elikkäs ollaan oltu yhesä noin 6kk,ja erillään asutaan.
Mies asuu omakotitalossa,missä on aivan valtava piha.
Aina kun oon hänen luona,niin kokoajan pitäs jotain tehdä,puutarhahommia.
Ajaa nurmikkoa,kitkeä kukkapenkkejä,olla marjapuskissa poimimas marjoja tai jotain muuta puutarhahommia,ja minua ei sit yhtään kiinosta noi pihahommat.
no,nurmikon leikkuu ihan ok,mut muut..
hän haluaisi että muuttasin hänen luo,mut olen kotona omassa asunnossani kuitenkin joka toinen viikko,kun minulla teini ikäinen poika.
välimatkaa kuitenkin sen verran että koulunkäynti ei onnistu miehen luota,ja ei mulla ole ainakaan vielä mitään haluja muuttaa yhteen. voi kai sitä muutenkin olla yhesä.
miesystävä ei voi tuota käsittää,että olen joka toinen viikko poikani kanssa.
Kommentteja ???
Mies asuu omakotitalossa,missä on aivan valtava piha.
Aina kun oon hänen luona,niin kokoajan pitäs jotain tehdä,puutarhahommia.
Ajaa nurmikkoa,kitkeä kukkapenkkejä,olla marjapuskissa poimimas marjoja tai jotain muuta puutarhahommia,ja minua ei sit yhtään kiinosta noi pihahommat.
no,nurmikon leikkuu ihan ok,mut muut..
hän haluaisi että muuttasin hänen luo,mut olen kotona omassa asunnossani kuitenkin joka toinen viikko,kun minulla teini ikäinen poika.
välimatkaa kuitenkin sen verran että koulunkäynti ei onnistu miehen luota,ja ei mulla ole ainakaan vielä mitään haluja muuttaa yhteen. voi kai sitä muutenkin olla yhesä.
miesystävä ei voi tuota käsittää,että olen joka toinen viikko poikani kanssa.
Kommentteja ???
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinun ensisijainen velvollisuutesi on sinun lapsesi. Kaikki liikenevä aikasi kuuluu hänelle, ei vieraitten miesten pihan hoitoihin.
On täydellisen typerää edes ajatella muuttmista tuon miehen ilmaispalvelijaksi.
Vaikkakin wb (with benefits)
Miehes haluaa susta orjan itselleen eli sinä hoitaisit puutarhaa ja kaikkea kotitöitä tekisit.
Jutustasi tosiaan ilmenee että miesystäväsi tarvii ensisijaisesti piikaa taloons, ootas kun talvi tulee, pääset lumitöihinkin.
Mietihän asioita ja paa ne tärkeysjärjestykseen,- - - äläkä tee liian joutuisia johtopäätöksiä.
Ite oon ollu 2,5 vuotta suhteessa, asun omakotitalossa, puoliso kaksiossa kaupungissa, autetaan toisiamme kaikissa puutteissa ja ongelmissa, nautitaan toisistamme ja elo on näinkin ihanaa.
6 kuukautta on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika, yhteenmuuttamisen kannalta, tunnetko miehen niin hyvin, että tiedät missä menette ??
Jatka vielä nykyistä rataa, jos ei tuo mie sitä ymmärrä,hän voi keksiä parempia ratkaisuja.
Tämä on klassinen esimerkki miehisen unelman ja naisen halujen ristiriidasta, eikö?
Kuka haluaa ympärilleen niin suuren infrastruktuurin, ettei muulle kuin sen hoitamiselle jää aikaa?? Aivan liian usein lähdetään juuri tuolle tielle; 100m2 tai vaikka 180m2 niinkuin meillä kerrostalon katolla koetaan autokuumeen tavoin yxkax liian pieneksi ja on pakko saada OMA-KOTI-TALO!!
Pahimmassa tapauksessa sitä tarpeeksi suurta unelmaa lähdetään rahanpuutteessa hakemaan jostain 10-15 km kauempaa kuin mitä elämän tarpeet edellyttäisi ja siitähän lähtee eristäytyminen ja työleiri käyntiin.
