http://hidastaelamaa.fi/2013/08/naisen-sydan-erokriisista-eheytyminen/
Miten olet selvinnyt erokriisistä? Itselleni se ainakin on ollut hyvin vaikeaa. En ollenkaan ymmärrä ihmisiä, jotka voivat heti eron jälkeen mennä eteenpäin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Omasta erostani on jo 2 vuotta, mutta en ole edelleenkään kunnolla toipunut,
Miten olet selvinnyt erokriisistä? Itselleni se ainakin on ollut hyvin vaikeaa. En ollenkaan ymmärrä ihmisiä, jotka voivat heti eron jälkeen mennä eteenpäin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Omasta erostani on jo 2 vuotta, mutta en ole edelleenkään kunnolla toipunut,
Vastaukset 59
Vanhimmat
Naiselle erot on helppoja tilanteita kun aina löytyy uusi mies ähkimään ja mölisemään limavitun päälle. Toista se on minun kaltaisilla miehillä kun kauniit neitsytnaiset välttelevät minkä ehtivät eikä laillisesta nussimisikäluokasta edes löydä puhtaita naisia.
Viestisi oli aivan törkeä! Itse en ole harrastanut eroni jälkeen seksiä kenenkään kanssa. En ole pystynyt, koska olen edelleen rikki.
myönnä pois, olet harrastanut seksiä suhteesi aikana ja sen jälkeen tämän ultimate ytmin kanssa http://www.youtube.com/watch?v=ZcSI5nFfhRs
Ei siinä ole mitään törkeää jos uskaltaa sanoa ääneen Suomen parisuhdekulttuurin suurimman ongelman.
Järjestäisikö äitisi sinulle vaimoksi intiasta tai pakistanista kunnollisen perheen neitsyen nuorikon? Jos ei, niin voisit järjestää itsekin.
Jos kerran se Suomen parisuhdekulttuuri on niin huono ja ongelmallinen, niin mikset muuta ulkomaille tai hanki vaimoa ulkomailta?
Vai eikö äitisi päästä sua ulkomaille, vai eikö hän kelpuuta sulle ulkomaalaista puolisoa?
Jos Dark Fear jämäköityy vielä yhtään enemmän, hän saattaa päästä jopa satamaterminaaliin asti ennenkuin pelko pakottaa kääntymään takaisin.
Mä en ole yksin laivaristeilylle lähdössä, jos sitä yhtään luulet. Annoin vaan tossa periaatteen miehelle hieman kommenttia.
Mene nyt.
Tätä naiset ei osaa: sun ei tarvitse perustella omaa kantaasi. Etkä ole vastuussa muiden asiattomuuksista. Kompromissi ei ole aina se kaunein Missi!
Uusi suhde auttaa pääsemään vanhasta suhteesta. Kokeile sitä.
Tuntuu että en pysty rakastumaan enää. En ole koskaan rakastanut ketään muuta kuin tuota miestä, joka minut jätti.
Miksi se jätti sinut?
Anna kun veikkaan... Se taisi tajuta että olet nussittuvittuinen kurppa ja tunsi olonsa pelkäksi aisuriksi.
Kielenkäyttösi on ihan hirveää. Siivoa kieltäsi jos haluat keskustella jonkun kanssa.
Tämä mies, joka oli ensimmäiseni ja ainoani, jätti minut nuoremman naisen vuosi. Sanoi rakastuneensa. Se kuulemma vain tapahtui, eikä hän voinut sille mitään. Oltiin yhdessä seitsemän vuotta ja oltiin juuri suunnitelemässa lapsen hankintaa, kun mies vain ihan yht'äkkiä ilmoitti, että suhteemme on ohi ja hän muuttaa toisen naisen luokse.
