En edes tiedä miksi tulen tätä asiaa tänne kirjoittamaan, kai siksi että olen todella sekaisin. Ystävilleni en viitsi tilanteesta enempää puhua kun saan vain voi sinua kyllä se ohi menee kommentteja, keskity johonkin muuhun mieheen yms juttuja.
Helvetin vaikeata sellainen on kun on tässä tilanteessa jossa nyt olen. Luultavasti ystäväni ovat vain täysin oikeassa enkä haluaisi sitä uskoa. Selvennetäämpä tilannetta siis teillekkin...
noin vuosi sitten minua 15v vanhempi herrasmies työpaikallani kertoi ensimmäisen kerran minulle että arvostaa ja välittää minusta tosissaan. Otin asian silloin hyvin ystävänlailla ja totesin että kiva kun joku tykkää. Nyt vuoden aikana ollaan tutustuttu paremmin työpaikalla ja olen kuullut useaan otteeseen että mies välittää minusta oikeasti, hän on jopa sanonut että miksi olen niin kylmä häntä kohtaan kun hän kuitenkin aistii että pidän hänestä myös. Olen todennut että sinulla on vaimo ja lapsi, sinun pitää keskittyä niihin. Meillä menee hyvin näin, olet luottohenkilöni työpaikalla ja siihen se jää, noh nyt jotenkin tuntuu että oma pääkoppa alkaa hajoilemaan, olen alkanut pitämään ihmisestä enemmän sekä olen onneni kukkuloilla kun ollaan samassa vuorossa. Olen ymmärtänyt miehen puheista että kotona on hieman vaikeaa, ja että hän olisi enään vain " järjen" takia vaimonsa kanssa. Ja nyt ennenkuin joku ehtii miettimään että oletpas naiivi ja tyhmä jos kuvittelen että mies jättää vaimonsa, en todellakaan käsitän sen harvinaisen hyvin että harvoin kolmas pyörä tulee " voittamaan" vaan aina vaimo on ykkönen. Mutta varsinainen kolmas pyörähän en ole, koska en ole antanut asian edetä sen pidemmälle kuin puheen tasolla. Ollaan miehen kanssa niin samanlaisia huumorintaju, elämäntyyli kaikki.... Ajatellaan asioista samalla tavalla ja meillä on aina yhdessä hauskaa.. Tiedän myös että miehellä on ennenkin ollut syrjähyppyjä avioliittonsa aikana sekä he ovat olleet myös erossa liittonsa aikana. Joten miksi kuvittelisin itse olevani jotenkin erikoinen tapaus hänen elämässään? Luultavasti olen arjen piriste ja on kivaa kun on töissä nuori parikymppinen tyttö jonka kanssa synkkaa, joka ilta hän kuitenkin menee vaimonsa viereen nukkumaan vaikka vaikeaa olisikin.
En vain ymmärrä miten tästä tilasta pääsee pois? miten voin vain unohtaa ihmisen joka on muodostunut vuodessa yhdeksi tärkeimmistä sekä jos hän olisi sinkku olisin varmasti käynyt jo kiinni.
Ahdistaa :(
Helvetin vaikeata sellainen on kun on tässä tilanteessa jossa nyt olen. Luultavasti ystäväni ovat vain täysin oikeassa enkä haluaisi sitä uskoa. Selvennetäämpä tilannetta siis teillekkin...
