Ajattelin olla tänään julma. Täällä lukee siellä täällä "hän vannoi rakkauttaan, kertoi tykkäävänsä" - sitten hän lähti (yleensä mies), eikä vastaa mihinkään. Olisiko niin, että olette jotenkin kerjänneet noita sanoja, näyttäneet olevanne onneton, vaatineet olemuksellanne empatiaa, jopa sanoneet että etkö pidä minusta, olenko läski, liian tyhmä, onko minussa joku vika - heittäytyneet empatiaa kerääviksi ressuiksi?
Jos teillä on kyky vedota toisen tunteisiin, niin onko kauhea ihme, että mies valitsee katoamisen, koska ritarillisen suoraanpuhumisen mahdollisuus on huono.
Eräskin mies sanoi tapailukumppanilleen että "en halua enää nähdä sinua". Niin eikö nainen pommita kysymyksin, viestein - vielä vuosi perästä "mitä sulle kuuluu"... Eikö ymmärretä? Toki olisi voinut minusta laittaa yhden oikein v...n suoran viestin, mutta tämä ei halunnut loukata pahoin kun nainen oli tosi säälittävä muutenkin.
Olihan tämä nainen joskus jätetty aiemminkin, mutta tuli väkisin takaisin - mies oli yksinäinen, surullinen ja pöljä, kun ei pystynyt ajamaan naista pois. Heikkous pistää ottamaan roikkuvan takaisin. Sitä nämä naiset ei käsitä, että mies voi taputtaa ja ihan pitääkin kiintyneenä perässä juoksevasta koirasta. Mutta rakkautta se ei ole. Älkää huijatko itseänne että se on mitään suurta. Toisen ilahduttamuseksi sanotaan lempeitä sanoja, ei niitä sydänverellä sinetöidä. Joskus käy niin, että elämä vaan kulkee. Aika kuluu töissä ja harrastaessa, eikä sattuma heitä sitä ihanaa oikeaa eteen, silloin tällainenkin vetinen suhde jatkuu ja jatkuu...vuosia, kymmeniäkin. Toinen suuri syytös vielä ripustautujille: missä itsekunnioituksenne on? Jos selvästi näkyy että parisuhde ei kehity, tapaiu ei johda avoliittoonkaan, niin ettekö te muka mitään käsitä? Kysykää suorasanaiselta pahansisuiselta Tyyne-tädiltä, mitä se suhteenne elinkaaresta ajattelee, jos omat toiveet sumentavat näön.
Jos teillä on kyky vedota toisen tunteisiin, niin onko kauhea ihme, että mies valitsee katoamisen, koska ritarillisen suoraanpuhumisen mahdollisuus on huono.
Eräskin mies sanoi tapailukumppanilleen että "en halua enää nähdä sinua". Niin eikö nainen pommita kysymyksin, viestein - vielä vuosi perästä "mitä sulle kuuluu"... Eikö ymmärretä? Toki olisi voinut minusta laittaa yhden oikein v...n suoran viestin, mutta tämä ei halunnut loukata pahoin kun nainen oli tosi säälittävä muutenkin.
Olihan tämä nainen joskus jätetty aiemminkin, mutta tuli väkisin takaisin - mies oli yksinäinen, surullinen ja pöljä, kun ei pystynyt ajamaan naista pois. Heikkous pistää ottamaan roikkuvan takaisin. Sitä nämä naiset ei käsitä, että mies voi taputtaa ja ihan pitääkin kiintyneenä perässä juoksevasta koirasta. Mutta rakkautta se ei ole. Älkää huijatko itseänne että se on mitään suurta. Toisen ilahduttamuseksi sanotaan lempeitä sanoja, ei niitä sydänverellä sinetöidä. Joskus käy niin, että elämä vaan kulkee. Aika kuluu töissä ja harrastaessa, eikä sattuma heitä sitä ihanaa oikeaa eteen, silloin tällainenkin vetinen suhde jatkuu ja jatkuu...vuosia, kymmeniäkin. Toinen suuri syytös vielä ripustautujille: missä itsekunnioituksenne on? Jos selvästi näkyy että parisuhde ei kehity, tapaiu ei johda avoliittoonkaan, niin ettekö te muka mitään käsitä? Kysykää suorasanaiselta pahansisuiselta Tyyne-tädiltä, mitä se suhteenne elinkaaresta ajattelee, jos omat toiveet sumentavat näön.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No ei käsitetä, kun on nähty suhteiden kehittyvän ihan avoliittoon asti ilman mitään tunteita - miehen puolelta. Näkee selvästi että pari on kuin eri planeetoilta, mies vaan tarvitsi taloudenhoitajan.
Jos saat useta viestejä puhelimeesi haluamatta yhtäkään niin mitä on viisasta tehdä.
Yksi vähän niin tyly, että itseäkin karvastelee. Jos roikkuva saisi siitä vaikka materiaalia eroon:"Niin paska jätkä, että hyvä kun pääsin eroon". Tekee vaan palveluksen sille toiselle, kun antaa itsestään huonon kuvan. Jos oma huono käytös kalvaa, voi sitten jos tilaisuus tulee, vuosien päästä rokista että tosi sori se ruma loppu, mutta piti saada asia kerralla selväksi.