Mielenkiinnosta kyselen lähinnä keski-ikäisten seurusteluista että kuinka usein tapaatte ja mitä silloin teette? Oletteko aloittaneet yhteisiä harrastuksia ja kuinka pian esittelitte uuden kumppanin ystäville tai lapsille? Kuinka pitkän ajan jälkeen alkoi tuntumaan että suhde saattaisi kantaa pidemmällekin?
Olen 45 v. eronnut nainen, joka kolmen vuoden takaisen eron jälkeen seurustelee ensimmäistä kertaa, netin kautta tavattiin ja pari kuukautta on nyt aikaa kulunut. Suhteen laadusta tms. ei olla sen kummemmin puhuttu mutta profiilit piilotettiin yhteisellä sopimuksella parin tapaamiskerran jälkeen. Tähän asti aikaa on vietetty ihan kaksin, lähinnä kotioloissa, tehty ruokaa, käyty kävelyillä, saunottu ja nukuttu yhdessä. Yleensä tavataan 4 pv-1,5 vkon välein ja pidetään yhteyttä väliaikoina. Mitään ongelmaa minulla ei tässä ole, no ehkä välillä tuntuu että nähdään liian harvoin mutta yritän ajatella että hiljaa hyvää tulee. Mutta olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.
Olen 45 v. eronnut nainen, joka kolmen vuoden takaisen eron jälkeen seurustelee ensimmäistä kertaa, netin kautta tavattiin ja pari kuukautta on nyt aikaa kulunut. Suhteen laadusta tms. ei olla sen kummemmin puhuttu mutta profiilit piilotettiin yhteisellä sopimuksella parin tapaamiskerran jälkeen. Tähän asti aikaa on vietetty ihan kaksin, lähinnä kotioloissa, tehty ruokaa, käyty kävelyillä, saunottu ja nukuttu yhdessä. Yleensä tavataan 4 pv-1,5 vkon välein ja pidetään yhteyttä väliaikoina. Mitään ongelmaa minulla ei tässä ole, no ehkä välillä tuntuu että nähdään liian harvoin mutta yritän ajatella että hiljaa hyvää tulee. Mutta olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Olen treffaillut netin ja live-elämän kautta kohtaamieni miesten kanssa, ja joidenkin kanssa on tullut kuukaudfen, parin tai vuodenkin mittainen suhde. Jokaisen ihmisen kohdalla on ollut ihan omat juttunsa muun perheen ja suvun kohtaamisissa, näkemisessä ja harrastusjutuissa. Ei ole mitään valmiita malleja ja kaavoja, miten asioiden "kuuluisi" mennä, vaan tehdään asioita miten kummastakin tuntuu sopvalta.
Onko teillä tapailusuhde vai seurustelusuhde? Raja näiden välillä on varmaan veteen piirretty, mutta miten itse mieltäisit sen? Kaikkein tärkein koko kuviossa on kysymys, rakastatteko toisianne?
Sen verran voin sanoa, että n. kolmannen livetapaamisen ja muutaman suudelman jälkeen voi sanoa, onko suhteella tulevaisuutta. Jos eivät suudelmat vie jalkoja alta, niin hän ei ole "se oikea", joka kanssa olisi yhteistä tulevaisuutta..
Niinhän se tietenkin on että jokaisessa suhteessa edetään omaan tahtiin, mutta kun itsellä ei ole oikein vertailukohtaa (paitsi edellinen liittoni jonka alkuaikoihin ei oikein voi verrata koska siitä on jo yli 20 v. ) joten sen takia kyselen muiden aikuisten suhteiden etenemisestä.
Määrittelisin niin että ollaan juuri siirtyneet siitä tapailusta seurusteluun. Uskon että kummallakin on täällä netissä jonkin aikaa pyörineenä jo halu päästä siitä etsimisen, alkututustumisen ja ensimmäisten tapaamiskertojen ruljanssista hiukan eteenpäin. Sitä onko tämä vakavaa, on kyllä mahdoton sanoa tässä vaiheessa. Tai rakkaudesta, se on kyllä mielestäni liian vahva tunne, sanotaanko nyt että olen ihastunut, odotan hänen tapaamistaan joka kerta ja mielestäni monelta kantilta sopisimme hyvin toisillemme, siis mielenkiinnon kohteilta ja elämäntyyliltä ja -tilanteiltamme jne. Ja yksi tärkeä juttu mielestäni on että vitsailemme paljon toisillemme ja nauramme samanlaisille asioille. Ja kyllähän ne suudelmat mukavalta tuntuu..: )
Yritän hillitä itseäni etten olisi liian innostunut tms. koska tuntuu että mies haluaa edetä hitaammin, siis lähipiiriin tutustumisen ja sellaisen kanssa. Ja kyllä se minullekin tässä vaiheessa sopii , tutustutaan nyt paremmin ensin toisiimme.
No, ei voi mitään, mutta tuli jutustasi mieleen, että kun teillä on varmaan seksikin astunut jo mukaan kuvioihin, niin mies voisi olla melkeinpä vain sen takia kanssasi. Jos ette ole vielä kahdessa kuukaudessa rakastuneita toisiinne, ja näyttäyneet esim. lapsillenne, niin olet ilmeisesti varalla siihen asti, että mies löytää lopullisen etsimänsä naisen.
Profiili voi olla piilotettuna vain näön vuoksi. Usealla miehellä on kaksi tai useampikin profiili samaan aikaan, jolla voi hämätä käsillä olevaa "hoitoaan", ja ovat siis jatkuvasti haku päällä. Kokeileppa haulla, jos löytäisit suunnilleen samoilla kriteereillä olevan miehen..
Oletko itse vieraillut miehen luona? Sellainenkin voi olla mahdollista, että on jo toisaalla tai kolmannenkin kanssa varattu (sarjadeittaaja..), jos olette olleet vain sinun kotonasi ja kotiympyröissäsi.. Oletteko käyneet täysin julkisissa paikoissa ja käyttäytyneet kuin pari, eli olleet käsi kädessä, halailleet, suudelleet..?
Kannattaako alkaa suhdetta kehittelemään sen pohjalta, että "pääsisipä pois jo nettideitistä ja tyydytään nyt tähän, mikä jokseenkin tuntuu olevan ok"?
Pahoittelut kyynisyydestäni, mutta nettideitit on niin nähty, että poistin jo profiilini pysyvästi, kun tuli nähtyä ihan tarpeeksi noita seksimarkkinoita, missä ihmiset vain pelaavat toisillaan ja valehtelevat ja pettävät kirkkain silmin. Yhteenkään nettimieheen ei ole luottamista, vaan AINA kannattaa olla varuillaan ja pitää silmät auki!
Ihan nyt sivusta kommentoin...
En kyllä nähnyt aloittajan kertomuksissa mitään sitä, mitä sinä näit. Ehkäpä näet kaiken jotenkin vääristyneenä, johtuen omista ikävistä kokemuksistasi? Aika hirveää on mennä tuomitsemaan toisen tuttavuutta ihan tuosta vain...
Aloittajalle: teillä on tuore suhde. Hiljaa hyvä tulee.
