Elin hyvässä parisuhteessa yli 20 vuotta. En väitä, että meillä olisi ollut täydellistä, mutta ei suurempia riitoja ja viihdyimme keskenämme. Olimme aloittaneet suhteen noin 20-vuotiaina ja olimme rakentaneet itsellemme oman näköisemme mukavan elämän. Meillä ei ollut uskottomuutta. Sähköpostimme ja kameramme ja muut tilpehöörit oivat yhteisiä, mitään salattavaa ei ollut.
Työn merkeissä mieheni tutustui naiseen, joka alkoi lähettelemään miehelleni kaksimielisiä viestejä. Aluksi mieheni näytti niitä, luotin mieheeni 100 prosenttisesti, joten en osannut tuntea minkäänlaista uhkaa. Tällä naisella oli kolme pientä lasta ja aviomies.
Nopeasti tämän naisen tavattuaan mieheni muuttui minua kohtaan etäiseksi, hän alkoi viettää aikaa tämän naisen kanssa ja nainen oli kuin takiainen kiinni miehessäni. Tuli yöpymisiä tämän naisen luona yms. Yhteisestä kamerastamme löytyi aika herkkiä kuvia miehestäni ja tästä naisesta. Tässä vaiheessa puutuin asiaan ja pyysin miestäni lopettamaan tämän suhteen. Noo, ei hän sitä lopettanut.... Tämä nainen olikin lupautunut muuttamaan mieheni kanssa taloomme, kunhan minä muuttaisin sieltä ensin pois. Mieheni uhkasi tappaa minut ellen muuttaisi, jotta hän saisi elää siellä unelmiensa naisen kanssa. Tämä oli henkisesti valtavan raskasta aikaa, josta tuskin koskaan toivun kokonaan. Lopulta hän maksoi minut ulos yhteisestä puoleksi omistamastamme talosta. Talon arvo oli noussut, joten hän otti valtavan suuren lainan omaan tulotasoonsa nähden.
Kun mies oli totaalisesti loukannut minua, jätti tämä naikkonen ex-mieheni lähes heti, heidän yhteistä onneaan ei kestänyt montaa viikkoa. Tästä seurasi sitten exän itsemurhayritys ja taloudellinen katastrofi, joka on sitten aivan oma tarinansa... Tiedän, että exä käyttäytyi väärin, enkä ole häntä tässä puolustamassa, mutta mikä ihme saa kolmen pienen lapsen äidin leikkimään toisten elämällä? Exä ei todellakaan ollut mitään don juan -tyyppiä, päin vastoin. Olisin ymmärtänyt, jos kyse ollut olisi jostain vuosisadan rakkaustarinasta. Kyse olikin todennäköisesti vain turhautuneen kolmen pienen lapsen äidin egotripistä, joka halusi vain koetella viehätysvoimaansa toisten miehiin. Samalla hän pilasi toisten ihmisten elämän. Mikä ihme saa varatun naisen väkisin tarjoutumaan varatulle miehelle? Hän oikeasti teki töitä tämän luomansa katastrofin eteen.
Itse olen nykyään uudessa suhteessa ja olen uuden mieheni kanssa huomannut saman asian naisten suhteen, ainakin suhteemme alussa. Erilaiset entiset naistuttavuudet yrittivät väkisin pitää yhteyttä, vaikka tiesivät olemassaolostani, tuli vastaavanlaista pikkutuhmaa läppää ja kylään kutsumisia, kuin exällekin tuli. Vieläpä sellaiset naiset niitä lähettelivät, jotka eivät olleet välittäneet miehestäni pätkääkään hänen ollessaan vielä sinkkuna. Tein uudelle miehelleni hyvin selväksi, että saa nyt ihan vapaasti valita minut tai nämä tuttavuudet. Toista kertaa elämässäni en enää jaksa katsoa tuollaista pelleilyä. Miksi ihmeessä pitää iskeä toisen naisen mies ja kulkea omaa seksuaalisuutta, itse oletettua kauneuttaan sekä viehätysvoimaansa vaalien kohti omaa ja toisten ihmisten henkistä ja pahimmassa tapauksessa fyysistä tuhoa kohti? Miksi pitää edes yrittää tuhota oletettu toisten ihmisten onni?
Työn merkeissä mieheni tutustui naiseen, joka alkoi lähettelemään miehelleni kaksimielisiä viestejä. Aluksi mieheni näytti niitä, luotin mieheeni 100 prosenttisesti, joten en osannut tuntea minkäänlaista uhkaa. Tällä naisella oli kolme pientä lasta ja aviomies.
Nopeasti tämän naisen tavattuaan mieheni muuttui minua kohtaan etäiseksi, hän alkoi viettää aikaa tämän naisen kanssa ja nainen oli kuin takiainen kiinni miehessäni. Tuli yöpymisiä tämän naisen luona yms. Yhteisestä kamerastamme löytyi aika herkkiä kuvia miehestäni ja tästä naisesta. Tässä vaiheessa puutuin asiaan ja pyysin miestäni lopettamaan tämän suhteen. Noo, ei hän sitä lopettanut.... Tämä nainen olikin lupautunut muuttamaan mieheni kanssa taloomme, kunhan minä muuttaisin sieltä ensin pois. Mieheni uhkasi tappaa minut ellen muuttaisi, jotta hän saisi elää siellä unelmiensa naisen kanssa. Tämä oli henkisesti valtavan raskasta aikaa, josta tuskin koskaan toivun kokonaan. Lopulta hän maksoi minut ulos yhteisestä puoleksi omistamastamme talosta. Talon arvo oli noussut, joten hän otti valtavan suuren lainan omaan tulotasoonsa nähden.
