Tietoisuus.
Tietoisuus, joka ei arvioi mitään. Voivatko ihmiset sitten arvioida asioita? Kyllä voivat, mutta tarvitseeko joka tilanteessa arvioida jotakin? Tarvitseeko mistään sanoa mitään? Jos lämpömittari näyttää -25'C ja sitten todetaan, että "on kylmä", niin kuka sen arvion tekee? Kuka tuomitsee? Se lämpömittari itsessäänkö vaiko kenties ihminen itse?
Tällä palstalla puhutaan paljon kaikenlaisista ongelmista. Mutta ongelmia on vain ihmismielissä, jotka eivät ole oivaltaneet. Jospa onkin niin, että ihminen itse on ongelma? Luonto kukoistaa kaikessa suloisuudessaan ja väkivaltaisuudessaan, kuten Mello kirjassaan toteaa. Tarvitseeko minkään asian siis olla ongelma? Eikö kukaan kykenisi ennemmin näkemään maailmaa kauniina paikkana, jossa kaikki on hyvin? Tarvitaanko mitään ongelmia, jotka syövät aikaa ja energiaa?
Jotkut ihmiset sanovat, että joku tietty ihmisryhmä, kuten vastakkainen sukupuoli, on heille ongelma, johon saatetaan kohdistaa vihaa. Niin juuri, heille se on ongelma. Toisille taas ei. Miten samoja asioita voidaan siis tulkita niin monella eri tavalla? Mitäpä jos ihminen ei näekään maailmaa suoraan sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin ihminen itse on?
Tietoisuus, joka ei arvioi mitään. Voivatko ihmiset sitten arvioida asioita? Kyllä voivat, mutta tarvitseeko joka tilanteessa arvioida jotakin? Tarvitseeko mistään sanoa mitään? Jos lämpömittari näyttää -25'C ja sitten todetaan, että "on kylmä", niin kuka sen arvion tekee? Kuka tuomitsee? Se lämpömittari itsessäänkö vaiko kenties ihminen itse?
Tällä palstalla puhutaan paljon kaikenlaisista ongelmista. Mutta ongelmia on vain ihmismielissä, jotka eivät ole oivaltaneet. Jospa onkin niin, että ihminen itse on ongelma? Luonto kukoistaa kaikessa suloisuudessaan ja väkivaltaisuudessaan, kuten Mello kirjassaan toteaa. Tarvitseeko minkään asian siis olla ongelma? Eikö kukaan kykenisi ennemmin näkemään maailmaa kauniina paikkana, jossa kaikki on hyvin? Tarvitaanko mitään ongelmia, jotka syövät aikaa ja energiaa?
Jotkut ihmiset sanovat, että joku tietty ihmisryhmä, kuten vastakkainen sukupuoli, on heille ongelma, johon saatetaan kohdistaa vihaa. Niin juuri, heille se on ongelma. Toisille taas ei. Miten samoja asioita voidaan siis tulkita niin monella eri tavalla? Mitäpä jos ihminen ei näekään maailmaa suoraan sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin ihminen itse on?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Diippiä shittiä.
Ihmettelen samaa. Miten joku saa vellottua itsensä lähes hulluuden partaalle esim. jonkun toisen ihmisen tatuoinneista, seksielämästä, farkkujen malleista, kenkien koroista, jalan koosta, prcn leveydestä, tukan paksuudesta tai mistään muustakaan?
Miksi joku noin, -ei itselleen tärkeä- voi tulla niin suureksi pahan olon määrittäjäksi?
Näen tämän samanlaisena ongelmana kuin joku palstalaisesta täräyttäisi itsensä sekaisin, siksi että itävenäläinen heimon vanhin, ei tänä vuonna juokkaan herukkamehua pikkujouluissa.
Miten noista mikään liikuttaa hulluuden partaallle yhtään ketään. Ajan ilmöitä voidaan pohtia ja peilata niitä omiin arvoihin, mutta - kai jokaisen elämässä on tärkeämpiä ja kiireellisempääkin huolehdittavaa? Vai mitä?
Kaikesta pystytään kehittämään nykyään ongelmia, kuten keskusteluketjuista (ja niiden määrästä) huomaa. Se on kuin lastaisi reppuun koko ajan lisää ja lisää tavaraa. Kohta huomaa laukun olevan jo niin painava, ettei jaksa enää mitenkään kannatella sitä, vaan kaatuu voimattomana maahan. Millaista elämää monet ihmiset oikein viettävät, pyörittäen päässään vain ongelmia toisensa perään?
Ihminen on sosiaalinen konstruktio, jonka ajatusmaailmaa ja vallitsevia arvoja ohjaavat ympäristön asettamat mielikuvat ja normit. Ne asiat joita me koemme itsellemme epämieluisaksi johtunee siitä että että ne ovat ristiriidassa omien odotustemme ja toiveimme kanssa. Mitä itse kukin kokee epämiellyttäväksi itselleen on subjektiivinen kokemus.
Paljoa tuota hienommin en osaa asiaa muotoilla... ehkä Teemu voisi kirjoittaa pari A4-sivullista tähän ketjuun lisää jos vaikka pistät sille koodia.