Mies hankki itselleen loppukeväästä uuden ystävättären. Ystävätär on häntä 12v nuorempi ja myös tahollaan parisuhteessa.
Aluksi ystävätär oli salainen. Epäilin jotain ja urkin miehen tekstarit, sitä kautta sain tietää ystävättären olemassaolosta ja sen jälkeen mies onkin ollut ilmeisen avoin asian suhteen. Sanoo, että ovat vain ystäviä ja uskonkin, että ehkä toistaiseksi näin on.
Mutta vähän huolestuttaa se, että mies on tosi kiintynyt tähän pikku ystävättäreensä. Kävimme yhdessä Korkeasaaressa, siellä se tuli hyvin näkyville. He halasivat, mies osteli pieniä juttuja tytölle, he kävelivät enimmäkseen toisiinsa keskittyen ja keskenään jutellen, mitä nyt kohteliaasti yritin huudella väliin jotakin. No, halaili mies toki minuakin ja osti minulle kahvin!
No, mies ja ystävätär pitävät kiinteästi yhteyttä. Lähettelevät toisilleen tekstareita ja chattailevat Facebookissa. Joka päivä ja paljon. Kun olin mieheni kanssa syömässä, hän tarkisti vähän väliä iphoneaan ja viestitteli sinne jotain. Kysyin, että ystävättärellekö viestittelee ja hän sanoi jotenkin nolona, että nooh vähän kaikille.
Mies myös pyytää ystävätärtä mukaan milloin mihinkin, että menevät suoraan töistä, minne minä en lapsenhoidolta pääse. En pysty tietenkään yhtäkkiä hommaamaan lapselle hoitajaa. Joskus ystävättären poikakaverikin on mukana. Käyvät usein jossain, nyt on ollut melkein joka viikko jotain.
Minusta tämä on outoa eikä miehellä ole sellaista tarvetta ystävättärelle ennen ollut tämän toistakymmentä vuotta kestäneen suhteen aikana. Mutta kun sanoo, että on vain ystävyyttä, niin enhän saa olla edes vihainen, saahan kukin valita ystävänsä itse.
Olenkohan ihan turhaan huolissani?
Kun kysyin mieheltä, häiritseekö ystävättären poikaystävää tämä tiivis ystävyys, niin mies sanoi, että ei yhen yhtään. Itse asiassa
Aluksi ystävätär oli salainen. Epäilin jotain ja urkin miehen tekstarit, sitä kautta sain tietää ystävättären olemassaolosta ja sen jälkeen mies onkin ollut ilmeisen avoin asian suhteen. Sanoo, että ovat vain ystäviä ja uskonkin, että ehkä toistaiseksi näin on.
Mutta vähän huolestuttaa se, että mies on tosi kiintynyt tähän pikku ystävättäreensä. Kävimme yhdessä Korkeasaaressa, siellä se tuli hyvin näkyville. He halasivat, mies osteli pieniä juttuja tytölle, he kävelivät enimmäkseen toisiinsa keskittyen ja keskenään jutellen, mitä nyt kohteliaasti yritin huudella väliin jotakin. No, halaili mies toki minuakin ja osti minulle kahvin!
No, mies ja ystävätär pitävät kiinteästi yhteyttä. Lähettelevät toisilleen tekstareita ja chattailevat Facebookissa. Joka päivä ja paljon. Kun olin mieheni kanssa syömässä, hän tarkisti vähän väliä iphoneaan ja viestitteli sinne jotain. Kysyin, että ystävättärellekö viestittelee ja hän sanoi jotenkin nolona, että nooh vähän kaikille.
Mies myös pyytää ystävätärtä mukaan milloin mihinkin, että menevät suoraan töistä, minne minä en lapsenhoidolta pääse. En pysty tietenkään yhtäkkiä hommaamaan lapselle hoitajaa. Joskus ystävättären poikakaverikin on mukana. Käyvät usein jossain, nyt on ollut melkein joka viikko jotain.
