Miten pettämisestä voi toipua? Miten eteenpäin?

Otan osaa suruusi.Tiedän tunteen tosi hyvin.Muakin on petetty monella tapaa ja aina olen ensimäisen raivon ja itkun jälkeen jotenkin selvinnyt.Huvittavinta on ollut se,että muutama mies on halunut minut sitten takaisin,joten tunteita on ollut minua kohtaan,mutta housut ei pysyneet jalassa.Sanoisin,että voisi melkein kuvitella,että rakastun itse aina sellaisiin miehiin.Joskus mies on riidan vuoksi juossut vieraisiin ja sitten tullut kiire,kun jäänyt kiinni ja pelännyt menetystä.Minusta se on ihan hanurista.Täytyy olla tosi itsekäs,kun pettää tai sitten haluaa tuntea halutuksi.Ikäkin voi vähän ratkaista asiaa.Olenkin päättänyt etten enään rakastu kehenkään sellaiseen,jolla on menneisyydessäkin ollut samanlaista touhua.Joku viisas sanoi,että jos haluat tietää tulevaisuuden,käy läpi kumppanin menneisyys.Siinä on vastaus.Voimia sulle ja ammattiavussa ei oo mitään pahaa,kunhan löydät oikean henkilön , jolle puhua.

Jos kiltisti vaan anteeksiantaa kerta toisensa jälkeen, ilman rankaisua, ilman pariterapiaa, ilman avointa keskustelua, ilman että kotona mikään, kuten keskinäinen käytös tai puhuminen muuttuu avoimeksi, niin pettäminen ei lopu. Takaisin ne pyrkivät aina, pettäjät, mutta ilman että tajuavat että heiltäkin vaaditaan muutosta. Pyytelevät anteeksi ja toistavat että eivät koskaan enää...mutta ilman että he itse tekevät jotain että muuttuisivat, niin ei anteeksianto mitään auta. Eivät muutu, vähän aikaa sinnittlevtä taas pettävät, nyt vain entistä pahemmin, uusin tempuin.

Hyvä että suhde loppui. Hae avioero-oppaita luettavaksesi, se auttaa. Kaikki toipuvat, usko pois, kunhan lukevat, menevät terapaiaan tai muutoin tekevät kunnolla työtä itsensä kanssa. Tsemppiä vaikeisiin aikoihin, kärsivällisyyttä kestää sen aikaa mitä kestää.

itsekin haluan uskoa toipumiseen. nyt vaan on kamala kun itkettää ja ei mitään muuta osaa tehdä kun kävellä edes takasin ja sattuu ja ahdistaa ja yrittää tässä vielä olla alakoululaiselle äitinä. elämä on joskus,liiankin kovaa ;( eikä haluaisi kuitenkaan tulla kyyniseksi kaikelle.usko vaan horjuu tällä hetkellä.

Hyvä juttu,että hait apua

kirjoitan kaksi päivää eläneenä taas eteenpäin ja itku on vähentynyt ja ajatus työ on käynnissä. yritän ymmärtää tapahtuneita ja saada muille ajatuksillekin tilaa.ystävät on ollut korvaamaton asia näinä päivinä ja tänään pääsen purkamaan oloani ammatti ihmisen kuultavaksi. kirjoittanut olen myös paljon koska koen sen olevan yksi selviytymiskeinoista. tunnistan ja tiedän tämän selviytymisen olevan pitkä prosessi,hyväksyn sen. halu käsitellä tapahtuneet, käsitellä tunnemyrsky on valvava ja se on tehtävä jotta saisin lisää uskoa parempaan huomiseen. opetella taas pitämään itsestään ja saada pikku hiljaa omaa itsetuntoa nousemaan kuopasta. mutta kaikki tämä tapahtuu ajan kanssa ja on hyväksyttävä että aikaa menee. nukkuminen ja syöminen on vielä ongelma ja ennenkaikkea uni olis nyt saatava jostain.ja siitä ajattelinkin tänään mainita ja varmasti saan avun siihen. ihana asia on huomata uskovansa tulevaisuuteen kaikesta tapahtuneesta huolimatta.vaikka se usko onkin vielä ihan pikkuriikkinen.

On elämä kaikkineen.... aurinko nousee aamulla, linnut laulaa, kukat tuoksuu... viljapellon kypsyvä vehnä maistuu ihanalle kun ottaa yhden rukiin käteen, hieroo hetken ja syö jyvät suoraan kädestä - se maistuu vähän jopa pullalle.

Sataa... kastut matkalla pysäkille. Aurinko paistaa... kuumottaa, illalla iho on vhän punainen.

Syksy... lehdet punaisina.... keltaisina... joka puolella puissa ja kohta nurmikoilla ja jalkakäytävillä. Kohta tulee ensimmäiset aamut kun uo nurmikot on huurussa, pikku pakkanen muistuttaa että isompi kylmä on kohtaa taas täällä, lunta on majoiksi asti, jouluna on pimeää kuin hemm.tissä ja sitten onkin kohta helmikuu, tuo kylmien aurinkoisten päivien aika mistä tietää että kohta on taas se hetki, kun maailma herää eloon.

