Olen seurustellut mieskaverini kanssa kohta 5vuotta. Asumme yhdessä ja olemme kihloissa.
Koko suhteemme aikana miehen sukulaiset eivät ole syystä tai toisesta pitäneet minusta. Koskee niin äitiä, sisaruksia kuin muitakin "kaukaisempia" sukulaisia joiden kanssa mies ei itse ole edes kauheasti tekemisessä kertaa vuodessa kummemmin.
Aluksi luulin kuvittelevani tuon "vihan" itseäni kohtaan.
Kun vielä tapailimme ennen varsinaista seurustelua (ja mies asui kotonaan äitinsä luona) tulin joskus käymään kahvilla ja pari kertaa hyvä naispuoleinen ystäväni oli mukanani. En tuolloin vielä tuntenut miehen äitiä mutta hän aina pamahti keittiöön "hääräilemään" kun kahvittelimme minä, ystäväni ja tämä mies.
Miehen äiti sanoi minulle hei mutta ystävääni kätteli sydämellisesti hymyillen, ja kehaisi ystäväni lakattuja kynsiä ja hiusmallia ja kyseli ystävältäni opiskeleeko tämä vai käykö töissä. Ystäväni kohteliaasti vastasi esitettyihin kysymyksiin ja kiitti saamistaa kehuista.
Minulle miehen äiti tosiaan sanoi vain hei, eikä sen jälkeen katsonutkaan minua.
Ehkä tuon jälkeen aloin hieman ihmetellä miehen äidin käytöstä, mutta ohitin sen olkia kohauttaen.
Kun aloimme seurustella vakituisesti, ja mies mianitsi asiasta äidilleen oli äiti vaikuttanut harmistuneelta ja todennut nyrpeänä vain että jaaha.
Mies muutti pian suhteemme alettua omilleen. Asuimme eri kaupungeissa ja aloin etsiä asuntoa miehen kotikaupungista, koska opintoni siellä olivat alkamassa enkä voinut käydä koulua niin pitkän matkan takaa. En löytänyt asuntoa millään ja koska opinnot olivat alkamassa pian päädyimme mieskaverin kanssa ratkaisuun että muutan väliaikaisesti hänen kanssaan yksiin kunnes löydän oman asunnon.
Tästä asumisjärjestelystä kun kuulivat miehen äiti, sisaret ja muut sukulaiset, syttyi haloo. Kun mies soitteli iäkkäälle tädilleen että tulisi kylään täti oli vastannut että "tulen kahville sitten kun se tyttö on poissa sieltä". Anoppi ilmaisi että hän ja "kaikki muut" olisivat kyllä tahtoneet että mies muuttaisi yksin asumaan eikä kenenkään tyttösen kanssa. Jos anoppi tuli käymään ja tiskipöydällä oli esimerkiksi pieni likainen astiapino samaiselta päivältä, alkoi hän kovaan ääneen paasata pojalleen että "tiskaankos minä, et näköjään ole tiskannut kun sullahan pitäs olla toi kaveri täällä auttamassa kotitöiden teossa edes vähän".
Sama homma liittyen moniin muihin kotitöihin kuten imurointiin, pyykinpesuun, lattioiden luuttuamiseen. (vaikak se olin minä, joka lähinnä torpassa siivosi).
Yleensä mies tyytyi olemaan melko vaisu tilanteissa, joissa anoppi tai joku muu sukulainen koputtivat minusta nokkaansa.
Kerran anoppi pamahti meille tuomaan lainassa ollutta kameraa, kun samainen hyvä naispuoleinen ystäväni oli meillä kylässä. Anopin suu kääntyi hymyyn, tervehti ja halasi ystävääni! ja kyseli kuulumisia. Minulle ei sanonut mitään vaikka istuin kylki kaverin kyljessä ja itse tervehdin heti anoppia kun tämä kävi sisään.
Sitten anoppi lupasi laittaa kameran paikoilleen ja hävisi toiseen huoneeseen, ja ystäväni jatkoi minulle juttuaa siittä miten on rahapulassa.
Pian anoppi pamahti takaisin olohuoneeseen ja sanoi ystävälleni "Jos tarvitset rahaa lainaan voit koska tahansa soittaa minulle. Kyllä minä voin lainata rahaa jos oikein hätä tulee".