Mitä halusit muilta kuulla? Kun kuitenkin kaikkien elämä ja suhteet ovat kuitenkin erilaisia...Itse olen 42, mutta minun lapseni on jo 23 ja asuu omillaan..että erilailla menee minun suhteeni verrattuna johonkin tyyppiin, jolla lapsukaiset ovat vielä kotona..
Jokainen näkee tavallaan, sehän on selvä :)
Kokemuksistani yksikään ei ole ollut ikävä, vaan päin vastoin erittäin avartava, opettavainen ja rikastuttava.
En ole tuominnut kenenkään tuttavuutta, vaan vain tuonut erilaista näkökantaa asioihin omiin kokemuksiini nojaten, josta voisi olla joillekin mahdollisesti myös apua.
Moneen kertaan olen senkin nähnyt, että sellaisetkin ns. kunnolliset ja yleisesti rehteinä pidetyt ihmiset pystyvät vaikka mihin vedätyksiin ja peleihin, joista siis olisi vähiten sitä uskonut.
Hiljaa tulemalla voi monesti jäädä mitään tulematta. Kyllä sen jo hyvinkin alussa tietää tuleeko mitään. Suhteita on toki erilaisia, ja kaikki eivät tarvitse suhteeseen edes rakkautta, kunhan kaveripohjalta ollaan suhteessa ja sekstaillaan vaikka silloin tällöin, jos siltä joskus tuntuu.
Minulla on yli nelikymppisenä uusi suhde viisikymppiseen mieheen. Hän sanoi olevansa varovainen eronsa jälkeen uudesta sitoutumisesta, mutta tuntuu silti olevan innokas viemään suhdetta eteenpäin vakavalla mielellä.
Tuttavapiiristä muita katselleena sanoisin, että keski-iässä suhteet etenevät nopeammin kuin nuorempana, jotkut menevät uusiin naimisiinkin todella nopeasti, esim vajaa vuosi tutustumisen jälkeen, mikä on kyllä omasta mielestäni liian nopeaa toimintaa.
Kai sellainen mies, joka on tottunut läheisyyteen ja perhe-elämään, kaipaa sellaista myöhemminkin, ja mennyt sitoutuminen viittaa ylipäänsä sitoutumiskykyiseen ja-haluiseen luonteeseen. Yksi tuttu mies oli vuoden sinkkuna uuden naisen tapaamista vakavassa mielessä, toinen puoli vuotta.
"Hiljaa tulemalla voi monesti jäädä mitään tulematta."
No kyllä se hiljaa eteneminen on ihan hyvä juttu minusta. En itse ainakaan voisi sanoa parin kuukauden tuntemisen jälkeen, että rakastan jotakin ihmistä. Kyllä se rakkaus on minusta ihan eri asia kuin ihastus.
" Kyllä sen jo hyvinkin alussa tietää tuleeko mitään."
No en nyt oikein tiedä mitä tarkoitat. Jos sanot, että sinulla on ollut monia eri pituisia suhteita, niin sehän tarkoittaa että joka kerta kun suhde on päättynyt, olet ollut väärässä sen "tietämisen" kanssa. Vai onko sinulle sopivaa se, että suhteet ovatkin lyhyehköjä sen sijaan, että etsisi loppuelämän kumppania?
Kun etenee hitaasti, niin ehtii tutustua kunnolla ja minusta silloin yllätyksiä tulee vastaan harvemmin. Jos huomaa vasta yhteenmuuton jälkeen, että toinen onkin ihan erilainen, kuin se ihastuneen kuvitelma, niin silloin se ero on paljon isompi asia.
Mielenkiintoista kuinka erilaiset näkökannat… tuohon sarjadeittailujuttuun en kyllä usko enkä muutenkaan siihen että kaikilla suomalaisilla miehillä olisi aina monta kuviota meneillään. Ollaan siis oltu vain hänen kotonaan koska siellä on paremmin tilaa ja rauhaa, minun kanssa kun asuu vielä opiskeleva tyttäreni. Tässä ei ollut kysymys siitä että epäilisin edes moista asiaa, hän on kiireinen työnsä ja harrastustensa kanssa ja tapaa muualla asuvaa lastaankin, etten uskoisi vielä useampaa naista ehtivän pyörittämään. Ja mikään naistenmies hän ei todellakaan ole, tuntuu enemmän hiukan ujoltakin ja luonteeltaan rauhallisen ja tasaisen oloinen, muttei kuitenkaan tylsä.
Se mikä itseäni tässä mietityttää kyllä, on justiin se ettei tästä tulisi vaan sellaista suhdetta missä yhdessäollessa vaan syödään, harrastetaan seksiä ja nukutaan ja sitten eletään muuten omia elämiä tahoillaan. Itse ainakin haluaisin enemmän, haluaisin tehdä asioita yhdessä ja voisin hänet lapsillenikin esitellä. Julkisesti ei olla kuin käyty kahvilla ja yks päiväreissu kesälomalla, siellä käveltiin ja oltiin ihan vierekkäin muttei mitään kädestäpitämisiä tai halailuja. Samoja harrastuksia ei ennestään ole, joten lähinnä se on mennyt tohon ulkona kävelyyn. Mutta yritän tässä malttaa mieleni ja nauttia vaan tästä hetkestä sen vuoksi, että kun kyseessä on kaikinpuolin minulle sopivalta tuntuvan oloinen kaveri, etten pelästyttäisi häntä liian nopealla etenemisellä tms. vaatimuksilla. Mutta rakkaus… niin se on mielestäni liian vahva tunne että puhuisin siitä vielä, lähinnä ihastuksesta ja kiintymyksestä.
Ei tätä suhdetta sen takia aloitettu että treffeiltä pääsisi pois vaan kaksi toisistaan kiinnostunutta ihmistä halusi tutustua toisiinsa enemmän, mutta nyt tuntuu, niin hassulta kuin se kuullostaakin, että olen vähän huuli pyöreänä että miten tässä iässä seurustellaan :) eli siis haluaisin kuulla kuinka usein tapaatte, mitä muuta olette tehneet kuin em. asioita ja missä vaiheessa tutustuitte lähipiiriin.
Vaikuttaa hyvinkin pitkälti siltä, että hän on kanssasi vain seksin takia. Mitä hän on sanonut tuntevansa sinua kohtaan, ja onko hän sanonut haluavansa parisuhteen?
Olen itse tehnyt seurustelukumppaneiden kanssa paljon kaikenlaista jo ihan alkuajoista lähtien. Siis oltiin tavattu kerran ja seuraavaksi mentiin Ruotsin risteilylle, toisen kanssa oltiin nähty kaksi kertaa ja sitten hän tuli sukuni keskelle synttäreille ystävänä, kolmannen kanssa oltiin myös muutamia kertoja tavattu, ja mentiin hänen vanhemmilleen lapseni kanssa kahville, neljännen kanssa tavattiin neljänsillä treffeillä Lintsillä, jossa lapsemmekin olivat mukana, sitten ollaan käyty ravintoloissa ja keilaamassa ja leffassa, niin että on ollut lapsetkin mukana. Lapset ja sukulaiset ottavat ystäväni aina avosylin vastaan, koska alussa esittelen heidät ystävänä. Sukuni ja lapseni ovat kiinteä osa minua, ja ensinnäkin tapaamiset olisivat harvassa, jos pitäisi tehdä valinta miehen tai suvun tai lasten välillä. Paljon useammin näemme, kun kaikki nämä voi yhdistää kerralla. Toisekseen yhteistapaamisilla näkee miten miehet lapsineen tulee toimeen vaikka minun lasteni kanssa.
