Olen näköjään ihastunut hyvään ystävääni. Luulin ettei näin voisi käydä: ensin ollaan monta vuotta hyviä ystäviä ja yhtäkkiä hetkessä tunnetasolla tapahtuu jotakin mikä kääntää kaiken päälaelleen. Mitäs tämä tällainen on?
Olen toki kokenut ihastuksentunteita miespuolisia ystäviäni kohtaan aiemminkin, mutta tämä kävi aivan yhtäkkiä, olinhan tätä ihmistä aina tähän asti katsellut ja kohdellut vain ja ainoastaan ystävänä.
Mitään peruuttamatonta ei ole vielä tapahtunut, mutta sähköä kulkee molemminpuolin. Olemme tekemisissä päivittäin, koska olemme pitkän ystävyyden lisäksi myös työkavereita. Tekstiviesti- ja puhelinyhteys pelaa vähän huonosti , mutta kun muita ei ole näköpiirissä, hän tulee lähelle ja koskettaa milloin minkäkin tekosyyn varjolla, ei kuitenkaan tee ratkaisevaa liikettä esimerkiksi suudellakseen. Läheiset ystävät voivat olla myös fyysisesti lähekkäin (Tässä ongelma!!), mutta ei mielestäni tarvetta ystävyyssuhteessa ole olla ihokontakteissa joka kerta kun tavataan.
Kaikki olisi merkkeineen selvää, jos emme tuntisi toisiamme entuudestaan jo näin hyvin. Riskit asiasta puhumiseen ovat kuitekin suuret: mitä jos ystävyys menee tai muuttuu ja töissä tulee hankaluuksia asian takia?
Voi kun pääsisin miehen pään sisälle. Sinne ei taida olla oikotietä kun kysyä? Jos jään odottamaan, katoaako sähkö väliltämme, tuleeko joku toinen joka nappaa miehen edestäni? Miten voisin omalta osaltani osoittaa, että haluan olla enemmän kun ystävä? Vai näyttääkö aika? Mitä teen?!
Onko muilla kokemuksia aiheesta, miten kävi, kestikö, kumpi toimi, missä tilanteessa?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Olen toki kokenut ihastuksentunteita miespuolisia ystäviäni kohtaan aiemminkin, mutta tämä kävi aivan yhtäkkiä, olinhan tätä ihmistä aina tähän asti katsellut ja kohdellut vain ja ainoastaan ystävänä.
Mitään peruuttamatonta ei ole vielä tapahtunut, mutta sähköä kulkee molemminpuolin. Olemme tekemisissä päivittäin, koska olemme pitkän ystävyyden lisäksi myös työkavereita. Tekstiviesti- ja puhelinyhteys pelaa vähän huonosti , mutta kun muita ei ole näköpiirissä, hän tulee lähelle ja koskettaa milloin minkäkin tekosyyn varjolla, ei kuitenkaan tee ratkaisevaa liikettä esimerkiksi suudellakseen. Läheiset ystävät voivat olla myös fyysisesti lähekkäin (Tässä ongelma!!), mutta ei mielestäni tarvetta ystävyyssuhteessa ole olla ihokontakteissa joka kerta kun tavataan.
Kaikki olisi merkkeineen selvää, jos emme tuntisi toisiamme entuudestaan jo näin hyvin. Riskit asiasta puhumiseen ovat kuitekin suuret: mitä jos ystävyys menee tai muuttuu ja töissä tulee hankaluuksia asian takia?
Voi kun pääsisin miehen pään sisälle. Sinne ei taida olla oikotietä kun kysyä? Jos jään odottamaan, katoaako sähkö väliltämme, tuleeko joku toinen joka nappaa miehen edestäni? Miten voisin omalta osaltani osoittaa, että haluan olla enemmän kun ystävä? Vai näyttääkö aika? Mitä teen?!
Onko muilla kokemuksia aiheesta, miten kävi, kestikö, kumpi toimi, missä tilanteessa?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tätä juuri tarkoitin, kun kommentoin aiemmin, että mies ja nainen eivät pysty yleensä olemaan ystäviä. Ehkä jonkin aikaa menee, ja sitten yleensä jompikumpi huomaa, että tunteet ovat syvemmät.
Eli kun kerran olet syvästi ihastunut, nosta kissa pöydälle, ja kerro tunteistasi, ja toivo, että saat vastakaikua.
Ystävyyden menettämisenkin uhalla, sillä ettehän te enää pelkkiä ystäviä ole, koska haluaisit suhteelta enemmän.
Sittenpä vasta harmittaisi, jos toinen nappaisi kaverin nenäsi edestä.
Kerro miten kävi?
Hän on näköjään ihastunut toiseen naiseen! Näin kävi tällä kertaa. Ystävyys jatkuu!