Minulla on ollut onni tavata tänä kesänä nuoruuden ystäviäni. Yhden heistä löysin lehtileikkeen myötä. Otin yhteyttä ja nyt olemme vilkkaassa kirjeenvaihdossa facebookin kautta. Tapaamme jahka ehdimme.
Eilen saapui vieraakseni ystävä yli 40-vuoden takaa. Tapasimme sattumalta viime lauantaina kaupungilla ja sovimme illanvieton.
Aurinko paistoi, ilta oli lämmin kuin myös tunnelma laiturilla. Muistelimme, löysimme minä omiani ja hän omia muistojaan. Pinnistelimme aivojamme ja saimme koottua yhteenvedon seitkytluvun alun tapahtumista ja ystävyytemme alkuvaiheista Korvessa. Sitten tiemme erkanivat.
Paljon jäi kertomatta, mutta nyt kun löysimme toisemme, päätimme jatkaa tapaamisiamme muistojen merkeissä kuin myös luoda uutta yhteistä tulevaa.
Kaipaatko menneidyyden ystäviäsi? Oletko tavannut heitä vuosikymmenten jälkeen? Mitä kaikkea mielessäni pyörii ennen ja jälkeen tapaamisien?
Itse olin jännittynyt ennen tapaamista. Olin tosi onnellinen jälkeenpäin.
Ystävä menneisyydestä.
25
442
Vastaukset
- -tavattu on-
Tapasin jokin vuosi sitten kirjeenvaihtokaverini kymmenien vuosien jälkeen. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja olemme sen jälkeen soitelleet toisillemme. Viimeksi aivan yllättäen tuli vastaani joitakin päiviä sitten. Muisti syntymäpäiväni ja kuljetti kotiinsa kahville. Siinä sitten kului useita tunteja muistellessa.
Yhteen myöskin nuoruusajan kirjeenvaihtokaveriin sain yhteyden tutustuessani hänen sisareensa. Olemme tavanneetkin useita kertoja.
Uusiakin kavereita on elämä tuonut tullessaan joitakin työn merkeissä, joitakin muuten vaan sattumalta. Yhteyksiä pidetään silloin tällöin ja joskus sattumalta tavatessamme. Viimeksi eilen vietin kivan aurinkoisen päivän ystävien seurassa.- Korppis*
Kauniit ilmat jatkuvat korvessa. On kiva, että löytyy joku toinenkin jolla on ystäviä myös netin ulkopuolella. Ikuisuuskysymykset asioista joihin ei pysty vaikuttamaan on toki kivempaa jauhamista kuin keskustella elämästä.
Oman elämän kirjoittamisesta moititaan, mutta mistä muusta voisi rehellisemmin kirjoittaa kuin oikeasti koetuista tapahtumista.
Plus kuusikymppiset ovat jo ulkona kelkasta kun on kyse esim. muuttuvasta yhteiskunnasta ja väistämättömistä muutoksista ihmisen tasa-arvossa.
Takaisin asiaani, Kun tapaa vanhan tutun menneisyydestä alkaa näkemään itsensäkin erilailla. Huomaa katsovansa peiliin ja miettivänsä, hei olenhan itsekin vanhentunut. Kun tuijottaa vuosikaudet itseään ei muutosprosessia huomaa, mutta kun tapaa ystävän menneestä huomaakin, että omien silmien alle on ilmestynyt kurttuja.
Vai huomaako? - -tavattu on-
Korppis* kirjoitti:
Kauniit ilmat jatkuvat korvessa. On kiva, että löytyy joku toinenkin jolla on ystäviä myös netin ulkopuolella. Ikuisuuskysymykset asioista joihin ei pysty vaikuttamaan on toki kivempaa jauhamista kuin keskustella elämästä.
Oman elämän kirjoittamisesta moititaan, mutta mistä muusta voisi rehellisemmin kirjoittaa kuin oikeasti koetuista tapahtumista.
Plus kuusikymppiset ovat jo ulkona kelkasta kun on kyse esim. muuttuvasta yhteiskunnasta ja väistämättömistä muutoksista ihmisen tasa-arvossa.
Takaisin asiaani, Kun tapaa vanhan tutun menneisyydestä alkaa näkemään itsensäkin erilailla. Huomaa katsovansa peiliin ja miettivänsä, hei olenhan itsekin vanhentunut. Kun tuijottaa vuosikaudet itseään ei muutosprosessia huomaa, mutta kun tapaa ystävän menneestä huomaakin, että omien silmien alle on ilmestynyt kurttuja.