Monesti mies haluaa tämän unelmansa ja varmaan aika harvoin mennään vaimon saati sitten elämän vaatimusten ehdoilla. Optimi kaikille lienisi pihaton omakotitalo rannalla kaupan ja bussipysäkin vieressä.
Jos olisi tuo mies ja tosissani kanssasi, niin kysyisin ihan viileästi että mitäs jos möisin tämän mörskän pois ja muutetaan kimppaan johonkin, minne molemmat haluavat? Tuo on tapa tehdä päätöksiä todellisessa parisuhteessa, oli se nuori tai vanha. Ehkei teillä vielä ole aika olla yhtä rohkeita.
Ihmiset on usein valmiita luopumaan käsittämättömästä määrästä elämää voidakseen ylläpitää jotain materiaalista unelmaansa... oli se sitten auto, vene tai talo. Itse en vaihtaisi omia tai vaimoni harrastuksia saati yhteistä aikaa hänen tai lasten kanssa johonkin kitkemiseen tai ruohonleikkuuseen.
Jotkut ihmiset jopa pitää omaa ahkeruuttaan talonsa kanssa ihailtavana. No, joskus se touhu kyllä näyttää samalta kuin joku kehuisi äyskäröintitaitojaan käyttäessään venettä ilman tulppaa.
Älyttömän hyvin analysoitu, mieheltä varsinkin!
Aika kummallinen yleistys. Ei pidä ainakaan omalla kohdallani paikkaansa yhtään.
Ai on vai?? Onhan myös ihmisiä, ketkä nauttivat ja saavat sisältöä elämäänsä omakotiasumisesta. Todella harmillista, että omista mielipiteistä tehdää joku normi, miten muidenkin kuuluisi olla ja elää. Jos tykkää pihan laitosta, niin sitten tykkää. Jos tykkää jostain muusta, niin sitten tykkää siitä. Mun mielestä ei pidä lähteä turhaan arvostelemaan toisten "äyskäröintiä", jos itse ei tykkää siitä. Tottakai se on relevantti erimielisyys silloin, jos se aiheuttaa parisuhdeongelmia. Pointtini on siis, että on myös pariskuntia, jotka nauttivat sitä yhteistä aikaa esim. puutarhaa hoidellessa ison pihan omakotitalossa, järven rannalla ja kaukana bussipysäkistä. Jos siitä ei tykkää, niin ei sitä ole mikään pakko sietääkkään. Vai hä?!?
Tottahan toki ihmiset saa rakastaa tasan mitä haluavat, vaikka kitkemistä jossain 30 km päässä kaupungista jos se nyt niin ihanaa on. AP:n mielestä tuo ei selvästikään ole hänen juttu.
Tuttapiirissäni on läjäpäin ihmisiä jotka valittaa. Yksi valittaa, kun itäsuomen mökille on 450 km matkaa per suunta ja 40 viikonloppuahan siellä on käytävä vuodessa eikä hullulta ajamiselta jää rahaa yli lomamatkoihin. Toinen valittaa, että 20 km päässä sivistyksestä olevassa 350m2 omakotitalossa hehtaarin tontilla on niin paljon hommaa, etteivät ehdi viemään 14v poikaansa harrastuksiin. Kolmas perhe muutti tästä sellaiset 12 km suoraan metsään kun mies halusi omakotitaloon - 3 vuotta ja jäi sinne yksin, kun vaimo ei kestänyt tyhjyyttä, ala-asteikäisten lasten ystävien täydellistä katoamista ja jatkuvaa remppaamista. Neljäs, yksinäinen mies ajaa töihin liki 100 km suntaansa omakotitalostaan, valittaa kustannuksiaan ja samalla omin sanoin "kun hehtaarin tontti on niin paljon upeempi kuin kaksio helsingissä" missä siis käy töissä.
Voi siis ihan perustellisti kysyä, että miksi nämä ihmiset luopuvat niin paljosta määrästä elämää ylläpitääkseen tuollaista??