Hiljaa eteneminen kertoo minulle sen, ettei ole tarpeeksi sitä vetovoimaa, joka antaisi potkua suhteen muodostumiselle. Onhan se läheisyys ja seksi ihanalta tuntuvia asioita, mutta toiseen kyllästyy pidemmän päälle, jos ei ole muuta yhteistä.
Voisitko sinä mennä miehen harrastuksiin mukaan ja hän harrastaa sinun juttujasi?
Teillä on nyt siis oikeastaan pelkkä seksisuhde, joka ilmeisesti ei ainakaan sinulle enää riitä. Olisiko aika puhua asiasta miehellekin, koska tyytymättömyys suhteessa alkaa kyllä näkyä..
Vastaa n49, vastapuoli m55. Tutustuttiin S24-keskustelupalstan kautta, siitä on jo neljä ja puoli vuotta. Nähdään yleensä vain pari-kolme kertaa kuussa, välimatkaa on parin tunnin ajon verran. Yleensä aina lähden luokseen, koska hän asuu yksin ja minulla on koululaisia. Vietän siellä yleensä noin kaksi päivää, mitä tehdään no tässä saa kukin arvailla : )
Kaikkia muita paheita harrastetaan paitsi tupakointia. Molemmilla on omat jutut, toisen kavereita ei paljon kumpikaan vielä tunneta suvusta puhumattakaan. Toistemme lapset tunnemme mutta kumpikin pitää omistaan itse huolen. Joskus ollaan yhdessä kaupassa, kirppiksellä tai kahvilassa. Matkoja ei juuri ole tehty, hän ei lähde.
Aikuiset voivat ihan omasta halustaan viettää hyvinkin hiljaiseloa kahdestaan. Jos ei menojalkaa vipata tai haluaa levätä rankan viikon jälkeen, OK.
Yli kolmikymppisillä kotoilun syynä voi olla ihan yhteiset toiveet, ei jaksa juosta ja riekkua ympäriinsä. Uskon aloittajan onnistuvan uudessa ihmissuhteessaan. Jos itse olet levottomampi kuin kumppanisi, voithan viettää tyttöjen kesken elokuva-, teatteri- tms. iltaa ja matkustella muussa porukassakin. Ei kannata liikaa vaatia miestä osallistumaan kaikkiin kissanristiäisiin. Esim. ensi kesänä teille olisi jo luontevaa mennä yhdessä vaikkapa sukulaisen häihin. Ehditte vielä kaikkea, omassa tahdissanne!
Minusta taas vaikuttaa siltä, että hän on tosissaan. Eihän tosissaan voi vielä seurustella, jos on vain parit treffit takana. Se on vielä tapailuvaihetta. Sillä saa sitten selville että ruvetaanko tosissaan seurustelemaan.
Minulle hitaasti eteneminen kertoo siitä, että haluaa oikeasti tutustua ennenkuin "lyö hynttyyt yhteen". Liian nopeasti eteneminen taas kertoo minulle siitä, että ei osata olla ilman toista, eikä se niin tarkkaa edes ole millainen se toinen on, kunhan vain on joku.
Sieneen? Puolukkaan? Elokuviin? Teatteriin? Taidenäyttelyyn? Laivalle? Ruskaretkelle? Tanssimaan? Mikä nyt ketäkin kiinnostaa. :)
Minusta tuo kuulostaa tyypilliseltä netin kautta alkaneelta suhteelta: toisen kanssa on ihan kiva olla, mutta mitään suurta ihastumisen tunnetta ei ole. Yritetään olla yhdessä, koska toinen on "sopiva" ja ulkonäöltäänkin ok, mutta ei sellainen, josta ei malttaisi pitää näppejään irti tai jota ajattelisi ja kaipaisi silloin, kun ollaan erossa.
Huomaat tuollaisen "mukavuussuhteen" ja todellisen ihastumisen välisen eron sitten, kun kohdallesi osuu joku, joka "kolahtaa" ja johon sinä kolahdat.
Tuollainenkin suhde voi toimia aikansa, mutta tulee mieleen, että mies jo mielessään tietää, ettei hänen tunteensa tule muuttumaan suureksi intohimoksi eikä siksi koe tarvetta sitoutua tiukemmin.
(Kirjoitti nainen noin 50v, takana sekä "intohimosuhteita" että netin kautta alkaneita räpellyksiä.)
Tavattiin netin kautta, ja sovittiin sokkotreffit kylpylään lasten kanssa. Kivaa oli! Sitten olen tavannut miehiä, joiden kanssa olemme jo pian ensitapaamisen jälkeen julkisesti halailleet, kulkeneet käsi kädessä, suukotelleet ja suudelleet intohimoisestikin.. Minun makuuni ainakin miehesi vaikuttaa vähän tunnekylmältä ja tylsältä, jos ei osaa näyttää hellyyttä julkisesti, eikä järjestä sinulle mitään romanttisia elämyksiä. Mutta tarvitaan siihen hommaan tietenkin kaksi, ja jos et sinäkään halua julkisesti olla edes käsi kädessä tai mennä vaikka leffaan, niin sittenhän olette sopivat toisillenne.
Tähän asti tämä tyyli on minulle riittänyt mutta nyt on alkanut tuntua että jotain muutakin olisi kiva tehdä ettei meno muutu tylsäksi. Minä voisin lähteä vaikka minne, mutta mies tuntuu viihtyvän kotioloissa.
Juuri näitä muiden juttuja tällä avauksellani halusinkin kuulla, kun itsestä on alkanut tuntua että parisuhteessa tehdään asioita hiukan enemmän kuin me tällä hetkellä. Mitään romanttisia elämyksiä tms. ei ole ollut ja tulin nyt ajatelleeksi ettei semmoisia miehen mieleen varmaan edes tulisi vaan taitaakin pitää itsestäänselvyytenä että tulen hänen luokseen ilman niitäkin silloin kun se hänen aikatauluunsa sopii... ei hyvä :(
Kiitos vastauksistanne! Niin, enhän näitä kyselisi jos minulle ei olisi tullut tässä vähän semmosta oloa että näinkö tää menee. Itse olen aika nopeasti innostuva tyyppi joten täytyy myöntää että tämmönen vain kotioloissa kahden keskenoleminen on alkanut jo mietityttää. Seksi on ok pitkähkön tauon jälkeen ja miehen kanssa oleminen on mukavaa mutta jotain muutakin pitäisi varmaan tulla mukaan pitemmän päälle.