Ei kannata välittää tosta Periaatteen miehestä. Se on sellanen mammanpoika ettei ole edes parikymppisenä muuttanut vielä omilleen eikä sillä ole minkäänlaista kokemusta elämästä. Meidän normaalien miesten mielestä siinä ei ole mitään väärää jos ikäsi lähestyy kohta neljääkymmentä ja sinulla on ollut noin 40 seksikumppania. Kyllä mun mielestä nuoruus oikeastaan alkaa vasta siinä 40 ikävuoden nurkilla. Oletko yrittänyt tutustua uusiin kumppaniehdokkaisiin vaikkapa ruotsinlaivalla? Tai enhän mä tiedä voiko siellä tutustua ihmisiin kuinka hyvin kun ei tällasen yksinäisen miehen kannata laivalle yksin lähteä!
Äitinsä oli mammografiassa aamulla eikä ole vielä ehtinyt tehdä rakkaalle pojalleen voileipiä ja keittää kahvia. Äkeäksi vetää tommonen ämmäin organisointikyvyttömyys.
Olen 25 ja ollut vain yhden miehen kanssa. Olen muutaman kerran käynyt nettitreffeillä, mutta se on tuntunut väärältä. En ole pystynyt tuntemaan mitään.
Ihan normaalia. Naiset suree eroa usein vuosia, niin minäkin. En pystynyt rakastumaan enkä treffailemaan miehiä moneen vuoteen. Ravintoloita ym. vältin kuin ruttoa, niistä tuli vain ontto olo.
Periaatten miehellä on vaikeaa kun kurppien huoranvitut vainoavat häntä öin ja päivin, lentelevät hänen unissaan ja päivisinkin sotkevat ajatukset. Aina kun peris näkee naisen, hän näkeen naisen naaman tilalla jättimäisen limaisen vitun, josta valuu tämän korkanneen yt-miehen ja kaikkien sen jälkeen nussittujen miesten sperman jämiä. Ja tämä vittu haluaa vetää viattoman ja KILTIN ja HYVÄKÄYTÖKSISEN ja PUHTAAN periaatteen miehen sisäänsä...
Voiko tässä tilanteessa enää tehdä muuta kuin huutaa kauhusta vihaansa keskustelupalstoilla?
nussimisterapiaksi
Kauheaahan tuollainen käytös on.
Palstan sukupuolten sotiin liittyen täältä tosin löytyy naisia, joiden mielestä saa vaikka pettää jos siten saa parempaa munaa. No tämä ei nyt sinulle kuulu, joten jätä huomiotta ja jatketaan:
Itse olen ajatellut, että jos olen ollut naisen kanssa jo noinkin pitkään kuin tekin olitte ja varmaan rakkaudet on vannottu ja nainen jaksanut rinnallani ylä- ja alamäet jne.., niin en kyllä häntä jättäisi, vaikka tarjolle tulisikin uusi nainen, joka tuntuisi olevan 2 x parempi kuin se "vanha". Sitä on mielestäni sitoutuminen, ettei välttämättä aina hae "parasta" tai eniten tunteita herättävää naista, vaan sitten kun on sitouduttu, niin siinä samassa suossa tarvotaan vaikka loppuikä. No ok, jos tulee jotain kauheita ongelmia, kuten väkivaltaa ja pettämistä, niin saa siitä suosta kavuta ylös, vaikka kuinka olisikin sitoutunut.
Minä tiedän tapauksia, itseni mukaanlukien, joissa mies on surrut eroa paljon pidempään, siis vuosiakin, kun nainen on vaihtanut lennosta mulkkuaan.
Yksi kaveri suree edelleen 10v takaista eroaan. Tosin täytyy myöntää, ettei ihan terveeltä vaikuta muutenkaan. Tiedä sitten johtuuko erosta vai johtuiko ero henkisestä terveystilanteestaan..?
Toi lennosta vaihtaminen on se mikä traumatisoi, oli vaihtaja kumpaa sukupuolta tahansa. On ihan eri asia erota, kun suhteessa on mennyt pidemmän aikaa huonosti kuin siten, että kaikki on ollut ihan hyvin, mutta toinen vain arvaamatta ilmoittaa että on rakastunut toiseen.
Monestihan tosin voi olla, ettei olekaan oikeasti mennyt ihan niin hyvin kuin miltä se jätetystä tuntuu siinä eron hetkellä.