Kun mies oli totaalisesti loukannut minua, jätti tämä naikkonen ex-mieheni lähes heti, heidän yhteistä onneaan ei kestänyt montaa viikkoa. Tästä seurasi sitten exän itsemurhayritys ja taloudellinen katastrofi, joka on sitten aivan oma tarinansa... Tiedän, että exä käyttäytyi väärin, enkä ole häntä tässä puolustamassa, mutta mikä ihme saa kolmen pienen lapsen äidin leikkimään toisten elämällä? Exä ei todellakaan ollut mitään don juan -tyyppiä, päin vastoin. Olisin ymmärtänyt, jos kyse ollut olisi jostain vuosisadan rakkaustarinasta. Kyse olikin todennäköisesti vain turhautuneen kolmen pienen lapsen äidin egotripistä, joka halusi vain koetella viehätysvoimaansa toisten miehiin. Samalla hän pilasi toisten ihmisten elämän. Mikä ihme saa varatun naisen väkisin tarjoutumaan varatulle miehelle? Hän oikeasti teki töitä tämän luomansa katastrofin eteen.
Itse olen nykyään uudessa suhteessa ja olen uuden mieheni kanssa huomannut saman asian naisten suhteen, ainakin suhteemme alussa. Erilaiset entiset naistuttavuudet yrittivät väkisin pitää yhteyttä, vaikka tiesivät olemassaolostani, tuli vastaavanlaista pikkutuhmaa läppää ja kylään kutsumisia, kuin exällekin tuli. Vieläpä sellaiset naiset niitä lähettelivät, jotka eivät olleet välittäneet miehestäni pätkääkään hänen ollessaan vielä sinkkuna. Tein uudelle miehelleni hyvin selväksi, että saa nyt ihan vapaasti valita minut tai nämä tuttavuudet. Toista kertaa elämässäni en enää jaksa katsoa tuollaista pelleilyä. Miksi ihmeessä pitää iskeä toisen naisen mies ja kulkea omaa seksuaalisuutta, itse oletettua kauneuttaan sekä viehätysvoimaansa vaalien kohti omaa ja toisten ihmisten henkistä ja pahimmassa tapauksessa fyysistä tuhoa kohti? Miksi pitää edes yrittää tuhota oletettu toisten ihmisten onni?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Itse koin ex mieheni huoraamisen kodissamme todella raskaasti ja epätoivossani satutin itseäni. Siitä alkoi toipuminen. Nainen oli sinkku. En pysty ymmärtämään heidän leikkiään toisen ihmisen elämällä. Jätin miehen, mutta muutama vuosi meni. Halusin luovuttaa, edes lapset eivät sillä hetkellä tuoneet syytä jatkaa elämääni. Onneksi elän enkä koskaan satuta itseäni, lasten takia. En itseni vaan lasten. Niin surullista. En jaksa katkeroitua, vihata tai miettiä miksi. Mies haluaisi perheensä takaisin, en halua.
Todella traagista ja surullista, että en ymmärrä-nimimerkki koki ex-miehensä teot niin raskaasti että yritti itsemurhaa. Näin kirjoituksesta ymmärsin. Onneksi on nyt päässyt selvemmille vesille.
Onhan uskottomuus hirveä jysäys varsinkin jos se tulee niin sanotusti puun takaa. Että suhteessa pitäisi kaikki olla ihan ok.
Kyllä elämä silti jatkuu. Elämä on niin kallisarvoinen asia, että ei sitä voi lopettaa oman käden kautta, ei uskottomuuden vuoksi. Ammattiauttajan luo pitää hakeutua heti, jos itsetuhoiset ajatukset valtaa mielen. Nykyään on niin paljon lääkkeitä, joista saa apua ensihätiin. Reseptilääkkeillä pääset sen verran eteenpäin, että jaksat nousta sängystä joka aamu.
Aika auttaa siihen suruunkin. En ymmärrä-nimimerkki toimii viisaasti kun ei ota miestä enää takaisin. Eihän siitä voisi syntyä enää mitään, kun petetty on näin raskaan tien kulkenut.
Onko ihminen ihmiselle susi? Onko sinkku joka tieten tahtoen houkuttelee suhteeseen ukkomiehen, toisten elämällä leikkivä peto? Vai onko miehelläkin osuutta asiaan, metsästäjän vietti taitaa pohjimmiltaan viedä ukkomiestäkin ja lujaa.
Kalliin hinnan siitä kyllä joutuu maksamaan.
Olet oikeassa elämänlahjaa ei saa oman käden kautta pois, se on väärin myös tänne jääviä kohtaan. Yksikään mies ei ole sen arvoinen. Kävin pitkän terapian ja voin sanoa että se auttoi. Sitä syvää epätoivoa ei vain voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut sitä.
