Irtipäästäminen!?

Olen seurustellut nykyiseni kanssa pian viisi vuotta ja olemme myös kihloissa, asumme yhdessä ihanassa kodissamme. Meillä on aina toiminut kaikki ja olemme olleet ihanan läheisiä. Nyt olen kuitenki vakavissani miettinyt eroa kesän alusta alkaen. Kasvoilleni iski jonkinlainen viha kun puolisoni kertoi minulle ison riidan päätteeksi että ei olla sen takia tehty pitkiin aikoihin yhdessä mitään kun hän on pitänyt minua itsestäänselvyytenä!? Kuinka tuollainen voikin jotenki satuttaa ihmistä niin paljon? Enme ole pitkiin aikoihin käynneet missää siitä huolimatta vaikka olen keskustellut asiasta puolisolleni että haluaisin yhteisiä hetkiä enemmän. Tuntuu kuin olisimme koska olemme vaan. Silti irtipäästäminen tuntuu vaikealta, tuntuu syyllisesltä koska tiedän satuttavani sillä monia ihmisiä. Haluaisinkin tietää että onko täällä joku joka on kokenut vastaavanlaista?
4393
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

oma tilanteeni muistuttaa omaasi jollain tavalla..

Aloin seurustelemaan exäni kanssa puolitoista vuotta sitten ja yhdessä asuttiin vuosi. Koko aikana erosimme kolme kertaa. Koko suhteemme ongelmien ydin oli se että exäni piti minua itsestään selvyytenä. Hän ei halunnut sitoutua ja ajoi minua pois huonolla käytöksellä. Iski netissä toisia naisia, leperteli niille, kehui yms. Baarissa juoksi pöydästä pöytään iskemässä toisia naisia samalla kun itse sain viihtyä nurkassa yksin tai toisten iskettävänä. Viimeisin ero tapahtui pari kk sitten, asuimme silti yhdessä. Yhtäkkiä hän alkoi kohtelemaan minua hyvin. Juuri kun olin pääsemässä irti. Koukutuin häneen uudestaan mutta muutto kauas oli jo järjestettynä.

Tilanne on se että hän ei halua sitoutua vielä, haluaa minut loppu elämäkseen mutta ei vielä. Joten nyt asun toisella paikkakunnalla jonkin aikaa. Hän elää villiä elämää ja odotan kunnes hän haluaa minut loppuelämäkseen. Silloin kun hän haluaa olla minulle mies jonka ansaitsen.

Rakastan tätä miestä eniten koko maailmassa ja hän tietää sen. Kuitenkin jouduin tilanteeseen että päästän irti että hän saa elää villisti kun ei sitoutua kerran vieloä halua.

Irti päästäminen oli todella vaikeaa. Hän kyseli kuulumisiani muutaman ensimmäisen erikseen asumisen aikana, lepertelikin vähän. En enään kestänyt sitä, joten sanoin että nyt en halua enään kuulla hänestä. Ilmoitan kun haluan taas kuulla hänestä kun olen saanut itseni kokoon.

En tieä miten psytyn luottamaan häneen taas jos hän haluaa minut takaisin. Hän kun kohteli minua kuin roskaa.. Ei uskaltanut heittäytyä suhteeseen. Joten odotan kun en muita halua.

Voimia sinulle ja päätöksellesi, oli se mikä hyvänsä :)

Äänestä

Itse olen tilanteessa jossa minun pitäisi päästää irti mutta en pysty siihen. Exäni jätti minut 2,5v suhteen jälkeen. Itse olen iso syypää koska en tajunnut ottaa hänen tunteitaan tarpeeksi huomioon ollessani itse eksyksissä työ ja koulu tilanteen takia. Ajauduimme riitoihin ja hänelle tuli raja vastaan. Tiedän että hän rakasti minua todella paljon ja hän halusi olla kanssani mutta itse pilasin kaiken ja nyt on liian myöhäistä. En ole koskaan katunut mitään näin paljon, rakastan häntä koko sydämestäni ja toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta toivon edelleen että saisin hänet takaisin. Menetin elämäni miehen. Kaipaan häntä joka päivä.

Äänestä

parisuhde vaatii hoitamista. ja siihen pitää osallistua MOLEMPIEN. ja YHDESSÄ se pitää myös korjata

Äänestä
  • Mokkeri oli hetken kesälomalla ja on nyt palannut, hyvä näin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


katkera4 kirjoitti:

Olen seurustellut nykyiseni kanssa pian viisi vuotta ja olemme myös kihloissa, asumme yhdessä ihanassa kodissamme. Meillä on aina toiminut kaikki ja olemme olleet ihanan läheisiä. Nyt olen kuitenki vakavissani miettinyt eroa kesän alusta alkaen. Kasvoilleni iski jonkinlainen viha kun puolisoni kertoi minulle ison riidan päätteeksi että ei olla sen takia tehty pitkiin aikoihin yhdessä mitään kun hän on pitänyt minua itsestäänselvyytenä!? Kuinka tuollainen voikin jotenki satuttaa ihmistä niin paljon? Enme ole pitkiin aikoihin käynneet missää siitä huolimatta vaikka olen keskustellut asiasta puolisolleni että haluaisin yhteisiä hetkiä enemmän. Tuntuu kuin olisimme koska olemme vaan. Silti irtipäästäminen tuntuu vaikealta, tuntuu syyllisesltä koska tiedän satuttavani sillä monia ihmisiä. Haluaisinkin tietää että onko täällä joku joka on kokenut vastaavanlaista?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu