useassa paikassa kiusattu

Aivan hyvin voi olla monessa paikassa kiusattu. Jospa sattui teidän työpaikassanne vain puhumaan niistä kun ei ilmeisesti ollut "päässyt yli" niistä asioista.

On tyypillistä, että kiusatun ajatukset kiertävät kehää niin kauan kuin on toipunut riittävästi. Se kuuluu luonnolliseen selviämisprosessiin. Älkää tuomitko ennen kuin tiedätte varmaksi, mistä on kyse. Ehkä olisi hyvä kuunnella häntä ja kysyä voiko jotenkin auttaa. Asiat saattaisivat aueta.

Useammassa työpaikassa on vahvat persoonat huomanneet että on herkkä ihminen ja siten hyvä kohde kiusaajille. Ainahan asiasta voi keskustella ilman että tarvitsee vetää hernettä nenään, mutta tässä nähdään miten avuliaita nykyajan ihmiset on, omaan napaan tuijottelijoita.

Herkillä ihmisillä on usein korkeat arvot, joita he elävät todeksi. Onneksi heidän joukossaan on sitkeitä ihmisiä, jotka päättävät saattaa totuuden valoon ja katkaista kiusaamiskierteen. Ns. vahvat kiusantekijät eivät ole vahvoja, vaan sisältä tyhjiä.

Noinhan välinpitämättömät opettajatkin suhtautuvat koulukiusaamiseen. Ovat kyllästyneet kun samat lapset tulevat aina "kantelemaan" asiasta. Onhan sitä empatiakyvyttömillä opettajilla parempaakin tekemistä. Kokeiden korjaamista ja itse opetukseen keskittymistä. Hiljaisia hyväksyjiä siis. Vi tut kenenkään hyvinvoinnista kunhan palkka juoksee ja tunnit tulee pidettyä ajallaan.

Jos ei jonkun työpaikkakiusatun kokemuksia haluta/jakseta kuunnella loputtomiin niin hänet voi hienovaraisesti ohjata terapiaan työn ohessa, jossa hän voisi käsitellä asioitaan ammattilaisen kanssa. Hänelle voi hienotunteisesti sanoa että ikävää että näin on käynyt ja että voisiko terapiasta olla apua ja että mitä mieltä hän itse olisi asiasta, että olisiko valmis menemään sinne. Itse olen käynyt ja on todella auttanut. Niin koulu kuin työpaikkakiusaamiskokemuksienkin takia.

Itsellänikin on takana monta työpaikkaa joissa olen tullut kiusatuksi juurikin siksi että olen herkkä ja hyvä kohde. (On ollut myös hyviä työpaikkoja joissa on ollut tasapainoiset oltavat ja hyvät työyhteisöt, mutta ne ikävimmät paikat tahtoo jäädä aina päällimmäiseksi mieleen kummittelemaan) Olen ohimennen joskus maininnut omista kokemuksista joillekkin ihmisille niin töissä kuin muuallakin ja huomaan kyllä jos jotakuta ei sen enempää kiinnosta tietää ja kuunnella. Ja silloin en jauha enempää vaan heitän jotain arkipäiväistä liirumlaarumia tai otan kantaa niiden toisten liirumlaarumeiin.Riippuen ihmisestä. Kaikkiahan ei mikään "maailman parantaminen" tai "elämän tarinat" kiinnosta ja silloinhan ei kannata sitä tuputtaakaan. Vaan analysoida mielummin vaikka sitä päivän säätä tai kaunareitten juonen käänteitä näin esimerkkinä. Ne joita kiinnostaa ja haluavat keskustella asiasta
enemmänkin, ovat yleensä itsekin olleet kiusattuja tai ainakin empatiakykyisiä jotka ovat kokeneet sitten jotain muuta pahaa/ikävää elämässään.

Ei se säälin kerjuuta ole. Kertoja haluaa vain keventää taakkaansa ja odottaa jotain kannanottoa asiasta muiltakin. Ei hän halua kuulla että voi pientä parkaa kun sulle on oltu julmia ja halauksia ja silittelyjä päälle, myötätuntoitkujen kera.


Toki kaikille ihmisille ei kannata asiasta puhua ja vaikka onkin hyvä jos voi jakaa kokemuksiaan jonkun kanssa niin silti on hyvä myös mennä eteenpäin ja puhua ja ajatella jotain mukavampiakin
asioita. Jos ei siihen pysty niin silloin on kyseessä varmasti jo vakava mielenterveyshäiriö: Mm masennus, traumaperäinen stressihäiriö.tms kun on joutunut kantamaan yksinään liian raskasta taakkaa kokemastaan vääryydestä.

Kiusaamiskokemukset ei koskaan kuitenkaan täysin unohdu. Silloin on ollut jo hyvä päivä jos ei ole muistanut tai ehtinyt ajatella traumaattisia kokemuksiaan yhden kokonaisen päivän aikana. Jotta ei vaipuisi synkkyyteen ja antaisi ikävien kokemusten pilata mieltään ja elämäänsä, on hyvä olla aktiviteetteja ja kavereita joiden kanssa viettää aikaa ja harrastaa niin että voi nollata päätään ikäviltä asioilta ja ajatuksilta.