Huvittavaa yleinen käsitys siitä,että työttömyys olisi jokin henkilökohtainen kriisi. Työssä olleelle, raha-asiansa hoitaneelle ja kassaan kuuluvalle henkilölle työttömäksi joutuminen on lähinnä upea mahdollisuus siirtyä joksikin aikaa kokopäiväiseksi harrastelijaksi.
Ansiopäivärahan korkea taso, proggressiivinen verotus ja työssäkäymisen kulujen puuttuminen tasaavat henkilön taloustilanteen lähes työllisyyden ajan tasolle. Fiksusti raha-asiansa hoitaneelle työssäkäymisen ajalta on jäänyt lisäksi useasti säästöjä. Tämä tasaa entisestään ehkä hieman pieneneviä ansioita.
Päättäjätkään eivät näytä ymmärtävän, että työttömyysturva on liian hyvä, sillä työttömyyden kohdatessa tarve siirtyä töihin takaisin vähään aikaan on melko pieni.
Itse irtisanouduin (vältin karenssin perustelemalla oikein irtisanoutumiseni) töistäni vajaan kymmenen vuoden työrupeaman jälkeen. Nyt saan päivärahaa n 1300 € nettona. Ottaen huomioon pienet kulut (velaton auto,velaton asunto, halvat harrastukset ja säästeliäs elämäntyyli) ja reilut 50 000€:nsäästöt, voin tarvittaessa pitkittää harrasteluani vuosia. Olen ollut työelämässä 14-vuotiaasta alkaen ja vasta nyt vajaat 20 vuotta myöhemmin olen ensimmäistä kertaa työttömänä. Voi olla että kyllästyn nopeastikin harrasteluun ja siirryn takaisin työhön. Ajattelin ottaa osani tästä oleskeluyhteiskunnasta ja hyväksikäyttää ansioturvaa vielä kun sitä saa.
Ongelmahan on (yhteiskunnan kannalta) ihmisten, kuten itsenikin, oleskelu. Ihmisten kannalta liian suuri päiväraha on lähinnä hieno mahdollisuus ottaa rennosti työvuosien välillä.
Ansiopäivärahan korkea taso, proggressiivinen verotus ja työssäkäymisen kulujen puuttuminen tasaavat henkilön taloustilanteen lähes työllisyyden ajan tasolle. Fiksusti raha-asiansa hoitaneelle työssäkäymisen ajalta on jäänyt lisäksi useasti säästöjä. Tämä tasaa entisestään ehkä hieman pieneneviä ansioita.
Päättäjätkään eivät näytä ymmärtävän, että työttömyysturva on liian hyvä, sillä työttömyyden kohdatessa tarve siirtyä töihin takaisin vähään aikaan on melko pieni.
Itse irtisanouduin (vältin karenssin perustelemalla oikein irtisanoutumiseni) töistäni vajaan kymmenen vuoden työrupeaman jälkeen. Nyt saan päivärahaa n 1300 € nettona. Ottaen huomioon pienet kulut (velaton auto,velaton asunto, halvat harrastukset ja säästeliäs elämäntyyli) ja reilut 50 000€:nsäästöt, voin tarvittaessa pitkittää harrasteluani vuosia. Olen ollut työelämässä 14-vuotiaasta alkaen ja vasta nyt vajaat 20 vuotta myöhemmin olen ensimmäistä kertaa työttömänä. Voi olla että kyllästyn nopeastikin harrasteluun ja siirryn takaisin työhön. Ajattelin ottaa osani tästä oleskeluyhteiskunnasta ja hyväksikäyttää ansioturvaa vielä kun sitä saa.
