun joku kyselee rotuehdotuksia ja laittaa kriteereitä ja sitten ehdotetaan pehmolelua sun muuta. Eikö juuri ennen koiran hankintaa pidä miettiä mihin on valmis taipumaan koiran omistajana. Ymmärrän hyvin, ettei joku halua kovin vaikeahoitoista turkkia. Ymmärrän myös kokokriteerit ja pohdinnan siitä paljonko koira haukkuu tai tarvitsee liikuntaa. Koiria ja omistajia on erilaisia ja jotkut sopivat toiselle paremmin kuin toiselle.

Kyllä jokainen tosissaan koiraa harkitseva tietää, että se on lenkitettävä päivittäin ja jos tietää, ettei ole aikaa joka kerta vauhdikkaaseen parin tunnin lenkkiin, niin ei kannata ottaa esim bordelcollieta, kun sellaisiakin rotuja on, mitkä eivät tarvitse niin paljon liikuntaa. Mieluummin pohtii näitä asioita ennen koiran hankintaa kuin jälkikäteen huomata, ettei koira sittenkään sovi itselle. Lopettakaa se rutina ja vastatkaa asiallisesti aloittajan kysymykseen.

Irlannin setteriä ja lagottoa en suosittelisi aloittajan kriteeriellä, koska ne ovat hurjan aktiivisia rotuja ja setteri vielä hyvinkin riistaviettinen.

Niin mutta aloittajalle ei tunnu kelpaavan oikein mikään rotu.. Aina löytää jotain valittamisen aihetta, ihan pienestäkin. Täydellistä rotua ei varmana ole olemassakaan. Tottakai ennen koiran hankintaa pitää miettiä eri rotuja ja punnita niiden välillä, mutta ihme nipoksi menee tää homma kun seurannu tämänki ketjun läpi... En ehdota mitään muuta ku edelleen sitä pehmolelua tähän... Sori...

Tuolla joku jo ehdottikin tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa ja olen itsekin sitä mieltä että et tule katumaan jos sellaisen hankit. Meillä on kerrostalossa sellainen kettuterrierin kaverina eikä ongelmia ole ollut. Todella terävä kaveri. Oppii tosi nopeasti uusia juttuja ja on koko ajan tarkkailemassa että mitäs nyt touhutaan.
Katso tuolta: http://www.satamo.net/6

Muutama ehdotus lisää : Portugaliin vesikoira, lyhytkarvainen collie ja kannatan myös tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa, cockeria ja engl springerit ovat ihastuttavia.Miltä kuullostaisi?

Aikaisemmista ehdotuksista toteaisin, että yleisesti ottaen sheltit ovat usein arkoja, tollerit itsenäisiä ja yllättävän dominoivia, corgit eivät kyllä ole kovin sosiaalisia koiria muiden kanssa ja pari räyhää schipperkeä olen myös kohdannut .... Usein koulutus auttaa ja nuo em rodut ovat kelpo koiria, riippuu siitä mitä kukin koirastaan haluaa.

Lyhytkarvainen collie tuli mieleen mullakin, muistaakseni silmät pitäisi tsekata ja katsoa ettei ole arkuutta vanhemmissa. Testataankohan arkuutta jo pennuilta jotenkin?

Ensin suuret kiitokset niille, jotka ovat asiallisesti rotuja ehdottaneet! esim. pkl1, åååööö kyynelkissa, 18 7, monivaihtoehtoja!

Miksi pitää tulla haukkumaan minua ja käskeä ottamaan pehmolelu, jos asiallisesti olen kertonut, minkälainen koira ei olisi onnellinen meillä?? Siksihän erirotuisia koiria on jalostettu, että löytyy moneen tarpeeseen/tarkoitukseen sopiva.. Näköjään osa on lukenut vain omaa teoriaansa tukevat lauseeni, jotta pääsisi nälvimään!