Kyllä sitä ihminen moneen venyy. Surullista luettavaa ja niin tuttua. Olen ollut avioliitossa kohta 20 vuotta. Meillä oli mielestäni normaali perhe. Ei avioelämä aina ole ollut ruusuilla tanssimmista, mutta mielestäni se ei sitä tarvitse ollakkaan. Molemmat olemme aina vahvasti sitoutuneet liittoomme, lapsiin ja perheeseen. Ja sitten yhtäkkiä, PANG! Täysin puhtaan sattuman kautta noin puoli vuotta sitten sain mieheni kiinni pettämisestä. Järkyttävin kokemus, mitä voi olla ! Kaikki, koko elämä menee uusiksi. Mies ei halua erota, ei ajatellut mitä tuli tehtyä. Uhkaa tekevänsä itselleen jotain jos lasten kanssa lähden. Ei minulla rakkaus ole kuollut, mutta kaikki muu on mennyt.Suru, katkeruus ja viha ovat tunteista päälimmäiset. Näyttelen tyyntä ja ymmärtävää. Pinnan alla on itkua,tuskaa ja vihaa. Nyt vain koitan jaksaa ja hoen itselleni "mantraa" anteeksiannosta. Mitähän tämä kannattaa ? Pitäiskö hakea apua ennenkuin ratkean ....erotakko vai jatkaa ?
Olen elänyt saman tuskan, jota ei parantanut milläänlailla se, että pettäjä tietysti oli valehdellut ja elänyt kaksoiselämää, mutta että kakkonenkin sitten valheilla yritti livetä. Molemmat törkimykset siis panivat syyt toistensa niskoille, kun tuota soopaa kuunteli ja yritti sieltä ne totuuden jyvät löytää, niin rankkaa oli. Taitaisivat sopia lopulta toisilleen vallan mainiosti, kun toinen väitti, että häntä vikiteltiin ja toinen, että häntä vampattiin - olisi oikeastaan ollut oikein, että kaksi tuollaista valehtelijaa olisi saanut toisensa.
Minunkaan rakkaus ei kuollut, vaikka sitä yritettiin kyllä kyseenalaisilla keinoilla tappaa. Tuntuu, että on käynyt yksin läpi koko tunteiden kirjon. Minä en enää joudu näyttelemään tyyntä ja ymmärtävää, paitsi silloin kun joku miehen ele tms muistuttaa ajasta, jota kutsun kauhun tasapainoksi. Minäkin jouduin hokemaan tuota anteeksiantoa itselleni ja kävin jopa kirkossa saamassa tukea sydämeni tunteelle, että anteeksi on annettava ja lasten tulevaisuuden vuoksi yritettävä. Mainittakoon, että olen ihan tavallinen evankellisluterilainen, en uskovainen. Sain apua seurakunnan perheneuvolasta eli juuri sitä keskusteluapua ja kävin siellä yksin. Järjestävät myös niin, että lastenkin kanssa pääsee, jos kotona ei voi asioista perheenä keskustella ja purkaa tuntojaan. Soita paikalliseen seurakuntaan, ei tarvitse kuulua kirkkoon sitä saadakseen. Tärkeintä, kun olisi saada puhuttua ennen ratkeamista. Älä tee eropäätöstä ennenkuin olet saanut pääsi ns. selväksi ja päässyt keskustelemaan jonkun asiantuntijan kanssa. Hätäilemällä ei tule kuin kuspäisiä lapsia ja niin se taitaa olla erojenkin kanssa. Myös terveyskeskuksen psykiatreille pääsee ainakin omalla paikkakunnalla nopeasti akuutisti, että saa asian alkuun. Älä jää yksin miettimään liian kauaksi aikaa.
Voi, voi. On tosiaan teillä ollut helpo elämä. En tiedä miten sen kertoisin tällä palstalla ? Se tapahtui kaun sitten, kun olin 18 vuotias, ja nyt tulen kesällä 65 v. Tapasin minua nuoremman naisen , yli kaksi vuotta, nuoremman !! Mutta, kun hänellä oli ollut kaksi vakituista kaveria aikaisemmin, plus, se ensimmäinen. Kaikki meni hyvin, noin vuoden päivät. Mutta sitten, alkoi tosi valheet, kovat valheet.(en ole ikinä näitä kertonut kellekään)
Paikkakunnalla oli jotkut näytelyt, ja siellä oli paljon väkeä. Tämä ihminen tapasi siellä entisen mies tuttavansa, jonka kansa oli pyörinyt vuosi sitten. Asuttiin veljeni
luona. Joka asui vanhalla kansakoululla.Tämä minun nainen oli ollut sen entisen kaverinsa kansa sex;i suhteessa, niin luulen. Koska minun ystäväni oli(siis vain ystävä, joka oli myös nuori nainen ) Oli paikalla , mutta ei kertonut minulle suoraan mitä tapahtui. Homma ei loppunut tähän. Vaan jatkui kummallisesti.( muistan tuon vuoden kuin eilisen päivän )
Meni kaksi ja puoli kuukautta, kun taas tapahtui kummia.Sitten tuli minun veljen vaimon veli, armeijasta päivän lomalle. Jota en ollut ikinä nähnyt, eikä kuulemma tämä minun naisenikaan. Se oli varmaan marraskuuta.