Itselleni kävi kerran noin ja kyllähän siinä alkuun eron jälkeen vaan kauhisteli, että kuinka se toinen saattoi tehdä jotain tuollaista, kun meillä meni niin hyvin. Mutta vähän pidemmälle kun alkoi näkemään asiaa, niin olihan siinä suhteessa ongelmansa, enkä minä niihin syytön ollut ja olisin voinut tehdä monta asiaa paremmin jo paljon aiemmin. No ei tämä sitä tarkoita, että yllätysjättäminen silti olisi ollut siinäkään tapauksessa mielestäni ok, mutta ei maailma kuitenkaan yleensä ole aivan mustavalkoinen.
Niin ei kannata turhaan pahoittaa mieltään ton periaatteen miehen typerin kommenttien takia. Oot luultavasti uusi tällä palstalla, kun nämä periaatteen miehen asiattomuudet eivät taida olla sulle tuttuja?
Periaatteen miehellä kun ei ole mitään varaa ketään arvostella, kun hän on itse vielä yli parikymppisenä tukevasti äitinsä nurkissa asuva aikamiespoika, joka ei ole pystynyt/uskaltanut omilleen muuttaa, vaikka kertomansa mukaan hänellä on jopa oma firma ja rahaakin riittävästi.
jota et kuitenkaan saa
Oliko kysymys suunnattu mulle vai kenelle? Jos oli, niin voin sanoa sen, että mä tiedän kyllä itse sen kaikkein parhaiten, että ketä haluan täällä puolustaa ja ketä en. Joten sun on ihan turha tulla mua yhtään tässä asiassa neuvomaan!!!
Vai olisiko mun pitänyt puolustella tässä näitä periaatteen miehen törkeitä sanomisia? Sun mielestä varmaan olisi.
Olet nyt käytetty nainen, joten sopeudu tilanteeseen, että olet pelkkää saastaa. Taidat painaa yli 60 kg:a? Se oli syy eroon.
Ikisinkku M istuu koneensa takana ahdistuneena ja surullisena. Kukaan nainen ei pdiä hänestä - ja joku nainen - nainen joka on j-lauta SAANUT kehtaa valittaa, että on tullut jätetyksi. Nyt päästään vihdoin lyömään naista, jota sattuu, jotta nainenkin näkisi kuinka Ikisinkku M:n sattuu!
Nyt lyödään, lyödään, lyödään sanoill! Huora, saasta, läski! Mitä muita niitä haukkumasanoja olikaan.
Sisimmässään Ikisinkku M itkee, koska on yksin.
Epäilemättä mätisäkki.
Palstan todellinen "herrasmieskin" tuli paikalle. Voitte sitten Periksen kanssa pitää vähän poikien kivaa, kun mielipuuhaanne tuntuu olevan tyttöjen kiusaaminen.
Huomaisin, että kaikki palstan romantikko-miehet ovat paikalla:
Peris, mies32 ja ikisinkkuM..
Kyllä niin kaunista ja romanttista tekstiä taas solisee heidän näppiksiltään! Voi että, kun me naiset emme ole yhtä romanttisia.
En tiedä sinäkö nuo kirjoitit, mutta niiden kirjoittaja on kyllä jättänyt varsin selvät vihjeet asioiden todellisesta tilasta. Onko tämä siis jonkunlainen pähkinä vai vain höttöpään mokailua?
Olen kirjoittanut vain yhden viestin tämän lisäksi tähän ketjuun.
En ymmärrä mitä ajat takaa.
Mutta enhän voi romantikkojen herkkiä mielenliikkeitä ymmärtääkään, olenhan nainen.
Tähän olisi maukasta vastata, ettetpä tietenkään naisena ymmärrä. Mutta eiköhän lähinnä ole kyse henkilökohtaisista ominaisuuksistasi, sillä kyllä fiksuimmat naisetkin tajuavat, mikä on palstallakin joskus nähty.
Itsehän jo sanoin, että en naisena ymmärrä. Joten siinä mielessä typerä tuo ensimmäinen lauseesi.
En asu palstalla, kuten te kolme addiktia, joten en kaikkia vivahteita ja vihjauksia ymmärrä.
Sehän on melko epätavallinen kyky, jos pystyt parista viestistä päättelemään henkilökohtaisia ominaisuuksia!
