Teinivuosista pariinkymmeneen ikävuoteen seurustelin yhteensä kahden pojan/miehenalun kanssa. En voi sanoa, että seurustelu heidän kanssaan olisi ollut mitään täydellistä herkkua. Molemmat näistä miehistä olivat melko lapsellisia.
Ensimmäinen oli sellainen ihan söpö ja kohtalaisen rento kaveri. Mutta hän oli myös melko lapsellinen. Hän käytti paljon aikaa lapsellisten pelien pelaamiseen ja katsoi myös paljon sellaisia TV-sarjoja ja elokuvia. Lisäksi hän pukeutui melko junttimaisesti, eikä viettänyt paljon aikaa kanssani. Hän vietti paljon aikaa poikasakissa ja kävi yhdessä bilettämässä. Tuli joskus kännissäkin luokseni sopertamaan mitä sattuu juttuja. Ei huolehtinut ulkonäöstään, ei kovin paljon hygieniastakaan. Työntekokaan ei miestä oikein kiinnostanut. Ymmärtäähän sen, en mä jaksanut kauan tuollaista laiskaa ja lapsellista miestä katsella. Emme seurustelleet varmaan edes puolta vuotta.
Toinen kaveri oli ensimmäistä ulkonäöltään komeampi. Oli harteikkaampi ja lihaksikkaampi. Pukeutui myös paremmin kuin ensimmäinen, mutta eipä hänenkään pukeutumistaan voi silti komeaksi kehua. Aika junttimaista oli sekin. Hänen harrastuksiinsa kuului mm. salilla käynti, siksi varmaan olikin harteikkaampi ja lihaksikkaampi kuin ensimmäinen, ei hän silti mikään lihaskimppu ollut. Tosin lapsellinen oli tämäkin mies. Häntä kiinnosti autot ja mopot, sekä joskus meni miesporukassa baariin katsomaan lätkäotteluita yms. Hänkin örvelsi kännissä, eikä hän puhunut minulle juuri muista kuin jostain salijutuista ja autoista. Hänkään ei juuri huomioinut eikä kunnioittanut minua. Tämäkään suhde ei kauan kestänyt, ei juuri ensimmäistä kauemmin.
Mutta sitten se kolmas mies, se kolahti heti ensiseisomalta! Ystävättäreni kautta tutustuin erääseen ihanaan afrikkalaiseen mieheen. Hän oli kuulemma Nigeriasta tullut Suomeen. Heti ensitapaamiselta kun katsoin hänen ihaniin silmiinsä niin se tuntui siltä, että alkoi jo vatsanpohjassa kutittamaan. Juttelimme siinä kaikenlaista ja tutustuimme toisiimme. On se vain ihmeellistä, miten heti ensitapaamisesta asti voi toisen kanssa olla niin samalla aaltopituudella kuin me olimme. Aivan kuin kaikki palaset olisivat loksahtaneet kodilleen. Hän osasi keskustella paljon paremmin, kuin kumpikaan niistä suomijunteista. Se oli niin luontevaa se keskustelu, että en voi kuin ihmetellä. Alussa vietimme melko paljon aikaa kolmistaan, mutta me kaksikin tutustuimme toisiimme paremmin. Myöhemmin aloimme sitten viettää aikaa kaksistaankin ja seurustelemaahan me sitten myöhemmin aloimme.
Nyt ollessani 23-vuotias, me olemme yli kaksi vuotta jo yhtä pidetty ja toivottavasti tässä on vielä monta ihanaa vuotta edessä. Mieheni on aivan ihana. Valloittavan komea, pitkä, harteikas, urheilullinen, sosiaalinen, hyväkäytöksinen ja ihanan rakastava mies. Hän on ahkera ja hänellä on tavoitteita päästä elämässään pitkälle ja korkealle. Hän rakastaa ja kunnioittaa minua ja on ottanut tunteeni huomioon. Tässä eräänä päivänäkin kun tulin töistä, hän oli siivonnut koko talomme ja oli laittanut valmiiksi meille jo ruokaa. Hän osallistuu ahkerasti kaikkiin yhteisiin asioihimme kotonamme. Ei olisi todellakaan onnistunut niiltä kahdelta suomijuntilta. Moni ystävämme on kehunut, että olemme todella upea pari, sekä tämän afrikkalaisen mieheni ystävät myös kehuvat meitä. Siinä on mies, jonka kanssa menen kihloihin ja naimisiin ja perustan tulevaisuudessa perheen. Aiemmin en ollut edes ajatellut noita asioita, mutta niin se ajattelutapa vain muuttuu, kun tapaa Sen Oikean.