Mutta , kun sotilas meni ulos, niin tämä nainen meni kansa.(en ymmärrä )
Miksi ? Sitten minun veli sanoi; mennään tyhjentämään nyt tuo kaivo, kun se oli saastunutta vettä siinä. Menimme ulos, mutta sotilas meni sisälle, oli myös lapsia, heidän kassa. Mutta nainen meni viimeisenä, ja veti ulko-oven perässään kiini. Kaivo oli alle kymmenen metrin päästä ulko-ovestaTämä sotilas ja minin naiskaveri jäivät siihen isoon eteiseen.
kului noin 15-20 minuttia, kun kuului huuto lapsen suusta;NE PUSSAA JO.
Miten se voi olla mahdollista ?Olivat muka tuntemattomia. Olivatko ?
En muista kuinka kauan meni kaivon tyhjentämisesä, muovi ämpärillä, iso kaivo, josta ei ollut kukaan käyttänyt, ainakaan3-5 viikkoon. Se oli siis kansakoulun kaivo, varmaan iso. Kuollut kissa sieltä löytyi. Sanottakoon, että eteinen oli iso, siellä oli myös sängy. (olen huono kirjoittamaan). Tulihan kaivo sitten tyhjäksi, kun toinen oli kaivossa ,ja minä vetin ämpärin aina ylös.
Sitten olikin sotilaan vienti kaupunkin juna asemalle, johon oli matkaa noin 30 km.
Sotilas meni, veljeni auton rattiin, ja halus olla kuskina.Mutta kun tämä minun naiseni lähti kansa siihen autoon, veli, ja sen vaimo, sekä minä. Lapset jäi yksin kotia. Mutta, kun sotilas ajokin tansitalon pihaan, ei asemalle, meni minun naiseni kansa, juoksemalla käsistään kiini pitäen tansiin. Me kolme mentiin 300m tuttavien luokse odottamaan tansiparia. (minä halusin hiljaa seurata mitä tapahtuu.) Minusta ne oli tanseissa 19,30- 22,30..
Eikä muka mitään tapahtunut heidän välillään. (minä en usko sitä )
Siiten tämä nainen synnytti poika vaivan, seuraavana vuona elokuussa 12 päivä.
Miten se on mahdollista ? minä olin sairastanut kaksi jotain,kuume saurautta aikaisempin vuosia noi kolme ennen tätä tapausta. Ja sitten vasta kolmen vuoden päästä minä tulin toisen lapsen isäksi. Mutta en usko, että ensimmäinen lapsi oli minun. Miksi tämä ihminen vain valehteee, koko ajan ?
Tämä juttu on pitempi, mutta en jaksa enää kirjoittaa
EIKÖ TÄSSÄ TÄMÄ IHMINEN OLE OIKIA SIKA
Näet tuossa vain tuon viekoittelevan naisen, mutta mikä saa sitten onnellisen aviomiehen noin höyrähtämään ulkopuoliseen ja jopa miltei tappamaan entisen vaimonsa ja ajamaan itsensä kaaokseen. No ihan se sama. Hullunlainen hurmaantuminen vieraseen henkilöön. Tuolla vieraalla naisella siten tunnekuohu meni ohi ja varmaan hän on valmis uuteen tunnepaloon.
Siis nämä kaksi: miehesi ja tämä nainen joutuivat yllättävän seksuaalisen kiiman valtaan. Kyllähän järki oli pois mieheltäsikin.
Ihmisen psyyke heittää kuperkeikkaa ihastumisen ja "rakastumisen" pullahtaessa esiin. Olen itsekkin ollut vaarassa sotkea oma ja toisen elämä, mutta onneksi uskon että olosuhteet, järki ja varjelus panivat esteet että mitään katastrofaalista ei ehtinyt tapahtumaan. Nyt jälkeen päin koen ja ymmärrän miten mieletön juttu se olisi ollut ja syössyt monta ihmistä kurjuuteen.
Kun on herkkä ihastumaan niin pitää ottaa vaari ajoissa ennen kuin moko lipeää käsistä. Kannattaa jopa jättää työpaikka, jos on vaara että ei hallitse tilannnetta.
Otan osaa ja ihanaa, että olet löytänyt silti uuden rakkauden! :)
Täällä moni ns.kakkonen toki puolustelee itseään, eikä suurin osa tietenkää ole tapauksessasi olleen toisen naisen kaltaisia itsetuntoaan varatuilla miehillä korottavia haahkoja. Näillä on joku mystinen tarve, hyvät puhelahjat ja muutkin avut toki todellakin "lyödä kiilaa vahvaankin runkoo, jos siinä pieniki rako on nähtävissä". Oikeasti katkeaa se vahvinkin puu kun aikansa takoo..
Kyllähän se ukkomiehen itsetuntoa hivelee, jos saa tulista huomiota ja vähänkin ongelmia, niin kyllä se toinen nainen lahjakkaasti kaivelee vaimon "viat" esiin.. jopa kehittelee niitä, jotta miehen "silmät avautuisi" ja pääsisi ns.kahlittuna elosta kohti auvoisaa uutta elämää. :D ja sitten käy niin, että kun ero saatu aikaseksi.. jättää tämä nainen miehen tietysti ja uutta "pelastamaan".
Itselläni tuli syöpä. Lähti rinta( uudet tilalla ), työkyky ja hiukset jne.. tuli siihen kuvioon tuttava nainen, josta kehkeytyi hyväkin ystävä miehelle. Maalaili kauhukuvia minusta, kuinka elättinä joudun olemaan (olin n.3kk täysin tuloitta, mutta säästöni kyllä riittivät vallan hyvin..) ja sairas ihminen pilaa toisenkin elämän kuulemma ajan kanssa, kun masentuisin ymy. :)
Mies pahoitellen otti lopulta eron. Kuulemma oman mielenterveytensä vuoksi, ettei molempien ole vara sairastua.. juuh! Nainen jätti alle kahden viikon jälkeen..