Ei se ole, sen verran selvästi tuot persoonasi esiin.
Se vihjailee (mikä lienee totta) että kaikki mies32:n ja Ikisinkun kommentit ketjussa eivät ole heidän omia kirjoittamiaan (kts. oikeinkirjoitus nikissä)
itseasiassa se oikea Ikisinkku M juuri saapui ja läppäri sylissä ihmettelee että kuka kateellinen p...a on mahtanut plagioida mimimerkkiä, onneksi tekee sen niin tökerösti että sinua fiksummat palstalaiset sen jo hoksasikin kuten tuosta alempaa ilmenee, ei tuollaiset töksäyttelyt ihan kuulu tyyliin kuitenkaan.
Ei nyt ehkä itke kuitenkaan kun on sopeutunut tilanteeseensa ihan mukavasti mutta voisihan ne asiat toisinkin olla.
Taidat olla katkera kurppa? Jos olet noin kovin ihastunut tuohon minun nimimerkkiin niin voit sen saada ja minä voin ryhtyä käyttämään jotain muuta mutta odotan kyllä sitten vähän tasokkaampia juttuja, useampia lauseita peräkkäin pötköön. Onnistuuko?
Toivottavasti ne fiksummat edes hoksasi, muilla nyt niin väliä olekaan.
Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee.
Joskus palavasti sitä haluaa tietää kaiken jostain ihmisestä jopa eron kynnyksellä tai eroa läpi käydessä. Sitten kun on toipunut niin ei halua tietää mitään koko ihmisestä eikä kiinnosta tippaakaan.
Kyllä eron jälkeen paras tapa on mennä eteenpäin eikä jäädä menneitä itkemään. Menee aika ihan hukkaan. Itkiessä.
Itse en osaisi sanoa ketä itkin tai mitä itkin eron jälkeen.
En ole ikinä ollut suhteessa joten en ole ikinä eronnutkaan. Lähin kokemukseni on siitä, että ihastuin yhteen naiseen pari vuotta sitten kun tapasimme muutamia kertoja. Sitten nainen sanoi, että voimme olla vain ystäviä. Melko pian emme olleet enää edes ystäviä, koska en päässyt ihastuksestani eroon. En ole vieläkään päässyt siitä täysin eroon. Tuon naisen tapaaminen on edelleen vaikeaa. Monen mielestä varmaan naurattavaa, että viitsin kirjoittaa näin vähäisestä asiasta erokriisistä puhuvaan ketjuun.
Kaikkihan on suhteellista. Kun sinulla ei ole ikinä ollut suhdetta, niin tietysti tuollainen ihastus on suurinta mitä olet kokenut. Sinulle tuo ihastuskuvio voi olla isompi juttu kuin jollekin kymmenettä kertaa seurustelevalle ero parin vuoden suhteesta.
Kaikki suhteet ovat suhteellisia! Ja kaikki on kohtalaista!
jos tämä lihoo. Naiselta ei vaadita mitään muuta kuin , että pysyy hoikkana ja nättinä. Miksi tämä on naisille niin vaikeaa. Ei se vaadi muuta kuin, että vähän miettii mitä suuhinsa pistää ja muistaa käydä lenkillä säännöllisesti.
Tuo on totta.
Nainen jättää yleensä siinä kohtaa miehen kun teinitytöt kasvavat naisen ikään eli alkavat näyttää naiselta. Siinä mies alkaa tuijottaa enemmän tyttären daisareita kun naisensa jolloin nainen lemppaa miehen.
Eroja on varmaan yhtä monenlaisia kuin on parisuhteita ja ihmisiäkin. Jokainen parisuhde on omanlaisensa ja varmaan taustat (parisuhteen kesto, miten ero tapahtui jne.) vaikuttavat kaikki miten itse kukin eron kokee ja siitä (toivottavasti) toipuu.