Vai huomaako?Kylläpäs ne rypyt on tulleet huomatuiksi jo ennen ystävien tapaamistakin. Kumma kun muutamat kymmenien vuosien jälkeen näyttävät jotenkin tutuilta mutta nimi ei vaan tule mieleen. Sitten kun jonkin aikaa miettii niin joistakin kasvonpiirteistä alkaa hahmottumaan oikea henkilökin.
Erästä ystävääni en ollut tavannut 40 vuoteen ja hän sattumalta istahti viereeni, katsoi ja totesi: "hei, mehän tunnemmekin toisemme" ja samalla minulle tuli nimikin mieleeni. Olemme tavanneet useita kertoja sen jälkeen.
Sää ja päivän tapahtumathan ne ovat yleisiä puheenaiheita useimmilla. Sitten kysellään kuulumisia, terveydentiloja ym. ym.
Tänäänkin olen saanut useita puheluja pitkin päivää. On kyselty piirakan resepteistä, harrastuksista, voinnista. Keskusteltu karhuista ja monesta muusta.
Kertakaikkiaan erittäin mielenkiintoinen, aurinkoinen päivä
- herjoittelija
Lapsuudenystääni tapaan ja pidetään yhteyttä. Välissä oli parikymmentä vuotta ettei oltu yhteyksissä, mutta nykyisin säännöllisesti soitellaan.
Viime vuosina on muutaman kerran nähtykin, välimatkaa kuitenkin on jonkun verran.Mitä sisälläsi tunsit kun tapasit ystäväsi vuosien jälkeen?
Miten koit muutoksen mikä ihmisessä tapahtuu eittämättä iän karttumisen myötä?
- ...
"Ystävä", minkä kanssa ei ole ollut tekimisissä kymmeniin vuosiin. Joop joo.
Oikea ilmaus "entinen ystävä".
=DW=- tiinaex...
mihis se ystävyys siitä katoo vaikka tiet eroo jossain vaiheessa syystä tai toisesta määkin tapasin tänä kesänä poikaystäväni neljänkymmenen vuoden takaa ja tuntu niinkun ei vuosia olis välissä ollukkaan ihan yhtä mukava oli jutustella voi sanoo että määkin tapasin ystävän vuosien takaa.
tiinaex... kirjoitti:
mihis se ystävyys siitä katoo vaikka tiet eroo jossain vaiheessa syystä tai toisesta määkin tapasin tänä kesänä poikaystäväni neljänkymmenen vuoden takaa ja tuntu niinkun ei vuosia olis välissä ollukkaan ihan yhtä mukava oli jutustella voi sanoo että määkin tapasin ystävän vuosien takaa.
Tunsitko todella, että välissä ei olisi ollut vuosia?
Itse en pysty sumuttamaan silmään itseäni. Ei hän entinen poikaystävänikään jonka tapasin pari vuotta sitten ole ollenkaan samanlainen kuin neljäkymmentä vuotta sitten.
Juttu ei lähtenyt kuten ennen, ulkonäkö oli rapistunut. Entinen kiharpää oli kalju jne.
Tavattuani ystävättäreni, hän oli ensin varautunut. Parin viinlasin jälkeen hän muuttui puheliaammaksi ja sieltä pilkisti esiin se entinen ystäväni vuosien takaa. Ulkoinen muutos oli isompi kuin sisäinen muutos.- tiinaex...
korppis kirjoitti:
Tunsitko todella, että välissä ei olisi ollut vuosia?
Itse en pysty sumuttamaan silmään itseäni. Ei hän entinen poikaystävänikään jonka tapasin pari vuotta sitten ole ollenkaan samanlainen kuin neljäkymmentä vuotta sitten.
Juttu ei lähtenyt kuten ennen, ulkonäkö oli rapistunut. Entinen kiharpää oli kalju jne.
Tavattuani ystävättäreni, hän oli ensin varautunut. Parin viinlasin jälkeen hän muuttui puheliaammaksi ja sieltä pilkisti esiin se entinen ystäväni vuosien takaa. Ulkoinen muutos oli isompi kuin sisäinen muutos.kyllä meillä juttu luisti niinkun ei vuosia olis välissä ollutkaan noooo ehkä hieman harmaata olis ollu jos ei olis ollu sänkitukka silmälasitkin niitä ei ollu sillon ennen mutta niin oli mullakin.
