Hei työtön! Kerro elämästäsi!

Ihan kuin työssäkäymistä tarvitsisi "päivän kulumiseen", onko ihmiset niin aivopestyjä siihen että työ on se ainut asia millä voi päivän täyttää, että eivät työn päättymisen jälkeen keksisi mitään tekemistä?
Voin sanoa, etten tekisi päivääkään töitä elämässäni jos ei olisi pakko.
Nukkuisin pitkään ja harrastaisin itselleni tärkeitä asioita: kuntosali, lenkkeily, tennis.

Luen,teen käsitöitä,harrastan liikuntaa,soitan pianoa jne. Tietysti muut arkijutut kuuluu jokapäivään kuten ruoanlaitto,siivous,pyykkäys ym. Autan lasta läksyissä ja teemme yhdessä kaikenlaista. Tapaan ystäviäni.
Tukirahat riittävät kohtuullisen hyvin. Silti on ankeaa välillä. Olen hakenut opiskelemaan mutta vielä ei tietoa pääsenkö.

Ei minun tarvitse tehdä mitään erityistä saadakseni päiväni kulumaan. Onpahan enemmän aikaa ja energiaa mm. kotitöille, käsitöille, liikunnalle ym. mitä teen työn ohessakin, mutta vähemmän.

En saa euroakaan, enkä tarvitse, sossusta tai asumistukea. Kassan päivärahani on ollut alle tonnin bruttona, mutta elintasoni on hyvä ja on varaa huvituksiinkin. Kun on pienet menot, niin pärjää. Työssäollessani olen aina säästänyt, niin että mahdollisesti Kelan päivärahoille pudotessani pärjään ilman sossua vielä vuosia.

Nyt on menossa kuukauden työpätkä, tällaisia pitää etsiä kun ei pitkäaikaisempaan pääse. Pätkätyö- ja työttömyyskokemusta on vuodesta 1992 alkaen.

Minä istun kotona koneella, kuuntelen musiikkia Spotifystä ja katson leffoja televisiosta Netflixin kautta. Käyn myös paljon lenkillä ja pyöräilemässä. En ole tehnyt työtä kolmeen vuoteen, valmistuin ammattiin ja suoraan kortistoon.

Nyt työ ei enää edes maistuisi, kun on jo tottunut tekemään päivällä hommia mielensä mukaan.

minä varastan tavara aja myn niitä. En tee sitä jok apäivä mutta tienaan kuussa ihna hyvin varastamalla.

Minä saan Kelan työttömyyspäivärahan lapsikorotuksella. Olen ollut työttömänä 14 vuotta. Asumistukea en saa, koska asumiskustannukseni ovat niin pienet, en myöskään toimeentulotukea. Minulla on pieni lapsi, josta lapsen isä maksaa 120 euroa kuukaudessa elaria eli alle sen minkä Kela maksaisi, jos lapsen isä ei maksaisi. Hänen tulotasoonsa nähden se on riittävä elari. Saan lapsesta lapsilisän yksinhuoltajakorotuksella. Siinä siis tulotasoni.

Olen jaksottanut päiväni ikään kuin lukujärjestykseksi. Herään aina samaan aikaan, menen nukkumaan samaan aikaan. En ole liikunnallinen tyyppi, mutta yritän liikkua sen verran, että peruskunto pysyy edes jonkinlaisena. Voimistelen ja teen kävelylenkkejä.

Luen, opiskelen kieliä, pelaan tietokonepelejä, istun netissä.

On vaikea saada työtä kun on ollut näin kauan työttömänä. Jokaisella paikkakunnalla on omat työttömänsä, joten työn perässä ei kannata lähteä etenkin kun on omistusasunto (pieni mutta ihan oma).

En seurustele; minulla ei ole miesystävää eikä muitakaan ystäviä. SIinäkin säästää, koska ei tarvitse hankkia tarjottavaa. Ruoka on tarpeeksi kallista muutenkin.

Minulla ei ole kalliita harrastuksia ja lapsi ei tässä vaiheessa kuluta paljon, joten pärjäämme kun olemme säästäväisiä. Matkusteluun ei ole varaa. En ole vuosikausiin matkustanut kotipaikkakuntani ulkopuolelle.

En tiedä miten muut ihmiset viettävät aikaansa ja kuinka onnellisia he ovat. Lapsi on minun elämäni suurin sisältö ja myös omalla tavallaan haaste tässä vaiheessa ja hänen kanssaan toki päivä kuluu.

En usko että saan töitä koskaan. Pitkä työttömyysjakso, olen suhteellisen vanha työmarkkinoille ja minulla ei ole varsinaista täsmäkoulutusta millekään alalle. Yliopistollisen loppututkinnon suorittamisesta on kulunut niin kauan aikaa, ettei maisterinpapereilla ole mitään merkitystä.

Yritän siis keskittyä lapseni tulevaisuuteen. En tiedä mitä voin hänelle tarjota, mutta vaikka itse en tunne oloani kovin tyytyväiseksi enkä ole onnellinen niin lapseni vaikuttaa tasapainoiselta ja tyytyväiseltä. Se on nyt tärkeintä

Ihan hyvin menee. Pätkätöitä kuitenkin silloin tällöin joten säilyy kassaoikeus. Alle tuhat euroa se on, mutta ihan tarpeeksi kunhan ei törsää.
Liikun ulkona ja sisällä, kunto-ohjelmia on pilvin pimein netissä ihan ilmaiseksi. Laittelen ruuat, hyvät sellaiset.
Kirjastossa käyn ahkerasti ja lainailen erilaisia kirjoja, pysyy mieli virkeänä. Ja telkustakin tulee aina silloin tällöin katsottavaa.
Kotityöt voi tehdä ilman kiirusta ja perhettäkin on, niin siinä sitä sosiaalista puoltakin tulee.
Kiva jos saan taas töitä mutta en itke sen perään, ikää on jo sen verran että osuuteni olen tehnyt.