Huomaatko... oma tilanteesi, missä se sinun kaikkein lähin on puukottanut sinua juuri sinne tärkeimpään yksilön elämässä eli sydämeen, saa sinut unohtamaan täysin kaiken elämän ihanuuden ympärilläsi. Mieli keskittyy ainoastaan kaikkeen pahaa, mustaan ja surulliseen... eikä mikään ympärillä olevista ihanista asioista saa sinun huomiotasi.

Voit puhua ja käsitellä näitä asioita hyvien ystäviesi kanssa... ja toivottavasti he voivat auttaa sinua näkemään muutakin tässä maailmassa kuin sen, että joku henkinen vajakki on puukottanut sinua kylkeen.

Olin itse samassa tilanteessa... minulla meni itse asiassa tasan tunti tajuta, että pettäminen on yksi asia ja koko elämä on toinen. Olemme yhä yhdessä.

Huomennakin voi olla aurinkoinen päivä.

Aurinkoa tässä toivoisikin mutta on vaan elettävä nämä tunteet.
taas ihan paska olo.
miten tää voi sattua niin paljon sydämeen.
ainoa asia mikä jauhaa päässä vaan taukoamatta taas tänäänkin. miksi näin piti tapahtua ?
yrittää ajatella muuta,ei pysty. sattuu ja tuntuu että sydän halkee surusta yms.
yritän taas kasata itseäni. näköjään nää päivät menee laidasta laitaan. eilen ihan ok päivä ja tänään taas pohjassa.
syöminen ja nukkuminen on vaikeeta ja mitään ei saa aikaiseksi.
iltaa kohti aina pahenee.

Itsellä ero käsillä aivan näillä hetkillä. tuska on aivan sanoin kuvaamaton tuntuu että itken 24/7. asutaan vielä mieheni kanssa yhdessä kun pettäminen selvisi viikonloppuna riitojen päätteeksi kun olit itse uhitellut erolla niin silloin on muka velvollisuus alkaa etsiä uutta akkaa? näin miehen viestit uudelle naiselle,ovat tavanneet tai ainankin näkemässä. kuka kehtaa tehdä noin ennenkuin eroaisimme kokonaan! olen käynyt ennen saman läpi mutta tuskaa keski 3 vuotta eikä paljon parantunut mutta päivät meni ja pystyi sentään töissä käymään jne. pelottaa miten selviän nyt,miten jaksa jatkaa?

kolmatta päivää itken.tunteille ei voi mitään,tää on vaan elettävä.ja kun joutuu kohtaankin päivittäin. tulen kotiin ja illat menee näin. toisaalta olen onnellinen näistä tunteista,toisaalta niin rikki ja sattuu jne.
onnellinen siksi että mulla on sydän joka itkee ja kertoo itselleni kuinka suuret tunteet sieltä löytyykään.
ja ajattelen että kun oikea kohde löytyy ja sellainen joka välittää oikeasti niin minulla on jotain annettavaa.
silti ikävä on kova ja haluan käydä nämä tunteeni läpi vaikka raastaakin syvältä sisältäni. ja välillä tuntuu ettei saa henkeä.

monenlaisia päiviä ollut. eilen paha ,tanään hyvä. tunteet edelleen vallassa vaikka järkeä yritänkin puskea esiin.
tänään oli taas keskustelu ammattiihmisen kanssa joten helpotti vähän taas.
kohtaamiset exän kanssa on kamalia,mutta yritän selvitä ja pinnistellä.
tunteillensa kun ei mitään voi ja ne kertoo itselleni kuitenkin niin PALJON.
yksi mistä tänään sain voimaa,on lause että hyväksyy virheensä toisen arvioimisen suhteen.
tilanne kun jatkui vuosia,eikä muutosta toisen lupauksista huolimatta syntynyt.
halusin aina uskoa ja yrittää luottaa mutta nyt tajuan että eihän siihen kukaan yksin pysty.
mä menen tästä yli.hitaasti kylläkin mutta vahvasti.

mua petetty liian monta kertaa. en pysty enää itkemään, mulla ei ole juurikaan tunteita. kaikki miehet on saastaa, vihaan itseäni, elämääni ja muita ihmisiä. ystäviä/kavereita ei ole ja erokin tulee kohta. jään aivan yksin. olen tylsä ihminen eikä kukaan viihdy seurassani. kuolen tod näk 30-kymppisenä eikä kukaan jää kaipaamaan. elämä on.

Rachel A.Sussaman:"Erokirja, Naisen opas erosta toipumiseen" .kirjassa on paljon hyviä ja konkreettisia neuvoja toipumiseksi, vaikka ei eroaisikaan.

