Tänään on hääpäivä , saman katon alla ollaan jo kaksitoista vuotta asuttu ja rakastan miestäni valtavasti!
Mutta joka ikinen syntymäpäivä,joulu ja hääpäivä en ole häneltä tämän kahdentoista vuoden aikana saanut kuin kaksi lahjaa jotka ovat olleet ihania. Tiedän se etten häneltä saa mitään merkkipäivinä, en ole pinnallinen ihminen mutta täytyy myöntää että hieman se saa minut surulliseksi ja tuntemaan itseni jotenkin merkittomäksi ihmiseksi!
Itse ole joka ikinen merkkipäivä hänelle lahjan ostanut ja onnitellut!
Mutta joka ikinen syntymäpäivä,joulu ja hääpäivä en ole häneltä tämän kahdentoista vuoden aikana saanut kuin kaksi lahjaa jotka ovat olleet ihania. Tiedän se etten häneltä saa mitään merkkipäivinä, en ole pinnallinen ihminen mutta täytyy myöntää että hieman se saa minut surulliseksi ja tuntemaan itseni jotenkin merkittomäksi ihmiseksi!
Itse ole joka ikinen merkkipäivä hänelle lahjan ostanut ja onnitellut!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eroa. Ehdottomasti eroa. Miehesi pettää sinua jonkun toisen kanssa jolle ostaa noina merkkipäivinä lahjoja ja siksi unohta teidän merkkipäivät.
Selvä tapaus (paitsi lauantai-iltaisin)
:-)
Kannattaa usein tehdä selväksi että lahjat on sinulle tärkeitä ja että arvostat niitä, ja että petyt jos et tule yllätetyksi. On hyvin mahdollista että hän itse ei näe lahjoja tärkeinä ja siksi ei ymmärrä täysin että ne voi olla sinulle niin tärkeitä. Silloin se että sinä tunnollisesti hankit hänelle yllätyksiä voi olla ajan haaskausta. Ehkä hän mieluummin toivoisi sinulta jotain ihan muunlaisia rakkaudenosoitusta? Sitä on niin helppo jumittua siihen että tekee toiselle niin kuin itselle haluaisi tehtävän. On vaikea ymmärtää että toinen oikeasti voi ajatella eri tavalla asioista. Ja oikeasti ei tarvitse edess ymmärtää. Riittää että tietää ja toimii vaikka ei ihan ymmärtäisikään. :)
Merkkipäivistä kannattaa myös muistuttaa vaikka monta kertaakin. Tiedän että monet naiset ajattelee että tosimies muistaa itse tuollaiset asiat. Ikään kuin asian oletetaan kuuluvan miehen perusvelvollisuuksiin. Käytännössä luulisin että muistuttaminen ei kovin merkittävästi alenna mahdollisen lahjan arvoa mutta todennäköisyys sen saamiseen kasvaa. Muistuttamisella on siis positiivinen odotusarvo.
On myös hyvä keskustella siitä miten lapsuudenkodissa on vietetty syntymäpäviä, hääpäiviä, äitienpäiviä yms. Kotoahan ne mallit tulee ja käytäntöjä on monenlaisia.
Mieheni muistaa hääpäivän, mutta väärin. " Ai perhana, milloin se sitten oli ?"
Hyvä vinkki! Voihan sitä olla hauska juhlia muutenkin kuin tiettynä oikeana päivänä.
Älkää ostako toisillenne merkkipäivinä mitään lahjoja, vaan sopikaa, että menette täst edes jokaisena merkkipäivänä ulos syömään. Hääpäivänä valitsette yhdessä paikan ja synttäripäivinä toinen valitsee sankarille ruokapaikan.
Ei merkkipäiviä tarvi muistaa kyllä se facebooki muistaa muistuttaa milloin on mitäkin merkkipäiviä!
En minäkään saa yleensä mitään lahjaa,ja minusta on tyhmää "kinuta" lahjaa.
Minä ostan lahjan,tai pikemminkin ostin,miehelleni aina synttärinä,isänpäivänä ja hääpäivänä,ja jos en ollut varoissani niin tein ainaskin hyvää ruokaa,sytytin kynttilät jne.