Olenpa onnellisesti putkessa jo 4v. ollut ja kertaakaan ei ole tullut mieleen jotta onpa tylsää ja ei mitään tekemistä. Nyt on se aika kun teen juuri sitä mitä haluan, omaa suurta, siis megalomaanista, puutarhaa hoidan ja muuttelen kukkien paikkoja, säilön marjoja, hedelmiä sieniä.... teen hyvää kotiruokaa pakkaseen jotta on mistä ottaa silloin kun ei huvita tehdä...grillailen huvimajassa,luen sadepäivinä jotain, on kirjasto itsellä 7000kpl.Teen lasitöitä kotiin ja puutarhaan.Valokuvaan ehkän. 2500-3000 kuvaa vuodessa, ne liimaan kansioihin enkä säilö mihinkään nettiin.Kissani on hyvin aktiivinen osallistuja, hän saa oman osansa ajastamme. Tämän kaltaista elämää ei työssä ollessa voi viettää, töissä tuli oltua liki37v. ja sitten tarjoutui taivaanlahana mahdollisuus 57ikäisenä jäädä putkeen..... oli kuin rukoukseni olisi kuultu, nyt siitä nautimme, puolisoni, kissani minä.

Kesä meni mukavasti puutarhassa, nyt alkaa ne hommat olla lopuillaan. Puulämmitys tuo omat "voimaharjoittelunsa" kunhan kylmenee. Yritän ulkoilla ainakin hyötyliikkuen, kun lisäkilojakin on työttömyyden mukana tullut. Opiskeluajatuksiakin on, mutta voi olla, että jäävätkin haaveiksi. Saan vielä ansiosidonnaista, jolla hyvin pärjää siipan kainalossa. Ensi vuonna putoan työmarkkinatuelle. Asumistukea tai toimeentulotukea emme saa. Haaveilen vielä siitä, että työelämää olisi. Edes pätkä, jolla saisi uuden ansiosidonnaisen. Tai sitten osa-aikatyö.
Tärkein juttu elämässä kuitenkin, että lapset ovat opiskelemassa ja pääsemässä elämän alkuun.

Päivä voisi olla 48h. Menee tuo 24h niin nopeesti, että oikee hurahtaa. On vaikka mitä tekemistä, ja jos tuet menee ni eiku pimeisiin hommiin vaan ja raamattua tutkimaan.

Nimimerkki "että tällaista" minulla on melkein samanlainen elämä näköjään kuin sinulla, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta :) Olen mies ja pitkään ollut myös työttömänä, pitempään siis kuin sinä.

Tilanne nyt vaan on tämä ja tähän olen tyytynyt ja tottunut. Velkaa ei ole ja olen erittäin tadoudellinen kaikessa mitä teen.

En välttämättä edes haluaisi mitään muutosta elämääni, tämä nykyinen on ihan ok, vaikka tiedänkin että arvostukseni minua kohtaan ihmisillä on pelkkä nolla ja luuseri yms En siitä välitä vaan ajattelen että jos minulla itselläni on hyvä olla ja tietyillä lähimmäisillä niin elämä on kunnossa :)

En vaan voi käsittää ihmisiä jotka niskalimassa vääntävät suurta uraputkea itselleen ja kaatuvat juuri ennen maalia....eli ovat polttaneet itsensä loppuun ja kuolevat juuri ennen eläkeikää ja odotettua vapautta....

Eilen baarissa ja rahaa paloi, tänään kanuuna ja korjaussarja.

Totuus on ettei tämä yhteiskunta pysty elättämään julkisen sektorin pellejä, jotka elävät Suomessa lähinnä vientiteollisuudesta pumpatuilla varoilla.

Monet julkisen sektorin työntekijät ovat töissä vain säälistä.

Toisaalta onhan siellä koulutettuakin porukkaa, jotka saa ansiosidonnaista päivärahaa siitä, että tekevät hyödyllistä työtä. Niitä tarvitaan vielä.

Loput ei mitään tarvikaan ja ne voi yhtä hyvin kuskata vaikka kaatopaikalle.

Mä en oo ihan kokonaan työtön, lomautettu niin että olen viikon töissä silloin tällöin. Mulla on pitkä aika kotona. Mies ja lapset on päivät töissä ja koulussa. Asun maalaistalossa ja päivät kuluu siivoten, ruokaa laittaen, marjastan, lenkkeilen, puuhommia on ja kaikenlaista. Mutta tylsää. Ei oo oikeen sellasia naapureita kenen luo vois mennä päiväkahville tms..

Autokin on, mutta bensa niin kallista, etten henno ajella kuin pari kertaa viikossa naapurikaupunkiin ruokaostoksille. Maanantait on jotenkin hankalimpia päiviä, vaikka vois kuvitella, et kun muilla alkaa työviikko niin JES, mun ei tartte lähtee mihinkään. Sosiaalisten kontaktien puute on iso.