No on uusi elämä voittanut sentään. Vaikka pari vuotta meni itkien, suossa rämpien..
Uusi, rakastava mies löytyy ja ulkoiset puitteetkin jopa koreammat mitä aiemmin. Exällä vieläkin jotain hampaankolossa.. ei se flaksi käy kuulemma ja tiukkaa tuntuu olevan myös taloudellisestikin.
Olemme kyllä kavereita tavallaan ja kyllä, ihan siksi kun saan vähän mielihyvää kuunnella hänen nykyistä tilannettaan.
Niinpä. Aikoinaan naapurissani asui pariskunta jolla oli kaksi lasta. Nainen sairastui syöpään ja mies lähti uuden matkaan. Perheen 14-vuotias tytär jäi kotiin hoitamaan sairasta äitiään. Se mies oli sika!
Valitettavasti perheen äiti kuoli ja tyttäreltä jäi myös peruskoulu kesken. Onneksi tytär sai jostain voimaa myöhemmin iltaopiskelijana käydä koulunsa loppuun. Missä oli isän moraali ja vastuu? Oli julmaa jättää 14-vuotias yksin hoitamaan kuolemansairasta äitiään.
Onneksi sinä selvisit ja löysit uuden onnen. Vasta kriisissä näkee millainen ihminen OIKEASTI on. Sait ja ansaitsit paljon parempaa!
Olisiko ollut kateutta naisen puolelta.Näki, että miehellä meni hyvin eikä itellä mennyt.halusi särkeä miehen onnenkin.naiseksi niljainen.
Ja mies ei ollut millään tavalla osallinen tapahtumaan? Taas yksi ukkomies raukka joutui väkisin vietellyksi. Miten jaksatte päivästä toiseen puolustaa pettäviä miehiänne ja löydätte syypään aina siitä toisesta naisesta? Kyllä mä tajuan, että itseänne suojelette totuudelta, että mies petti. Mutta pitää se totuus joskus hyväksyä. Ei miestä väkisin viety. Omasta halustaan petti ja se ei ole kenenkään muun syy.
Olen ihan samaa mieltä edellisen kanssa, ei se mieskään mikään pulmunen ollu, kun lähti toisen naisen matkaan, ei kannata tollasta pukkia vaimon alkaa puolustelemaan,ja syyttelemään vierasta naista...
Yksi alhaisimpia tekoja mitä ihminen voi elämässään tehdä on jättää sairastunut puolisonsa.
Usein sen tekee juuri mies. Nainen kyllä jää hoitamaan sairasta miestään.
Mies ei vaan tahdo kestää sitä, että vaimo sairastuu. Tuossa edellä se taas tuli esiin, kun nainen sairastui syöpään. Siihen kiilasi tuttavanainen ja mies oli valmis jättämään vaimonsa. Olikohan miehen lähtöön syynä sitten se nainen vai syöpä?
Niinpä ja tuollainen hoivaaja nainen jo ammattinsakin puolesta näyttää osaavan miesten jallittamisen. Kaikenlaisia sitä alalla pyöriikin. Kehtasi vielä väittää, että vaimo leikkii sairasta, että saa huomiota, on ns. tekosairas. Oikeasti pelottaa, jos joutuu tuollaisen hoitoon sairaalassa, millä empatiatasolla liikutaan.
Voi voi en kertakaikkiaan voi olla vastaamatta tähän vaikka onkin vanha ketju, asia kosketti.
Minäkin sairastelin ja mies lähti vieraisiin.
Haukku minu ties miksi. Toistavuotta kerkisi tuota hommata ennekuin kakkonen käräytti ja kertoi miehen puheista. Kolmen pitkän ja tuskallisen on/off vuoden jälkeen erottiin lopullisesti ja ihmetykseni oli todella suuri kun silloin jo ykkösöitynyt kakkonen väitti minun kiristäneen miestä heikolla terveydelläni pysymään avioliitossa kanssani.
Minä paranin silloin ja kahden vuoden kuluttua olin paremmassa kunnossa kuin koskaan ja tapasin nykyisen mieheni. Sitä ei tuo pari halunnut hyväksyä koska heidän mielestä en ole rakkauden arvoinen, (epänaisellinen ihminen) vaan tekivät kaikkensa saadakseen uuden suhteeni lopahtamaan.
Onneksi siinä onnistumatta.
Olen sairastunut uudestaan ja nyt kuuleman karma rankaisee minua huonon käytökseni johdosta.
Onneksi tälläkertaa rinnala mies joka ei pötki pakoon.
Naisille pettämisen voii tehdä ymmärrettäväksi seuraava vertaus.Nälän yllättäessä halpa kuppilakin kelpaa aikansa ahneesern ruokailuunkin.Kotirupkaa se ei voita koskaan.Esimerkin mies hyvin kaukana normiuroosta.
