Oli tässä tarkoitus vielä kirjoitella yksi kommentti siihen mielenkiintoiseen keskusteluun, jonka nimimerkki "Petetty" aloitti. Keskustelu oli hyvin asiallinen ja siinä esitettiin kokemukseen perustuvia mielipiteitä parisuhteen jatkamisesta käryn jälkeen ihan sivistyneellä tavalla. Nyt tämä keskusteluketju on kokonaan kadonnut. Miksi ihmeessä?
Olen monesti ihmetellyt sitä, että näillä palstoilla saa kirjoitella vaikka miten alatyylistä törkyä, mutta hyvinkin asialliset keskustelut ylläpito sattaa yllättäen poistaa. Ovatko nämä avoimet kirjoitukset järkyttäneet niin suuresti jonkun psykopaatin mielenrauhaa, että hän on vaatinut keskustelujen poistamista sillä perustella, että keskustelussa muka puhuttiin hänestä?
Olen monesti ihmetellyt sitä, että näillä palstoilla saa kirjoitella vaikka miten alatyylistä törkyä, mutta hyvinkin asialliset keskustelut ylläpito sattaa yllättäen poistaa. Ovatko nämä avoimet kirjoitukset järkyttäneet niin suuresti jonkun psykopaatin mielenrauhaa, että hän on vaatinut keskustelujen poistamista sillä perustella, että keskustelussa muka puhuttiin hänestä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
näillä kirjoituksilla niin suuri tila jonkun elämässä että itkee niiden perään. Hohhoijaa.
Hyvä Kansanparantaja, olen kiitollinen sinulle avustasi. Viime yönä pyysin ylläpitoa poistamaan koko keskustelun tai ainakin omat viestini - haluan pelastaa avioliittoni, jos sille on vielä jotakin tehtävissä. Tulostin Elemerin ohjeiden mukaisesti kaikki Sinun viestisi ja aion niitä lukea ajatuksella aina, kun ahdistaa. Olisin onnellinen, jos voisit kirjoittaa tähän sen mielessäsi olleen kommenttisi.
Lämpimin ajatuksin Petetty
Huomenta, Petetty!
Ymmärrän varsin hyvin sen, että pyysit ylläpitoa poistamaan palstalle kirjoittamasi viestit. Kaikista viesteistäsi kävi esiin se, että elät vielä täydellisessä shokkivaiheessa tämän miehesi pettämisasian vuoksi. Juuri tästä syystä ehkä vähän liian avoimesti kirjoittelit asioistasi. Tunnet kuitenkin kokeneesi jotain niin kauheaa elämässäsi, että kaikki mahdollinen ulkopuolinen apu ja ymmärtämys olisi Sinulle nyt tarpeen, joten siksi olit täydellinen avoin puheenvuoroissasi. Olit jopa niin avoin, että sieluusi oli äärimmäisen helppo kurkistaa. Minä en kuitenkaan käytä samaani tietoa mitenkään hyväkseni vaan toivon Sinulle ja miehellesi menestyksellistä paranemisprosessia.
Eilen minulla oli tarkoitus vastata tähän kirjoitukseesi:
Kirjoittanut: Petetty, 6.9.2004 klo 17.18
Edellinen viestisi sai aikaan rauhan sieluuni koko perjantai-illaksi. Ilta oli hyvä koko perheelle - kiitos siitä.
Tiedän, että mieheni suree menetettyä rakkauttaan - hän ei ole koskaan ennen jättänyt ketään. Nyt mieheni oli jätettävä todella tärkeä ja ainutlaatuinen ihminen - rakastettu. Jossakin kriisin vaiheessa pohdin, voisiko heidän suhteensa jatkua - totesin kuitenkin, että myös tällä toisella naisella on oikeus todelliseen elämään rakastettunsa rinnalla.
Toivoisin, että pystyisin olemaan miehelleni tueksi hänen surutyössään - mutta olen siihen liian rikkinäinen. Se tuska, minkä miehessäni näen raastaa minua - lisämausteena on tietenkin mustasukkaisuus, rakastat toista naista näin paljon. Vuosia mieheni on saanut minut tuntemaan, että olen olen huikean hyvä vaimo - rakastettu, rakastajatar, hyvä äiti ja paras ystävä. Nyt toinen nainen oli toista vuotta myös rakastettu ja paras ystävä.
