Olen kolmekymppinen, korkeakoulutettu mies ja työskennellyt jo useamman vuoden eräässä työpaikassa, asiantuntijatyössä. Ensimmäinen työpaikkani, mutta koulutusta vastaava. Hyvä työpaikka mutta seuraavana parina vuotena tiedän, että siellä tapahtuu pieniä myllerryksiä. Ne on ollut tiedossa jo jonkin aikaa, enkä ole pitänyt siitä, mitä tulee, vaikkakin olen valmis myöntämään ennakkoasenteeni organisaatiomuutoksia, toimenkuvien muuttumisia sun muita vastaan ehkä haljummaksi kuin todella olisi syytä.
Nyt kuitenkin tilanne on se, että minulle tarjoutui loistava tilaisuus vaihtaa työpaikkaa. Yhtä lailla koulutusta vastaava, mutta tarjoaisi toisaalta tilaisuuden laajentaa osaamista erikoisalaltani, nostaa palkkatasoa parempaan, vaihtaa vähän ympäristöä. Paikka ei ole varma, mutta olen ilmaissut haluavani sen, ja päättänytkin todella tarttua siihen jos sen saan.
Vaikka tilaisuus onkin valanut minuun ihan uudenlaista virtaa - samanlaista, jollaista koin kun aikoinaan aloitin nykyisessä paikassani - on oloni silti ristiriitainen. Työnantajani kokonaisuudessaan tuskin joutuu sen kummempiin vaikeuksiin minun poislähdön myötä, mutta nykyiset lähityökaverini minua harmittaa. Pidän heistä erittäin kovasti, ja nyt pelkään että tuotan heille pettymyksen ja tukalan tilanteen, jos lähden. Aikoinaan, kun meiltä oli lähtenyt muutama lyhyen ajan sisään, yksi työkavereistani jopa vannotti, etten "jättäisi heitä". Tietysti hän tarkoitti vain hyvää ja ilmaisi vain olevansa vastavuoroisesti kiintynyt, mutta nyt tuollaiset kuitenkin kummittelevat takaraivossani ja tuntuu, että vaikka en saisikaan tätä työpaikkaa, oloni olisi helpottanut ihan yhtä lailla kuin olisin iloinen ja innostunut jos saisin sen.
Ärsyttävää. Onhan meiltä ennenkin lähtenyt väkeä, hyvässä hengessä vaikka haikeaa on välillä ollutkin. Olen varma, että työkaverini haluavat minulle vain hyvää ja ovat kuitenkin iloisia, jos pääsen eteenpäin elämässäni. Vai olenko sittenkin kusipää, joka jätti muut paskamaiseen tilanteeseen?
Nyt kuitenkin tilanne on se, että minulle tarjoutui loistava tilaisuus vaihtaa työpaikkaa. Yhtä lailla koulutusta vastaava, mutta tarjoaisi toisaalta tilaisuuden laajentaa osaamista erikoisalaltani, nostaa palkkatasoa parempaan, vaihtaa vähän ympäristöä. Paikka ei ole varma, mutta olen ilmaissut haluavani sen, ja päättänytkin todella tarttua siihen jos sen saan.
Vaikka tilaisuus onkin valanut minuun ihan uudenlaista virtaa - samanlaista, jollaista koin kun aikoinaan aloitin nykyisessä paikassani - on oloni silti ristiriitainen. Työnantajani kokonaisuudessaan tuskin joutuu sen kummempiin vaikeuksiin minun poislähdön myötä, mutta nykyiset lähityökaverini minua harmittaa. Pidän heistä erittäin kovasti, ja nyt pelkään että tuotan heille pettymyksen ja tukalan tilanteen, jos lähden. Aikoinaan, kun meiltä oli lähtenyt muutama lyhyen ajan sisään, yksi työkavereistani jopa vannotti, etten "jättäisi heitä". Tietysti hän tarkoitti vain hyvää ja ilmaisi vain olevansa vastavuoroisesti kiintynyt, mutta nyt tuollaiset kuitenkin kummittelevat takaraivossani ja tuntuu, että vaikka en saisikaan tätä työpaikkaa, oloni olisi helpottanut ihan yhtä lailla kuin olisin iloinen ja innostunut jos saisin sen.
Ärsyttävää. Onhan meiltä ennenkin lähtenyt väkeä, hyvässä hengessä vaikka haikeaa on välillä ollutkin. Olen varma, että työkaverini haluavat minulle vain hyvää ja ovat kuitenkin iloisia, jos pääsen eteenpäin elämässäni. Vai olenko sittenkin kusipää, joka jätti muut paskamaiseen tilanteeseen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaihda paikkaa, tai jää harmittamaan. Vähät työkavereista.
Kukaan ei ole korvaamaton. Ihmisen täytyy ajatella omaa etuaan, sillä kukaan muu ei sitä tee. Vaihdat siis työpaikkaa, jos parempi tarjous tulee eteen.
Paikka vaihtoon vaan! Kaipaat selkeästi uusia haasteita. Kyllä ne jälkeen jäävät työkaverit ymmärtävät, osa varmaan parhaillaan takoo hakukirjeitä lähteäkseen myöskin muualle. Mukavia työkavereita löytyy toki muualtakin kuin nykyisestä paikasta ja muista että aina voi vaihtaa jos uusi ei miellytä. Lisäkokemuksella työnhaku tulee entistä helpommaksi.
Ehkä kaverisuhteiden vuoksi ei kannattaisi vaihtamista murehtia, jokuhan nyt joka tapauksessa on aina se seuraava lähtijä, ja jos työpaikan kaverisuhteet ovatkin niin hyviä ettei työpaikan vaihto katkaisisi niitä, niin eihän tässä kyse kuitenkaan olisi täydellisestä muutoksesta. Tarkoitan että sekä nykyinen että mahdollisesti tuleva työpaikka sijaitsisivat pääkaupunkiseudulla, joten vanhoja työkavereita voisi edelleen tavata ainakin silloin tällöin.
Tuntuu tyhmältä miettiä, miltä homma näyttäisi ansioluettelossa, mutta kun sekin mietityttää. Hyvältähän se normaalitilanteessa vaikuttaisi, mutta voisiko siitä olla haittaa, jos on vaihtanut työpaikkaa juuri, kun vanhassa paikassa kohdataan muutostilanteen tuomia haasteita?
Ole onnellinen että sulle on tarjoutunut tuollainen vaihtomahdollisuus. Kaikille se ei nykypäivänä ole mahdollista, varsinkaan jos ei sijoitu ikähaarukkaan 25v-33v.