! HUOM! Rotua valitessa neuvotaan miettimään juuri koiran koko, liikunnan- ja turkinhoidon tarve, asumismuoto, koiran luonne jne. ! Nämä olin miettinyt jo ennen tänne kirjoittelua, ja sitten tulee kuraa niskaan :(

Emme ole kiinnostuneet metsästyksestä tai HIMOurheilusta (30 km päivittäisistä pyörälenkeistä ym.), ja kerroin nämä asiat, jotta kukaan ei turhaan ehdottaisi rotua, jotka tällaista toimintaa vaatii/tarvitsee tasapainoiseen elämään. Miten tästä sitten täällä on väännetty, ettei koiraa lenkkeilytettäisi tms?!? Kerroin esim. että agilityyn sopivaa rotua etsin.. (=koiran ja omistajan yhteinen urheiluharrastus, josta molempien tulisi nauttia) ja tämän ovat näköjään mollaajat kokonaan kätevästi unohtaneet.

Kerroin myös, että en ole kiinnostunut harrastuksena PUUNAAMAAN koiraa, tekemään kampauksia tai pukemaan vaatteisiin. Ja tästä on sitten väännetty, että en halua harjata koiraa?!? Kerroin, että terrierin turkinhoidosta on kokemusta, sekin tulee harjata, pestä jne. sekä nyppiä tai trimmata –mitenkä mollaajat oletitte, että osasin nyppiä terrierini, mutta nyt en osaisi enää mitään?

Jos olen KYSYNYT LISÄTIETOJA johonkin ehdotukseen, olen halunnut tietää, onko kirjan/netin tm. lähteen ”x rodun luonne” oikeassa vai ei. Siksi luonteeseen tai turkin hoitoon liittyvissä lauseissa on ollut kysymysmerkki, eli olen kysynyt lisätietoa. Miten se on nipoa? Miten on nipoa, että kysyin tarvitseeko englanninkääpiöterrieri vaatteita talvella?!?

Aiemmin jo kommentoin myös tuohon haukkumiseen, että koska ei ole tarvetta esim. metsästykseen emmekä asu maalla, niin HAUKKUHERKÄKSI jalostettua rotua, kuten vaikka suomenpystykorvaa, emme halua. Esitin kysymyksen liittyen minua kiinnostaviin rotuihin ja niiden haukkuherkkyyteen kirjallisuuden perusteella, ja taas vääristellään minua sanomisia väittämällä, että mikään ei kelpaa. (kaitpa se olisi pitänyt arvata tällä palstalla) Kuten asiallisista vastauksista näkee, on olemassa myös rotuja, jotka eivät koe tarvetta haukkua paljoa. Totta kai normaalit elämisen äänet naapureiden tulee kestää!

*Ei hauku, ei vaadi liikuntaa, ei pissaa lattialle, ei turkin hoitoa, on terve, aina halivalmis jne jne jne*
*Puutarhatonttu on varmasti kaikista viisain valinta, on hiljainen, ei tarvi lenkittää, ei paskö, ei lähde karvaa, yksinkertaisesti vaivaton ja on olemassa.*
Erityismaininta näille kommenteille, täysi kymppi luetunymmärtämisestä! Kriteereihinihän kuului elävä olento, joka ei pissaa/kakkaa/vaihda karvaa/halii…just just. Aiempaa koirakokemusta kyllä on.

Viimeiseksi mietin myös sitä, mitä vikaa on haluta koirarotu, joka on keskimäärin terve = ei ole jalostettu sairaaksi? Minä en halua tukea toimintaa, jolla tuotetaan maailmaan ”ihmisen parasta ystävää”, joka kärsii ihmisen ulkonäköhalujen takia, esim. mahtuu hädintuskin syntymään/ kärsii hengitysvaikeuksista / jonka aivot eivät mahdu kalloon / jonka lonkat/selkä aiheuttaa tuskaa jne. Kertokaa miten tämä on nipoa, tai miksi minun pitäisi ottaa tämän takia pehmolelu/puutarhatonttu?

Vielä enkusta, tarvii takkia pakkasella eikä lähde kovallapakkasella mielellään lenkille.
Meillä oli tota ennen karkeekarvainen kettuterrieri ja ton takin pukeminen on todella helppo homma tommosen karkeekarvaisen turkin hoitamiseen verrattuna. Ei tarvii edes kurakeleillä pestä koska hylkii likaa.

Myös enkku tarvitsee aktiviteettejä ja on kova juoksemaan pieneksi koiraksi mutta pärjää välillä vähemmälläkin. (pitää olla selkeät säännöt niinkuin isommallakin koiralla)

Ja mitä enempi koiran kanssa harrastaa/kouluttaa niin se itsepäisyys karsiutuu pois millä rodulla tahansa.