Heidän ystävyydestään olen aina iloinnut, sen loppumista tämän prosessin myötä suren niin kuin miehenikin. Vielä kesäkuun alussa iloitsin siitä, että yksinäisellä miehelläni on työyhteisössään yksi ystävä. Keväällä, kun minulla epäiltiin vakavaa sairautta, uskoin, että tämä mieheni hyvä ystävä tukisi miestäni, mikäli kuolisin. Mieheni toinen nainen on ihana ihminen - iloinen ja empaattinen, olen aina pitänyt hänestä - ei mieheni muunlaiseen olisi rakastunutkaan. En tätä toista naista vihaa, tunnen myötätuntoa ja olen pahoillani, että he ovat mieheni kanssa toimineet näin. Tämä nainen olisi ansainnut muutakin kuin salaisen hetken rakastettunsa kanssa silloin tällöin, ainaisen ikävän ja nyt yksinäisen surun.
Sinulle kansanparantaja taloudelliset tekijät ovat merkittäviä. Mieheni totesi viitatessani ensimmäiseen viestiisi - ettei erotessa omaisuus vähene tai lisäänny ja hän on valmis laittamaan kaiken omaisuutemme nimiini. Hän elää tässä tilanteessa tunteella - on elänyt koko ajan. Itse elin kriisin alussa vahvasti tunteella - nyt etsin niitä kadonneita tunteitani. Olen kauhuissani - en halua sitoa miestäni suhteeseen, jossa vaimo on vittumainen akka. Miten minut saisi korjattua?
Tämän kriisin aikana olen useasti kysynyt itseltäni de Melloa mukaillen - "Miten minä voin olla niin itsekäs, että vaadin sinua valitsemaan minut onnellisuutesi sijaan."
Kirjoitin Sinulle seuraavan vastauksen, mutta koko keskustelu oli poistunut. Laitan nyt jälkitoimituksena sen eilisen viestini:
Muutamia huomioita
On oikein hyvä, että ymmärrät tilanteen kurjuuden myös miehesi kannalta, mutta ei Sinulta kohtuudella voi odottaa mahdottomia ponnisteluja miehesi surutyön tukemisessa. Tärkeintä on vain se, että et tee turhalla rähinöinnillä ja syyllistämisellä miehesi elämää entistäkin kurjemmaksi. Täysin asiallinen suhtautuminen on parasta tässä vaiheessa.
Sinun ei tule muutenkaan liikaa puhua miehellesi tästä toisesta naisesta. Miehesi on ehkä ratkaisunsa tehnyt ja hän haluaa työstää sitä vielä rauhassa eläessään Sinun kanssasi normaalia arkielämää. Miehesi tarvitsee ainakin kaksi vuotta aikaa oman tunnetilansa normalisointiin, ja suunnilleen sama aika Sinullakin menee omien tunteidesi saamisessa kohtuulliseen tasapainoon. Sallikaa toisillenne häiriötön mahdollisuus "korjausrakentamiseen".
Miehesi tunteet tätä toista naista kohtaan ovat olleet todella suuret, jos hän olisi ollut valmis luopumaan kaikesta omaisuudestaan rakkaansa tähden. Tämä kertoo siitä, että miehellesi tämä toinen nainen on vieläkin niin rakas, että hän ei haluaisi häntä ajatellessaan edes miettiä niin maallista asiaa kuin rahaa ja omaisuutta. Hän haluaisi pitää tunteensa tätä toista naista kohtaan edelleenkin täysin puhtaana kaikesta maallisesta saastasta (rahasta). Hänelle puhe rahasta ja omaisuudesta saa vielä tässä vaiheessa ( vasta 10 viikkoa kärystä) sen merkityksen, että hänen pitäisi myydä ihanat tunteensa rahasta.
Tällainen ajatus tuntuu rakastuneesta ihmisestä täysin mahdottomalta, sillä eihän tunteilla voi olla mitään hintaa. Tämäkin seikka todistaa sen, että mitään suuria ratkaisuja ei pidä tehdä välittömästi suuren tunnekuohun jälkeen, vaan pitää ainoastaan odottaa rauhallisesti normaalin maalaisjärjen palaamista.
