jutan dieettiä

Toimii. Voi olla liiankin raju, jos lähtötaso on mättö-sohvaperuna -tyylinen. Parempi silti kuin pussikuurit, joilla vedetään energiat aivan minimiin, tai sitten sianrasvamättö-karppaus.

Dieetin kanssa kun yhdistää liikunnan, eli 3-4 kertaa viikossa lihaskuntoa punttisalilla ja 5 kertaa viikossa tunnin kävely, niin lihas säilyy rasvan palamisesta huolimatta. Liikunta kuuluu tuohon dieettiin, mutta toimii se hyvin ilman liikuntaakin painon pudottamiseen jos painoa on paljon.

Tuolla on siis mahdollista saada kauniit / komeat lihakset ja laihtua samalla.

Aika vähähiilarinen dieetti, ja hyviä öljyjä olisi syytä hitusen lisätä. Vaikka rkl johonkin, tai kourallinen pähkinöitä päivässä. Jos harrastat rankempaa liikuntaa enemmän, hiilarit eivät riitä, mutta tuohon määrään kyllä riittää.

Olen tuolla joskus tiputellut paria kiloa, ja koska se toimii normaalipainoisella nopeasti se toimii taatusti ylipainoisella moninkertaisesti tehokkaammin.

Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Mistä kaikki alkoi?

Sillä että atleetti tarvitsee runsaasti hiilihydraatteja pystyäkseen hyviin suorituksiin on pitkä historia. Jo Bostonin maratonin yhteydessä joiltakin juoksijoilta mitattiin verisokerin taso ja huomattiin että verensokeri oli hyvin matala juoksun jälkeen. Seuraavana vuonna saivat juoksijat enemmän hiilihydraattia niin ennen, juoksun aikana ja juokssun jälkeen ja paransivat suoritustaan. Vasta vuonna 1990 pääsi tutkimus todenteolla käyntiin etupäässä skandinaavisten tutkijoiden toimesta. Silloin oli kehitetty uusi tekniikka, lihasbiobsian (?) tekemiseksi. Otettiin pieni näyte lihaksesta ja sillä tehtiin erilaisia kokeita. Lähinnä kysymys oli glygogeenin ja hiilihydraattimetabolismin mittauksesta lihaksessa. Myös nyt huomattiin että runsas hiilihydraattimäärä paransi suoritusta.

Heikkoutena ja Akilleksen kantapäänä näissä tutkimuksissa oli kuitenkin se että näitä urheilijoita ei testattu vähähiilihydrattisella pidempään kuin 3-4 päivää. Nykyisin tiedämme että se on liian lyhyt aika kehollemme sopeutua ”rasvavetoiseksi”.

60-luvulta lähtien on urheilututkimuksen sanoma urheilijoille ollut runsaasti hiilihydraatteja ja hiilihydraattitankkaus.

Ihminen on aika heikko laitos energian varastoimiseen hiilihydraattien muodossa. Meillä on muutama gramma glukoosia veressä ja voimme varastoida noin 500 gr glukogeenin muodossa ja ja noin 100gr maksassa. Tämä vastaa 2000kcal. Nyt sitten se kiinostava asiassa. Laiha ja hyvin treenattu atleetti voi kehonsa rasvassa varastoida yli 100 000kcal! Urheilijan näkökulmasta luulisi olevan helppo ymmärtää että rasva on tehokkaampi varastona kuin sokeri. Ongelmana on tietenkin se kuinka me nopeasti pääsemme hyödyntämään rasvaenergiaa.

lue:
http://lchf3356.blogit.fi/treenausliikunta-ravintotutkimus-polkenut-paikallaan-40-vuotta/