Minusta tämä on outoa eikä miehellä ole sellaista tarvetta ystävättärelle ennen ollut tämän toistakymmentä vuotta kestäneen suhteen aikana. Mutta kun sanoo, että on vain ystävyyttä, niin enhän saa olla edes vihainen, saahan kukin valita ystävänsä itse.
Olenkohan ihan turhaan huolissani?
Kun kysyin mieheltä, häiritseekö ystävättären poikaystävää tämä tiivis ystävyys, niin mies sanoi, että ei yhen yhtään. Itse asiassa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toi jäi näemmä kesken, mutta tarkoitus oli sanoa, että itse asiassa se ystävättären poikakaverikin on tosi paljon mukana noiden yhteisissä menoissa.
No niin... Lopussa tuli koko stoori esille - että miehesi uuden ystävän poikaystäväkin on mukana jutuissa. Mutta se ei tullut esille, miten miehesi ystävän "hankki"? Ovatko työkavereita vai miten tuntevat? Sanot, ettei miehelläsi ole ollut "tarvetta" ystävättärelle aiemmin - no harvemmin kai niitä ystäviä hankkimalla hankitaan, vaan kun jollakulla alkaa synkata, se tapahtuu spontaanisti.
Itse olen saanut matkan varrella erilaisissa tilanteissa ystäviä, niin naisia kuin miehiä. Kausiluontoisesti tulee jonkun kanssa viestittyä enemmän kuin toisen ja tavattuakin, mutta kun päässä on kristallinkirkkaana ajatus, että kyse on vain ystävyydestä eikä sen enemmästä, homma toimii ja mieheni ymmärtää, että ulospäinsuuntautuvana ihmisenä minulla on ystäviä. Hän ei pidä minun ystäviäni - siis niitä miespuolisiakaan - uhkana parisuhteelleemme sen enempää kuin minäkään hänen naispuolisia harrastuskavereitaan, joiden kanssa hän viettää pari-kolme kertaa viikossa useamman tunnin.
Olet erittäin syystä huolissasi. Mene kolmanneksi, heti aktiivisesti mukaan ko. ystävättären tapaamisiin, ja tällä jertaa silmät auki. Hommaa lastenhoitoapuaJos et pääse, jos mies suuttuu ja huutaa jos edes yrität, sinua petetään jo. Mikä lienee jo totta.
Nyt hälytyskellot soimaan ja kovaa! Pahimmassa tapauksessa tuo johtaa siihen, että hetken kuluttua miehesi haluaa erota, samaten tämä tyttö poikaystävästään ja he menevät yhteen. Miehesi on selvästi ihastunut. Tuolle touhulle on tehtävä stoppi. Ja pian!
Kannattaisko alkaa oleen ystävä sen ystävättären poikaystävän kanssa? Yhteinen pitkä vkl vaikka Pariisissa...
Tuon voisit helposti järjestää esim. niin että pyydät heidät molemmat teille syömään ja iltaa viettäämään (kun jo ilmeisesti muutenkin olette 3 kimpassa liikenteessä). Sitten alat juttelemaan paljon sen kundin kanssa ja jos synkkaa alat pitämään yhteyttä. Esim. viesti illan jälkeen "Oli tosi kivaa viime viikonloppuna. Haluisitko lähteä lasilliselle viiniä huomenna?" Jos homma edelleen synkkaa niin pian tuon matkan jo voi järkätä. Ihan kavereina siis oikeasti. Eli ei seksiä vaan kaveruutta.
Luulisin, että tämä jotenkin vaikuttaisi näihin kahteen jollakin tavalla ainakin. Jos heillä on jotain keskenään muuta kuin ystävyyttä huomaat sen mustasukkaisuutena. Jos ei niin pahimmassa tapauksessa saar itsellesi uuden hyvän ystävän ja ketään ei loukata.