Muistan ehkä ikuisesti tuon tilanteen. Me kaikki kolme - minä, mies ja ystäväni- tuijotimme hölmistyneinä suut auki anoppiani joka hymyili oikein kivaa muumimammahymyä ystävälleni.
Erityisen "järkyttävä" anopin sanoma oli sen vuoksi, että hän ei suostunut lainaamaa edes meille (taino pojalleen) rahaa kerran kun oli tiukka rahatilanne ja syy lainaamattomuuteen oli periaate ettei hän vain lainaa rahaa.
Pyörittelin sitten päässäni tuota juttua ja aloin itse epäillä anopin motiiveja olla ystävällinen ystävälleni jota hän ei edes tunne tai tiedä etunimeä, ja olla huomioimatta minua mitenkään vaikka asustelen hänen poikansa kanssa. Noh, pian asiaan tuli vahvistusta kun mies kaveri kerran äidillään kahvilla ja äiti oli kuulemma sanonut että "Olisin kyllä sinun toivonut valitsevan vähän toisin tuon kumppanin suhteen..." ja kuulemma oli viittoillut tämän ystäväni suuntaan!
En tosiaan tiedä miksi anoppi oli noin sanonut mutta mieheni oli loukkaantunut äidilleen ja sanonut että rakastaa minua ja haluaa olla minun kanssani eikä kenenkään muun. Anoppi oli vain pudistanut päätään ja todennut että sellaisia pikku ihastuksia nyt tulee ja menee kaikilla ja pian taas jatketaan omien teiden kulkua
jatkuu --->
Koko suhteemme aikana miehen sukulaiset eivät ole syystä tai toisesta pitäneet minusta. Koskee niin äitiä, sisaruksia kuin muitakin "kaukaisempia" sukulaisia joiden kanssa mies ei itse ole edes kauheasti tekemisessä kertaa vuodessa kummemmin.
Aluksi luulin kuvittelevani tuon "vihan" itseäni kohtaan.
Kun vielä tapailimme ennen varsinaista seurustelua (ja mies asui kotonaan äitinsä luona) tulin joskus käymään kahvilla ja pari kertaa hyvä naispuoleinen ystäväni oli mukanani. En tuolloin vielä tuntenut miehen äitiä mutta hän aina pamahti keittiöön "hääräilemään" kun kahvittelimme minä, ystäväni ja tämä mies.
Miehen äiti sanoi minulle hei mutta ystävääni kätteli sydämellisesti hymyillen, ja kehaisi ystäväni lakattuja kynsiä ja hiusmallia ja kyseli ystävältäni opiskeleeko tämä vai käykö töissä. Ystäväni kohteliaasti vastasi esitettyihin kysymyksiin ja kiitti saamistaa kehuista.
Minulle miehen äiti tosiaan sanoi vain hei, eikä sen jälkeen katsonutkaan minua.
Ehkä tuon jälkeen aloin hieman ihmetellä miehen äidin käytöstä, mutta ohitin sen olkia kohauttaen.
Kun aloimme seurustella vakituisesti, ja mies mianitsi asiasta äidilleen oli äiti vaikuttanut harmistuneelta ja todennut nyrpeänä vain että jaaha.
Mies muutti pian suhteemme alettua omilleen. Asuimme eri kaupungeissa ja aloin etsiä asuntoa miehen kotikaupungista, koska opintoni siellä olivat alkamassa enkä voinut käydä koulua niin pitkän matkan takaa. En löytänyt asuntoa millään ja koska opinnot olivat alkamassa pian päädyimme mieskaverin kanssa ratkaisuun että muutan väliaikaisesti hänen kanssaan yksiin kunnes löydän oman asunnon.