Olen himmailut näiden asioiden esilleottamisessa koska mielestäni tavataan kuitenkin sen verran harvoin, että on siinä ollut muutakin puhumista ja puuhaa mutta nyt tuntuu että ehkä olisi aika nostaa kissa pöydälle. Ja siis hän ei ole puhunut tunteistaan mitään enkä minäkään, nyt kun kirjoitan sen tähän niin alkaa itsestäkin tuntumaan että tää taitaakin olla pelkkä seksisuhde jossa kummallakin on joo mukavaa, muttei ehkä sittenkään tarpeeksi pitemmän päälle…
En ole sillälailla lapsia tähän asti kaivannut yhteisiin menemisiin mukaan koska ovat aika isoja jo kuitenkin, oma tyttärenikin täysi-ikäinen, vaan lähinnä esittelytasolla.
Harrastuksemme on kummallakin lähinnä liikuntaa ja sitähän tällä miehellä kyllä riittää, itsellä se on enempi kuntoilutyyliä. Sitäkin olen ajatellut, en ole halunnut ruveta harrastusmääristä aikuiselle miehelle sanomaan, mutta onhan se vähän valintakysymys miten vapaa-aikansa käyttää. Itseasiassa nyt tuntuu vielä enempi, että toi näkemistahti taitaakin olla miehelle passeli, kerran viikkoon kun tapaa minut ja muut päivät menee harrastellessa ja lapsen tapaaminenkin vie aikaa...hmm pistää tosiaan miettimään ja tuo em. ei ole kyllä sitä mitä minä suhteelta haluaisin. Vietän kyllä aikaa omien ystävieni kanssa ja osaan mennä tyttöjen iltaa viettämään jne. olla yksinkin mutta tosiasiassa minulla olisi paljon enemmän aikaa tälle suhteelle kuin hänellä. Ja nyt tiedän että viimeinen niitti siihen että kysessä on mielestänne vaan seksisuhde, on se kun kerron että tykkään matkustella ja olen viime vuodet reissannut erilaisissa kokoonpanoissa ja toivoisin kumppanista itselleni matkaseuraa niin tämä kaveri on kertonut ettei oikeen tykkää matkustaa ulkomaille…
”17 20” : kiitos myös sinulle vastauksestasi, mukava kuulla että hitaallakin tahdilla ja vähemmälläkin tekemisellä voi olla tyytyväinen, siltä ainakin kuullostat :) Niinhän se on että kukin tyylillään ja haluaisin kyllä olla maltillisempi, enkä sössiä tätä tai mitään suhdetta hätäilyllä mutta nyt tässä kirjoitellessa minulle on entistä enemmän vahvistunut se tunne, ettei tästä pääse eteenpäin tai minä saa näitä asioita mielestäni ennenkuin jollain tasolla selvitetään, että minkälaatuinen suhde tämä on. Siis parisuhdetta kumpikin oli hakemassa, mutta sehän voi tarkoittaa miehelle juuri sitä mitä meillä nyt on ja minulle kyllä aika lailla enemmän.
Kannattaa tosiaankin puhua asioista, vaikka pelkäisit sillä karkoittavasi miehen, koska jos ei vaivaavista asioista puhu, niin sillä jo saa ensin seksin ja sitten suhteen loppumaan.
Seksistä sen verran, että nythän se teillä perustuu pelkkien himojen tyydytykseen, koska rakkauteen se ei perustu. Itse en enää ryhdy kenenkään seksuaalisten halujen tyydytysvälineeksi, enkä tekisi sitä toisellekaan. Itselleni on tärkeää, että seksi on rakastelua, ja tapahtuu vasta sitten, kun mies on aidolla syvällä tunteella sanonut rakastavansa minua ja kun itse tunnen miestä kohtaan voimakasta rakkautta. Pelkkä seksi jättää henkisen ravinnon tarpeen tyydyttämättä, eli sielun tasolla tyhjäksi.
Kysymys kuuluu, haluatko antaa itsesi sängyssä miehelle, joka ei rakasta sinua etkä sinä rakasta häntä?
"Seksistä sen verran, että nythän se teillä perustuu pelkkien himojen tyydytykseen, koska rakkauteen se ei perustu. Itse en enää ryhdy kenenkään seksuaalisten halujen tyydytysvälineeksi, enkä tekisi sitä toisellekaan. Itselleni on tärkeää, että seksi on rakastelua, ja tapahtuu vasta sitten, kun mies on aidolla syvällä tunteella sanonut rakastavansa minua ja kun itse tunnen miestä kohtaan voimakasta rakkautta. Pelkkä seksi jättää henkisen ravinnon tarpeen tyydyttämättä, eli sielun tasolla tyhjäksi.
Kysymys kuuluu, haluatko antaa itsesi sängyssä miehelle, joka ei rakasta sinua etkä sinä rakasta häntä?"
Homma voi kyllä olla toisinkinpäin, niin että nainen saa seksistä nautintoa. Monilla naisilla on nykyään pelkkiä seksisuhteita omasta valinnasta, joten ei pidä yleistää noita näkökulmia.
Ihan kiva kommentti, mutta mitenköhän se liittyi lainaamaasi asiaan, kun siinä kuitenkin puhuttiin molemmista sukupuolista tasapauolisesti.. :)
Tässä viikonlopun aikana olen tätä ehtinyt paljon miettiä ja varsinkin näitä vastauksianne luettuani, on tosiaan keskustelun paikka. Koska olen tässä ensikertaa liikenteessä, en oikeastaan tajunnut koko kuviota ennen kuin kirjoitin tänne, jotenkin vaan ajattelin että näin se on ja hyvin menee, paitsi että itsekseni kyllä jo ajattelin että voitaisiin sitä joskus jotain muutakin tehdä.
Seksi on kyllä ollut mukavaa ja eikä siinä ole ollut mitään ongelmia. Niin, onko se pelkkää himojen tyydytystä, voipi olla koska ainakin minulla oli useamman vuoden tauko. En tosin koe olevani tyydytysväline vaan kyllä siinä molemmat on tasapuolisesti antaneet ja saaneet. Ilmeisesti kykenen seksiin ilman rakkautta, koska tosi on etten häntä rakasta, ihastunut kyllä.
Tuo rakkausjuttu… niin rakkaus on minusta sellaisten ihmisten välinen vahva kiintymys jotka tuntevat toisensa hyvin, hyväksyvät toistensa huonotkin puolet ja ovat oikeasti toisiinsa sitoutuneita. Tähän astisessa elämässäni olen rakastanut tasan yhtä miestä. Ihastus ei muutu rakkaudeksi hetkessä enkä kevyesti käytä sitä sanaa, päinvastoin minua on aina hiukan ihmetyttänyt ihmiset jotka puhuvat uusissa suhteissaan tosi pian rakkaudesta. Jos odottelisin itseltäni rakkauden tunnetta, minulla menisi kyllä pitkä aika ennen kuin voisin harrastaa seksiä. Mutta jokainen tietenkin tekee omat määrittelynsä tähän asiaan.