Tottakai on moraalisesti arveluttavaa lähteä suhteilemaan ukkomiehen kanssa, mutta on se vaan niin hurjan käsittämätöntä, että sysäät suurimman vastuun sille toiselle naiselle. Kyllähän itse tiedät, että jos joku vieras mies olisi tullut sinua hurmaamaan, et olisi toiminut kuten miehesi toimi. Et, koska et olisi hallunnut, ei sinua kukaan väkisin vie.
Kyllä miehesi teki itse valinnan pettää sinua. Minkä takia tämän palstan vaimot eivät halua nähdä sitä asioihin suurinta syyllistä siinä miehessään, miksi vastuu laitetaan ulkopuolelle? Siksikö, että on helpompaa syyttää vierasta ihmistä?
Onhan tuo totta että mies meni ja petti mutta kyllähän me naiset oikeasti tajutaan se tosiasia eli se mikä valta ja mahti meillä on sotkea se miehen pää!!! Minä olen ihan sinkkunainen ja tiedän kyllä että jos tästä nyt marssisin tuohon lähikapakkaan mekko päällä ja korkkarit jalassa vaikka meikittömänäkin niin kolme neljästä ukkomiehestä mukaan lähtisi jos niin haluaisin. Tuo kuvio ei kuitenkaan toimisi mikäli joku mies tulisi puku päällä vonkaamaan aviovaimoja vaikka tubbervarekutsuille. Naiset osaa sanoa ei mutta miehistä vain harvat osaavat. Miehet sekoaa kun niitä kehuu ja ihailee ja antaa huomiota mutta naiset on siihen tottunutkin eikä sen takia ihastu päätäpahkaa. Mies joka kärvistelee vaikka viikon puuteessa kotona on jo melko valmista kauraa mukaan lähtemään vaikka vaimo olisi muuten mukava ja kaikki hyvin. Tämä oli nyt yleistys sillä suurin osa miehistä on aina valmiita ja herkkiä ihastumaan vaikka hymyileviin kaupankassoihin, sehän tiedetään. Minä olen sen verran tietoinen tästä tosiasiasta että en oikeasti viitsi pelleillä ukkomiesten kanssa yhtään missään enkä asettaa heitä kiusauksiin kanssani niin hienoa kuin se ehkä olisikin? Vai olisiko?? En taida edes innostua ukkomiesten innostumisista. On mulla oikeasti vastuu. Miehet on sellaisia ja me voidaan ihan itse pitää niitä etäämmällä tai päästää lähemmäksi. Surullistahan tuo on ja varsinkin se kun pettää vaimoaan ja sekoaa tuolla tavoin jonkun naisen vuoksi joka haki vain huomiota. En hitossa haluaisi olla osallisena tuollaisessa.
Tää on muuten totista totta joka sana ...näinhän ne pettäjä miehet kertoo kun kiinni jäävät !
Uskoisin kyllä että useimmat vaimot tietävät sen että mies se on suurin petturi sika joka on sille linjalle lähtenyt,että täytyy pettää,mutta alkaahan se v...tuttaan ku täällä kakkos akat on myös vähä väliä kerskumassa ja kehumassa naiskentelujaan.Uskon myös karmaan.Eli kaikki teot "palkitaan" tavalla tai toisella myöhemmässä elämän vaiheessa.
Juups, kaikki pahat teot kostautuu ja nousee pahan eteen, jossain vaiheessa...
kakkonen exv:mielestä oli kakkonen ennkuin pari erosi ja kakkonen pääsi ykkösöitymään.
Ei kannata pahoittaa mielenrauhaansa tollasten luuskien takia.Mieti miksi noi on kakkosia.
Ihminen joka päättää pettää tai salasuhteilla, jopa lapsiperheestä huolimatta, tekee itse oman valintansa. Jokainen aikuinen tietää, että uskottomuus voi johtaa eroon, jo ennen kuin aloittaa. Kun asia paljastuu, yrittää heikkotahtoinen ja yksinkertainen sysätä vastuuta omasta päätöksestään toisille, vaikka hänelle "joka vietteli". Hän ei haluaisi ottaa vastuuta omasta päätöksestään ja tukeutuu usein petettyyn, jolla on usein vahvempi ja empaattisempi luonne kuin sellaisella, joka kykenee valhtelemaan tai pettämään.
Petetyn kannattaa siirtyä sivuun ja jättää aikuinen hoitamaan omat sotkunsa. "Miks" kysymyksen kannssa voi tehdä itsetutkiskelua, mutta tästä huolimatta, ei tarvitse "ymmärtää" tai antaa anteeksi aikuiselle hänen väärää valintaansa. Aikuinen vastaa itse omistä päätöksistään ja niiden kaikista seurauksista omassa elämässään. Sitä saa mitä tilaa, sanotaan. Liiallinen ymmärtäminen j anteeksiantaminen johtaa vain siihen, että väärintehnyt saa vääränälaisen synninpäästön, eikä opi mitään.
Tässä keskustelussa taitaa olla vain pari katkeraa petetyksi tullutta vaimoa, jotka eivät halua ymmärtää että miehessä se vika on jos pettää. Kukaan ei tule väkisin viemään toista ihmistä.
Olen itse vaimo, naimisissa saman miehen kanssa jo n. 20 vuotta. Kuten aloittajalla, kaikki välillämme on aina ollut avointa, kriisejä on ollut välillä, suuriakin, mutta toista naista miehelläni ei ole ollut koskaan. Vietämme paljon vapaa-aikaa yhdessä ja olemme toistemme parhaat kaverit. Mieheni ei hyväksy uskottomuutta missään tapauksessa.