Nuorempana harrastin urheilua, mutta sen jälkeen istuin töissä ollessani 8-16 pöydän ääressä, viimeiset pari vuotta lähes tekemättä mitään ja muulloinkin varmasti puolet vuodesta turhaan. Sain tästä mm. lisäkiloja ja selkävaivoja. Nyt olen kolmisen vuotta ollut työttömänä. Lenkille lähtö oli aluksi karua: Jaksoi juosta n. kilometrin, ennen kuin alkoi rintaa pistämään. Mutta siitä se vähitellen lähti. Aluksi ulkoilemalla, sitten sieniä ja marjoja poimimalla. Nykyään jo lenkkeilen säännöllisesti ja tarkoitus olisi juosta puolimaratoni vielä tämän vuoden puolella. Paino on pudonnut jonkin verran, mutta tilalle on tullut myös lihasta. Tämä ukko ei enää tuulessa huoju.
Tähän kun lisää ruoan laiton ja lapsista huolehtimisen ynnä hiukan kirjallisuutta ja yhden hyvän harrastuksen, niin mikäs tässä on ollessa, varsinkaan kun rahasta en ole koskaan piitannut. Toki elämä voisi vähän leveämpääkin olla, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä sitä riippukeinussa maatessa keksii..

Just kävin kiertelemässä hylättyjä maalaistaloja ja syömässä vanhoista omenapuista omenoita. Mukavaa ajanvietettä ja vähän seikkailua. Täältä maalta ihmiset kadonnut kaupunkeihin, tosi paljon tyhjiä taloja. Ei täällä ihmisiä paljon näy. Olisi monelle katto pään päälle

Jännä juttu, mutta kukaan ei mainitse hakevansa töitä? Itselläni ainakin päivät menee hakemuksia kirjoitellessa... ja työhaastiksissa käydessä jos niihin nyt sattuu pääsemään. Muuten harrastan liikuntaa ja kotitöitä joihin ei muuten aiemmin ole ollut juurikaan aikaa. Luen ja opiskelen itsenäisesti. Töihin olisi oikein kiva jo päästä. Alkaa tämä 6kk kotona oleskelu jo kyllästyttämään.

miksi pitäisi hakea töitä kun on juuri sentakia putkessa ettei tarvi hakea

Aamulla juon kahvia ja luen netistä uutisia. Sit katson avoimet työpaikat, teen ehkä hakemuksia. Sitten siivoilen, jumppaan, käyn ruokakaupassa, harrastelen jotain esim. piirtämistä. Päivällä ei tuu katottua telkkaria. Kyllähän sitä aina kaikkea keksii ja päivät menee nopsaa. Ihan reipasta arkea elelen enkä yökkärissä luuhaile iltapäivään. Haluisin kyllä niin kovasti töihin! Oon vastavalmistunut ja työkokemus lähinnä kesätyöt ja harjoittelut. Tähän omaan aikatauluun oon tottunut ehkä liiankin hyvin. Pahinta on ehkä se että ei nää ihmisiä niin paljon päivän mittaan, ei ole kummosia vuorovaikutuksia. Ja rahatilanne on tietysti niukka. Opiskelijana siihen on tottunut mutta tulee vähän huonompi osaisen olo kun suurin osa kavereista on luonnollisesti töissä.

Lataan neitstä tv-sarjoja ja katselen niitä aamusta iltaan. Ei käy aika pitkäksi.

olen 22v nuori nainen, valmistunut kauneudenhoidon alalle, enkä ole löytänyt töitä.
kesällä olin kesätöissä, mutta nyt päivät kuluu aika pitkälle kotona ollessa.
youtubesta kattelen jotain turhaa.. en ole saanut aikaiseksi ladata tota netflixiä, ku ei oo mitään mastercardia, vai millä se maksetaan :D
Asun pienellä paikkakunnalla, mutta oon hakenut töitä myös lähi kaupungista, mutta turhaan..
en oo päässyt mihinkään ku ei ole sitä kokemusta eikä suosittelijaa, eikä nykyään ees pääse työharjoitteluun omalle alalle.

Niin ja jos saa vielä pullan uuniin, niin eipä tartte edes muutamaan vuoteen hakea töitäkään.

Olin työelämssä mukana 25 vuotta, nyt olen ollut ensimmäistä kertaa elämässäni työttömänä vajaan vuoden.

Hain ja pääsin opiskelemaan ammattikorkeakouluun, olen opiskellut uutta tutkintoa puoli vuotta, lopetin tupakan polton ja liikun paljon. Ihan uutena juttuna on että olen innostunut kokkauksesta. Kokkailen halvalla hyvää terveellistä ruokaa.

Työttömänä on tärkeää pitää yllä omaa fyysistä ja henkistä kuntoa ja itselleen voi antaa myös luvan nauttia, olen työtön mutta entäs sitten.


Pakko sanoa että nautin tästä ajasta, toki menisin töihin jos töitä olisi, mutta itse pidän tätä aikaa ihan ansaittuna lepona, olen aivan innoissani opiskelusta, se antaa tosi paljon uutta ajateltavaa ja virkistää ajatusmaailmaa. Hieman takaraivossa kytee pelko että työsllistynkö enää koskaan , mutta ehkä sitä on turha opiskelun tässä vaiheessa miettiä.

Ansiosidoonaisella (brutto 2000) tuleee toimeen, avomieheni on töissä ja vanhempi tytärkin käy työssä koulun ohella. Asuntolainat on maksettu. Tulemme toimeen ihan hyvin.

Käyn kirjastossa lukemassa lehtiä ja lainaan kirjoja, diabeteksen takia saan 50 eurolla/vuosi käydä rajattomasti uimahallista, joten käyn vesijuoksemassa 4 krt viikossa. Käyn kahvilassa joskus kahvilla. Selailen nettiä, meditoin, opiskelen kieliä, saan jotain kursseja ilmaiseksi erilaisista opistoista yms.. Katselen jotain sopivaa kurssia, minkä työkkäri voisi maksaa. Tapailen ystäviä.
Yritän tavata työkkärin virkailijaa, mutta sieltä on virat poistettu ja lakia muutettu, niin en tapaa.
Nettailen vanhojen kurssitovereideni kanssa, jotka ovat jo työssä.