Ikinä, en ikinä, enää suomalaisiin miehiin vaihtaisi. Kokemusta heistäkin on, enkä voi kehua. Afrikkalaisia miehiä voin sen sijaan lämpimästi suositella. Minä aluksi hieman epäröin, mutta ystäväni oli sitä mieltä, että kannattaa ainakin tutustua. Onneksi tutustuin, sillä löysin itselleni todellisen aarteen.
Ensimmäinen oli sellainen ihan söpö ja kohtalaisen rento kaveri. Mutta hän oli myös melko lapsellinen. Hän käytti paljon aikaa lapsellisten pelien pelaamiseen ja katsoi myös paljon sellaisia TV-sarjoja ja elokuvia. Lisäksi hän pukeutui melko junttimaisesti, eikä viettänyt paljon aikaa kanssani. Hän vietti paljon aikaa poikasakissa ja kävi yhdessä bilettämässä. Tuli joskus kännissäkin luokseni sopertamaan mitä sattuu juttuja. Ei huolehtinut ulkonäöstään, ei kovin paljon hygieniastakaan. Työntekokaan ei miestä oikein kiinnostanut. Ymmärtäähän sen, en mä jaksanut kauan tuollaista laiskaa ja lapsellista miestä katsella. Emme seurustelleet varmaan edes puolta vuotta.
Toinen kaveri oli ensimmäistä ulkonäöltään komeampi. Oli harteikkaampi ja lihaksikkaampi. Pukeutui myös paremmin kuin ensimmäinen, mutta eipä hänenkään pukeutumistaan voi silti komeaksi kehua. Aika junttimaista oli sekin. Hänen harrastuksiinsa kuului mm. salilla käynti, siksi varmaan olikin harteikkaampi ja lihaksikkaampi kuin ensimmäinen, ei hän silti mikään lihaskimppu ollut. Tosin lapsellinen oli tämäkin mies. Häntä kiinnosti autot ja mopot, sekä joskus meni miesporukassa baariin katsomaan lätkäotteluita yms. Hänkin örvelsi kännissä, eikä hän puhunut minulle juuri muista kuin jostain salijutuista ja autoista. Hänkään ei juuri huomioinut eikä kunnioittanut minua. Tämäkään suhde ei kauan kestänyt, ei juuri ensimmäistä kauemmin.
Mutta sitten se kolmas mies, se kolahti heti ensiseisomalta! Ystävättäreni kautta tutustuin erääseen ihanaan afrikkalaiseen mieheen. Hän oli kuulemma Nigeriasta tullut Suomeen. Heti ensitapaamiselta kun katsoin hänen ihaniin silmiinsä niin se tuntui siltä, että alkoi jo vatsanpohjassa kutittamaan. Juttelimme siinä kaikenlaista ja tutustuimme toisiimme. On se vain ihmeellistä, miten heti ensitapaamisesta asti voi toisen kanssa olla niin samalla aaltopituudella kuin me olimme. Aivan kuin kaikki palaset olisivat loksahtaneet kodilleen. Hän osasi keskustella paljon paremmin, kuin kumpikaan niistä suomijunteista. Se oli niin luontevaa se keskustelu, että en voi kuin ihmetellä. Alussa vietimme melko paljon aikaa kolmistaan, mutta me kaksikin tutustuimme toisiimme paremmin. Myöhemmin aloimme sitten viettää aikaa kaksistaankin ja seurustelemaahan me sitten myöhemmin aloimme.