Tästä asumisjärjestelystä kun kuulivat miehen äiti, sisaret ja muut sukulaiset, syttyi haloo. Kun mies soitteli iäkkäälle tädilleen että tulisi kylään täti oli vastannut että "tulen kahville sitten kun se tyttö on poissa sieltä". Anoppi ilmaisi että hän ja "kaikki muut" olisivat kyllä tahtoneet että mies muuttaisi yksin asumaan eikä kenenkään tyttösen kanssa. Jos anoppi tuli käymään ja tiskipöydällä oli esimerkiksi pieni likainen astiapino samaiselta päivältä, alkoi hän kovaan ääneen paasata pojalleen että "tiskaankos minä, et näköjään ole tiskannut kun sullahan pitäs olla toi kaveri täällä auttamassa kotitöiden teossa edes vähän".
Sama homma liittyen moniin muihin kotitöihin kuten imurointiin, pyykinpesuun, lattioiden luuttuamiseen. (vaikak se olin minä, joka lähinnä torpassa siivosi).
Yleensä mies tyytyi olemaan melko vaisu tilanteissa, joissa anoppi tai joku muu sukulainen koputtivat minusta nokkaansa.
Kerran anoppi pamahti meille tuomaan lainassa ollutta kameraa, kun samainen hyvä naispuoleinen ystäväni oli meillä kylässä. Anopin suu kääntyi hymyyn, tervehti ja halasi ystävääni! ja kyseli kuulumisia. Minulle ei sanonut mitään vaikka istuin kylki kaverin kyljessä ja itse tervehdin heti anoppia kun tämä kävi sisään.
Sitten anoppi lupasi laittaa kameran paikoilleen ja hävisi toiseen huoneeseen, ja ystäväni jatkoi minulle juttuaa siittä miten on rahapulassa.
Pian anoppi pamahti takaisin olohuoneeseen ja sanoi ystävälleni "Jos tarvitset rahaa lainaan voit koska tahansa soittaa minulle. Kyllä minä voin lainata rahaa jos oikein hätä tulee".
Muistan ehkä ikuisesti tuon tilanteen. Me kaikki kolme - minä, mies ja ystäväni- tuijotimme hölmistyneinä suut auki anoppiani joka hymyili oikein kivaa muumimammahymyä ystävälleni.
Erityisen "järkyttävä" anopin sanoma oli sen vuoksi, että hän ei suostunut lainaamaa edes meille (taino pojalleen) rahaa kerran kun oli tiukka rahatilanne ja syy lainaamattomuuteen oli periaate ettei hän vain lainaa rahaa.
Pyörittelin sitten päässäni tuota juttua ja aloin itse epäillä anopin motiiveja olla ystävällinen ystävälleni jota hän ei edes tunne tai tiedä etunimeä, ja olla huomioimatta minua mitenkään vaikka asustelen hänen poikansa kanssa. Noh, pian asiaan tuli vahvistusta kun mies kaveri kerran äidillään kahvilla ja äiti oli kuulemma sanonut että "Olisin kyllä sinun toivonut valitsevan vähän toisin tuon kumppanin suhteen..." ja kuulemma oli viittoillut tämän ystäväni suuntaan!
En tosiaan tiedä miksi anoppi oli noin sanonut mutta mieheni oli loukkaantunut äidilleen ja sanonut että rakastaa minua ja haluaa olla minun kanssani eikä kenenkään muun. Anoppi oli vain pudistanut päätään ja todennut että sellaisia pikku ihastuksia nyt tulee ja menee kaikilla ja pian taas jatketaan omien teiden kulkua
jatkuu --->
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun menimme kihloihin, soveimme miehen kanssa että emme heti kerro kenellekään (johtuen hänenen äitinsä ja sukulaistensa suhtautumisesta minuun) vaan odotamme oikeaa hetkeä. Menimme samana päivänä kun kihlauduimme miehen äidin luo kahville ohikulkumatkalla anopin talon ohi. Mies kuitenkin lipsautti kihlautumisesta ja anoppi meinasi kaatua/pyörtyä lattialle ja piti kättään puristettuna rinnalla sydämen kohdalla näyttäen kerta kaikkiaan järkyttyneeltä.
Anoppi oli kerta kaikkiaan järkyttynyt ja hädissään ja olin itse niin ahdistunut tilanteesta että "karkasin" kotiin mitään sanomatta aikeista lähteä.