Työttömänä ollessani eniten vaivasi se, että koko ajan mietti tässäkö tämä nyt oli. Saanko enää koskaan töitä?
Tulenko loppuelämäni loisimaan muiden rahoilla?

Itsensä huijaamista se työttömyysaika oli kun ajatteli että on aikaa tehdä kaikkea mitä ei muuten pysty.

Vaan kun totuus on että ilman rahaa et tässä maassa tee etkä harrasta yhtään mitään mikä oikeasti kiinnostaisi.

niin se on, ei ilman rahaa ole kivaa...työttömyyskorvaus on sopivan suuri jotta voi tehdä mitä mielii ja rahaa säästössä sopivasti, niin on hyvä.

Olen 27v työtön mies..joskus ollut jossain hömppähommis ~5v sitten,huomasin tuolloin jo et työelämä ei ole juttuni..päivät alkaa aamukahveil ja lööppien lukemisil..sitten lenkkeilyä,vatsalihaksia..töllöstä välil kattoa päivän uutiset..sit jotai sarjoja ja leffoja katella ja kieliä opiskella...en tiedä mikä siinä on,mutta aina kun kuulen/luen jostakin,et minua kiinnostava urheilutapahtuma on alkamassa esim tunnin kuluttua,niin kiihotun aivan älyttömästi,ja ajattelen et ehdin hyvinki vetää viel kätöseen ennenkuin lähetys alkaa..lastikin lentää jotenkin paremmin kun samalla ajattelen,että ikään kuin runkkaan aikaa vastaan..elämä on mahtavaa kerrassaan,nauttikaamme siitä,tärkeintä kuitenki työttömyydessä on se,ettei tarvi nähdä ei-toivottuja ihmisiä,joita suomalainen työelämä ja työyhteisö on täynnä ja myös on omat aikataulut jonka mukaan saa elää..pitkät yöunet lupailee taas lennokkaita ja monivivahteisia lasteja lähitulevaisuutta silmällä pitäen.

mulla aikalailla samantyyppisiä harrastuksia..nyt oon lisäuutuutena keksiny tollasen harrastuksen et saunaan ku meen ni nostan jalat seinää vasten kohti kattoa ja koitan sit runkata niin raivoisasti,et saisin lastin lentämään naamalleni..tästä on jo tavallaan tullut pakkomielle aina kun käyn saunassa.

Ostin keittokirjan, jos sitä yrittäis vähän kokkailla kotona.

Lisäksi löytyi kahvakuula, jos sitä kans vähän heiluttelisi lenkkeilyn lisäksi.

Voisin mennä lähikahvilaan läppärin kanssa, näyttelisin, että teen töitä koneella :D

Niin, ikää on vähän päälle 20v ja nainen. Töitä kyselen koko ajan, mutta koko ajan tulee Ei oota. Viimeks kysyin vaatekaupasta, mutta eipä ollut.

Käyn lähinna salilla päivisin ja sitten olen netissä. Kavereita eiole eikä sosiaalista elämää

Itse kuntoilen, soitan kitaraa ja kuuntelen musaa, tylsää minulla ei ole koskaan ja liitonrahat riittävät kivasti elämiseen.

Heräilen puolen päivän aikaan ja käyn parilla bissellä tapaan frendejä. Sitten paneksimassa jotain työssäkäyvän vaimoa, siellä sitten suihkuun ja takaisin baariin dokaamaan. loppuillasta pokaan jonkun muijan baarista jä hässin sitä loppuyön. Seuraavana päivänä sama rundi uudestaan, paitsi jos pitää jonkun mummolta kääntää eläkerahat vuokraan.

Heräilen puolilta päivin / iltapävällä. Olen käynyt lukion ja armeijan. AMK / yliopistot ei innosta ja normi duunarihommat ei kiinnosta. Keksin tekemistä päivisin.
Käyn morjenstamassa sukulaisia, lenkkeilen, kuntosali, tietokonepelit. Hyvin kuluu aika.
Katsotaan miten tilanne muuttuu tulevaisuudessa.

Matkustelen pitkin Eurooppaa.

Vuokrien, laskujen, velkojen jälkeen joku noin 200e täytyisi saada kulumaan kuukaudessa ruokaan ja elämiseen. En tarvitse bussikortteja. Pyörää pystyn veivaamaan, kun eivät ole ainakaan vielä valtion puolesta raajoja amputoineet. Käyn tuolla aikuisopistolla työvoimakurssia. Työharjoittelupaikkaa ei löytynyt, joten seison koululla nurkassa, mutta se on on vaikeaa, kun ei jaksa seistä niin suorassa.

Tein 12h päiväkuljetusalalla, mutta en minä pitänyt siitäkään. Ihan liikaa tuskaa ja joku hönkää niskaan. Työrupeamaksi voisin taas sellaisenkin ilveilyn ottaa, kun MOL.fi:iihin näytti vapautuvan pitäkästä aikaa sellainenkin kiertotyöpaikka. On siellä paljon pitempää jaksoo ny jaksettu survoo, kun 5-6vuotta sitten.

103euroa tämä vuokra on ylihintainen sossun laskelmiin, mutta kait mie tässä olen, vaikka ei sitten jäisi kuin 50e kuussa käteen. Sitten lakkaa syöminen ja kuollaan pois. Not big deal. Eipä sitä ole tyhmät ja laiskat eläneet ennen sivistystäkään.