noin vuosi sitten minua 15v vanhempi herrasmies työpaikallani kertoi ensimmäisen kerran minulle että arvostaa ja välittää minusta tosissaan. Otin asian silloin hyvin ystävänlailla ja totesin että kiva kun joku tykkää. Nyt vuoden aikana ollaan tutustuttu paremmin työpaikalla ja olen kuullut useaan otteeseen että mies välittää minusta oikeasti, hän on jopa sanonut että miksi olen niin kylmä häntä kohtaan kun hän kuitenkin aistii että pidän hänestä myös. Olen todennut että sinulla on vaimo ja lapsi, sinun pitää keskittyä niihin. Meillä menee hyvin näin, olet luottohenkilöni työpaikalla ja siihen se jää, noh nyt jotenkin tuntuu että oma pääkoppa alkaa hajoilemaan, olen alkanut pitämään ihmisestä enemmän sekä olen onneni kukkuloilla kun ollaan samassa vuorossa. Olen ymmärtänyt miehen puheista että kotona on hieman vaikeaa, ja että hän olisi enään vain " järjen" takia vaimonsa kanssa. Ja nyt ennenkuin joku ehtii miettimään että oletpas naiivi ja tyhmä jos kuvittelen että mies jättää vaimonsa, en todellakaan käsitän sen harvinaisen hyvin että harvoin kolmas pyörä tulee " voittamaan" vaan aina vaimo on ykkönen. Mutta varsinainen kolmas pyörähän en ole, koska en ole antanut asian edetä sen pidemmälle kuin puheen tasolla. Ollaan miehen kanssa niin samanlaisia huumorintaju, elämäntyyli kaikki.... Ajatellaan asioista samalla tavalla ja meillä on aina yhdessä hauskaa.. Tiedän myös että miehellä on ennenkin ollut syrjähyppyjä avioliittonsa aikana sekä he ovat olleet myös erossa liittonsa aikana. Joten miksi kuvittelisin itse olevani jotenkin erikoinen tapaus hänen elämässään? Luultavasti olen arjen piriste ja on kivaa kun on töissä nuori parikymppinen tyttö jonka kanssa synkkaa, joka ilta hän kuitenkin menee vaimonsa viereen nukkumaan vaikka vaikeaa olisikin.
En vain ymmärrä miten tästä tilasta pääsee pois? miten voin vain unohtaa ihmisen joka on muodostunut vuodessa yhdeksi tärkeimmistä sekä jos hän olisi sinkku olisin varmasti käynyt jo kiinni.
Ahdistaa :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voi raukkaa, kyllä hän joka ilta tekee muutakin kuin nukkuu vaimonsa vieressä. Markkina-arvoaan on kiva testailla nuorempiin ja katsoa, että kuinka nuoren oikein pystyy pokaamaan. Onko herrasmiehellä jo harmaa hapsi ja ryhti kumaraa? Pörhistellä edessäsi nyt kovasti yrittää, tiedä mitä kivaa pystyt järjestämään.
Aivan kuin itse olisin kirjoittanut. Tosin meillä oli 5v. Ikäeroa. Mutta olimme aivan ihastuneita toisiimme. Vaimo ei miellyttänyt enää, oli vaikeaa, hän välitti minusta ja flirttailtiin. Hän oli myöd ennen lähtenyt, joten ajattelin miksi ei nyt. Kaikki mitä kerroit tapahtui meillä myös. Aivan siis kuten itse olisin kirjoittanut. Mutta eihän hän siitä koskaan öähde. Eikä lähtenyt. "Sitten kun tytär menee opiskelemaan, niin muutan minäkin". Arvaa vain muuttaako? Tytär meni opiskelemaan nyt syksyllä. Mutta tosin minä en ole roikkunut mukana enää hetkeen. Oli helppo jättää taakse kun työpaikka vaihtui.
Tarkoitan sitä, että älä ota vakavasti. Ihan itsesi kannalta. Juuri tuo piriste päivään, kun nuori tyttö tykkää, on aika todennäköisesti totta. kun kotona on esim. Riitaa on kiva "kostaa" se mielessään vähä lämmittelemällä turvallisesti töissä. Ja palata sitten kotiin vaimon viereen. Kuka ei huomiosta tykkäisi?
Varatut flirttailijat elelee sitä "sitten kun" elämäänsä. Sitten kun lapset on isoja. Sitten kun yhteinen talo on maksettu. Sitten kun... :D
Ja tavoitteena heillä on pelkästään päästä panemaan vierasta välillä. Mun mielestä on ihan älytöntä uskoa mitään, mitä varattu omasta liitostaan kertoo. Kyllä se peitto heiluu vaimonkin kanssa ja muutenkin menee ihan hyvin.
No ollaanpas täällä niin katkeria...taitaa petihommat olla nuilla pahimmilla moralisoijilla olla itsellään jäissä...hih
Kyllähän asia on niin, että pitkää suhdetta ei kyllä noin vaan lopeteta.