Mutta joo, pointti on tullut kyllä selväksi ja olen iloinen kaikista asiallisista vastauksistanne. Omia tunteitanikin olen tässä ehtinyt hyvin puntaroida. Joku puhui mukavuussuhteesta ja se oli kyllä aika hyvin sanottu, nyt tässä suhteessa on näennäisesti kaikki mukavasti kun on toinen ihminen lähellä ja yhdessäoloa ilman kummempia sitoumuksia tai ponnisteluja, mutta eipä tuo ainakaan minulle pitemmän päälle riitä.
Seksinne on siis kaupankäyntiin perustuvaa, antaa-saada, ei rakastelua.
Ihminen haluaa luonnostaan olla mahdollisimman paljon sellaisen kanssa, joka häntä rakastaa ja jota hän rakastaa. Rakkauden kyllä tunnistaa ja aistii katseesta, kosketuksesta ja lähellä olosta. Miksi miehesi siis haluaisi olla kanssasi enempää, kuin sen verran, että saa seksuaaliset halunsa tyydytettyä sinuun..
Ongelmana tässä ei ole pelkästään miehesi välinpitämättömyys sinua kohtaan, vaan kyvyttömyytesi rakastaa. Haluat miehestä viihdyttäjäsi ja seuralaisesi, vaikket edes rakasta häntä, eli hyväksikäyttää omiin tarkoituksiisi. Miksei ihmisten kaikkia ominaisuuksia voisi hyväksyä, eli rakastaa heitä ehdoitta? Mikä kyseisessä miehessä on sellaista, ettei häntä voisi rakastaa?
Miksi et odottaisi seksissä siihen asti, että välillänne on rakkautta? Onko seksuaalisten halujen tyydyttäminen toista apuvälineenä käyttäen itsetarkoitus, vai kokonaisvaltainen yhdeksi tuleminen rakkauden hengessä kaikilla tasoilla?
Vastasin sen vuoksi että molemmat olemme antaneet ja saaneet kun kysyit että haluanko antaa itseni sängyssä miehelle, se kuulosti jotenkin niin yksipuoliselta.
Meillä taitaa olla sinun kanssa jonkinlainen näkemysero tästä rakkaudenmääritelmästä ja sen vaikutuksesta seksiin, rakkaus on kyllä ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe mutta menee tässä vähän sivuraiteelle. Ei minulla ole mitään ongelmaa sen asian kanssa että olemme harrastaneet seksiä, minusta se on vapaille, terveille ja toistensa läheisyydestä viehättyneille aikuisille ihan sallittua toimintaa. Jos hän sanoisi rakastavansa minua tai kuka tahansa kahden kuukauden tuttavuuden jälkeen, en uskoisi, koska minulle rakkaus tarkoittaa jotain paljon pysyvämpää ja vahvempaa tunnetilaa.
Kyllä, haluan miehestä itselleni seuralaisen ja kumppanin vaikka loppuelämäksi, siinäkään ei ole mielestäni mitään kummallista enkä koe hyväksikäyttäväni häntä tai olevani hyväksikäytetty. Minusta on ihan normaalia, että kun on tapailtu ja tutustuttu jonkin aikaa, tilanne johtaa suudelmiin, kosketteluun ja lopulta seksiin. Mielenkiinnosta kysyn kuinka pitkään jaksat itse pidättäytyä seksistä sinua viehättävän miehen kanssa jota tapailet ts. kuinka pian sinulle ja miehelle tulee tunne rakastamisesta?
Tässä miehessä ei tällä hetkellä ole mitään semmoista miksen voisi häntä rakastaa. Hän on ulkoisesti ja henkisesti minua viehättävä mies ja pidän hänestä kyllä ja olen ihastunut. Mutten voi ajatella että nämä tunteet ovat vielä rakkautta, se tulee ajan kanssa jos on tullakseen. Toki olen siis tässä kirjoitellessa puntaroinut omia tunteitani kirjoitustenne”valaisemana” ja pää on hiukan pyörällä. Ja mietin myös että mitä hän minusta oikein haluaa ja mitä tuntee. Mutta mitään ”ratkaisua” en aio tässä nyt itsekseni tehdä vaan odotan että tavataan ja aion ottaa asian puheeksi.
Kiva, kun jaksat vastailla, ja onkin mielenkiinotoista keskustella eri lailla ajattelevien kanssa :)
Pystyn rakastamaan syvästi ja ehdoitta ketä tahansa ihmistä, välittömästi. Toinen asia on, tuleeko mukaan myös intohimo ja seksuaalinen vetovoima, johon tarvitaan ainakin henkinen yhteenkuuluvuuden tunne ja toki ulkoinenkin viehättävyys auttaa asiaan. Olen kohdannut vastaavasti runsaasti kaltaisiani ihmisiä, erityisesti ulkomaalaiset ovat hyvin herkästi rakastavia. Suomalaisilla on yleisesti kokemuksieni mukaan rakastaminen aika hukassa..
Minä todella tunnen ja uskon, jos joku sanoo vaikka sekunti tapaamisestamme, että minä rakastan sinua, koska tämä tunne välittyy minuun. Salamarakkaudet ovat minun elämässäni useasti koettu, puolin ja toisin.
Kysymykseesi vastaten voin sanoa, että minä voin vaikka ensitreffeillä sanoa rakastavani toista ja toinen voi sanoa minulle samaa, ja tunteemme välillämme on todellakin aito ja syvä. Mikä siinä sitten estäisi meitä rakastelemasta vaikka saman tien, mutta kutkuttavampaa on hieman pitkittää ja nostattaa flirtillä tunteita huippuunsa, ja tietenkin katsella ja kuulostella lisätapaamisilla yhteistä säveltämme mm. henkisen yhteenkuuluvuutemme ja tulevaisuuden näkymien osalta.
Kyllä voin pitkittää rakastelua ihan vaikka maailman tappiin asti, jos asiat eivät etene rakasteluasteelle. Jos vahva tunteeni on, että meillä ei voisi olla tulevaisuutta yhdessä, en mene petiin toisen kanssa, vaikka rakastaisimme toisiamme. Rakastaa aina voi, mutta se ei suinkaan tarkoita automaattisesti yhteistä elämää eikä yhteistä seksielämää.
Seksiä en missään nimessä harjoittaisi, jos en rakastaisi toista osapuolta eikä hän rakastaisi minua. Rakastelu on jotain aivan muuta kuin pelkkä seksi, enkä tyytyisi enää seksiin, kun tiedän jo mitä on rakastelun tuoma taivaallinen nautinto.
Joo mukava keskustella asiasta mutta mielestäni me puhuttiin nyt kahdesta eri asiasta: sinä rakastumisesta ja minä rakastamisesta.
Ensin mainittuhan on juuri tuollasta hullaantumista, voimakasta ihastumista ja "salamarakkautta" ja joskus se rakastuminen muuttuu rakastamiseksi jolloin hyväksyy kumppanin kaikkine ominaisuuksineen ja sitoutuu häneen jne. Ja sitä ei kyllä voi tuntea hetki sitten tapaamaansa ihmiseen.