Nyt ollessani 23-vuotias, me olemme yli kaksi vuotta jo yhtä pidetty ja toivottavasti tässä on vielä monta ihanaa vuotta edessä. Mieheni on aivan ihana. Valloittavan komea, pitkä, harteikas, urheilullinen, sosiaalinen, hyväkäytöksinen ja ihanan rakastava mies. Hän on ahkera ja hänellä on tavoitteita päästä elämässään pitkälle ja korkealle. Hän rakastaa ja kunnioittaa minua ja on ottanut tunteeni huomioon. Tässä eräänä päivänäkin kun tulin töistä, hän oli siivonnut koko talomme ja oli laittanut valmiiksi meille jo ruokaa. Hän osallistuu ahkerasti kaikkiin yhteisiin asioihimme kotonamme. Ei olisi todellakaan onnistunut niiltä kahdelta suomijuntilta. Moni ystävämme on kehunut, että olemme todella upea pari, sekä tämän afrikkalaisen mieheni ystävät myös kehuvat meitä. Siinä on mies, jonka kanssa menen kihloihin ja naimisiin ja perustan tulevaisuudessa perheen. Aiemmin en ollut edes ajatellut noita asioita, mutta niin se ajattelutapa vain muuttuu, kun tapaa Sen Oikean.
Ikinä, en ikinä, enää suomalaisiin miehiin vaihtaisi. Kokemusta heistäkin on, enkä voi kehua. Afrikkalaisia miehiä voin sen sijaan lämpimästi suositella. Minä aluksi hieman epäröin, mutta ystäväni oli sitä mieltä, että kannattaa ainakin tutustua. Onneksi tutustuin, sillä löysin itselleni todellisen aarteen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miestä lähempää kuin afrikasta :DD
Vai että oikein oma talo? Onnittelut
Omaa taloa ei juurikaan ole 23 vuotiailla, ja kun itse käyt töissä niin mies siivoaa koko talon ja tekee ruokaakin siinä samalla ;)
Mustan miehen työllistyminen on jostain syystä suomessa vaikeaa, ne mitä olen
töissä nähnyt ovat olleet Ikeassa töissä ja arvostan kovasti kaikkia mamuja jotka
pyrkivät elämään ilman sossua. Tilastoissa valehdellaan ja jos tarkastellaan moniko mamu on palkkatyössä niin tulos on alle 30% ja jos tehtäisiin tutkimus muslimeista tulos olisi vielä huonompi.
Kirjoituksesi on kuitenkin naivi provo, mutta saahan sitä haaveilla
Olenko sanonut, että meillä olisi oma talo? Asumme saman katon alla, mutta ei meillä ole omaa täysin maksettua taloa.
Ei tietenkään ole minun vikani, jos suomalaiset miehet eivät tarinaani usko tai halua uskoa. Taisi ilmeisesti hieman kirpaista. :D Minulla ei ole mitään syytä valehdella. Sitäpaitsi olenhan minä seurustellut suomalaistenkin miesten kanssa, kuten aiemmin sanoin, mutta ei se ole minun syyni, että heiltä tuli vain junttimaista kohtelua minua kohtaan. En vain enää jaksanut heidän puheenaiheitaan jostain autoista, mopoista, lätkästä, peleistä ja salikäynneistä enkä sitä heidän yltiöpäistään alkoholin kanssa bilettämistä. Luulevatko miehet todella, että nainen pitemmän päälle tuollaista käytöstä jaksaa katsella?
Mieheni on töissäkäyvä ihminen, ihan hyvässä työssä onkin. Hän saa ihan kohtalaisen hyvää palkkaa, tarpeeksi siihen, että hän elättää itsensä ja jää siitä aina vähän säästöönkin.
aika pitkän provon jaksoit kirjoittaa
Minkä ihmeen takia joku vässykkä mies kirjoittaa tällaista tuubaa..
Ei ole hauskaa, ei ole mitään uutta...
Naurahdin vasta kun kirjoitit Nigerian miehestä. Kahdessa ekassa menin vielä koukkuun. Aika kiva provo.