Itse en pysty tuohon linkkaamaasi juuri samaistumaan, koska minua ei hylätty, eikä ero tapahtunut yllättäen. Kipeä ero oli kuitenkin, mutta eri syistä. Teimme eroa pitkään ja yritimme ratkoa ongelmia, mutta viimein tuli aika tehdä lopullinen päätös. Vaikka oma ero oli vaikea, niin se oli myös helpotus, uuden elämän alku.
Vaikeinta minulle oli lopullisen päätöksen tekeminen, koska olimme toistemme sielunkumppaneita. Eron jälkeen olen surrut paitsi rakkauden, niin tuon sielunkumppanuuden ja parhaimman ystäväni menetystä. Surutyötä on vaikeuttanut se, että päätöksen teon jälkeen mieheni olisi halunnut päätöksen pyörtää, moneen kertaan, vielä aika hiljattainkin.
Mutta en osaa antaa oikeastaan neuvoja toipumiseen, uskon että senkin varmaan jokainen tekee tavallaan ja aikataulullaan. Tärkeintä on mielestäni pitää itsestään huolta, sekä henkisesti, fyysisesti että sosiaalisesti. Olla itselleen armollinen, tehdä mahdollisimman paljon asioita jotka tuovat positiivista fiilistä elämään, mm. tavata rakkaita, ystäviä, ehkä aloittaa uusi harrastus. Vaikka se on vaikeaa, ja vaikka sanonta on klisee, niin on se vaan totta, että yhden oven sulkeutuessa toinen avautuu. Se vaan vie aikaa että ne uudet mahdollisuudet näkee, ja joskus niitä täytyy hakemalla hakea.
Voisitko joskus Kympin Nainen kertoa mitä meidän yli kolmekymppisten ätmien pitäisi tehdä? Itsetunto on melko nollassa. Ei koskaan suhteita naisten kanssa rakkaudesta puhumattakaan.
Pistitpä aika pahan... en tiedä olenko ollenkaan oikea henkilö vastaamaan, mutta näin äkkiseltään tulee mieleen:
Ensiksi, sama neuvo kuin yllä, ts. pitää huolta itsestä kokonaisvaltaisesti, tehdä asioita joista tulee positiivista oloa omaan elämään. Jos tilanne on paha, niin näitä itselle hyvää oloa tuovia asioita voi olla ensin vaikea löytää tai voi olla että on ikään kuin ”oppinut huonoille tavoille” ja on noidankehässä. Huonot tavat voivat olla elintapoja koskevia, mutta myös esim. omia ajattelutapoja koskevia. Mutta tärkeintä olisi jotenkin tuo noidankehä rikkoa. Tarkoitan tällä sitä, että esim. itse meinasin eron jälkeen hautautua pelkästään töihin. Se oli helppo ja toimivakin ratkaisu lyhyellä tähtäimellä, mutta tosi huono pitkällä tähtäimellä. Vähään aikaan en tehnyt muuta kuin töitä ja urheilin. Se toimi jonkun aikaa (ja luulin että minulla oli ”hyvä olo”, vaikka tietoisesti tiesin että elämässä pitäisi olla muutakin). Pakotin itseni sosiaalisemmaksi ja pääsin sitä kautta omasta hetkellisestä noidankehästäni. Jollekin palstalaiselle (nimimerkkejä mainitsematta) vastaava paha tapa voi olla toisten syyttely. Syytely toimii puolustusmekanismina ja toimii näin lyhyellä tähtäimellä (minää suojaten), mutta pitkällä tähtäimellä aiheuttaa vain lisäongelmia (mahd. katkeroitumista tms.) eikä perimmäiset ongelmat tule koskaan käsiteltyä ylläpitäen ja pahentaen noidankehää. Kolmannelle paha tapa voi olla oman itsen vähätteleminen ja aliarvioiminen joka tilanteessa.
Toiseksi, vaikka omasta itsestä huolehtiminen on tärkeää, niin joskus voi toimia se, että kääntääkin huomion omasta itsestään kokonaan muualle. Pahimmassa depiksessäni, kun tuntui että velloin vain samoissa huonoissa fiiliksissä, minä hakeuduin (vähän vahingossakin) vapaaehtoistyöhön. Se auttoi minua suunnattomasti kun keskityin välillä muihin ihmisiin ja heidän auttamiseensa (täytti sunnuntaipäiväni muilla ajatuksilla). Vapaaehtoistyössä minä pystyinkin yhtäkkiä tuomaan iloa toisten elämään, vaikka itse luulin olevani ihan hyödytön ihmisraunio (karrikoidusti). Taisin itse saada enemmän tuosta vapaaehtoistyöstä, kuin mitä annoin.