Mutta kun huomasin että ei sama kohtelu ollutkaan takaisinpäin kuin ihan eka kaksi vuotta( nyt ollan oltu 13 vuotta ) niin päätin että ei kai munkaan tarvii sitte aina keksiä mitään ihmeitä kun ei tuo toinenkaan viitsi vaivautua.Kärsin tästä koska rakastan lahjojen antamista ja minusta on tärkeää osoittaa toiselle että tykkää ja arvostaa ja minusta juhla,tai merkkipäivät ovat hyvä tilaisuus siihen.Toki siis muutenkin täytyy muistaa , mutta kai se vaan on niin että kun koko muu Suomi ( ainakin tuntuu siltä ) juhlii vaikka äitienpäivää ja meillä ollaan kuin ei mitään olisi tapahtunut niin jotenkin se vaan sattuu...en tiedä miksi.
Ihmisillä on erilaisia tapoja osoittaa kiintymystä ja rakkautta. Se ei aina näy sanojen tai lahjojen muodossa vaan arkisina tekoina. Joillekin jokin tapa on tärkeä, toiselle ei.
"ei kai munkaan tarvii sitte aina keksiä mitään ihmeitä kun ei tuo toinenkaan viitsi vaivautua"
Tätä mä en ymmärrä. Kun et säkään, niin en mäkään. Toi aloitti!
Kaikkien ei tarvitse toimia tai olla toimimatta saman kaavan mukaan. Jos itse tykkää muistaa toista ja osoittaa arvostusta lahjoilla, miksi luopua tästä tavasta? Miksi kärsiä, kun ei ole pakko? Lähentääkö puolisoita se, että toinen lakkaa muistamasta, omalla tavallaan?
Jos lahjoista sitten muistuttelee, ehkä puoliso vähitellen alkaa muistaa ja rakkaudesta lahoja hankkiikin. Mutta haluaisiko lahjan, jonka hankkimisen puoliso kokee velvollisuudekseen?
Olennaista mielestäni on, että arvostusta ja kiintymystä näytetään jollain tapaa ihan tavallisessa arjessa.
Mä en tiedä taas mikä meitä vaivaa, vai vaivaako mikään.. Kun ei kumpikaan muisteta hääpäivää. Naureskellaan vaan, että niin juu oli ja meni. Turhaan viitsi tuommoista stressata, nautiskellaan mieluummin joka päivä toisistamme ;) Parhaimmat hetket vietetään kuitenkin ilman lahjoja (ja vaatteita), toistemme kanssa..
En saanut minäkään avioliitossani lahjoja. Ensimmäiset äitienpäivätkin mies nukkui puolille päivin, minä nousin lasten kanssa ja vein heidät ulos leikkimään. Siellä itkeä tuhersin lapsilta salaa. Sitten kun lapset kasvoivat, alkoivat he keittää minulle aamukahvit ja voi sitä pienten omatekoisten lahjojen ja korttien tuomaa onnea! Kun omatekemisen vaihe sitten meni ohi, lapset olivat pyytäneet isältään rahaa, että saisivat ostaa minulle lahjan. Isä oli sanonut ettei nyt ole rahaa, ja osti sitten itselleen viinapullon äitienpäiväksi. Monet itkut itkin ja pahaa mieltä kannoin aina merkkipäivinä. Kun sain lapset isoiksi, lähdin koko liitosta.
Te, joilla on huomaavainen puoliso, olkaa onnellisia. Pienikin muistaminen merkkipäivänä tekee toisen onnelliseksi ja kertoo sen, ettei olepuolisona toiselle yhdentekevä.
En ymmärrä akkojen ruikutusta siitä, että eivät saa hääpäivänä mitään lahjaa mieheltään , ja kuitenkaan eivät itsekään mitään hanki.
Tasa-arvohan on näiden femakkojen mielestä kait sitä, että ei ole miesten ja naisten tehtäviä vaan miesten tehtäviä ja yhteisiä!
Ps. Itse olen kyllä (kait) kaikkina 21 hääpäivänämme vaimoani muistanut, hän on yleensä lahjan/kukkakimpun tms. saatuaan muistanut, mikä päivä on. Synttärit tms. kyllä muistaa.
"En ymmärrä akkojen ruikutusta"
Niinpä niin. Miehet ja naiset halveksivat toisiaan, koska eivät pysty eläytymään toistensa tarpeisiin.
Vinkki: älä pariudu tarpeittesi takia. Puolisosi ei niitä tyydytä, eikä se ole hänen velvollisuutensakaan. Pariudu, jos rakastat toista ja viihdyt hänen kanssaan.
Tuosta nähdään kuinka irroitetaan lause tehokkaasti asiayhteydestä.
Avaus - ja koko puheenvuoroni - oli tarkoituksella tehty provosoivaan tyyliin, mutta pointti on siinä, että mielestäni avioliitto on kahden tasa-arvoisen ihmisen liitto, jossa esim. hääpäivänä "palkitseminen" ei ole vain miehen tehtävä.