- herra k ja exä
tiinaex... kirjoitti:
mihis se ystävyys siitä katoo vaikka tiet eroo jossain vaiheessa syystä tai toisesta määkin tapasin tänä kesänä poikaystäväni neljänkymmenen vuoden takaa ja tuntu niinkun ei vuosia olis välissä ollukkaan ihan yhtä mukava oli jutustella voi sanoo että määkin tapasin ystävän vuosien takaa.
Sama mulla,exän kans muutama vuosi sitten,vähän oli "miehistynyt" mutta sama hunsvotti juttujaan myöten,mihimpä se kettu karvoistaan...
Juttu luisti ja olimme kuin entisinä hyvinä aikoina,ja mikä kivointa,halatessaan hän sanoi,sul on edelleen se sama hyvä tuoksu!
No,siitähän seurasi taas se että hän alkoikin piirittää uudelleen,mut sekin loppui aikanaan,todeten-loppu mikä loppu. herra k ja exä kirjoitti:
Sama mulla,exän kans muutama vuosi sitten,vähän oli "miehistynyt" mutta sama hunsvotti juttujaan myöten,mihimpä se kettu karvoistaan...
Juttu luisti ja olimme kuin entisinä hyvinä aikoina,ja mikä kivointa,halatessaan hän sanoi,sul on edelleen se sama hyvä tuoksu!
No,siitähän seurasi taas se että hän alkoikin piirittää uudelleen,mut sekin loppui aikanaan,todeten-loppu mikä loppu.Minulle kävi juuri näin kaksikymmentävuotta sitten kun ekakertaa tapasin tämän samaisen entisen poikaystäväni, olin eronnut kuten myös hän.
Hän ehdotti uutta alkua. Hän ei silloin ollut kovinkaan paljon muuttunut. En kuitenkaan tuntenut enää säpinää ja se jäi siihen.
Olemme toki olleet ystäviä kaikki nämä vuodet, mutta viimeksi tavatessamme hän oli yksinäinen sairas vanha mies.
- sitroen.
Eipä ole entisiä ystäviä ja nykyistenkin kanssa on niin ja näin...
Mietin, juuri samaa, onko ystäviä, onko heitä menneisyydessä tai onko nykyisyydessä.
Minne he kaikki katosivat jos heitä oli tai oliko heitä?
Onko yksinäisyys vieraana?
Onko haluakaan löytää entisiä ystäviä tai pelottaako palata menneeseen?
Hyväksyykö hän, entinen ystävä minut sellaisena kuin olen?
Minkalaisia johtopäätöksiä itse teen tapaamisen jälkeen?
Olen ollut ristiriitainen, minne kaikki nämä vuodet ovat kadonneet.- minäen..........
korppis kirjoitti:
Mietin, juuri samaa, onko ystäviä, onko heitä menneisyydessä tai onko nykyisyydessä.
Minne he kaikki katosivat jos heitä oli tai oliko heitä?
Onko yksinäisyys vieraana?
Onko haluakaan löytää entisiä ystäviä tai pelottaako palata menneeseen?
Hyväksyykö hän, entinen ystävä minut sellaisena kuin olen?
Minkalaisia johtopäätöksiä itse teen tapaamisen jälkeen?
Olen ollut ristiriitainen, minne kaikki nämä vuodet ovat kadonneet.No tapasitko maduixaa terassilla?
minäen.......... kirjoitti:
No tapasitko maduixaa terassilla?
Maduixa ei ole ystäväni menneisyydestä.
En tavannut häntä, en etsinyt. Viikonloppu, jonka hän kertoi olevansa korvessa ja odottavansa minua Tanelin terasilla oli kaunis ja aurinkoinen. Aurinko paistoi päivä aikaan lämpimästi, mutta illat eivät olleet enää lämpimiä kaupungin varjoisilla terasseilla.
Laiturini terassi on aivan eri asia, sinne aurinko paistaa aina ilta kymmeneen asti. Siellä ystäväni tykkäävät istua, kuin myös.
Kun yliopiston ala-aulaan olin ekana ehtinyt tiettyyn aikaan, tiettyyn paikkaan, ja sitten kun ulko-ovi avautui, sieltä vyöryi sisään iso mies. - Ajattelin, ettei ole meidän kurssilaisia.