Kun mielenkiinnosta googletin hakusanoilla rakastuminen ja rakastaminen, löysin aika kuvaavan lauseen:
Rakastuminen vie järjen ja rakastaminen vaatii järkeä
"Rakastuminen vie järjen ja rakastaminen vaatii järkeä"
En yhdy tuohon hivenenkään vertaa.
Rakastaminen eikä rakastuminen ole järjestä tai järjettömyydestä kiinni, vaan rakkaus on elämän energiaa, joka virtaa meissä jokaisessa syntyjään. Kun esteet sen virtaamiselle poistuvat (esim. järkeily, arvostelu, kauna, katkeruus.. ovat virtauksen esteitä), rakastaminen on mahdollista.
Rakastamiseen eikä rakastumiseen vaadita aikaa, vaan se on ajasta riippumatonta energian virtausta. Itse asiassa rakkaus pääsee virtaamaan, kun näkee toisen läsnä olevassa hetkessä, jossa ei ole menneitä katkeruuksia eikä kaunoja, eikä tulevaisuuteen asetettuja toiveita toisesta. Rakastaminen on oman ja toisen syvemmässä olemuksessa levollisena lepäämistä tässä hetkessä..
Rakastamiseen ei tarvita sitoutumista. Rakastaminen on vapaana olemista ja toisen antamista olla vapaana. Rakkaus toinen toisensa välillä kylläkin sitoo luonnollisesti yhteen, mutta vapaaehtoisuuden ja vapauden hengessä.
Rakastuminen ja rakastaminen eivät ole eri asioita. Ensimmäinen on ensi tunne rakkaudesta, ja toinen on rakkauden tunteen jatkumista.. Rakkauden energiaa yhtä kaikki.
Ok, tässä tuli nyt ainakin selväksi se että mielipiteitä on monia :)
Itselleni riittää nyt tällä erää tämä rakkauden analysointi koska se ei ollut se juttu minkä takia aloituksen tein. Tärkeintä kuitenkin että jokainen tekee niinkuin itselleen sopii.
"3 5": Ai että oli hyvin sanottu! .Mulla on just tuommonen suhde.
pitäs olla rehellinen (naiselle) ja sanoa missä mennään mutta ei pysty,koska "ihan ok" suhde ja seksi olis sitten ohi.
No niin, saatiin ketjuun vihdoin miesnäkökulmaa... ;)
Harmillista kun et kirjoittanut pitempään, olisi kiva tietää mikä suhteestanne tekee vain ihan ok:n ja missä te mielestänne menette. Ilmeisesti pystyt kuitenkin jatkamaan suhdetta seksinloppumisenpelossa ilman että se tuottaa ongelmaa sinulle. Olisi mielenkiintoista tietää, miettiikö nainen tässä suhteessa juuri niitä samoja asioita kuin minä.
Mulla oli aivan vastaanvanlainen kokemus ja ikääkin saman verran kuin sinulla :)
Netissä tavattiin, tutustuttiin ja yhdessä oltiin.. Tavattiin yleensä aina miehen luona, oltiin kahdestaan, lenkkeiltiin, saunottiin ja rakasteltiin.
Miehellä ei ollut kiire esitellä minua lapsilleen tai sukulaisilleen, eikä liion halua tutustua minun lapsiini tai sukulaisiini. Minun läsnäollessani piti yleensä puhelimensa äänettömällä..
Me tapailimme yleensä kerran tai kaksi viikolla ja sitten joka toinen viikonloppu. Tämä johtui siitä, että miehellä oli ns. lapsiviikonloppu joka toinen ja silloin hän ei halunnut tapailla. Sunnuntaisin kun lapsensa oli äidilleen palauttanut, niin silloin yleensä kävi minun luonani tai halusi minut luokseen.
Alussa kaikki oli kivaa, olin rakastunut mieheen enkä oikeastaan odottanutkaan muuta kuin saada olla kahden. Ajan kuluessa kävi kuitenkin epäilyttämään ja mietityttämään, tylsistyttämään sun muuta. Tuntui, että emme oikeasti tee mitään muuta kuin käymme kaupassa, lenkkeilemme ja saunomme.. Siinä viikonlopun ohjelma. Mies ei ollut innostunut lähtemään mihinkään eikä tekemään mitään ihmeellistä, matkustelusta ei kuulemma tykännyt kun sitä oli "entisessä elämässään" tehnyt tarpeeksi.
Mitä pidemmälle suhteemme jatkui, sen tyytymättömämmäksi minä tulin. Tuntui, että olen hänelle vain vakipano jota tapaillaan silloin kun hänelle sopii. Elimme hänen aikataulujensa mukaisesti. Jos hänellä oli lapsi, pysyttelin minä kotona, oli joulu tai juhannus...
Eipä suhde sitten jatkunut. En vain jaksanut. Ja erotessamme kävi selväksi, että mies olikin koko yhdessäoloaikamme deittaillut myös muita, eri profiililla mitä minut tapasi. Että sellainen tarina.
Kiva kun vastasit ja kyllä tosiaan vaikuttaa aika samankaltaiselta kuin meidän tilanne. Olen tässä viikonlopun aikana oikein herännyt tajuamaan että tämä hitaasti etenevä, "oikeaksi" luulemani suhde taitaakin olla vaan semmonen mukava seksisuhde... Kuinka kauan suhteenne muuten kesti?
No, me "seurustelimme" muutaman vuoden, Näin jälkiviisaana voisin sanoa, että 2 vuotta liian kauan. Kyllä suhteen ensimmäinen vuosi näyttää onko siinä aineksia pysyvämpään.
Onko miehesi erosta kauan aikaa? Kertooko hän sinulle, että haluaa siksi edetä rauhassa ettei käy niinkuin edellisissä suhteissaan? Puhuuko mies suhteen etenemisestä, vai sanooko että katsellaan.... Minä huomasin vasta jälkikäteen ne merkit, mitkä olisi pitänyt tajuta jo alussa. Mies ei omien sanojensa mukaan tule koskaan enää menemään naimisiin eikä kihloihin, haluaa asua omassa asunnossaan, mutta toisaalta haluaa antaa naisen ymmärtää, että tämä on juuri se ketä on etsinyt..
Pitääkö miehesi sinuun yhteyttä oma-aloitteisesti kun ette ole yhdessä, vai oletko aloitteetekijä yleensä aina sinä? Meillä mies oli ensimmäisen puolen vuoden aikaan se aktiivisempi osapuoli, sitten osat vaihtuivat...
Nyt on pakko kysyä kun on keski-ikäisistä ihmisistä kyse, että minkä takia haluatte sitoa toisen noin tiiviisti itseenne? Ihanne tilanne ainakin itselleni olisi, että molemmilla olisi omat kodit ja oma elämä. Tavattaisiin viikonloppuisin ja muulloinkin, milloin aikaa ja halua liikenisi. Ja mikä pakko on koko ajan keksiä jotain tekemistä? Saunominen, lenkkeily, mökkeily yms. tavallinen mukavan ihmisen kanssa on mun mielestä kivaa.