N. 5 vuotta sitten itse törmäsin naimisissa olevaan mieheen joka alkoi piirittämiseni. Kertoi rakastuneensa, jättävänsä vaimonsa, pommitti viestein, soitteli jne. Olin imarreltu miehen huomiosta, pettäminen jopa kävi mielessäni mutten onneksi siihen ryhtynyt. Miehen vaimo sai vihin miehen puuhista ja soitti minulle haukkuen huoraksi, ja että mies ei häntä koskaan tule jättämään. Hän, kuten täällä olevat vaimot, ei ymmärtänyt miehensä olevan se aktiivinen osapuoli ja että se ns. toinen nainen ei edes usein halua koko miestä. Tietysti pettävä, epäluotettava mies valehtelee että joku pommittaa viestein tai roikkuu lahkeessa, en silti usko että muutkaan "toiset naiset" sitä tekevät. Ainoa syyllinen pettämiseen on se mies joka on avioliittolupauksen teille antanut.
Eikä tässä vielä kaikki, kuinka usein täällä saa lukea "jonkun sanoneen jotain"
Kyllä meidän aikuisten naisten/miesten pitäisi tietää ettei kuulopuheisiin ole luottaminen. Minä itse ainakin kyseenalaistan kaiken viestinnän mitä en itse ole kuullut tai nähnyt toiselta osapuolelta face to face. Juoruilua.
Tällä haukutaan kakkosia jotka uskovat ukkomiesten lepertelyt ja taas toisaalta vaimoja jotka uskovat kun mies haukkuu kakkosta, jonka luo menee haukkumisen jälkeen..
Jos joku mies sanoo naisen häntä iskenee tai yrittäneen iskeä...ja sitten hän sanoo antaneensa tälle pakit ...niin haloo! Kukahan antoi kenelle pakit?
Tai epäilen 100% iskuyritystä, sillä vain yritetään sanoa tälle valheen kohteelle ->olisi minulla tilausta mutta haluan olla sinun kanssasi...
Älkääpäs nyt taas yleistäkö. Meidän tapauksessa kakkoslutka kertoi minulle että oli vongannut miestäni luokseen pitkään ja hartaasti. Kyllä ne naisetkin sen vonkaamisen osaa ja siihen alentuu.
Naisilta luontuu helposti myös se, ettei olla vonkaavinaan, mutta vongataan mitä ihmeellisin tavoin. Muistan, kuinka mies meni tuosta aivan sekavaksi, kun nainen pyyteli kaikenlaisiin tapahtumiin mukaansa. Sekaisena ja väsyneenä ennen perinteisiä nukahtamiskeskusteluja alkoi ärähtelemään minulle asioista, jotka olivat sen toisen naisen asioita. Eräänkin kerran puhuin, että eiköhän lähdetä asuntomessuille käymään, sai jonkin kohtauksen ja alkoi huutamaan, eikö sulla ole yhtään kaveria, mene niiden kanssa, en minä jaksa ja jatkoi kovalla äänellä, että luettele nyt kaikki kaverisi monta niitä on, ei taida olla yhtään. Vedin rauhallisesti henkeä ja pyhdyin sitten luettelemaan niitä kavereitani, en ehtinyt vielä edes kaikkia luetella, kun huomasi mokansa. Toinen naurut kirvoittava juttu oli, kun taas noissa keskusteluhetkissä tokaisi, hyi, älä pussaa, kun just on koira nuollut sun suutasi. Yööäk!.
Ikuista uskollisuutta ei ole koska ihminen on jatkuvasti muuttuva olento. Itsessään tuota muutosta ei huomaa mutta toisessa kyllä.. Jotkut ihmiset ovat hyväsydämisiä eivätkä petä lähimmäisensä luottamusta. Jotkut ovat mukautujia ja muuttuvat puolisonsa myötä. Jotkut uskovaisia ja pitävät siksi lupauksensa. Jotkut mukavuudenhaluisia eivätkä halua ongelmia. Jotkut laskevat hyödyt ja tappiot niin rahalliset kuin sisäisetkin. On koko joukko tekijöitä miksi liitot pysyvät tai eivät pysy. Jos ei ole valmis luopumaan omista yllykkeistään, ei ole valmis saattamaan maailmaan lapsia. Aikuinen ihminen ottaa eina riskin eläessään täysillä eli ns. rakkaudenhurmiossa toisen ihmisen kanssa koska toisen tunnetaso ei välttämättä ole samalla tasolla. Riippuvuuteen perustuva suhde voi muuttua kuristavaksi ja siitä on päästävä ulos että pysyisi itse hengissä. Ihmisiltä unohtuu kuitenkin vapauden tuoma vastuu eli fyysinen uskollisuus ja puolison sekä henkisen että ruumiillisen hyvinvoinnin suojeleminen. Ihmiset itkevät sydänsurujaan ja niin on itketty aina mutta nykyaikana saa itkeä myös menetettyä terveyttä. Vieraissa surffailevat puolisot tai kumppanit eivät liiemmin ajattele että he voivat oman terveytensä lisäksi turmella kimppaninsa terveyden ja horjuttaa koko perheen hyvinvointia. Äitinä/isänä oleminen on kauaskantoinen projekti siitä ei selvitä muutaman vuoden kotileikillä. Koko exä leikki on perustaltaan sairas. Ihminen joko on liitossa tai ei ole. Mutta exä äiti tai exä isä ei voi olla koska äitiys ja isyys ovat ikusia. Ajatelkaa lapsia joilla on monta exä isää tai monta exä äitä. Jossain vaiheessa hän on monen exän exä lapsi. Kuka oikeasti haluaa lapselleen tai edes itselleen tällaista elämää. Nyt on koettu x:ät ja y:yyt eikö olisi aika siirtyä siihen a:han ja aa-ryhmään. Koti on kansakunnan perusta - eli onko kansakuntaa jos ei ole kotia. Itselleen ja omille yllykkeilleen sekä mielihaluilleen eläjät eivät kuulu avioliittoon. Liitossa on jo kaksi tekijää ja valitettavasti tästä yhtälöstä poikii monta uutta tekijää. Ristiriitojen myötä puolisot uppoutuvat keskinäisen suhteensa ongelmiin eivätkä näe lapsen hätää. Joskus on niin että puoliso on menettänyt elämänhallinnan joko päihteitten tai mielenterveytensä vuoksi. Näissä tapauksissa uhrialttarille ei pidä asettaa lapsia ja ryhtyä puolisonsa pelastajaksi sillä se ei tule koskaan onnistumaan. Vain ihminen itse voi saada muutoksen itsessään aikaiseksi eivätkä kaikki edes halua muuttua koska eivät näe omassa käytöksessään mitään vikaa eli vika on aina toisessa jos vikaa ylipäätänsä on.
