soitan indietä.poppia.rokkia.balaadeja mikä oishyvä kitara siihen onko lp hyvä vai huono
onko lp-kitara hyvä
eliok
8204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Les Paul-kitarat on hyviä mihin tahansa musiikkiin. No ehkä joku rautalankamusiikki taipuu paremmin Stratocasterilla johtuen sen yksikelaisista mikeistä mutta kaikki muu on sopivaa Les Paulille.
LP-on hyvä kitara monenlaiseen soittoon.
Les Paul: paksumpi ja tummempi saundi mikeissä.
Stratocaster: kirkkaampi ja kuulaampi saundi mikeissä.
Molemmissa etunsa ja puolensa. Musiikkityylejä, joita mainitsit voi hyvin soittaa molemmilla.
No kyllähän LP on ihan hyvä malli samoin kuin Stratocaster.
Jos nyt puhutaan yleisellä tasolla LP ja Stratot ja unohdetaan, että tarkoitetaan juurikin LP Gibsonin humppariversioita sekä Fenderin singlecoilin versioita niin molemmista malleista tai sanotaanko tyyppisistä löytyy aikamoinen valikoima kitaroita hyvinkin eri vaihtoehdoilla niin mikkien, tallan, materiaalinkin ym. suhteen.
Mitä tulee mikitykseen niin niin humpparilla ja singlecoililla pärjää hyvin, asiahan on pitkälti siitä kiinni mitä soittaja haluaa kitaraltaan.
Lisäksi on noiden mikkien suhteen kitaroita joissa on sekä että mikitystä eli humpparia ja singlecoilia kuten vaikkapa jokin superstarto malli jossa pari singleä kaula ja keski ja tallassa humppari tuhdimpaan menoon.
Vielä on sitte humppareita, joita voidaan puolittaa saaden singlecoilin soundia pihalle.
Kun näitä vaihtoehtoja on paljon ja merkkejä/malleja löytyy niin paras vaihtoehto sinulle on se, että menet sinne soitinliikkeeseen ja kokeilet mitä erillaisemmat mallit ja vertailet mikä istuu sinun käsiisi parhaiten ja mikä kuullostaa mielestäsi hyvältä.
Noihin sun kuvaamiin juttuihin sopii niin LP kuin Strato mutta annan sulle yhden vinkin ja se on, että mieti olisiko ns. "all round" kitara se sun valintasi eli kitara jossa varsinkin mikitys olisi monipuolinen kuten vaikkapa 2 humpparia, jotka saa puolitettua ja jossa on liikkuva eikä kiintea talla, tuollainen kitara voisi sopia sinulle, mutta muista, että sinä päätät ja nämä mun ajatukset ovat ehdotuksia.
Tuosta tallasta sen verran, että monet sanoo, ettei kannata hankkia liikkuvaa tallaa eli kammellista tallaa (vintage, kelluva ym. nimillä kutsuttaja vempaimia).
Asia on sillä tavalla, että jos ostat kiinteätallaisen niin sitä et sitten kammella liikuta mutta jos ostat liikuteltavan tallan niin sitä voi liikuttaa ;D tai sen voi blokata ja näiden säätäminen ei ole rakettitiedettä vaan ihan peruskauraa kitaristille eikä ole suinkaan vaikeaa vaikka niin jotkut väittää.
Toivon, että tästä on sulle apua hankintaa. Kun teet päätöksiä ja hankit niin kerro, jos vaikka tänne eksyn niin mielenkiinnosta olisi kiva kuulla mihinkä päädyit.
Onnea hankintaan.
LP:n talla on tosi korkealla verrattuna Stratoon.
Eli kielet korkealla rungon puolella.
Ihan eri tyylillä pitää oikeaa kättä käytellä.
LP:lla alkaa väkisin jatsailemaan tai slashailemaan.
Startolla helpompi soittella monipuolisemmin.
Mutta paras on Jem, "superstrato".
Vähän leveä otelauta, mutta inspiroi ihan mihin vaan.
Mikit, evot, ihan taivaasta.
Ja pitää vireensä edge-kammesta huolimatta.
Multa löyytyy 2 LP:tä (Gibson kallis ja Tokain halvempi versio)
Stratotyylisistä Fenderin Mexico, parit Ibanezin stratotyyliset superstratot ja sitten Ibanezin puoliakustinen sähkis ja en allekirjoita tuota kohtaa "Stratolla helpompi soitella monipuolisesti", tuo monipuolisesti soittaminen on kyllä ihan soittajasta kiinni ja soittotaidoista mihinkä pystyy.
Kyllä noilla taittuu iha kaikki mulla ainakin jazzista metalliin, toki tuo Mexicon Fenkku singlecoileilla ei ole ihan ns. sounidllisesti mikään metalliin tarkoitettu tai joku Humppari soundi sitten ehkä paras countryn napsutteluun mutta nämäkin ovat niitä soundiasioita, josta on porukat vaikka mitä mieltä.
