Avioeroni astui voimaan maaliskuussa 2013 kahden vuoden erillään asumisen jälkeen. Avioero paperiin lisätty teksti: ositus tehdään myöhemmin sovinnossa. Ei avioehtoa. Liitto kesti yli 20v. Yhdessä omistama ok-talo. Ja miehellä perintönä saama ok-talo, joka hänen ja sisarensa nimissä. Tyhjillään tällä hetkellä. Yhteisen ok-talon lainat maksettu jo 10 v sitten. Netistä löytämäni lakitekstin mukaan, kun ositus joku päivä tehdään "Ositus on joka tapauksessa tehtävä, viimeistään se tehdään toisen puolison kuoleman jälkeen ennen perinnönjakoa. Ajan kuluminen avioeron ja osituksen välillä voi johtaa virheelliseen ositukseen, koska faktatietojen selvittäminen vuosien päästä on haastavaa. Lisäksi ositettavan omaisuuden arvo määräytyy ositushetken mukaan, ei avioerohetken mukaan." MIehelläni ei ole vakituista työpaikkaa, lainailee kavereiltaan rahaa ja juo ne suurimmaksi osaksi. Ei halua myydä taloja. Uhkailee, jos kysyn asiasta. Kysyisin, että kuuluuko minulle, koska ei ole avioehtoa, osa myös perintönään saamasta talosta? Olemme allekirjoittaneet pankissa paperin, että meistä kumpikaan ei saa yhteistä taloa vastaan lainaa ilman toisen suostumusta. Toinen kysymys, jos hän ottaa pikavippejä elämiseensä (ei ilm. voi saada muista lainoja, koska ei työpaikkaa) ja joku päivä hän suostuu myymään talomme, ja rahat siitä jaetaan puoliksi, niin vastaako hän avioeron jälkeen tai mahd. ennen sitä ottamistaan pikavipeistä omalla osuudellaan pelkästään? Asianajajaa en lähtisi mielellään tähän hakemaan, koska pelkään mieheni reaktiota (ollut väkivaltainen) ja myin muutama vuosi sitten isäni ok-talon ja siitä löytyikin hometta ja koko jutusta rikastuivat vain asianajajat, niin ostajan kuin minun & veljeni. Minulla ja veljelläni oli yhteinen asianajaja ja molemmilla kotivakuutusessa oikeusturvavakuutus, koko juttu kesti n. 1,5 vuotta sovitellen (alkoi haastehakemuksella) ilman että mentiin käräjäoikeuteen, asianajajamme laskutti minun (If) ja veljeni (Tapiola) vakuutusyhtiöitä kumpaakin enimmäismäärän 8500 euroa ja lisäksi vielä meiltä molemmllta 1700 euroa. Jos tässä ositusasiassa nyt palkkaisin asianajajan, ja hän hakisi pesänjakajan, niin vaikka pesänjakajan palkkio menisiskin exän kanssa 50/50, asianajaja jäisi mulle tietty yksistään. Ja mitä sitten, kun mieheni edelleen kieltäytyisi lähtemästä talosta ja myymästä? Vuosia jatkuva taistelu? Joku oli jossain nettikeskustelussa laittanut, että yhteiseen taloon jääneeltä saa myös hakea jälkikäteen "vuokraa". Onko tämä totta? Olisiko yleensä mahdollista, että voisin myydä oman puolikkaani edullisesti vaikka pankille? Haluaisin päästä vaan koko asiasta eroon, mutta en menettää kaikkea taloon satsaamaani.
osituskysymyksiä
Helena1963
10373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos osituksen tekminen kestää monta vuotta niin sinulle hyvitetään jos ex asuu siinä kokoajan ja jos kumpikaan ei halua lunastaa taloa itselleen niin silloin se laitetaan myyntiin ja älkää missään nimessä ottako pesänjakajaa koska häne palkkionsa on 5-20 tonnia ja se siitä. Kyllähän se perintö laskettaan osituksessa ja se siitä. Laskette kummankin omaisuuden ja siitä vehennetään henlökohtaiset velat ja se kummalle jää enemmän nettovarallisuutta maksaa siitä puolet köyhemmälle. Jos et halau isoja riitoja niin jätä se perintö pois siitä osituksesta niin pääset henpommalla.
Tarkennuksia:
>>Laskette kummankin omaisuuden ja siitä vehennetään henlökohtaiset velat>Jos et halau isoja riitoja niin jätä se perintö pois siitä osituksesta niin pääset henpommalla.>älkää missään nimessä ottako pesänjakajaa koska häne palkkionsa on 5-20 tonnia>se kummalle jää enemmän nettovarallisuutta maksaa siitä puolet köyhemmälle.