En mäkään halua enää koskaan mennä kihloihin tai naimisiin. Ne ovat ihan merkityksettömiä juttuja. Pääasia on, että intohimo syttyy heti ekalla tapaamisella. Eli kemiaa pitää olla ja paljon. Ehkä mulle onkin fyysinen puoli suhteessa tärkeämpää kuin se, luritteleeko toinen rakkaudesta, viekö julkisiin paikkioihin, esitteleekö sukulaisilleen, lapsilleen ja ystävilleen. Mutta jokainen tavallaan. Asiat ei selviä, jos ei niistä rohkeasti puhu. Ja puhumista tärkeämpää on kuunnella, mitä toinen koettaa sanoa.
Niin, välttämättä yhdessäolemisessa ei ole kyse toisen sitomisesta. Sen sijaan sitoutumisesta kyllä. Jos toiseen on sitoutunut, silloin ei etsi muita suhteen aikana. Näin valitettavasti kävi minun suhteessani ja sain asian tietooni vasta siinä vaiheessa kun erottiin. Silloin selvisi moni asia..; se, miksi meillä ei ollutkaan muuta tekemistä kuin nyhjätä kahdestaan.
Minäkään en välttämättä halua muuttaa saman katon alle, enkä ehkäpä mennä naimisiinkaan. Mutta haluan suhteen jossa ollaan sitoutuneita kumppaniin. Silloin kyllä pystytyään toiselle esittelemään kaverit, lapset ja sukulaiset, eikös vaan?
Myöskään tekemistä ei tarvitse olla koko aikaa..minulle riittää ihan kahdenkeskinenkin olo..välillä. Mutta jos mitään muuta ei ole, niin kyllä se ainakin minua käy tympimään. Suhteen alussa tuollainen on ok, mutta mitä pidemmälle suhde etenee ja jos aina vain möllötetään kahdestaan ja käydään korkeintaan saunassa ja lenkillä, niin minua tympii. Me ihmiset olemme erilaisia :)
Intohimoa pitää suhteessa olla, siitä ollaan kanssasi samaa mieltä. Mutta minulla intohimokin hiipuu, jos suhde ei muuten anna mitään.
Puhuminen on tärkeää, mutta mitäs teet kun toinen ei puhu..?
Keski-ikäinen vastaa, että ketään ei olla sitomassa mihinkään, ei itseen, kihloihin, avioon, ei yhteisasumiseen, eikä pakoteta tekemään mitään, mitä toinen ei halua. Sitoutumista on halu olla yhden kanssa, väljästi tai tiiviisti, mutta silloin ei vain enää pälyillä muualle. Sitominen ja sitoutuminen ovat ihan eri asioita.
Parisuhteita on jokaiselle räätälöitynä omanlaisensa, ja kunhan toisilleen sopivat löytävät toisensa, silloinhan asiat ovat mallillaan.
Parisuhteeni perustuu rakkauteen ja intohimoon, mutta perustuu se yhdessä tekemiseen ja olemiseenkin, johon kuuluu koko elämäni lapset ja suku mukaan lukien. Itse en halua erotella suhdetta vain johonkin osaan elämääni kuuluvaksi, ja muu elämä olisi toisaalla. Kyllä haluan sitoutua parisuhteeseen 100%:sti, mikä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita kihloja, aviota, yhdessäasumista, yhteisiä harrastuksia tai matkoja. Kaikki tapahtuu, jos on tapahtuakseen, mutta annan sentään mahdollisuuden, että ne saavat tapahtua, jos molemmista siltä tuntuu ja elämä niin kuljettaa.
Tekeminen ei ole pakollista. Itse olen luonteeltani aktiivinen ja liikunnallinen, tykkään matkustella, ja kokea kulttuurielämyksiä, ja ihan lastenkin kanssa yhdessä. Nuo asiat vain ovat kivoja, ei todellakaan tunnu pakolta tehdä niitä. Keski-ikäisyys ei tarkoita paikalleen jämähtämistä, mutta tehköön jokainen omannäköisensä elämä.
Hänen erosta on neljä vuotta joten luulisi jo siitä yli pääseen enkä ole siitä hirveästi kysellyt kun olen saanut sen kuvan ettei tykkää siitä puhua. Me ei olla tähän asti suhteen etenemisestä puhuttu mutta joo vois sanoa että sellainen katsellaan-tyyli tässä on ollut. Olen tarkoituksella jättänyt aiheen aiemmin koska ei se itsellekään ole ollut selvää kun vasta 2 kk on tunnettu.
No kyllä mies on ollut enempi yhteydessä minuun tähän asti, olen tarkoituksella jäänyt vähän odottelemaan ettei tule yli-innokasta kuvaa. Mutta kyllä aloitteentekijä on ollut välillä myös minä.
Olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla kanssasi. Paitsi lisäksi ajattelen kyllä että haluaisin sen loppuelämän kumppanin kanssa kyllä joskus saman katon allekin. Ihan vaan yksinkertaisesti siitä syystä että tykkäisin jakaa elämäni oikeasti ja kunnolla oikean miehen kanssa. Mutta ei sen tarvitse tarkottaa mitään ahdistavaa sitomista vaan kummallakin voisi sitoutumisesta huolimatta olla oikeus ihan omaankin elämään ja menoihin.
Tarinasi vaikuttaa pelottavan tutulta..tai siis mies vaikuttaa aivan samanlaiselta kuin omani oli.
Oletko varma, että hänen erostaan on kulunut tuo aika minkä hän sanoo? Meidän tavatessamme mies oli omien sanojensa mukaan eronnut 3 vuotta sitten, totuus oli, että erosta oli vasta 7 kk..
Yhteydenpidon suhteen mies oli huomattavasti innokkaampi osapuoli alussa, myöhemmin minä. Tuntui, että sitten kun suhteemme oli "vakiintunut" ja olin hänen naisensa, niin eipä minulta tarvinnut kuulumisia kysellä saatikka kanssani muualle kuin sinne lähikauppaan vaivautua..Tämä minun mieheni ei todellakaan välittänyt puhua menneistä ja vasta myöhemmin tajusin miksi ei...melkeipä kaikki oli valhetta mitä mulle tavatessamme oli kertonut.
Tämä minun exäni on myös tapaillut uutta naistaan 2 kk..siksi minulla meni kylmät väreet kun tekstejäsi luin..
Huh huh, se nyt tästä enää puuttuis....
En nyt voi tietenkään olla ihan varma kun en ole mistään mitään nähnyt tai ruvennut miksikään salapoliisiksi.
No se täytyy sanoa että katson tätä suhdetta jo kyllä ihan uusin silmin luettuani näitä kommentteja, että ei se ihan leikiten käykään tämä homma. Ja se vain kotioloissa oleminen on saanut ihan uuden merkityksen. Olen myös huomannut, että lähes kaikki tälläiset tarinat on naisten kirjoituksia miehistä. Se on kyllä kummallista että miehet valittaa monessa viestiketjussa että naista ei löydy ja naisille ei kelpaa mikään ja sitten kun nainen kiinnostuu, se kääntyy sitten niinpäin että nainen ihmettelee että mies ei pysty kunnon suhteeseen tai sitoutumaan, mies pakenee paniikissa tms.