Suhde loppuu kun sen lopettaa jompikumpi.
Ei se että suhde on pitkä tarkoita ettei se olisi ollut jo pidemmän aikaa tuuliajolla.
Ei kannata suuttua, jos vastaus ei miellytä. Ap:n loukkaantuminen paistaa läpi.
Mulla on melkein samanlainen tilanne. Tutustuin noin vuosi sitten töiden kautta itseäni vähän vanhempaan mieheen, meillä ikäeroa ei ihan noin paljoa kylläkään ole. Ihastuin melkein samantien. Jokin vaan päässä sanoi sen *klik*. Olin kyllä heti alunalkaen lähes varma siitä, että hän on varattu, niin kuin olikin. Avoliitossa ja pieni lapsi.
Emme siis työskentele yhdessä jatkuvasti vaan satunnaisesti. Mitään sopimatonta ei ole tapahtunut, mutta jotain on ilmassa aina kun tavataan. Pientä flirttiä, katseita ja hymyjä. Vai ehkä vain kuvittelen kaikein? Tullaan älyttömän hyvin juttuun ja nauretaan samoille vitseille. Kaikinpuolin mies on juuri sellainen kenestä olen aina haaveillut...
Viimeaikoina ihastukseni on saavuttanut jo vähän huolestuttavia piirteitä. Eräs päivä mies ilmaantui yllättäen työpaikalleni, sain melkein jonkinlaisen pienen paniikkikohtauksen. Tuntui siltä, että sydän hakkaa rinnasta ulos ja enkä meinannut saada sanaa suustani. Luulen, että mies aistii ihastukseni, mutta vielä ei ainakaan vaikuta siltä, että hän olisi siitä vaivaantunut. Ehkä päinvastoin imarreltu? Mutta ei hän vaikuta myöskään siltä, että olisi pettämään ryhtymässä.
Oma luonteeni, eikä pokka, riitä varatun miehen vikittelyyn. Tyydyn siis vain haaveiluun ja toivon, että tapaan pian jonkin uuden joka ajaisi ajatukset pois tästä epätoivoisesta ihastuksesta. Tuskaisaa tämä kyllä on. Pidän nimittäin hänestä todella paljon myös ihan vain kollegana ja hyvänä tyyppinä.
Se on jotain niin masentavaa kun klikkaa täysillä ja siltikään ei voi tehdä mitään.
Jutteletteko muualla kuin töissä? Esim. Facebookissa tai puhelimitse?
Minä ja tämä mies ollaan yhteydessä yleensä työpaikan ulkopuolella facebookissa. Mies aina aloittaa kirjoittamisen, ja aina päätyy puhumaan siitä miten minusta pitää ja häntä harmittaa kun olen niin " täydellinen "
Ukkomies kun ukkomies.... Harmittaa juuri tänään taas nähtiin töissä ja oli niin mukava nähdä viikonlopun jälkeen. Puhuu kyllä vaimostaan työkavereilleen jos ollaan samassa tilassa, mutta katsoo aina minun reaktiotani, ja se nyt ei ole kummoinen koska aijon pitää tunteet viileinä vaikka hän minun tunteista tietääkin. Toivottamassa tilanteessa olen... Väärä aika, väärä paikka...
Teillä tilanne näyttää edenneen vähän pidemmälle jo, ja hän ihan selvästi on kiinnostunut sinusta. Ikävää kyllä tuo tavallaan, että tiedät hänellä olleen syrjähyppyjä. Sun pitää olla varovainen ja pitää pää kylmänä, ettei sydän säry. Voimia.
Me ei jutella facebookissa tai muuta sellaista, mutta ollaan porukassa (ei siis kahdestaan) muutaman kerran vietetty iltaa yhdessä ja varsinkin silloin tuntuu, että juttua riittäisi vaikka kuinka. Oma ihastukseni vaikenee tai jotenkin vaivaantuu, kun hänen avovaimonsa on pariin otteeseen tullut puheeksi. En osaa oikein tulkita, että kertooko tämä jotain heidän väleistään. Ja kuten aiemmin sanoin, hän ei vaikuta minusta pettäjältä tai naistenmieheltä, pikemminkin hän on ujohko.