Kaikesta huomaa, että kokemanne kriisitilanne ei ole teitä tappanut, vaan keskustelunne on ehkä saanut vain täysin uusia ulottuvuuksia. Jos jaksatte edelleen asiallisessa hengessä käsitellä asioitanne, niin saatatte miehesi kanssa päästä muutaman askelman ylemmäksi henkisen kasvun portaikolla. Tästä kriisistä tuli teille siten uusi mahdollisuus, joka kannustaa yrittämään yhdessä vieläkin ylemmäksi. Tämä nyt kokemasi tuska taas johtuu siitä, että maailmassa ei ole "vaivatonta viljaa".
Voin nyt katsoa keskustelun päättyneeksi ja toivottelen Sinulle ja miehellesi onnea ja menestystä avioliittonne "korjausrakentamisessa".
Kansanparantaja
näin hyvät ketjut loppuvat.Olen lukenut silmä tarkkana tätä ketjua,koska olen petetyn kanssa samassa tilanteessa ja olen todella saanut apua moneen asiaan.Tämä on ollut kriisissäni ainut kontakti muihin ihmisiin,tässä asiassa.
Elämä on raadollista,kaikki mikä hieman helpottaa otetaan sekin pois
hyvää jatkoa kaikille petetyille ja voimia niin minulle kuin muillekkin
Itkettää niin pirusti
Ymmärrät varmaan hyvin, että keskusteluketjun aloittaja halusi keskustelunsa pois palstalta. Siinä shokkivaiheessa ollessaan hän oli kirjoitellut tuntemuksistaan ehkä liiankin avoimesti, ja myöhemmin se alkoi häntä vaivata. Ei kukaan halua julkisesti paljastaa kaikkea itsestään.
Tällainen avoin keskustelu on varmasti ollut Sinulle hyödyksi, jos olet ollut samanlaisessa tilanteessa, sillä näissä kärytilanteissa asiat etenevät aina suunnilleen samalla tavalla. Petetty nainen tuntee itsensä suuresti loukatuksi, ja pettänyt mies ei millään tahdo hyväksyä sitä tosiasiaa, että jatkaessaan vanhaa avioliitoaan hänen on ehdottomasti lopetettava uuden rakkaansa tapaaminen. Normalisointi alkaa vasta sitten, kun mies lakkaa tapaamasta tätä toista naista ja tunnustaa muutenkin tosiasiat.
Sinun kannattaa kertoilla ongelmistasi jollekin hyvälle ja luotettavalle ystävällesi, sillä jo pelkkä puhuminen asioista helpottaa suuresti oloa. Tässä kurjassa tilanteessa ei kannata pelätä sitä, että ystävä käyttäisi tietojaan Sinua vastaan. Johonkin meidän tulee uskaltaa luottaa.
Jos Sinulla ei tällaista hyvää ystävää ole, niin kyllähän nämä nettikeskustelutkin voivat tuoda lohtua ja virkistystä elämään. Aina täältä voi löytyä sellaistakin juttuseuraa, joka haluaa vilpittömästi auttaa ongelmissa olevia ihmisiä. Kyllä äällä pelkkiä suunsoittajiakin on hyvin paljon, joten ihan kaikkien kanssa hedelmällistä keskustelua ei saa aikaan.
Toivottelen Sinulle pikaista paranemista.
Ymmärrän hyvin, että olet halunnut pitää asiat perheen sisäisinä. Itse vastaavassa kriisissä toimin päinvastoin, kerroin asiasta vähän liiankin monelle ja liiankin vuolaasti. Olin niin sekaisin, että toimin itselleni täysin vieraalla tavalla. Nyt hävettää paasaamiseni. Se kuitenkin helpotti. Ja onneksi ihmiset ovat olleet yllättävän myötätuntoisia ja suhde monen hyvän ystävän ja tutun kanssa on entisestään syventynyt.
Jos muuta apua ei ole, niin auttavat puhelimet, kriisikeskukset ja mielenterveystoimistot auttavat. Täältä palstalta minäkin sain kaiken muun lisäksi voimaa. Ihmeellistä kyllä. Voimia. Sinä selviät kyllä!