Käveleskelin siinä sitten muina tyttöinä, odotellen.
Kun käännyin uudelleen siihen suuntaan, oli mies jo ehtinyt minun luokseni, ja kun hän alkoi hymyillä, niin Penahan siinä, tuo meidän kaikkien tyttöjen isoveli, vaikka aikoinaan hoikka ja pitkä mies! Hymystään hänet heti ystäväkseni tunnistin.
Ja sitten alkoi tulla paljon väkeä paikalle, monet olivat hyvin nuoren näköisinä pysyneet...
---
(En kerro nyt enempää, sillä puhelin soi.)Meillä oli aikoinaan tapana tavata säännöllisesti erään nuoruuden aikaisen työpaikan työntekijöiden kanssa.
Noin kahdeksan vuotta sitten tapaamistilaisuudessa viereeni tuli nainen ja sanoi, älä vain leiki, että et tunne minua. Tunsinhan minä, äänestä.
- piauler*
Olen etsinyt entisiä ystäviäni jotka aikoinaan katosivat kuka minnekkin.
Tuli avioliitot,muutot, ja jokaiselle kai se oma elämä tärkeämmäksi että yhteyden pito harveni itsestään.
Yhdelle soitin tässä hiljattain 40 vuoden jälkeen,oli iloinen ja lupasimme tavata piakkoin.Olen pitänyt yhteyttä moniin 70-luvulla olleisiin ystäviin vaikkakin harvoin,mutta kuitenkin ovat säilyneet.
Kun sitten taas ajattelee aikaa taaksepäin sillloisiin aikoihin,tuntuu se tosiaan kaukaiselta.Mutta vuodet kultaa muistot ja silloisen ajan hengen,miten asiat olivatkaan toisenlaisia.Kun nyt pohtii menneisyyttä ja tapaamisia vanhojen ystävien kanssa, muistaa ystävistä joitain pieniä asioita ja oivaltaa sellaista, jota ei silloin nuorena oivaltanut.
Oliko ystävä avoin vai sulkeutunut. Kuinka hän nauroi ja mille hän nauroi, miten hän nyt nauraa ja mille asioille.
Kaukana ovat nuo ajat, mutta kuuluneeko se ikääntymiseen tämä halu palata juurilleen ja mutustella mennyttä. Katsoa mennyttä tirkistellen vaalean punaisten aurinkolasien läpi.
Ei sieltä tietysti pahat muistot ekana silmille iske, mutta voi iskeäkin jos alkaa liikaa romantisoimaan mennyttä.
Taidanpa kyseenalaistaa, oliko se tosiaan niin ihanaa kun muistan.
- pi-ne
Mies menneisyydestä toivottavasti vielä suvaitsee avata sanaisen arkkunsa, ja toivon ja Rauhan mukaan, hänen tuotoksensa saisivat elähdyttää palstaa kauemminkin, kuin kahdestatoista puoleen päivään.
Itse otin muutama vuosi sitten yhteyttä kaukaiseen, kauan, kauan sitten kohtaamani ihmiseen.
Muutamat sähköpostit vaihdettiin ystävyydessä, mutta siihen se jäi.
Silti aina muistan hänet, lähellä sydäntäni.
Niin varmaan hänkin minut, ei kohtaaminen aina vaadi paikkaa, ei aikaa.- Korppis*
Mikähän siinä on kun niin usein kuulee olisin halunnut tavata jne. kuitenkin ei tavata olisiko, että uskallus loppuu.
Olen tottunut kohtaamaan uusia ihmisiä, ennalta tuntemattomia. Ulkomailla joudun jatkuvasti seurueisiin, joissa on uusia ihmisiä. Siksi kai minulta luonnistuu ihmisen kohtaaminen.
Aina pitää olla paikka ja aika jos todella haluaa kohdata.
Täälläkin me kirjoittelemme, mutta kuinka moni on valmis tapaamaan oikeasti, vain harva. Kokemuksesta tiedän kohtaamisesta voi tulla mahtava uusi kokemus. - pi-ne
Korppis* kirjoitti:
Mikähän siinä on kun niin usein kuulee olisin halunnut tavata jne. kuitenkin ei tavata olisiko, että uskallus loppuu.
Olen tottunut kohtaamaan uusia ihmisiä, ennalta tuntemattomia. Ulkomailla joudun jatkuvasti seurueisiin, joissa on uusia ihmisiä. Siksi kai minulta luonnistuu ihmisen kohtaaminen.
