Ainoa hyvä ystäväni on tässä vuosien varrella muuttunut erittäin itsekkääksi. En enää tiedä miten suhtautua. Soittaa aina silloin kun on vailla jotain. Haluaa ilmaisen kyydin, vaatteita, rahaa, ruokaa.. Milloin mitäkin. Aluksi luulin että se on ohimenevää, mutta tajusin että minua on käytetty hyväksi jo pidemmän aikaa. En ikinä ole saanut vastineeksi mitään. Olen usein liian kiltti ja huomaan alistuvani kaikkeen. Jos vähänkään yritän laittaa vastaan niin ystäväni alkaa heti lytätä minua. Tunnen itseni pelleksi hänen vierellään, hän on erittäin pinnallinen ja haluaa aina olla huomion keskipiste. Pitäisi koko ajan passata ja kertoa kuinka vaatteet sopivat hänelle, kuinka nätti hän on. Kerran sain sanottua asioita suoraan, mutta suuttui ja piti monen viikon mykkäkoulun. Silloinkin minun piti nöyrtyä ja pyydellä anteeksi monta päivää. En jaksa tällaista alemmuuden tunnetta, ja sitä että toista täytyy palvoa koko ajan. Tunnen itseni suoraan sanoen täysin paskaksi. Vaikeaksi tämän tekee se että hän on ainoa hyvä ystävä. Enkä kovin helpolla löydä uusia, tosin ei se mahdotontakaan ole. Mitä itse tekisitte tilassani?
Huono ystävä..
Ystävyys vai ei?
4201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kuulosta kovinkaan hyvältä ystävältä. Itse väsyisin tuollaiseen, ja niin olet näemmä sinäkin väsynyt. Ehdotan, että katkaiset välit tai koska tunnut kuitenkin pitävän häntä ystävänä, puhut suusi puhtaaksi - suorapuheisuuden ei silti tarvitse olla asiatonta eikä huutoa - ja annat ystävällesi mahdollisuuden miettiä käyttäytymistään ja asennettaan. Mutta jos tilanne ei korjaannu, anna olla ja yritä löytää uusia ystäviä. Kannattaako yksinäisyyden pelossakaan alistua hyväksikäytettäväksi?
Jos hän on ainoa "hyvä" ystäväsi niin lopeta ilmaiset kyydit. Ne kyydit kun eivät ole sinulle ilmaisia. Rahaa saa lainaksi luottokortilla jne.
Ei tarvitse eikä tässä tapauksessa pidäkään sanoa asioita suoraan, vaan riittää että sanot "maksa itse" tai "anna bensarahaa x euroa". Et siis anna lahjoja jollei hänellä ole synttärit, paitsi sitten tilanne on toinen jos itse olet rikas ja hän rutiköyhä. Joskus ostettu seura on parempi kuin yksinolo, mutta kyllä silloinkin käytöstavat pitää olla.
Itse kerran kehotin erästä ihmistä hankkimaan luottokortin koska minäkin sellaisen kanssa joudun toimimaan. Hän lopetti soittelun. Harmi, mutta toisaalta hän oli vain vailla rahaa ja kyytiä, ei hän seuraani kaivannut - hän halusi kyydin kavereittensa luokse.
Minälin luulin kuolevani tylsyyteen ,kun en saa enää "kannustavia"viestejä jne ystävältäni.Kun tajusin et hän parjaa(ihan TAHALLaan ) mua selän takana useille ihmisille,katkaisin välit.Välillä oli viikkoja että kaipasinkin häntä,mutta nyt ,melkein vuoden jälkeen huomaan että olen löytänyt kourallisen ainakin kunnolla aitoja,REHELLISIÄ ihmisiä ,tuttavia elämääni. Aikaa se vie,mutta vielä uskon huomiseen ja siihen että ystävyyttäkin vielä osakseni saan. Olen kiva ,positiivinen ihminen ja ANSAITSEN hyviä ystäviä. Kun jatkan hyvillä mielin(vaikkakin puukonjälki selässäni aina on) ,varmasti elämä tuo vielä kaikenlaista hyvää.
Ei tuo miltään oikealta ystävältä kuulosta, ennemminkin joltain narsistilta. Vaikka ei ketään tietenkään voi narsistiksi sanoa tuntematta koko henkilöä.