Ehkä ihmettelet edellä mainitsemiani, mutta niistä mielestäni päästään tuohon mainitsemaasi itsetuntoon ja sen kohottamiseen. Ensimmäinen kohta tähtää siihen, että sinulla olisi mahdollisimman hyvä olo omassa itsessäsi ja elämässäsi, eläisit oman näköistäsi elämää – riippumatta kaikista muista, riippumatta aikaisempien suhteidesi määrästä taikka siitä, millaiset kortit (pituus, kasvonpiirteet tms.) olet syntymässäsi ja kasvatuksessasi saanut. Jos toivot muutosta, mutta kaikki tuntuu yhdeltä suurelta, vaikealta möykyltä johon ei oikein pääse käsiksi, aloita jostakin yhdestä, pienestä, konkreettisesta asiasta (”elfanttia ei voi syödä paloittelematta”). Jos tarpeen, pyydä apua ystäviltä tai ammattilaisilta.
Mutta jottet pyörisi totaalisesti oman napasi ympärillä, toteuta kohta kaksi jollakin tavalla, jeesaa sukulaista/ystävää/naapuria lastenhoidossa, puutarhatöissä tms. tai löydä jokin muu tapa avata näkökulmiasi , ”nollata” perspektiivisi ja ehkä tuoda samalla jotain uutta elämääsi (uusi harrastus, ystäviä). Uskon, ja olen sen itse monesti todennut, että hyvä tuo hyvää, positiiviuus lisää positiivisuutta.
Nämä on minun ajatuksia, mutta googlaamalla löydät paljon tietoa ja vinkkejä itsetunnosta ja sen kohottamisesta. Ehkä oleellisinta, ainakin tässä kohdin, on se, että itsetuntoa ei määrittäisi toisten (esim. naissuhteiden) kautta vaan löytäisi keinon rakentaa ja määrittää se naisista (ja kaikista muistakin) riippumatta. Kuka oikeasti olet ja mitä haluat elämässäsi, miten siihen pääset? Mutta sen tehdäkseen, pitää uskaltaa myös kyseenalaistaa itseään ja omia valintojaan kriittisesti, mm. tunnistaa omat pahat tapansa. Tämän jälkeen pitäisi vielä löytää voimaa ja tahtoa toteuttaa mahd. muutoksia. Samaan aikaan pitäisi olla armollinen itseään kohtaan. Helppoa? Ei todellakaan, mutta kukaan muu sitä ei puolestasi tee.
Semmoinen vielä piti lisätä, että tuo ylläkirjoittamani ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö itsetunnoltaan tai muutoin "keskeneräinen" ihminen voisi rakkautta löytää; kaikkihan meistä ovat tavalla taikka toisella keskeneräisiä, toiset enemmän kuin toiset, eikä inhimillinen kasvu (toivoakseni) pääty koskaan.
Lähinnä tarkoitin sitä, että itsetunto olisi hyvä olla jonkinlaisessa ”kuosissa”, 30 ihmisistä kun puhutaan, jotta parisuhde voisi toimia. Ts. ensin täytyy osata rakastaa itseään terveellä tavalla ennen kuin on valmis rakastamaan ja rakkautta vastaanottamaan.
Kiitos vastauksistasi Kympin Nainen. Harva viitsii kirjoittaa pastalle niin laadukkaita viestejä kuin sinä. Viestiesi kanssa on helppo olla periaatteessa samaa mieltä. Käytännön toteutus ei vaan ole kovin helppoa tällaiselle ongelmatapaukselle.
Kiitos, kiva kuulla jos pidät viestejäni laadukkaina.
Voinko kysyä, että mikä tuntuu isoimmalta esteeltä käytännön toteutuksessa?