Nollatunti-jotain sopparilla, on osittain- työtön. Kuluuhan se, mutta mitään työttömälle kuuluvia ei saa paitsi sovitellun, ja toimeentulo vaihtelee kuukausittain satasissa.
Venttaan keikkaa, vasta puoliltapäivin, ja seuraava alkaa puolikolmelta kestäen iltaan asti.
Aamusta on jotain, pari tuntia- perjantaista en tiedä vielä kuin iltakeikkani... aika syrjäytynyt olo ajoittain. Teen ohessa käsitöitä. Kävelylenkkejä, laitan ruokaa, odotellen kiireaikoja.
Työnantaja kilauttaa kun on asiaa enempi, harvemmin, eli sarkani pyöritän "kutenyrittäjä". Pieni pelko, että miten kauan työkkäri laskee minut duunariksi, kun työaikaseuranta on lähinnä viikkotuntien kirjanpito, ja työkohteista tt oma ilmoitus kirjallisena, sekä kohteelle että työnantajalle.
Ta ei valvo hommien tekoa kun ei toisen alan hommiltaan jouda.
Vastahan medioissa oli se uutinen lehdenjakajasta... No tähän asti soviteltua on maksettu. Mutta jos jään pelkästään palkan varaan, olen sossun luukulla hyvin äkkiä.

olen ollut työtön jo ,VALOVUOSIA,.

MUTTA EI ,HAITAA.

VALVON YÖT JA NUKUN AINA KESKIPÄIVÄÄN ASTI.

HERÄTTYÄNI MENEN YLEENSÄ ,LENKILLE ,KESKUSTAAN.

JA SITTEN TULEN KOTIA ,JA KATTELEN ,ELOKUVIA.

SIINÄ PÄIVÄT KULUU.JA OON AIKA PALJON ,FEISPUUKISSA.

JA KISSAA HOIDAN .JA SITTEN KÄYN JOSKUS KIRJASTOSSA.LEVYJÄ

LAINAAMASSA.

Säännöölinen rytmi koko ajan. Aamupäivällä luen meilit, haen duunia. Jossain vaiheessa syön. Ip sitten kotiaskareita, pihahommia (omakotitalossa kun asun).

Rahat riittivät jotenkin ansiosidonnaisella, mutta työmarkkinatuelle kun putosin niin millään ei riitä. Rupesin jakamaan mainoslehtiä ja saan suojaosan kaaan eli vähän paikattua toimeentuloni.

- - -
Samaan aikaan johtaja vetää hirveet liksat ja yt:den kautta lisää ihmisiä km-tehtaalle.

Olen ollut pari kuukautta työttömänä valmistumisen jälkeen. Ensimmäinen 1,5 kuukautta meni tilanteen tajuamiseen, tukien hakemiseen ja byrokratian hoitamiseen - siis sen varmistamiseen, että saa leipää syödäkseen ja ei joudu kadulle. No niin, tuli siinä töitäkin haettua.

Nyttemmin sitten alkaa karu totuus tulla julki. Insinöörityöttömyys on kasvussa, vientiteollisuudella ei mene hyvin. Työntekijät ovat Suomessa liian kalliita. Mitään ei kannata enää tehdä täällä. Noh, se siitä pessimismistä - sanotaan vain, että tältä se tilanne näyttää, ja työttömänä työnhakijana tekisin paljon halvemmalla kuin mitä esim. ammattiliitot ovat kiristäneet palkkatasoksi.

Saan ansiosidonnaista sen verran, että sillä selviää. Lisäksi saan yleistä asumislisää. Joudun luultavasti muuttamaan halvempaan vuokrayksiöön mikäli työttömyys pitkittyy tästä.

Työttömyys muuttaa elämän arvoja. Toisaalta ymmärrän paremmin millaista on olla työtön ja millaista on tuntea itsensä ajoittain varsin avuttomaksi suurempien voimien edessä. Toisaalta arvostan työtä ja työntekoa paljon enemmän. Vaikka aika kuluu jotenkin työttömänäkin, tuntuvat päivät monesti pitkäveteisiltä ja että mitään ei tapahdu.

Haen töitä tällä hetkellä niin tosissani kuin vain osaan. Olen valmis tekemään varsin laidasta laitaan kaikenlaista, koulutusta edes jotenkin vastaavaa työtä.

Vaikka aina ei jaksa olla positiivinen, ja epätoivon ja masennuksen tunteet saattavat vallata mielen, olen yrittänyt viljellä myönteisempiä ajatuksia. Meillä kaikilla on aina toivoa: jos yksi tie vie umpikujaan, kyllä jostain löytyy toinen tie. Kun yhdellä elämänalueella menee huonosti, pitää turvautua muihin. Kukaan ei luvannut että elämä tulisi olemaan helppoa: asioiden eteen joutuu taistelemaan, mutta toivottavasti taisteluun saa tukea muilta.

Eipä nuo työt ole enään niin maistunut lottovoiton jälkeen.
Sanompa vaan että niin mielekästä työtä ei löydykkään johon ei kyllästyisi.
Oli vaikka kuinka mielekäs harrastus niin jos teet sitä joka päivä vuodesta toiseen ja monta tuntia päivässä niin aika koittaa kun huomaat kyllästyneesi asiaan.

Tälle valtiolle ei juurikaan huvita enää rahaa tehdä. Kaikki on vedetty kylmäksi bisnekseksi, jossa ihminen jää toisarvoiseksi. Käteis-kultti ja Wahl-qaida on tehnyt suomesta takapajulan, josta tekee mieli muuttaa jo pois.