En minäkään heille valita, että 30 m2 kattoterassimme ei sovellu uima-altaalle eikä sinne voi kylvää nurmikkoa eli on siis pakko kärvistellä ilman. Elämä on valintoja, parisuhde on kahden ihmisen valintoja ja perhe onkin sitten tuohon päälle vielä lastenkin tarpeiden huomioimista.
Yritin tuossa aiemmin valottaa, että kovin moni ihminen ei ole valmis joustamaan oman elämänsä tarpeistaan toisen ihmisen unelman vuoksi. Myös monet niistä, jotka innolla kuokkivat maata puolisonsa kanssa, silti ja sittenkin "tekisi mielummin jotain muuta" vapaa-ajallaan, mutta joustavat sen suhteen ja nauttivat puolisonsa seurasta... vaikka vain vähän, niin joustavat silti. "Meillä on niin paljon hommia" on niin tuttu kommentti niin monelta kun puhutaan että mitä tehtäisiin viikonloppuna... mitä ihmeen hommia vapaa-aikana pitäisi olla?? Tuossahan kärsii varsinainen elämänlaatu, jos "hommia" on valitettava viikonloppuisinkin.
Ymmärrän siis täysin AP:n pelon jaa mietteet aloituksessa. Pelon ei niinkään siitä että mitä mies tekee nyt, vaan siitä että mitä hän jättää tekemättä jos heidän suhde mahdollisesti syvenee jatkossa. Itse valitsisin aina naisen ennen taloa - valinta minkä jokainen puoliso, uusi tai vanha haluaa tuntea saavansa puolisoltaan.
Nuo kaikki on siitä kiinni mitkä asiat ovat tarkeitä ja mitkä eivä ja lapsen harratuksiin vieminen on tarkein asia ja ne pihahommat saavat odottaa ja jos ajaa 10 km matkan töihin niin talo myyntiin ja vaikka rivarikolmon saa pääkaupunkiseudulta sillä hintaa ja pihan kaupan päälle. Itse asun pääkaupunkiseudulla ja minua ei metsän keskelle saa kirveelläkään koska kesämökki on sitä varten että ollaan maaseudun rauhassa mutta en minä sinne korpeen asumaan menisi mutta kesäisin reutouttavaa puuhastelua fiiliksen mukaan tai auringon ottoa ja saunomista.
Onhan tuo todella yleispätevä läppä vaikkei se jäyhän omakotitalo-miehen maailmankuvaan sovikkaan. Mutt, joskus vaan pitää pystyä astumaan ulos laatikosta. Valitse itse kieli, millä tuo käy järkeen.
Nimimerkki "ggh" on muuten mies.
Nimimerkki "Perheenisä" on muuten mies kanssa. Olen paljon muutakin, mutta ei tässä, ei nyt.
Viimeisen, omakotitalon verran rahaa laitoin 7.5% tuottavaan varmaan sijoitukseen. Nyt se ruksuttaa sen vajaat 2000e kuussa nettona.... pari lisää niin minulla on silloin asioita, mitä kerrostalo, rivitalo ja omakotitaloissa asuvat kadehtivat eli rahaa, vapautta, aikaa ja terveyttä. Siinä ei kauheasti ruohonleikkuuseen tai kitkemiseen tuhlattuja tunteja lasketa.
Minun matematiikalla, missä 50-60% omaisuudesta on oltava jossain tuottamassa tulevaisuutta, 3-4% saa olla autossa, 25% kodissa ja loput kaikessa muussa kuten kodin roinassa ja harrastusvälineissä jne, on tuossa naapurissa olevien 900.000 - 1.200.000 euron omakotitalojen omistajilla nettorahaa vähintään 4-5 miljoonaa lompsussaan. Onkohan oikeasti näin vai onkohan sittenkin haukattu ruskeaa paakkua ihan isän kädestä?? Kovasti tuossa näyttää vanhaa Saabia menevän peräkärryn kanssa eestaas ja joku mini-blabla-kone jymistää mullassa pitkin iltaa.
Ihan sama. Me ollaan jossain muualla kokemassa asioita.