Aina pitää olla paikka ja aika jos todella haluaa kohdata.
Täälläkin me kirjoittelemme, mutta kuinka moni on valmis tapaamaan oikeasti, vain harva. Kokemuksesta tiedän kohtaamisesta voi tulla mahtava uusi kokemus.En minä ainakaan halua tavata menneisyyttä. Nykyisyys riittää.
Aika-ajoittan vain muistelee mennyttä, joka todella on mennyttä.
Kuin jotain haavetta, aavetta, nähdäkseen, oliko se, vai eikö ollut.
Minulla ei riitä mielenkiinto kohtaamaan täältä ketään, ei, vaikka kuinka ängistäisin. :))
Varmasti voi olla mahtava kokemus, mutta minun maailmani ei nyt sellaista kaipaa.
Kerran olen nähnyt unta palstalaisesta.
Hauskaa. :))
- turha haikailla --
menneisyyteen, sieltä ei palaa enään mikään elämääni,
en vaan jaksa enään menneisyyden ystäviä tavata , olemme eläneet niin erilaista elämää ja täysin vieraantuneet lapsuuden aikakaudesta,
ei onnistu enään Terveenä eteenpäin ; )
Aamun jännitys on ohi. Mammografia ja ultraäänitutkimukset takana. Tästä tulee hyvä päivä. Laitoin kanaa ja paprikoita uuniin.
Taidan soittaa ystävälleni menneisyydestä ja kysyä mitä sinulle kuuluu sekä kiittää kivasta illasta.1964-kirjeen-vaihto-ystävä.
Kohtasin hänet 1979, kun hän lensi Stadin kautta Mokbaan miehineen, yöpyen Interissä.
1998 luin uutisen hänestä, siinä oli puhelin-numero.
Soitin siihen ja rupattelimme iloisesti.
Satunnaisesti joskus teksti-viestiteltiin, kunnes sain viestin jossa hän kertoi sairastuneensa vakavasti.
2000 soitin, hän oli silloin vuoteellaan, josta ei enää noussut omin-voimin.
2000 Huhtikuussa Ovarian cancer vei hänestä voiton.
Eipä ole pitkä matka lepo-paikastaan Kennedyjen saarelle.
Iloisia voivat kohtaamiset joskus olla pitkän ajan päästä, mutta nopeasti ne voivat muuttua karuiksi.
Minulla on tallella kuva hänestä, melkein 14V tyttönen.
Kummallisesti sitä vaan tunnistin hänet heti, kun hän astui ulos hotellin hissistä 25V naisena.
Tuskin olisin tunnistanut viimeisellä vuoteellaan.
Ehkäpä on enepi parenpi harrastaa vain viestittelyjä ihmisille vuosien takaa, joita joskus on tuntenut jollain tavalla läheiseksi.
Mutta, tietysti poikkeus voi aina poiketa säännöllisyydestä.
H.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksei voitaisi vaan puhua asiat selväksi?
Minulla on ollut niin kova ikävä sinua, etten oikein edes löydä sanoja kuvaamaan sitä. Tuntuu kuin jokainen hetki ilman481558Sunnuntai terveiset kaivatulle
Maa on vielä valkoinen vaikka vappu lähestyy, otetaan pitkästä aikaa pyhä terveiset kaivatullesi tähän ketjuun !!761355- 261099
Olen päivä päivältä vain varmempi siitä että rakastan sinua
Onhan se tällä tuntemisen asteella jokseenkin outoa, mutta olen outo ja tunne on tunne. 😊881064- 88970
Ai miehillä ei ole varaa maksaa
Treffejä naiselle johon on ihastunut? Ihanko totta dusty miehet? Tekosyy. Haluatko laittaa 50/50 kaikki kulut parisuhtee187906Verovähennysten poisto syö veronkevennykset pieni- ja keskituloisilta
Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset kansanedustajat jakavat kilvan postauksia, jossa kerrotaan miten kaikkien työssäkäyvi99855Olet mielessäni
viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Ihastuin sinuun enkä voi tunteilleni mitään. Jos uskaltaisin, tunnustaisin s20851- 82821
Hei rakas mies. Olisi yksi kysymys, mielellään rehellinen vastaus edes täällä..
Mitä sinä minusta haluat?70789