Olen ollut työttömänä sellaisia 1-6kk pätkiä 27-vuotiaan elämäni aikana. Tällä hetkellä työttömänä viidettä päivää. Tätä ennen 3 kuukautta oli osa-aikatöitä. Jouduin jäämään pois kyseisistä töistä, koska kesällä busseja ei kulje ollenkaan paikasta jossa asun. Minulla on mies, jolla on auto, mutta hän tarvitsee sitä omissa hommissaan. Toiseen autoon tai ajokorttiin minulle meillä ei ole varaa. Siksi siis työttömyys... Ja vielä ollaan kuulemma bussiyhteyksiä huonontamassa. Kiitos Eu:n.

Meillä on asuntovelkaa kahdesta talosta jota yritämme maksaa minun työmarkkinatuella ja mieheni töillä. Toisessa asunnossa on vuokralaisia, koska sitä ei saatu myytyä (sijaitsee alueella jossa ei kauppa käy). Yritämme koko ajan päästä siitä rahareiästä eroon. Hankin asunnon joskus itselleni kun olin vielä kokopäivätyössä siivoojana, mutta selkä meni ja jouduin työt lopettamaan. Lausuntoja en vain saanut mistään että olisin päässyt eläkkeelle. Aloitinkin sitten tekemään osa-aikatöitä muilla aloilla. Mieheni töiden perässä muutimme tänne korpeen josta ei bussit kulje. En minä tosin valita luonnonkeskellä asumisesta. Tykkään olla täällä jos vaan rahat riittäisi.

Eniten pelkään pakottavia toimenpiteitä työkkäristä jossa osa-aikatyötä taikka ilmaistöitä tai kursseja tarjotaan sellaisen matkan päästä että en pääse kulkemaan paikan päälle vaan joudun menemään taksilla yli 25km/suunta. Rahat ei riittäisi. Ovat ne jo vähän sillä uhitelleet että jos ei kohta töitä ole niin..... niinpä, karenssihan siitä tulee.

Työttömän päiväni kuluvat mukavasti silloin kun tietää että rahat riittää. Tänään heräsin yhdeksältä ja söin aamiaisen ulkona terassilla. Katsoin mol:n sivut ja laitoin viestiä työpaikkaan. Sitten vaihdoin mullat sisäkukista ja kastelin ulkokukat ja kasvihuoneen. Siistin vähän nurmea samalla. Tarkoituksena olisi vielä tänään siivota ulkosaunaa niin ehkä tänä kesänä sitä vielä pääsisi käyttämään. Ulkona on niin kuuma ettei siellä kokoaikaa voi olla, joten sitten vapaaaikani menee paljon netissä tai kirjaa lukien. Läheiselle lammelle meinasin myös kävelylenkin tehdä ja käydä vähän polskimassa samalla. Hoidettavana on myös muutama kotieläin. Ruoan teen valmiiksi kun mieheni palaa töistä ja ilta vietetään yhdessä (luultavasti ulkona kun on niin ihana ilma). Joka päivälle riittää hommia jos haluaa pihan ja talon pitää kunnossa. Ei tunnu sille, että minua tarvitsisi varta vasten aktivoida jonnekkin hikipajaan orjatöihin.

Odotan elämässäni eniten sitä, että mieheni tulot tulisivat tasoittumaan ja vakituiseksi, jolloin voisin irtisanoutua työkkäristä ja laitoksista kokonaan. Hoitaisin kotia, eläimiä ja tekisin asiat helpoksi miehelleni täällä kotona ollessa. Toinen vaihtoehto olisi hetkellinen tulojen nouseminen niin isoksi että ajaisin ajokortin ja otettaisiin toinen auto jolla ajelisin sitten töihin. Ei olisi enää riippuvainen yhäkin hupenevista busseista.

Raha-asioiden suhteen on aina paineita. Rahat menevät ruokaan (suurelta osin) sekä hygieniatarpeisiin yms. pakolliseen, ja joskus harvoin uusiin vaatteisiin. Laskut stressaa jonkin verran.

Tämän lisäksi rahaa uppoaa saliharrastukseen. Se josta aion pitää kiinni kynsin hampain. Eipähän jää ainakaan rahaa dokailla, sillä tuohon kun sijoittaa ym. lisäksi niin voi sanoa että ei jää mitään ekstraa enää sen jälkeen, vaikka halpa kaupungin sali. Mutta voipihan ainakin jotain harrastaa. Jos joku hassu euro jää ylitse niin tapaan sitten kavereitani säästöbudjetilla. Lenkkeiltyä tulee myös.

Avoimet työpaikat ja niiden hakemisen koitan tehdä säännöllisesti vaikka työttömänä ajantaju joskus hieman häilyykin, ja usko tietysti on koetuksella koska haastattelukutsujakaan ei oikein tahdo tulla huolimatta siitä että on koulutus ja tutkinto.

Tämän lisäksi tulee soitettua kitaraa ja kierreltyä kirpputoreja, sillä osa tavaroista on suorastaan pakko löytää halvemmalla kuin kauppahinta uudesta tuotteesta. Myös -30% tarjouksia tulee etsittyä ruokaa ostettaessa.

Ruokani teen itse, eli harvemmin sorrun valmisruokiin. Tämä liikuntaa kohtalaisesti niin pysyy terveempänä. Etenkin kun ei jää rahaa ryypiskellä suuria määriä.

Raha-asiat ja kyykytykset stressaa aika ajoin. Aina toivoo että kävisi flaksi ja pääsisi oman haun kautta työhaastatteluun ja töihin - ja samalla saa pelätä sitä että tulee joku järjetön työtarjous tai kurssiosoitus, tai nakitus TYP:iin yms. karenssiansa jolla rahatilanne vaan pahenisi.