Surullinen ketju. Petetyt syyttää parisuhteen ulkopuolisia ihmisiä liiton rikkomisesta. Kehuvat miten hemmetin hieno suhde oli ennenkuin kateellinen vieras nainen tuli ja iski miehen, väkisin vei. Kuitenkin he tietävät, ettei se ihan niin mene. Sitä vaan on vaikea myöntää että elikin pettäjän rinnalla. Mä olen vakaasti sitä mieltä, ettei pettäminen vahingossa tapahdu. Sille pitää olla tilaus pettäjän oman pään sisällä. Pettäjä on ehkä vuosia haaveillut saavansa vähän vipinää elämään, ehkä haaveillut myös kokonaan uudesta elämästä jonkun toisen kanssa. Kokenut parisuhteen ahdistavaksi, yrittänyt puhua mutta kuuroille korville. Tai sitten vaan haluaa kokeilla erilaista seksiä, johon puoliso ei ole suostuvainen.
Mä itse petin miestäni. Ihan tietoisesti. Olin haaveillut siitä kauan. Ja huullaannuin ihan täydellisesti vieraasta miehestä koska annoin itselleni luvan siihen. Seksi oli mahtavaa, aivan erilaista kuin olin mieheni kanssa kokenut. Surutta sitäkin harrastin vieraan kanssa. Omia valintoja.
Mutta mitä teki mies kun pettäminen paljastui? Alkoipa tietenkin syyttää sitä vierasta, että pisti mun pään sekaisin ja en muka osannut sanoa ei. Väkisin vei. Tiesi mistä narusta vetää että saisi mut sänkyynsä. Millään ei voinut ymmärtää, että ihan itse läksin hänen matkaan, omasta halusta. Kukaan ei pakottanut.
Surullista, näin on, tarinat joissa "mies viedään, manipuloidaan tms". Miksi näin? Miksi halutaan valehdella itselle, koska sitähän se täytyy olla, keskustelupalstallakin puhutaan apulantaa. Ei kukaan nainen vie toisen miestä, kyllä se mies on aloitteentekijä. Onko niin, että haukkumalla se toinen, jätetään saranat auki miehen paluulle? Vai onko niin, että kun haukutaan se toinen nainen niin voidaan itselle selitellä että syy ei ollut jätetyssä? Haukutaan toista ja samalla kehutaan itseä. JOS nyt oltaisiin aikuisten oikeesti rehellisiä niin suu suppuun muiden haukkumisista ja etsittäisiin se syyllinen siitä vastapäätä (mies) sekä sieltä peilistä tietenkin.
Sä olet elänyt pettäjän kanssa vuosikymmeniä ja syytät silti vierasta ihmistä teidän avioliiton tuhoamisesta. Miksi? En jaksa uskoa, että tuo nainen, jonka takia teille ero tuli, oli ainoa. Muista hän ei vaan jäänyt kiinni.
Mieheni petti minua sairastumiseni jälkeen.
Suhde oli molempien osapuolten kertoman mukaan alkanut siitä, että tämä nainen ( tuttavamme ) oli kysynyt vointiani ja tarjonnut empatiaa miehelleni. Myöhemmin nainen oli tarjonnut sitten muutakin..,
Vielä on harkinta-aika tuleeko tässä ero vai ei.
Menetettyä luottamusta on todella vaikea palauttaa.
Minä olen se kakkonen. En koe olevani luuska. Ikää on 50, elämäni aikana sukupuolisuhteita on ollut kolme. Olen eronnut pitkästä vaikeasta avioliitosta alkoholistinän kanssa. Saattanut aikuiseksi kunnon kansalaiseksi kaksi lasta ilman apua yksin. Olen vaativassa työssä. Minkä minä mahda että ainoa mies jota pystyn rakastamaan on varattu. Ainakin toistaiseksi.