Ongelmahan on (yhteiskunnan kannalta) ihmisten, kuten itsenikin, oleskelu. Ihmisten kannalta liian suuri päiväraha on lähinnä hieno mahdollisuus ottaa rennosti työvuosien välillä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itsekki oleskelen mieluummin kotona kun työpaikalla. Ihan hyvä ansiosidonnainen olla suuri jotta raha kiertää ja ostovoima säilyy. Peruspäivärahaakin voisi vähän nostaa jotta ihmisillä ostovoima säilyy, automaatio tuotannossa tuotetaan kuitenkin enemmän mitä ehditään kuluttaa ja se myös on mahdollistanut ja monesti pakottanut monen ihmisen jäämään oleskelemaan. Robotit pois ja ihmistyöläiset takas liukuhihnalle, tai vaihtoehtoisesti, vapautetaan ihmiset tekemään lyhyempiä päiviä, esim 20h viikko, näin jäljellä olevat työt voisi jakaa, eikä seisottaa työttömiä tai kuluteta loppuun työläisiä..
Tuottavuusongelmien ja kestäyysvajeen kiusaama Suomi tuskin nousee työllisten työajan puolittamisella. Pointtina oli se, että työttömyys on luotu liian helpoksi vaihtoehdoksi.
Jos järjestystä ja rikollisuutta halutaan pitää kurissa, niin parempikin työttömyyden olla helpohkoa.
ei ole liian suuri... paitsi niille jotka väärinkäyttävät, eli ovat töissä vain senverran jotta saavat uusittua sen 500pv.Mutta ne ketkä oikeasti ovat työttömiä tai joutuvat/pääsevät putkeen, heille se on ihan oikean kokoinen juurikin sentakia että voi jatkaa normaali eloa samaan totuttuun malliin. Eihän siinä mikään muutu.
Pitääkö työttömän eläänormaalia elämää?
Tietysti jos siihen on taloudelliset mahdollisuudet.
Mikä on normaali elämä?
Sitä että voi käyttäytyä ihan samoin kuin töissä ollessa... ei tarvi laskea joka euroa, onko varaa ostaa kokolihaa vai ostaako sitä huonointa sika-nautaa...vaihdanko auton vai myynkö kokonaan pois....istutanko kesäkukkia vai en....eli sitä se tarkoittaa ettei tarvi laskea joka killinkiä.
Mielestäni yhteiskunnan ei tarvitse taata työttömälle helppoa elämää.
ei toki yhteiskunnan, mutta työtönhän siihen voi itse vaikuttaa... siis käymällä töissä silloin kun töitä on ja silloinhan se ansioraha on riippuvainen työttömästä....ei niinkään yhteiskunnasta, paitsi sossupummien kohdalla jotka ei päivääkään töitä ole tehneet mutta se taas on ihan eri jorinan asia ja aihe.Ne ei kuulu tähän.Helppo elämä taas riippuu jokaisen omasta halusta/kyvystä järjestää ja hallita taloutta... on ihmisiä joille se ei onnistu suurillakaan tuloilla ja sitten toiset pärjää loistavasti ja ovat onnellisia pienemmilläkin rahavaroilla.
Alat olla jo sen verran vanha työnantajien mielestä, että paluusi työelämään ei ole niin automaattista kuin luulet. Olen samaa mieltä, ansiosidonnainen on kohtuuttoman korkea. Onneksi se putoaa tietyn ajan jälkeen. Työttömän on vaikeinta saada töitä. Jos ei pidä työstään, kannattaa vaihtaa paikkaa vielä töissä ollessaan - vaikka osa-aikaiseen, jos loikoilla haluaa.
Mikäli 31-vuotias ei ole mielestäsi helposti työllistyvässä iässä, niin minkä ikäinen on?
Onhan se hieno juttu, jos on velaton ja kulut liittyvät lähinnä omaan itseen. Onnittelut! On kuitenkin ihmisiä, joilla näin ei ole ja työttömyys ansiopvärahoineen ei riitä. Joudutaan myymään asunto tai auto kulujen karsimiseksi sekä lasten kouluttaminen ammattiin ei ole sekään ilmaista. Tällaiset kirjotukset voi kyllä jättää omaan arvoonsa ja mikäli halusit "provoilla" - hakeudu takaisin töihin, jotta aikasi kuluisi muuhun kuin tyhjänpäiväiseen retosteluun.
Aivan aluksi haluaisin kiittää provo-provon onnitteluista. Tiedän, että olen asiani hyvin hoitanut, mutta silti onnittelut aina lämmittävät mieltä.
