Mulla on tällainen ongelma, että hyvä ystäväni (oltu ystäviä lukioajoista lähtien) on alkanut seurustelemaan minullekin tutun miehen kanssa. Olen ratkaisevassa elämäntilanteessa, lopettanut opiskelut ja vietän välivuotta ja olen töissä. En ole vielä aivan varma jatkokoulutuksesta mutta ennen tätä miestä meillä oli ystäväni kanssa suunnitelmia muuttaa samaan kaupunkiin opiskelemaan..
Oikeastaan olen tosi onnellinen ystäväni puolesta että hänellä on joku, enkä tosiaankaan ole kateellinen, mutta samalla pelkään että menetän ystäväni.. Ystäväni suhde ei vielä ole vakava, mutta sellaiseksi se luultavasti kehittyy pitkän ystävyyden jälkeen, samalla suunnitelmamme menee piloille ja turvaverkko muuttaessani uuteen kaupunkiin hajoaa, kun en tunne sieltä ketään.
Onko reaktioni yliampuvaa? Tunnen olevani kamala ihminen jo ajatellessani näin itsekkäästi.. mutta pelkoni ei mielestäni ole turhaa sillä en ole kovin sosiaalinen ihminen, ja uusien ystävien hankkiminen ei ikinä ole ollut minulle helppoa.
Olenko todella kamala ihminen vai onko muillakin samanlaisia tuntemuksia? Haluaisin todella olla hyvä ystävä.. mitä teen vai teenkö mitään?
Oikeastaan olen tosi onnellinen ystäväni puolesta että hänellä on joku, enkä tosiaankaan ole kateellinen, mutta samalla pelkään että menetän ystäväni.. Ystäväni suhde ei vielä ole vakava, mutta sellaiseksi se luultavasti kehittyy pitkän ystävyyden jälkeen, samalla suunnitelmamme menee piloille ja turvaverkko muuttaessani uuteen kaupunkiin hajoaa, kun en tunne sieltä ketään.
Onko reaktioni yliampuvaa? Tunnen olevani kamala ihminen jo ajatellessani näin itsekkäästi.. mutta pelkoni ei mielestäni ole turhaa sillä en ole kovin sosiaalinen ihminen, ja uusien ystävien hankkiminen ei ikinä ole ollut minulle helppoa.
Olenko todella kamala ihminen vai onko muillakin samanlaisia tuntemuksia? Haluaisin todella olla hyvä ystävä.. mitä teen vai teenkö mitään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tilanteeni on periaatteessa samanlainen kuin sinun, mutta minä olen se, joka seurustelen. Olemme ystäväni kanssa lukiossa [abeja] ja olen seurustellut pian puoli vuotta [poikaystäväni on samassa koulussa kuin minä ja ystäväni].
Minulla on se 'klassinen ongelma', että ystäväni taitaa olla hiukan ärsyyntynyt siitä, kun seurustelen. Näen häntä kuitenkin joka päivä koulussa ja joskus koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Samaa pätee poikaystävääni. Häntä en kuitenkaan välttämättä näe muuta kuin koulussa, koska asumme eri paikkakunnilla.
Mietin nykyään joka päivä, olenko ihan huono ystävä, kun en enää niin usein tapaa ystävääni ja vietä hänen kanssaan aikaa. Olemme kerran puhuneet asiasta ja hän tahtoisi olla kanssani enemmän. Ongelma on vain se, etten aina kerkeä näkemään, koska koulu ja lähestyvät kirjoituksetkin vievät osan ajasta. Minulla on kauhean huono omatunto asiasta. Toiseksi ystävälläni ei ole muita ystäviä tässä kaupungissa, joiden kanssa viettäisi vapaa-aikaa. Ainoastaan hänen serkkunsa.
Mutta mitä tulee sinuun Epävarma, niin et mielestäni ole ollenkaan kamala ihminen eikä reaktiosi ole mitenkään yliampuva. Se on sitä vastoin ymmärrettävä. Minulla ja ystävällänikin on monia suunnitelmia [enemmän ja vähemmän vakavia] tulevaisuudelle, mutta enää en voi olla mistään varma, koska seurustelen ja suhteemme on vakava.
Mielestäni sinun kannattaisi jutella asiasta ystäväsi kanssa. Hän varmasti ymmärtää pelkosi.
Kiitos kun jaoit tuntemuksesi kanssani, ehkä seuraan tilannetta vierestä jonkin aikaa, ja jos suhde kehittyy vakavaksi kysyn häneltä suoraan voinko unohtaa yhteiset opiskelusuunnitelmat yms.
Siinä tapauksessa on muitakin kavereita joiden kanssa muuttaa opiskelemaan, mutta kukaan ei koskaan korvaa bestistä..
Olet oikeassa, ettei bestistä korvaa kukaan ja ystävyydestä täytyy pitää kiinni. Hyvä kuitenkin, että sinulla on muitakin kavereita :)