Suoraan sanoen jos saan -40% karenssin niin sen jälkeen en tiedä enää miten voisin täysimääräisenä esim. salillakäyntiä harrastaa tai tavata kavereita. Nyt siihen on vielä varaa tietyissä rajoissa, kunhan tinkii kaiken muun "turhan" pois.

Olin töissä pienyrittäjällä 3 vuotta, joka tässä ajassa tienasi miljoonan yhtiöllä. Viime vuonna tulos uhkasi jäädä nollaan, jolloin hän käynnisti yt:t ja minut irtisanottiin, varmaan koska palkkani oli suurin. Tämä irtisanominen oli jo kolmas urallani. Olen vähän miettinyt etten enää tee työtä kenellekään, koska palkka uurastamisesta on irtisanomislappu. Ahneus on nykyjään niin suurta etten pysty henkisesti enää toimimaan kenenkään eduksi. Siksi olen lopettanut työnhaun.

Jos vielä teen töitä, niin omalla toiminimellä tai pimeästi.

Olisi tosi kiva kuulla elämästäsi myös tutkimuksemme merkeissä :)!

Teemme tutkimusta työnhakuun ja työelämään liittyen, ja olisi tosi kiva kuulla työnhaun haasteista sekä samalla kartuttaa niitä ainesosia, joista sisäinen palo tehdä töitä syttyy. Tutkimus löytyy ao. osoitteesta, ja vie aikaa noin 5-10 min. Panoksesi on arvokas!

https://www.webropolsurveys.com/S/B885D98D10547D1C.par

Kiitos osallistumisestasi!

Kuinka saat päiväsi kulumaan?
-Sivutoiminen opiskelu, ja erilaiset järjestötoiminnat (tällä tarkoitan erilaisia retkiä, leirejä ym. muuta sosiaalista).


Mitä aktiviteettejä teet päivisin? ´
-Edellisen kysymyksen vastaus. Milloin mitäkin.

Riittävätkö Sossun ja Kelan rahat tyydyttävään elintasoon?
-Hengissä vielä.

Mitä olet ajatellut tehdä tilanteellesi?
-Työhakemuksia vetämässä & ylipäätään työnhakua.

olen aina ollut rehellinen suomalainen enkä kiusannut ketään koulussa enkä työpaikalla. hirveä syntini ehkä ujous ... Koskaan en ole sukulaisteni avulla töitä saanut enkä ruskealla kielellä. siispä työttömänä olen aina ollut ja ns.parempien sylkykuppina.
kehtaako joku arvostella työttömiä kun itse mennyt töihin suhteilla ja/tai lipomalla . hyi helevetti!!!

Voi veikkonen tämä on tosi hienoa olen oleskellut jo yli parikymmentä vuotta ja aika menee kuin siivillä. Kesät menee purjehtiessa ja talvet ympäri suomea sukuloimassaa, raha vaan tehdä tiukkaa eli talvikausina on pakko hieman heittä pimeetä hommaa. muuten suosittelen

Pimeällä syrjäpoluilla oon ajatellut ihmisiä kolkata, jos niillä olisi lompakossa jotain.

Pääsääntöisesti elämä tuntuu välillä kuin siitä elokuvasta "Päiväni murmelina", jossa kaikki toistuu joka päivä vain saman kaavan mukaan, eikä mitään poikkeuksellista tapahdu.

Olen ollut jo n. 1 ja puoli vuotta työttömänä, ja hakemuksia on tullut läheteltyä jo ties kuinka paljon. Muutama haastattelu on revennyt, ja yhdessä kävin myös antamassa muutaman tunnin ns. "työnäytteen", mutta on ko. haettu työpaikka mennyt aina jollekin muulle. Ei siis löydy työtä, ei sitten millään. Valmistuin siis ammattikoulusta (sähköala), jonka jälkeen menin n. 3 kuukauden töihin ja sieltä sitten suoraan siviilipalvelukseen, muttei sen jälkeen ole työrintamalla mitään tapahtunut. Olen kuitenkin vielä vain 23-vuotias, joten toivoa ei suinkaan ole vielä menetetty, ja vaihtoehtona on tietysti aina mennä opiskelemaan jotain muuta ammattia, mutta ottaahan tämä merkityksetön oleskelu, pehvan lämmittely tietokoneen ääressä ja syöminen päähän -- toisaalta on niitäkin päiviä ihan yhtä paljon, että osaa ottaa tästä vapaa-ajan yltäkylläisyydestä kaikki irti, ja keskittyä itseen esim. lukemalla kirjoja ja olemalla suht. aktiivinen erilaisissa järjestötoiminnoissa, siis silloin, kun niihin on ekstraväen tarvetta.

Rahat riittävät juuri ja juuri, mutta niinhän niiden tarkoitus onkin, kun on kyse yhteiskunnan rahoista, eikä omista tienatuista -- en ylimielisesti voi odottaakaan, että työssäkäyvät veronmaksajat kustantaisivat jotain luksuselämää. Riittävät ne rahat ainakin minulle vallan mainiosti, kun osaa rahankäytön kanssa kikkailla ja suunnitella -- pysyypä ainakin hoikkana kuin mikä, kun ei ole kalleuksiinkaan varaa, ja terveyskin kohenee jonkin verran, kun osaa tarkkailla, mitä suuhunsa tunkee.

