Elämään kyllästynyt

Sulle on vaan sattunut huono tuuri. On kaikenlaisia ihmisiä, ja ihminen joka jatkuvasti joutuu hannuhanhi tyyppisten onnistujien kanssa samaan perheeseen/muuten kimppaan, niin apahtuu ilmiö että hän saa kokoajan enemmän, josta sinä lannistut se alkaa näkyä asenteessa, joka johtaa että sinä epäonnistut..

Joka johtaa vuosien saatossa siihen että prosenttiluvut ei mene enää edes 40/60,
vaan sä epäonnistut joka kerta sadasta, ja hän onnistuu joka kerta 100 yritystä.

Eli hankkiudu tilanteeseen, jossa sun ei tarvi kuulla eikä välittää mitä siskosi tekee.
Mullakin asuu veljet ja siskot ympäri suomee enkä niille kokoajan soittele "mitä kuuluu"..
jos vanhemmat juoruu siskojen asioista, kysyn vaan päälle että mikä säätilanne teillä on siellä? Jos ei lopu, sanon että ei kiinnosta mitä sisko teki.

Näin voin verrata omia suorituksiani omiin aiempiin suorituksiini, ja onnistua mielestäni useammin. Sensijaan että vertaisin omia suorituksiani jonkun toisen suorituksiin, jolla on pitempi onnistumisen historia ja jota myös muut kannattavat senvuoksi enemmän.

Olet niin katkera siskosi onnelle. Eikö ole hyvä, että edes jollakulla tässä elämässä onnistaa?

joo ei se minun tuurikaan mikään kovin häävi ole naissten ja työn suhteen. Työtä on ollut mut naisia vain yksi 10 vuotta sitten.

Miksi te ihmiset olette katkeria ja kateellisia toisten vuoksi! Olkaa onnellisia, että jollain menee hyvin! Työpaikkoja ei tipu enää pelkästään sen vuoksi, että olisi jotenkin huonompi kuin toiset. Töitä ei yksinkertaisesti ole! Ja jos sinun pitää miettiä, mitä siskosi touhuilee, niin sitten sinulla on jokin henkilökohtainen alemmuuskompleksi siskoasi kohtaan. Ota itseäsi niskasta kiinni ja aikuistu hieman!

sussakin on oltava jotain vikaa jos jokainen mies sut pettää ja jättää. eli joko sä valitset yksinomaan näitä miehiä, jotka ei halua sitoutua tai sitten sä itsekkin käyttäydyt suhteessa päin helvettiä. peiliin katsomisen paikka siis

Huomaatko miten annat muiden määritellä elämäsi?

Sun käsitys on että kun sisko saa miehen itselleen, ja pidettyä sen? niin hän on onnistunut saamaan miehen, ja itse olet siis epäonnistunut saaman miehen?

Jos et antaisi vanhempiesi päättää mikä on epäonnistumista,
voisit ajatella että oot onnistunut välttämään parisuhteen, eikä niin että olet epäonnistunut saamaan sellaisen.

Samoin työpaikka: Olet välttynyt menemästä töihin, ja nyt saat työkkärinkorvausta?
Olet onnistunut, etkä epäonnistunut!

Kaikki on siitä kiini että mitkä on omat todelliset ja kuvitellut tavoitteet.
Ja miten paljon antaa muiden määritellä, mikä sulle on epäonnistumista.
nauti kune t ole töissä eikä mies pyöri jaloissa, olet kuitenkin vapaa!

Naiset on vaan nirsoja kun eivät löydä ketään.

Ei kannata kadota elämästä ainakaan oman käden kautta.
Kun joka tapauksessa kuollaan joskus, niin sitä voi ihan mielenkiinnosta seurata, millaiseksi elämä muodostuu.

Tee siitä huonoudestasi valttikortti. Hyväksy huonous ja reteesti elät kompuroiden. Katsos, sekin voi melkein kuin taidetta.
Kyllä se joskus lykästää kuin lottovoitto.

Kaiken sen huonouden ja luuseriuden keskellä: yritä nauttia.
ETSI asioita, jotka ovat SINULLE nautittavia.
Se voi olla vaikka metsäkävely, valokuvaaminen... ja mitä eriskummallisempaa keksit, sen piristävämpää se on.