Erokriisistä selviytyminen vaatii sen, että antaa itselleen tarpeeksi aikaa ja tilaa käydä koko prosessi läpi. Itseään ei saa pakottaa hyppäämään vaiheesta toiseen, ennen kuin itse on siihen valmis.
Se, miten kauan kestää erosta selvitä, riippuu paljolti yksilöstä sekä olosuhteista, joissa ero on tapahtunut. Jos on tehnyt eroa mielessään jo pitkään, voi ehkä kokea pystyvänsä jatkamaan elämäänsä hyvinkin nopeasti varsinaisen eron jälkeen. Joskus taas ero voi tulla toiselle osapuolelle yllätyksenä ja siihen voi liittyä äärimmäisen syvältä riipaisevia asioita, jolloin eron käsittely todennäköisesti kestää pidempään.
Tutuilta ja tuntemattomilta saattaa tulla paljonkin neuvoja ja "tsemppauksia", joissa kehotetaan vain laittamaan uutta matoa koukkuun, ottamaan vakipano, deittailemaan mahdollisimman paljon ja ties mitä, mutta niitä on turha kuunnella. Tärkeintä on, että teet sitä, mikä itsestäsi tuntuu hyvältä. Et voi lähteä uuteen suhteeseen vain sen takia, että jonkun toisen mielestä sinun olisi jo aika siirtyä eteenpäin. Ainoastaan sinä voit tehdä sen päätöksen, milloin olet valmis.
Toki on tärkeää, että jossain vaiheessa pääsee erosta yli. Elämällä on paljon annettavaa eikä voi jäädä loppuelämäkseen suremaan päättynyttä parisuhdetta. Eteenpäin täytyy siirtyä itsensä takia, jotta pystyy elämään tasapainoista elämää. Anna siis itsellesi aikaa, mutta samanaikaisesti pyri elämään sellaista elämää, mikä vahvistaa sinua ja tuo hyvää oloa. Jokin päivä ehkä huomaat, että haava sydämessäsi on umpeutunut ja olet valmis avaamaan sydämesi uudelle ihmiselle.
Laatuongelmia. Yleensä naiset kipittelevät exiään pakoon ja parempi mies on tiskin alla heti muutto valmiina mutta kun mies on ollut laadukas että on vongannut jopa nuoremman naisen tilalle on koko tilanne toinen.
Joillekkin tosiaan näyttää olevan ihan käsittämättömän vaikeeta toipua erosta. Eräs kaverini erosi juuri noin 2,5 v suhteesta (miespuolinen siis) ja alko heti nussimaan uutta naista 2 päivää eron jälkeen. Nainen puolestaan on alottanut täydellisen mykkäkoulun/kiukuttelun ja näyttää ottavan paljon kovemmalle. En kyllä itsekään ymmärrä miten voi siirtyä lennosta seuraavaan jos oikeasti kerran on tykännyt toisesta, mutta en kyllä suremaan jää koska siitä ei hyötyä ole.
Tuo neuvo että ottaa vaan uuden jos suhde hajoaa sen takia että se muka helpottaa on naurettavinta paskaa ikinä. Halveksin ihmisiä jotka tekevät noin. Puhdasta hyväksikäyttöä. Ymmärrän jos ilmoitetaan uudelle kumppanille että kyseessä on vaan panosuhde tai ollaan luonteeltaan sellaisia että pystyy nopeasti aloittamaan puhtaalta pöydältä. Itse en tosin koske pitkällä tikullakaan henkilöön kenellä erosta on alle vuosi. Tietenkin nussimistarkoituksessa ihan sama mikä on tilanne.
Itse en koskisi pitkällä tikullakaan sellaista joka hakisi minusta vain panoseuraa.
Sitte sun pitää ettiä suhdetta. Itse en ihastu helposti joten joskus on kiva vaan nussia. Olen elämäni aikana tavannut ehkä 5 kiinnostavaa naista, joista 2 kanssa seurustellut. Suurin osa ihmisistä on kyllä sellasia jotka ihastuu/rakastuu suht helposti.
pillun haukkujat voi mennä etsimään sitä ulkomaalaista ostettua neitsyttä