Tiedän, että kaikille ei ansiopäiväraha riitä. On olemassa myös ihmisiä, joille päiväraha ei olisi riittävä vaikka sitä korotettaisiinkin. Yhteiskunta ei voi kuitenkaan olla vastuussa yksilöiden kaikista ongelmista, vaan ihmisten pitäisi varautua taloudellisiin ongelmiin itse jo etukäteen.
Muistathan, että Suomessa opiskelu on ilmaista ja siitä jopa maksetaan opintorahan muodossa.
Mikäli pidit kirjoitustani provona, olisi ollut varmaan ollut parempi jättää vastaamatta. Mielestäni en retostellut vaan kerroin talousasioistani viitaten työttömyyspäivärahaan.
Otanpa kantaa minäkin tuohon, olen työtön nyt jo 4v., putkessa siis. Ja hyvinkin tyytyväinen, elämäni ei ole muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan. Kuulun siihen tyhmään joukkoon joka on säästänyt töissä ollessaan myös pankkiin rahaa.Mikään ei ole muuttunut työttömäksi pääsemisen jälkeen, omaisuus ei ole kadonnut eikä rahakaan, vaikka osa kuvittelee että samantien kun työttömäksi joutuu niin kaikki katoaa yhdessä yässä jotta PUFFFF...sinne meni.Näin ei kuitenkaan käy.Velkaa ei ole koskaan ollut kuin talolaina joka tuli maksetuksi jo 1989 poisJos taloutensa kunnolla hoitaa niin ei huolta vaikka välillä työttömänä onkin , itsekin lomautettuna peräti 2kk v.1990 jonka jälkeen lyhennettyä viikkoa tehtiin lähes5 vuotta, se oli kuitenkin todella hyvää aikaa, oli aikaa tehdä kaikkia omia juttuja.Voisi se olla porrastettu se ansiosidonnainen jotenkin riippuvaksi työvuosien määrästä, kellä vähän vuosia sillä vähemmän päiviä.
Miksi työttömyyden pitäisi ollakaan henkilökohtainen kriisi ? Aika harvassa ovat ne jotka joutuvat työttömäksi omasta syystään, ja uskon lisäksi että suurin osa suomalaisita oikeasti mieluummin olisi töissä kuin lusmuilisi työttömyysrahoilla.
Itsekin olen tällä hetkellä työttömänä, lokakuussa tulee jo vuosi täyteen. Ikää on melkein viisikymmentä ja tämä on ensimmäisen kerta kun olen työtön. Ei ihan hirveästi harmita vaikka töitä ei tällä hetkellä olekaan, toki menisin töihin jos työpaikka ilmaantuisi, tällä hetkellä täydennän koulutustani tradenomiksi valmistun ensi keväänä ja rupean sitten hakemaan töitä aktiiviseksi.
Tämä breikki työelämästä tuli tarpeeseen, olikin aivan uupumuksen partaalla, nyt on virtaa ja innostusta ihan eri tavalla.En ole mielestäni lusmu eikä työttömyys korvaus ole liian suuri. Eipä ole varmaan mikään työpaikka jäänyt täyttämättä siksi etä minä en ole ollut aktiivinen työmarkkinoilla.
Työttömiä on turha syyllistää ja työttömyydestä on lupa myös nauttia. Myönnän että kuulun työttömien kultapossu kerhoon.Kaikilla työttömillä ei asiat varmasti ole yhtähyvin vrt. esim. yksinhuoltajat.
Olen aina hoitanut asiani hyvin ja nytkin opiskelen että jatkossa työllistyn ja voin kantaa korteni kekoon omaksi ja muiden hyödyksi.
Ansiosidonnainen on aivan eri luokkaa kuin työmarkkinatuki. Kaksi vuotta saat pientä palkkaa (tai jopa kohtuullista jos olit hyväpalkkainen työläinen ennen työttömyyttä) ihan vain ilmoituslappuja netissä täyttämällä. Tilille mäjähtelee 3-5 kertainen summa eli kyllä sillä elelee jos ei mitään hirmulainoja tai muuta ikävää ole niskassa.