Meillä lapsi on 4 vuotias vain vuoden minkä jälkeen se on... yllätys yllätys, 5-vuotias ja niin edespäin. Ei hänen muistot odota mitään aikuisten kuspäisyyksiä. Lasten ainoa muisto ei voi olla, että vanhemmat tsemppas hulluna jonkun ihme unelman vuoksi koko lasten baskan lapsuuden ja sitten kun lapset oli vihdoin aikuisia, vanhemmat möi sen hemmetin talon... joka pahimmillaan sai isin lopulta eroamaan isästä, joka ei koskaan nähnyt että mikä oli se perhe tunteineen mitä äiti ja elämä itsekin aina tavoittelivat.
Kyllä, minä uskon että todella monessa perheessä tuhoutuu paljon elämää näiden katsantokantojen erojen vuoksi. Ja kyllä, on myös monia perheitä missä kaikki sopeutuvat tietynlaiseen elämään ja yhteen hiileen henki on vahvempi kuin peruskallio. Se on upeaa, oikeasti.
Mutta, tätä koko perheen eli kahden aikuisen ja parhaimmillaan yhteensä 6-8 ihmisen elämän alkuvaiheita ei koskaan saisi määrittää yhden kunnianhimoisen miehen määritelmä siitä, että mikä on onnellisen perheen koti.
Miksi?? No siksi, että kaiken tämän keskellä hän voi unohtaa tärkeimmän eli sen, että jokaisen perheen todellinen koti on se vanhempien parisuhde eikä mikään muu. Kun asiat on päin persettä, siinä ei auta neliöt eikä nurmikot. Kun asiat on hyvin, siinä ei kaivata mitään mökkejä, veneitä, nurmikoita eikä mitään muutakaan.
"miesystävä ei voi tuota käsittää,että olen joka toinen viikko poikani kanssa"
Eli täysi idiootti. Sano sille ettet voi käsittää miksi sen pitää olla sen saatanan puutarhansa kanssa joka päivä.
Mullakin on omakotitalo jota parhaillaan remontoin ja isot pihat, nurmikon leikkuu kestää 3 tuntia jos haluaa myös siimata. Yleensä tykkään että piha on siistti mutta en oo mikään addikti sen kanssa. Koska tänä kesänä remontoin suuresti niin tein periaatepäätöksen että nurmia ei leikata, talvi hoitakoon sen. Katsotaan ensi kevään uudestaan. Omena- ja kriikunapuutkin saa jäädä tänä vuonna leikkaamatta samoin kuin syreenipuskat. Mitä helvetin väliä niillä on kun maailmassa on tärkeämpiäkin asioita.
'Taitaa tuo mies olla ns. "pilkun nusshija" enkä usko että se ansaitsee sua ellei tajua että sun lapsesi on sun elämän tärkein asia. En minäkään vaadi naiseltani tommosia koska se ei ole tervettä käytöstä. Toki odotan että hän tekee jotakin mutta siis jotain ruusupuskan leikkaamista? Eiköhän se oo ihan mun juttu jos sen haluan leikellä, ei tosin edes kiinnosta niin kauan kun ei kasva pihatielle esteeksi.
No, on meitä moneksi :P
ei noin alkusuhteessa kyllä kannata muuttaa mihinkään yhteen
Jaa, sinun pitäisi tehdä hänen talonsa puutarhahommia! Tyttöystävän?
Tietysti voit tehdä, jos tahdot.
Mutta miksi ihmeessä muuten? Onko hän ottanut puutarhuriksi sinut?
Ilmeisesti hän olettaa, että kun asut joka toinen viikko hänen luonaan, niin teet "maksuksi" puutarhatöitä.
Hän pitää sinua omana eukkonaan, jolle kuuluu nuo puuhat.
Jos miesystävä ei käsitä, että poikasi tarvitsee sinua, niin jätä koko ukko. Hankaluuksia vaan tulee tollaisen kanssa, eikä se pojastakaan ole kivaa noin ykssilmäisen äijän kanssa asustelu.
Nimittäin jos muutat ukon luo.
Itse en muuttaisi, enkä seukkaisi, jos ei hyväksyisi, että poikakin tarvii osansa äidin rakkaudesta.
ostain oon kuullu että onnellinen on mies jolla on vaimo mutta vielä onnellisempi jolla on puutarha.