Voiko pitää paikkansa, että pesänjakajan toimittama ositus maksaisi jopa 20 tonnia? 5 - 10 000 € kuulostaa mahdolliselta, mutta että jopa 20 000 €!! (En ole ap, mutta kiinnostanee häntäkin mahdolliset kulut.)
Ja onko tuo arvio pesänjakajan kuluista 5 - 20 000 € per hlö, vai yhteensä?
ainakin kysyä asianajalta paljonko pesänjakajan palkkiot ovat. Yleensä lakimiesten palkkiot kuvitellaan aivan liian suuriksi.
Käsittääkseni ositusta ei ole pakko edes tehdä. Niin usein tapahtuukin ja puolisot vaan lähtevät eri teilleen. Parasta kuitenkin tehdä se. Myöhemmin esim. toisen puolison kuoltua onkin melkoinen sotku selvittämättä, jos ositusta ei ole tehty.
Juopon kanssa ei olisi kannattanut mennä naimisiin.
Jos et pääse miehesi kanssa eteenpäin kaikkien keskustelujen jälkeen, vaihtoehtosi ovat vain hakea itsellesi ammattiapua. Lakimies, vaikka maksaakin ja lisäksi jokin narsistien uhrien tukea anatava järjestö, tai vertaistuki jossa kuulet ja opit keinoja millä suojalta itseäsi väkivallan uhan alla elämäntilnteessasi. Seuraa tilannetta realistisesti, päätökset on joskus tehtävä, jos todellisuus on se, että ositus ei sovinnolla ratkaea.Silloin on valittava vain huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono.
Jos et melellään lähde hakemaan asianajajaa, tee se sitten vastenmielisesti. Pääasia että homma hoituu ja sassiin. Mies hävittää teidän kahdebn yhteistä omaisuutta minkä ehtii, osin ehkä kiusallakin. En uskalla ajatella, mitä kahden vuoden aikana talollenne on ehtinyt tapahtua, mutta mitä pitempään inttailet sitä rappeutuneempia omaisuutenne ovat. Eli kuluva aika suorastaan syö pois puoliksi omstamaasi kiinteistöä euroissa laskien. Olisit tehnyt koko homman 2 v. sitten, olisi ollut sinulle tuhansia euroja kannattavampi. Pyydä tarjous muutamalta juristilta hommasta ja pistä toimeksi. Miehellähän on 2 kpl taloja, toinen tyhjillään, myyntiin vaan toinen tai molemmat. Pelko ei ole hyvä motiivi tehdä tai olla tekemättä jotakin. Muuta tuntemattomaan osoitteeseen ja vaihda salattu puhelinnumero operaatioittesi ajaksi, jos pelkäät kovin miestä. Koskapa mies ei pyynnöistä huolimatta halua/suostu ositusta suorittamaan, vaan lykkää aina vaan raivostumisen keinolla, niin osituksen teko sovussa ei ole mahdollinen. Lain mukaan sellainen kuitenkin kuuluu tehdä. Laki on puolellasi, kun vaadit (juristin tai oikeusavustajan kautta) vain sen mikä sinulle laillisesti kuuluu. Toimi ennen kuin esim. talo palaa poroksi tms.
Ota se asianajaja. Halpaahan tuo vielä on, kun lasket mitä sieltä sinulle tulee. Jos pari tonnia menee, niin mietihän mitä menetät, jos et ota asianajajaa. Silloin puhutaan kymmenistä tuhansista. Kallista on makuuttaa asiaa, kun omaisuus rappeutuu ja ex-miehesi ryyppää ja sotkee talon pilalle. Hyvä asianajaja hoitaa homman niin, ettei pesänjakajaa tarvita. Vaadit myös perinnön puolittamista, sillä osuudella kuittaat asianajana kulut ja jää vielä taskuunkin. Lisäksi vaadit vuokraa asumisajalta. Jos mies ei lähde, oikeudelta voi vaatia yhteisomistuksen purkamista ja pesänjakoa -> pesänjakaja voi laittaa talon huutokauppaan. Ja jos ex on ottanut pikavippejä, niin eron jälkeiset vipit ovat hänen päänsärkynsä. Eiköhän se talo mene velkoihin, jos vipit jääkin maksamatta.
Silloin siitä on pakko lähteä, kun vouti tulee hakemaan pakkohuutokaupan takia.
vitkuttelulla ja asianajajan välttelyllä teet vain itsellesi ison karhunpalveluksen.
Tuo menee niin, että sinä tarvitset lakimiehen miehesi myös (jonka maksaa), ja sitten se pesänjakaja. Muuten ei tule osituksesta mitään.