Mä sain myös tietää miehen uskottomuudesta tuossa viimekuun lopussa. Riidan päätteeksi lähti juomaan päiväkausiksi ja toisen naisen luona oli. Alkushokki kesti pari päivää ja sitten tajusin, että mä olen mä ja hän on selkärangaton lortto. PIdän etäisyyttä, sillä tiedän, että olen parasta mitä hänelle on koskaan tapahtunut ja jos hän ei sitä itse ymmärrä, niin olkoon uuden naisen luona. Uskon, että loppujen lopuksi jokainen saa ansionsa mukaan. Hyvässä ja pahassa.
Saan paljon voimaa musiikista. Suosittelen nk. asennemusiikkia. Täysille ja eiku samaistumaan :) Esim. Pinkin So what?, M Peoplen Moving on up, sekä tietysti Virve Rostin Oon voimissain
Olisin ollut vielä valmis antamaan anteeksi, mutta tapa, jolla hän kehui minulle asiasta ja miten se toinen oli parempi sängyss jne Hänen ylimielisyytensä tappoi viimeisetkin tunteiden rippeet, joita oli.

"Kun tuntuu, ettet jaksa yhtään pidemmälle, muista että voima, joka on kantanut sinua tänne asti, kantaa sinua lopunkin matkaasi. Aina eteenpäin".

Hyvä TuskaONsuuri, älä luovuta. Jaksa uskoa huomiseen ja voimaasi. Pahatkin haavat arpeutuvat, vaikka jälki jää.

Kukaan pettäjä ei ole kyyneleidesi arvoinen. Olen käynyt saman läpi itse, 20 vuoden avioliiton jälkeen ja tiedän, mitä on olla täysin polvillani. Samat tunteet läpikäynyt: ei unta, ei ruokahalua, tuskainen ja tukahduttava olo 24/7. Tapahtuneesta on 2,5 vuotta ja elämä kantaa taas. En tiedä, olenko entistä vahvempi, mutta tiedän, että kukaan ei koskaan enää tule satuttamaan minua noin. En ole kyynistynyt tai katkeroitunut, mutta varovaiseksi olen oppinut.

Halusin kirjoittaa aloittajana tämän kun aikaa on kulunut 3 kuukautta.
Hain apua ja olen todella työstänyt kipua minkä pettäminen aiheutti.
Ja olen tehnyt oikein ja nyt voin sanoa että selviän.
Helpottavaa huomata että alkaa nousemaan kuopasta.
Tunnepäiviä on edelleen mutta neuvona annan muillekin,eläkää ja antakaa tunteiden tulla juuri sellaisina kun ne on.

Lukeminen,omien ajatusten kirjoittaminen on todella parantavaa näissä tilanteissa ja oma kokemus ulkopuolisesta avusta niin todella suosittelen kaikkea näitä.

Kirjallisuus vinkkeinä sanon että kannattaa lukea kirja kun suhteesi päättyy,siis tämä bruce fisherin kirja. ja itse olen lukenut Tommy Helsteniä paljon, ennen kaikkea Levollisuuden kirja antoi minulle valon pahimmassa hetkessä.

Voimia kaikille ja vastaus otsikkooni on että aikaa kun kuluu niin pettämisestä todella voi selvitä ja mennä eteenpäin mutta mikään ei tapahdu hetkessä ja tunteita ei pidä jättää elämättä vaan ne on kipujen sekä tuskan kanssa elettävä vaan niin pitkään kun valon pilkahduksia tunnelin päässä alkaa pikkuhiljaa näkymään enemmän ja enemmän

Sain tänään tietää että vaimoni on tapaillut toista miestä, nyt ymmärrän miksi vaimolla oli niin kiire lähettää eropaperit eikä edes yrittää selvittää mitään asioita.

Kuinkahan kauan tätä pettämistä on avioliitossamme jatkunut, ei uskalla edes ajatella.

Vit.tuskäyrä kolkuttelee kattoa.

Jaksamista kaikille uskottomuuden läpikäyneille.
rankka tie on mutta selvitä siitä voi.
työstää tarvitsee paljon jottei jää kummitukseksi elämään,itse haluan ainakin niin ja jo siitä tiedän käsitelleeni asioita oikein kun usko siihen on itsellä vahva,ettei mulle aina näin käy.
syitä ex avopuolison kohteluun olen miettinyt ja ymmärrän että suhteessa tarvitaan kaksi siihen onnistumiseen,joten itseäni olen yrittänyt myös katsoa peilistä ja itsetutkiskelua syvällisesti suorittanut.
syytökset olen jättänyt pois ja pahin viha tapahtuneista on mennyt ohi.
anteeksiantoon pyrin loppujen lopuksi järjen avulla.
henkinen itsemurha olisi todella ollut täysi tosi jos olisin jäänyt menneeseen suhteeseen.
muistetaan aina että itse me omaa laivaamme ohjaamme siihen suuntaan mihin haluamme.
minä näen edessäni nyt tyynen sinisen meren ja laivani lipuu hiljalleen kohta jotain uutta