Työttömyys myös muttaa omaa elämänkuvaa pitkällä aikavälillä melko radikaalisti, sillä huomaan, etten enää mittaa onnellisuuttani ihmisenä rahan ja materian mukaan, vaan osaan nauttia ns. pienistä ja luonnollisista asioista. Minulla on hyvä päivä ja kiitollinen olo, kun näen aamulla ikkunan kaihtimien läpi auringonvaloa, tai vaikka niin pienikin asia, kuin kaupan kassahenkilön hymy ja "hyvää päivänjatkoa" saa hyvälle tuulelle.

Talouden tilanne tietysti ajoittain masentaa, kun heijastaa sitä tähän surkeaan työttömyystilanteeseen, ja tuntuu välillä, että menee nuoruus hukkaan, mutta toisaalta ajat varmasti muuttuvat vielä. Ei tämä ikuisesti jatku, onneksi.

Ihan kivasti menee, katsos taloushan ei ole aina sama asia kaikilla kuin kuppaiset päivärahat. Tekemisestä nyt ei ole puutetta kuin niillä, jotka eivät ole luovia. Päinvastoin aika ei tunnu riittävän kaikkeen siihen, mitä pitäisi/haluaisi tehdä.

Aika jännää et monilla perhettä ja silti kehuvat kuinka saavat ajan kulumaan ihan "kivasti" ja "voi tätä onnea"

Vaikuttaa kyllä keksityiltä nää stoorit:D

Ketju aloitettu 10v sitten. Miten menee? Onko kukaan enää näillä sivuilla kertomassa miten sujuu?

Ihan ok etelän matkat kallistuneet hiukan
Mutta jo kolmas matka tehtiin kanarille
Työn hakua ja lenkkeilyä kuntosalii ja ulkoilua
Tarjouksissa käyntiä ja. Netissä pyörimistä

Vittuilen kaltaisillesi näillä palstoilla.

Mietitkö koskaan, mikä on minua tässä maailmassa. Mitä jää jos kuolen nyt. Joistakin mussiikkihemmoista jää biisit, kappaleet, joita he lauloivat. Ite lauloin baarissa karaokea. Jääkö siitä mieleen mittään. Ei jää.

Mie olen miettiny asiat silleen, että mie en mieti asioita. Kun sehän on ihan totta. Toisten asiat ei kuulu miulle.

Ei nuo tupot ei ne ole minun asia.

Minä otan kerran kuukaudessa kännit. Tapahtuu aina ensimäinen kuluvaa kuukautta. Silloin on eläkepäivä .01,01, jotakin kuuta. Silloin otetaan pienet. Sitten ollaan loppukuukausi ilman. Näin yksinkertaista.

10 vuotta työttömänä on mennyt nopeasti, firman YT:ssä laitettiin pois, minulle ne olivat onnenpotkut.

Yhtään ei ole ollut ikävä, olen liikunnallinen ja toimelias harrastuksissa ja mökin sekä sen piharakennusten sekä miljöön piharakentamista ollut viime aikoina paljon.

Kun on talous kunnossa niin voi tehdä mitä haluaa, elämä on parasta aikaa ollut työttömänä.

Tekemäni työ aikoinaan oli pitkä työsuhde missä en viihtynyt vaikka työni teinkin, siihen työhön oli vain ajautunut, palkka oli kohtuullinen mutta työkuorma oli älytön ja siten alkoi houkuttelemaan poislähtö kun näki että työ muuttui entistäkin surkeammaksi joka suhteessa.

Viimein tuli YT:t jossa tosin en halunnut vielä silloin lähteä mutta onneksi kuitenkin sain kenkää ja se hetki kun sanottiin irtisanomisesta ja puhelu päättyi, olin aivan mahtavissa fiiliksissä, ihan kuin olisi vankilasta vapautunut.

Tämä kaikki on mahdollista kun on velaton ja varakas ei diis rikas.

Kerran täällä vain eletään ja päätin tuolloin alta 50-vuotiaana aloittaa laatuajan elämässäni ilman, sanoisinko paskaa työelämää joksi se oli jo kauan sitten muuttunut.

Jos ex pomo tietäisi niin varmasti olisi katkera kun teki mulle oikeasti suuren palveluksen.

Taas uteliaat hakevat sosiaalipornoa!! Toisten ihmisten elämä ei kuulu kenellekkään ja mitenkään.

Herään aamulla 6, syön aamupalan, syötän koiran, luen pari tuntia kirjaa, päästän koiran ulos ajamaan jänistä, juon aamukahvit, lähden koiran perään metsälle, syön lounaan, otan tunnin päikkärit, juon päiväkahvit, luen kirjaa/katson netflix, hiihdän kylälle kuntosalille ja kauppaan, vien saunaan puut ja laitan saunan lämpiämaan, joogaan puoli tuntia, menen saunaan, syön iltapalan, käytän koirat ulkona, luen tai katson netflix, nukun aamun.

Teen polttopuita kotona ja. Kun päivät tulee täyteen niin teen polttopuita yhdistykselle palkkatuella...tätä samaa rataa jo kymmenen vuotta....kunto vaan kasvaa..

"kuinka saat päiväsi kulumaan?"

Paremmin aika kuluu vapaalla kuin töissä ollessa teki sitten jotain tai ei, kunhan mieli lepää...

Joo, kaikkee teeseitse ceissejä, neulon sukkia vanhoista pöytäliinoista, kerään männynhavuja teejuomaksi, koivunurpuja ljauhonkorvikkeeksi. Risuja toisten metsistä polttopuiksi, sieniä, marjoja, kalastusta, pitkä päivää 🤣 nyt huomasin työkkärin kirjeen muste haisee ihan kuselle, onko tää joku viimenen kikka, halpuuttaa?