Ala jonkin sortin verran narsistisemmaksi. Siis sillä tavalla, että unohdat siskosi ja etenkin hänen saavutuksensa.
Yksinkertaisesti: SULJET SILMÄSI niiltä, kuin myös vanhempiesi odotuksilta sinun suhteesi.

SINUN elämäsihän tämä on. Saat olla luuseri, epäonninen, petetty ja jätetty, vanhempiesi kaltoin kohtelema... mutta ei kun vaan porskutat eteenpäin kaikesta huolimatta yltiöpositiivisena!
Eikö se ole mitä suurinta sankaruutta?

Sinun on voitettava kyllästyneisyys, tympääntyminen ja negatiivisuus... ne ovat pahimmat vihollisesi. Ei se ettei ole töitä (tällä hetkellä) eikä sinkkuus eikä siskosi mahtava elämä.

Suurin vihollinen löytyy omasta mielentilastasi, jota voit alkaa korjailemaan. Luovuutta, rohkeutta, positiivisuutta...
siinä haasteet. Ja lupa epäonnistua perusteellisesti...

Jotenkin vaan turhauttaa kun mikään ei koskaan riitä kenellekkään vaikka teet kaikkesi ja annat kaikkesi. Ei siltikään mikään riitä ei töissä, ei parisuhteissa. Jotenkin olen aina kokenut perheessä olevani se vähäpätöisempi sisko. Toisin kuin siskoni hän saa aina kaiken ja vaikka minä yritän ja yritän tehdä kaikkeni se ei koskaan riiitä. Mitä vielä voin tehdä? Hiljattain perheeseeni tui perintö ja silloin asuin eripaikkakunnalla kuin nyt ja sillä aikaa se oli salaa jaettu ja minut vain syrjäytettiin kuvioista. Myöhemmin sain itse tietää tuosta ja riita siitä tuli. Aloin ihmettelemään kun siskollani oli yhtäkkiä tuliterä auto ja tiesin, etttä hänellä ei ole siihen varaa joten tämä perintö asia tuli julki silloin. Tietty riidan siitä nostin. Sitten kyllä almuja jaettiin minullekkin kun paljastin asian mutta se oli jo myöhäistä mitä pitää selkäni takana valehdella. Tein itse rahani tuolloin kun olin hyvässä palkka työssä. Itse olen aina laskuni maksanut toisin kuin siskoni hän kantaa vieläkin laskuja kotiin toisin kuin minä maksan kaikki laskuni itse ja vuokrani mutta hän tekee sitä kaikki autosta tulevat kulut menee vanhemmille. Helppoa pitää autoa kun ei tarvitse itse sitä maksaa. Minulla ei ole edes ajokorttia ja jos sen ajan joskus niin itse sen maksan toisin kuin siskoni aikoinaan vaan vanhemmat senkin kustansi puoliksi. Ylläys. Niin epäreilua mutta on tässä jotain hyvääkin vaikka kuinka paskaa niskaani kaadetaan se ei tunnu enään missään sen verran minusta on kasvanut vihainen ihminen ja mitä tekin täällä muka mistään mitään tiedätte. Samat naamat täälläkin lätisemässä. Ja se mitä seurusteluun tulee niin enpä ole edes päässy ensimmäisiä treffejä pidemmälle viime aikoina joten ei nämä miehet tiedä minun luonnettani kun yllä joku mainitsi, että minussa vika kun miehet pettää yms paskaa.

Niin kauan sä et mitään parempaa oikein ansaitsekaan kun olet katkera siskollesi. Olisit h*lvetti vie iloinen siitä että siskollasi menee hyvin. Se on samaa verta kun sä ja kaikkea. Se että sä suhtaudut siihen noin on vähän kuin viiltäisit omaa kättäsi.

Ja miksi susta tuntuu että sä olet luuseri vanhempiesi silmissä? Olet ehkä kateellinen siitä että ne antaa enemmän huomiota siskollesi, joka on luultavasti tehnyt kovasti töitä pärjätäkseen? Jos taas tilanne on niin, että vanhempasi tuomitsevat sinut täysin epäoikeudenmukaisesti, niin kannattaa tietysti unohtaa mitä he sanovat ja ehkä jopa viilentää välejä heihin.

