Haluiasin kovasti saada muiden ihmisten mielipiteitä tästä asiasta.. Olen herkkä luonteeltani ja nyt eteeni on tullut henkinen vaiva ja mietityttää että vaadinko mieheltäni liian paljon?
Ihan perussuomalaisen kanssa olen parisuhteessa ollut noin pari vuotta. Aluksi tuli kyllä kehuja ja muisti aina tekstiviesteillä ja oli ihanaa. Mutta nyt kun tarkemmin ajattelee en ole saanut kehuja pitkään aikaan, enkä muista milloin olisi oma-aloitteisesti sanonut rakastavansa.. Hän on semmonen että rakkautta on kuin vaan ollaan yhdessä. Ymmärränhän minä tuon mutta olisi kivaa halailla ja pussailla siinä samasssa.
Olen kyllä sanonut että kaipaisin lisää huomiota ja hellyyttä, mutta se kai riippuu ihan viikonpäivästä :)
Yksi esimerkki minulta löytyy ja hassuahan tämä on mutta kun se vaivaa edelleen.. Kirjoitin miehelleni joskus viestin jossa oli lueteltu kymmenen asiaa miksi rakastan häntä (oli silloin työmatkalla kuukauden) ja hän oli erittäin otettu viestistä. Sitten vähän ajan kuluttua vihjasin ettei olisi pahitteeksi saada samanlaista viestiä häneltä. No vastaukseksi tuli että ei kerkiä kirjoitella tommosia. Siitä on nyt puoli vuotta kun ekan kerran pyysin ihan suoraan että kirjoitappa minulle tuommoinen mutta ei niin ei. Olenko mä liian vaativa? Eikö se ole kivaa tehdä toista onneliseksi vaikka se olisi vain yks tekstiviesti??
Ihan perussuomalaisen kanssa olen parisuhteessa ollut noin pari vuotta. Aluksi tuli kyllä kehuja ja muisti aina tekstiviesteillä ja oli ihanaa. Mutta nyt kun tarkemmin ajattelee en ole saanut kehuja pitkään aikaan, enkä muista milloin olisi oma-aloitteisesti sanonut rakastavansa.. Hän on semmonen että rakkautta on kuin vaan ollaan yhdessä. Ymmärränhän minä tuon mutta olisi kivaa halailla ja pussailla siinä samasssa.
Olen kyllä sanonut että kaipaisin lisää huomiota ja hellyyttä, mutta se kai riippuu ihan viikonpäivästä :)
Yksi esimerkki minulta löytyy ja hassuahan tämä on mutta kun se vaivaa edelleen.. Kirjoitin miehelleni joskus viestin jossa oli lueteltu kymmenen asiaa miksi rakastan häntä (oli silloin työmatkalla kuukauden) ja hän oli erittäin otettu viestistä. Sitten vähän ajan kuluttua vihjasin ettei olisi pahitteeksi saada samanlaista viestiä häneltä. No vastaukseksi tuli että ei kerkiä kirjoitella tommosia. Siitä on nyt puoli vuotta kun ekan kerran pyysin ihan suoraan että kirjoitappa minulle tuommoinen mutta ei niin ei. Olenko mä liian vaativa? Eikö se ole kivaa tehdä toista onneliseksi vaikka se olisi vain yks tekstiviesti??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet tyypillinen "herkkä" eli arkikielellä itsekäs. Herkistelet kyllä imia tunteitasi ja tuntemuksiasi mutta ymmärrystä toisille ei riitä. Miehesi on erilainen kuin sinä. Jos sinä oikeasti olisit herkkä, niin osoittaisit kaikin tavoin rakastavasi miestäsi etkä kritisoisi häntä, rakastamaasi miestä????
kuoletko sä vai jos sua ei joka viikko kehuta?
hanki itsetunto
Miehet vaan nyt ovat vähän tuollaisia, ei ne ajattele aina.
Eikä osaa.
Jotenkin ei tunnu se kymmenen hyvän "rakkauslista" luontevalta miehen tekemänä. Sehän oli sun juttu! Olis jotenkin matkimista hänen tehdä samanlainen.
Tahdot, että sinut "huomataan" juuri sinun haluamallasi tavalla. No, ihan ok, mutta ei pitäisi loukkaantua, jos toinen ei tajua...
... vaan tekee sen tavalla, jota sinä et ehken itse ymmärrä ottaa huomaavaisuutena.
Ja sekin, että kyllä parisuhde muuttaa muotoaan vuosien kuluessa. Ei se voi mennä sitä samaa rataa, mitä alussa.
Tietysti halailun ja pussailun tarve on joka naisella yksilöllistä, joku haluaa rutosti ja joka mutkassa, toinen taas vain harvoin tykkää lullutella.
Itse kallistun jälkimmäisiin naisiin, jotenkin minua häiritsisi vaan, jos ukko alvariinsa raapisi ja riippuisi siinä kylkiäisenä pusutteluhuuliaan tyrkyttämässä.