Muuten tuo, että LP:ssä on kielet korkeammalla rungosta ei ihan välttämättä ole aina näin tai läheskään aina näin, sehän paljolti riippuu onko se plekusuoja siinä laitettuna jossa kättä voi pitää soitettaessa tai ei (toki ne on siitä kielien alta mutta nyt puhuttiin siitä oikean käden käytöstä, jossa siis on eroa onko se pleusuoja vai ei.
Mulla on noita kitaroita useampi siunaantunut ja tykkään niistä kaikista ja akustisia en edes maininnu saati bassoa, monesti kuulee kuinka vaikeaa on soittaa jollain tietynlaisella skitalla mutta mun täytyy todeta se, että se on soittajasta kiinni, mä tykkään soittaa niin kapea kaulaisella kun paksu-kaulaisellakin, eri versioilla jne. ja kaikkeen olen tottunu ja hyvin istuu käteen. Kaikki ei kyllä tykkää näin tehdä mutta hyvä niin, että on muitakin kantoja tässä asiassa.
Nämä ovat vaan mun mielipiteitä ja ajatuksia, joista saa olla erimieltä, hyvä vaan että on eri näkökantoja ja ajatuksia.
JEM muuten on ihan mainio kitara, mulla tulee seuraavanan hankintana olemaan Vain 7 kielinen signature, olkoonkin, että näistäkin sanotaan että niissä on hinta lisää, ei hetkauta minua koska kyseessä on vallan mainio soitin ja se on se tärkein asia, että kitaristi tykkää välineistään vaikka se tärkein asia onkin kitaristin sormi ja se mitä pää työntää sormille kerrottavaksi ja kuultavaksi ;D
Kertoohan se hintakin jo että parin tonnin kitara on hyvä.
Les Paul ja LP-tyyppiset on silleen helpompia etä niillä soittaa aina tasaisen samanlailla. Mutta jostain syystä Lespalla inspiroituu harvoin meedio-suorituksiin, joskaan ihan paskasti ei myöskään soita koskaan.
Stratoilla tulee suurempaa vaihtelua soittoon, joskus melkoista paskaa (hurraa ne silti) ja sitten ihan meedio-kamaa, tuntuu että mikään stage ei olisi liian suuri.
Tele on taas tasaisempi työkalu, kaulasta ja mikeistä johtuen.
Kasari Kramerit ja Carvinit löytyy myös, ne on rokatessa inspiroivia, muuten ihan paskoja.
Paksukoppaisia orkesteri-skeboja en ole koskaan tuntenut omaksi.
Kivan näköisiä mutta niin älyttömiä mohloja.
Ja SG, törkeän näköinen, vaikka soitettavuus onkin aika hyvä.
Mutta JEM : ihan sama mitä vedät - aina inspiroituu.
Wizard-kaula on vaan huikea,
Evoilla lähtee jopa se kantri ja jatsi.
Pörinä-meiniki on kyllä sitten ihan omaa luokkaansa.
Osta vaikka korean-555 (Indonesialainen itseasiassa), saat parhaan yleisskeban.
Veikkaan että merkittävin yksittäinen tekijä, joka jakaa soittajien mielipiteen hyvästä kitarasta on juuri se, miten kitaran rakenne ja mikrofonit reakoi soittajan tatsiin!
Stratossa reakoi hyvin voimakkaasti siihen soitetaanko sitä silittelemällä vai kovalla otteella...eli voidaan mennä tunnetilasta toiseen ihan vaan muuttamalla soiton intensiivisyyttä. Tokihan se Les Paulissakin toimii, mutta paljon paljon hillitymmin!
Tää on itsellä ainakin se seikka, mikä stratossa ehkä eniten viehättää. Kun soitan tollain Les Paulilla, niin tuntuu vaan että jotain jää puuttumaan(IMO)?!
Kun pistetään säröt päälle ja annetaan Paulin soida sillä lämpimällä lead-soundilla tai vedellään niitä rajuja rock-riffejä, niin onhan se toki komeaa...mutta sitten kun otetaan se särö pois, niin kyllä ainakin minun mielestä LP:n soundi on kyllä aika pökkele ja siitä on hankala saada mitään irti.
Kyllähän se tommonen soitto hyvälktä kuulostaa taitavissa käsissä Les Paulillakin, mutta jotenkin vaan kuuntelen silti paljon mieluummin taitavaa Stratosoitantoa kun LesPaulsoitantoa?!
Ainahan soittaminen on kompromissien tekemistä, eli haluaako soittaa paksusti Les Paulilla ja elää sen asian kanssa, ettei pääse samaan herkkyyteen, kun stratolla...vai soittaa Stratolla siitä huolimatta että sen sillä ei raskaat riffit kuulosta kovin raskailta vaan tallamikillä saa sellasen terävän, ohuen "kollottavan" särösoundin aikaseks.
Eli kaikki on omasta mieltymiksestä kiinni?!