Ja mitä tulee yleensä siihen mitä muut susta ajattelee... Sun pitää heti lopettaa sellaisten ihmisten kanssa seurustelu, jotka ei hyväksy sun ajatuksia ja elämäntapaa, tai jotka arvioi sua ulkoisilla perusteilla. Voi niitä ihmisiä ehkä moikata jos on kovin tuttuja, mutta missään muussa tekemisissä en itse ainakaan ole sellaisten kanssa. P*skanpuhujille tulee vielä kovempi kohtelu: niitä mä harvoin edes tervehdin. Hengatkoon muiden p*skanpuhujien kanssa. Kun alat kohdella itseäsi paremmin (laitat itsesi elämässäsi etusijalle, sua arvostavat ihmiset toiselle sijalle ja ei-arvostavat viimeiselle), niin alat arvostaa myös itseäsi enemmän ja enemmän eikä muiden mielipide tunnu enää kovinkaan tärkeältä.

Aloituksen perusteella sanoisin, että sisarellasi on asenne kohdallaan, oikea, sinulla taasen ei. Joten alapa töihin itsesi kanssa, vain ja ainoastaan itsesi kanssa.

Sinulla on kaikki oikeudet tuntea itsesi aikaansaavaksi, aloitekykyiseksi ja omat asiansa hoitavaksi yksiloksi.
Täydellisen tarpeettomasti tunnet huonommuutta! Olisit sen sijaan tyytyväinen aikaansaannoksiisi! Kyllä se sopiva tyopaikkakin loytyy, onhan sinulla jo koemusta aiemmista paikoista. Jatka vain etsintää.

Mitä taas tulee siskoosi, olisiko nyt hyvä aika ottaa perheeseesi etäisyyttä ja toimia itsenäisesti. Sieltä kulmalta kun sinä et saa tarvitsemaasi tukea, käänny ystäviesi puoleen. Ellei sinulla ole ystävää jolle voit purkautua, kirjoita noita ajatuksiasi paperille. Voit säilyttää ne tai tuhota - aivan sama, nyt sinä olet saanut ne ulos korviesi välistä, eikä sinun tarvitse hautoa niitä siellä enää.

Tuon vapautuneen energian voit käyttää positiivisenpaan ja tyopaikkojen hakuun. Terve maalaisjärki sanoo että negatiiviset ajatukset tuottavat vain mätää ja tuhoa. Kuka siitä kärsii? Ei siskosi, ei perheesi. Vain sinä itse.

Minä olen elämään kyllästynyt. Kukaan ei rakasta minua eikä mulla ole edes töitä.
Olen ollut vuosia jo yksin ja ei mulla ole läheisiä eikä kavereita kuin yksi jota tapaan kerran vuodessa. ap n elämä on paljon parempaa kuin yksinäisillä

Hei turhautunut!Olen kokenut samanlaista.Meitä oli 7 lasta.Minä ja pari muuta sai huononpaa kohtelua kuin muut.Vanhin oli taitavin manipuloimaan äitiä ja kuten nyt aikuisina olemme sisarusten kanssa joutuneet toteamaan,on siskolla jonkunlainen sairaus,mikä ilmenee valehteluna,liioitteluna,kieroiluna.Hän taitaa uskoa itsekkin juttujaan.Hän osaa esiintyä erittäin mielenkiintoisena ihmisenä ja hauskana.Perinnön jaossa hän vaati suureen ääneen,että siskoni on saanut jo rahaa äidiltä,joten siskolle ei mitään.No sitten hän huomasi äidin kirjoittaman paperilapun,missä oli nämä ennakkoperinnöt niin sanotusti.Hän huomasi,että itsensä nimi oli siellä ja summa,joten yritti piilottaa ja rutistaa lapun.Yksi sisko kysy,että mitä siinä lukee,joten käry kävi...Muutenkin äitini oli ennen kuolemaa sanonut,että vain tämän kyseisen siskon lapsetki ottaa rahaa kaikesta avusta.Olin tyytyväinen,ettei äiti niin tyhmä ollutkaan.Mies asiois ei mullakaan hurraamista,mutta vikaa itsessäkin ja valinnoissa.Kaikki hieman olleet hieman narsistisia luonteita yms.(ei ny ihan kaikki).Voimia sulle toivon.Tiedän,että jos ei ole rakastettu kotona,jää syvät arvet...niiku mullakin.