Ja en ole siis tässä omassa kuviossani mitään sitoumuksia vaatinut, ei ole todellakaan ollut vielä semmosten aika.
Minä tapasin netissä reilu vuosi avioeroni jälkeen miehen, joka itse oli eronnut vuosia aiemmin. Ensimmäisillä treffeillä kävimme ravintolassa syömässä ja päädyimme harrastamaan kiihkeää seksiä hänen asunnolleen. Puhuimme jo ensimmäisen vuorokauden aikana paljon kaikesta. Siitä lähtien aloimme pitämään päivittäin yhteyttä. Lapseni esittelin hänelle noin kuukauden kuluttua. Yhteistä juhannusta vietettiin 5 vkoa tapaamisesta.
Tuosta on nyt aikaa yli 3 vuotta mutta edelleenkin meillä on omat asunnot. Emme asu virallisesti yhdessä. Mies olisi kyllä halunnut mutta minusta näin on hyvä. Olemme suhteemme aikana tehneet ulkomaan matkoja, käyneet festareilla, elokuvissa, teatterissa, mökillä.
Minulla hyvä kokemus netin kautta löydetystä miehestä. On erittäin tyydyttävää saada jakaa elämänsä, naiseutensa ja ajatuksensa aikuisen miehen kanssa ilman että se edellyttäisi esim. yhteistä osoitetta.
Itse tarvitsen intohimoa/kemiaa heti alkumetreiltä eli sitä joko on tai ei ole mutta toisaalta voi olla myös temperamenttikysymys. Olemme miehen kanssa helposti innostuvia, eläväisiä luonteita. Muunlainen aloitus ei meillä olisi ollut mahdollista.
Kuulostaa tosi hyvältä, juuri tuollaista minäkin toivoisin! Vaikka siis sanoin että haluaisin joskus saman katon allekin, niin ei sinne mikään kiire kuitenkaan olisi. Mutta siis läheisyyttä, yhdessä tekemistä ja että läheiset esitellään ilman että siitä tehdään kummempaa numeroa. Toivon todellakin onnea teille jatkossakin :)
Rakastuminen on tunnetila, rakastaminen on tahtotila. Rakastumisvaihe kestää yleensä n 2kk-2v jonka jälkeen alkaa rakastaminen jos ei sitten suhde kaadu siihen että huomaa ettei tahdokkaan rakastaa enää toista.
Itse erosin keväällä 8kk suhteesta. Kaikki tuntui alussa hyvälle ja oli lupauksia vaikka mistä (mennä kihloihin, naimisiin jne.) kunnes alkoi vaikeudet. Nyt kun ajattelen suhde oli pelkkä seksisuhde ja sydän särkyi vaan turhaan.
Tämä kiinnostaa minuakin, kun suunnilleen samanikäisenä ja pitkästä avioliitosta eronneena näitä mietin. Sitä on kyllä muuttunut itse aika lailla siitä, mitä oli joskus silloin nuorena. Itse voin sanoa ihan suoraan, että seksiäkin tahdon, mutta irtosuhteita en halua harrastaa. Siksi sellainenkin "suhde", joka ainakin aluksi perustuu seksille, on minun mielestäni aivan ok. Mutta jollei siihen sitten mitään muuta ala ajan kanssa mukaan tulla, loppuu se kyllä varmastikin jossakin vaiheessa. Jostakin syystä. Ja voiko sitten pelkällä seksillä alkanut suhde edes muuksi muuttua?? Kokemuksia??
En tiedä, mitä sitä oikein edes haluaa. En halua olla muutamassa kenenkään kanssa yhteen tässä, toisaalta haluaisin jotakin syvempää kuin pelkkä seksi. Nykyään kun kuuntelen pitkään aviossa olleita, lähes poikkeuksetta kaikki marisevat kuinka ikävältä se toinen tuntuu. Eli ei mene hyvin niilläkään.
Rakastuminen taitaa vähän pelottaakin minua. Siinä asettaa itsensä niin alttiiksi..
Minulla samankaltainen tausta. Parinkymmenen vuoden avioliiton jälkeen tapasin netissä vain muutama kk eroprosessin alkuun saattamisen jälkeen kiinnostavan miehen. Kirjoittelimme n.2vk:a, jonka jälkeen tapasimme. Ihastuimme ja rakastuimme molemmat samantein. Seksi tuli kuvioihin oikeastaan heti ja oli aivan fantastista. Tapaamisestamme on nyt 1.5v:a. Olemme edelleen yhdessä. Rakastan tätä miestä. Emme asu yhdessä, tapaamme joka toinen vkl sekä useinmiten yhtenä arki-iltana viikossa. Meillä on teini-ikäisiä lapsia. Olemme viettäneet lomia yhdessä ja matkustelleet jnk.verran, mutta ilman lapsia. Omat lapseni ovat tarvinneet aikaa suhteen sulattamiseksi ja prosessi on vielä kesken.
Pitkän parisuhteen jälkeen voi olla vaikea nimetä, mitä oikeasti suhteelta haluaa ja minkälaisen suhteen haluaa, mitä tarvitsee, mitä on valmis antamaan ja jakamaan. Helpompaa on määrittää mitä ei halua ja mistä ei pidä. Minä olen joutunut tutustumaan itseeni uudestaan ja sitä kautta löytänyt vastauksia em. kysymyksiin. Alkuun minäkin mietin mitä keski-ikäisen uusparin kuuluisi tehdä. Nyt kun aikaa on jo kulunut, olen oivaltanut, ettei mitään mallia ole vaan on vapaus tehdä suhteesta juuri sellainen, joka sopii meille. Luomme yhteistä tarinaamme. Sen kestosta en tiedä., mutta toivon, että jonain päivänä minun ei enää tarvitsisi sitä pohtia.
Olisi mukava kuulla, mitä "Kyselijättären" suhteelle kuuluu... otitko suhteenne laadun puheeksi... miten kävi?
Kiitos kysymästä, minulle kuuluu hyvää mutta suhteelle ei... Se loppui jo kuukausia sitten, muutaman viikon päästä näistä kirjoituksista. itse asiassa minun ei tarvinnut ottaa asiaa mitenkään erityisesti esille koska kävi ilmi, että miehellä oli jo itsellään ollut vähän samanlainen fiilis. Kovin isoa ruotimista ei sitten enää käytykään, kun todettiin ettei ihastusta vaan ole riittävästi siihen, että suhteesta tulisi sen enempää.
Hetken aikaa olin toki pettynyt mutta kun lopetettiin ihan hyvässä hengessä jne, niin olen jälkeenpäin ollut kuitenkin ihan tyytyväinen tuohon ensimmäiseen eron jälkeiseen suhteeseeni. Niin, se oli varmaan sellainen tyypillinen nettisuhde, jossa rakastellaan ja vietetään aikaa vaan kaksin ja joka kestää vain muutaman kuukauden. Toki toivoin ja luulinkin siitä jossain vaiheessa enemmän mutta jälkikäteen on helppoa sanoa ettei siitä mitään olisi pitemmän päälle tullut, mutta en sitä kuitenkaan huonona kokemuksena pitänyt tai mitään traumoja saanut.