Ne ovat vain erityishetkiin kun ollaan tunnelmissa, arki menee arkisissa hötkyilyissä sen enempää miettimättä saanko mä huomiota vai en.
Joskus on ihan kiva olla, ettei edes huomata, kohan ollaan vaan keskenämme omissa jutuissamme.
Persun kanssa ei kannata seukata. Ei ne osaa rakastaa eikä ne tee muuta kuin ovat. Kysy vaikka soinilta
Olen tuollaisten kanssa seurustellut, mutta naimisiin menin romanttisen miehen kanssa!
Minun miesvainaja oli ja ihan mukava mies muuten, mut kerran ku erehdyin kysymään, rakastatko mua koskaan ihan tosissas, hän vaan tokasi... voi v***u...on sullakin kysymyksiä. Sen jälkeen en kysellyt paljon muutakaan, mikä liittyi avioliittoomme jota elää kituutin kymmenet vuodet.
Nykyisin tulee mieleen, että onkohan sitä rakkautta olemassakaan, ihmisillä on vain sellainen tunnetila, jota kutsutaan rakkaudeksi.
arki astuu aina kuvioihin. Miten itse näytät läheisyyttä/hellyyttä?
Jollain on se tyyli, että kun on kerran sanonut rakastavansa, se riittää.. asiaan palataan vasta sitten kun jos se rakkaus loppuu.
Kyllä itse keskustelisin sinuna kumppanisi kanssa ja kysyisin, miten hänen tunteensä nykypäivänä, ja miten saisitte lisää läheisyyttä ja huomioon ottamista suhteeseenne. Muista myös oma osasi tuossa suhteen ylläpidossa.
Oma mies saattaa parikin kuukautta mennä "arki modella".. töihin, kotiin, ruokaa, telkkaria, iltapusu, vähän hiusten silittelyä ja nukkumaan".. sitten yhtäkkiä hän yllättääkin ja saattaa alkaa kehumaa, puhumaan "herkkiä" ja olemaan "romanttisempi"..
Toisaalta meillä kaikkien näiden vuosien aikana ei ole päivääkään, ettemme olisi vaihtaneet rakkauden tunnustuksia. Mutta kyllähän sekin arkipäiväistyy. Meillä se on aina aamuisin "hyvää työpäivää, rakastan sua".. Siinäkin on tietysti riskinsä, että se muuttuu "vain tavaksi"...
Oma mies on ainakin aikoinaan suoraan snaonut, että "ei ole kauhean hyvä" näissä asioissa (tunteiden näyttäminen, romantiikka). Mutta arvostan joka ikistä kertaa kun hän saa sen itsestään irti, enkä unohda hänelle sitä kertoa :)
Haluutko että miehes alkaa harrastaa tollasta "10 asiaa joita rakastan sinussa"-tyyppistä naisten juttua? Tuskin sittenkään olisit tyytyväinen jos se ihan oikeasti alkaa käyttäytyä tuolla tavalla.
Romanttiset leffat pitäisi kieltää lailla..naiset saavat sieltä outoja ajatuksia päähänsä.
HYVIN harva mies on mitenkään yltiöromanttinen, ja suomessa varsinkin ollaan vähän 'jörömpää' väkeä, eikä miehet koe hempeilyä omakseen.
Se on joko etsittävä sellainen romanttinen kaveri itselleen, tai tyydyttävä siihen mitä saa. Itse en odota mitään sen romanttisempaa mieheltäni, kuin mitä hän minulle antaa: keittää kahvit aamulla, tekee joskus vaikka ruoan yksin ja pääsen ns. valmiiseen pöytään eli tällaisia arjen pieniä tekoja.
Niistä ainakin meidän avioliitto ja arki rakentuu, eikä mistään hömpästä. Muutaman ruusun olen hältä saanut, ja toki se on ihanaa sekin. Koska se on harvinaista.
Kannatan tuota neuvoa, mitä jotkut sulle jo antoikin; keskustele sun miehen kanssa siitä, että mitä te MOLEMMAT toivotte siltä romantiikalta. Tai suhteelta ylipäänsä.
Jos miehesi ei vain ole luonteeltaan romanttinen, tuskin voit häntä muuttaa, mutta ainakin hän tietäisi tunteesi ja odotuksesi keskustelun jälkeen, ja ehkä jopa joskus yllättäisi sinut jotenkin, jollain vähän pienemmällä huomaavaisuudella edes. =)
Kiitos vastauksista kaikille! Saatin puhuttua asiat halki ja varmaan ensimmäistä kertaa uskalsin sanoa kaiken mitä halusin :)
Ihanan vapauttava tunne kun ei mikään paina mieltä!
Hän lupasi yrittää, mikä minusta on jo hienoa.. Eikä siis vain sanonu että tälläinen olen, ota tai jätä.
Kyllä kaikkiin parisuhteisiin pitää panostaa.. Enemmän tai vähemmän. Ja hassua mutta kyllä tekin palstalaiset autoitte minua saamaan vähän mielenrauhaa :)