Tuon jälkeen anopin ja muiden sukulaisten suusta on tämän tästä tullut typeriä huomautuksia ja möläyttelyitä liittyen minuun tai miehen ja minun parisuhteeseen. Muutaman kerran mies on sanonut kovasanaisemmin äidilleen ja sukulaisilleen takaisin mutta sillä ei ole ollut vaikutusta. Kokeilin kolme kertaa itse pyytää anopin kanssa kahdenkeskistä tapaamista jotta voisimme jutella. Anoppi suostui kerran tapaamiseen ja istui kädet puuskaassa naama sitruunalla kun kysyin miksi hän on tyly minua kohtaan. Anoppi sanoi että ei ole ollut mielestään tyly ja tokaisi loukkaantuneena olevansa pahoillaan jos olen nokkiini jostain ottanut sitten.
Suun soitto minusta on jatkunut. Joskus anopin ja miehen siskon piti tulla kylään meidän luonamme. Samana päivänä minulle ja miehelle tuli riitaa (ihan normaaleista arkipäivän asioista) ja emme saaneet kinaa sovittua ja paria tuntia ennen kyäilyaikaa mies soitti äidilleen ja siskolle että sopisiko näkeminen huomenna että tänään ei sopisikaan. Asia kuulemma oli ok.
Kuitenkin parin tunnin päästä ovikello soi. Monta kertaa. Sitten joku koputteli ovea. Kuulimme tämän mutta emme menneet avaamaan koska olimme molemmat peseytymässä emmekö uskoneet siellä olevan ketään kaupustelijaa kummempaa.
Myöhemmin anoppi soitti itkien miehelle että miksi häntä ei päästetty sisään. Mies ilmoitti että sovittiin että nähdään huomenna kun kyläily ei sopinutkaan. Anoppi itki hysteeriseä puhelimeen ja ulvoi että "mitä se tyttö salaa kun kieltää avaamasta ovea minulle, minä tiedän että sinä et puhuisi minulle noin vaan joku on laittanut sanat sinun suuhusi!". Ja anoppi haukkui minut pystyyn.
Ensimmäistä kertaa suutuin, otin puhelin ja soitin anopille ja myönnän huutaneeni kurkku suorana siihen malliin että se menin haukkumiseni ja ilkeilyni saa luvan loppua tai en halua olla enää itse missään tekemisissä ja ilmoitin etten salaa yhtään mitään enkä ole kieltänyt anoppia kyläilemästä meillä. Anoppi oli hiljaa luurin toisessa päässä ja ainoa mitä sanoi minulle oli "huutamalla ei asiat tyttö parane, opit sen vielä".
Pikku hiljaa alkoi mennä paremmin ja kommentitkin loppuivat. Sitten hiljattain miehen kanssa tuli riitaa ja hän päätti mennä yöpymään äitinsä luo pariksi päiväksi. Mies oli siellä kertonut riitelystämme äidilleen ja siittä että riitelyn lomassa olin tönäissyt miestä jonka jälkeen hän oli tönäissyt minua. Miehen äiti oli riidasta kertonut monille muille sukulaisille omatoimisesti, siellä oltiin kuulemma itketty ja kehotiettu eroamaan minusta ennenkuin pahoinpitelen henkihieveriin, ynnämuuta ja monet sukulaiset olivat ilmoittaneet ettei ole minulla asiaa enää heille kylään ja että luotto minuun katosi saman tien. Miehen äiti oli itkeskellyt ja todennut että jos lähtisivät miehen kanssa käymään kahden kylässä jossain entisen työkaverinsa luona, jolla on miehen ikäinen "sinkkutytär"! Ja anoppi oli vihjannut että läheisessä kahvilassakin käy paljon nättejä nuoria tyttöjä kahvittelemassa joihin ihan hyvin voisi varmasti tutustua ja käydä juttelemaan".
Kaikki soittelevat miehelle kokoajan ja pyytävät häntä muuttamaan pois luotani ja sanovat että kohta teen jotain pahempaa ja käy huonosti ja päläpäläpäläpälä.
Tällä hetkellä en tiedä olisinko huvittunut, surullinen, vihainen, raivoissani vai jotain muuta. En kestä tätä tilannetta johon olen joutunut.
Ja lisään vielä, että en tosiaan OMASTA MIELESTÄNI ole tehnyt mitään ansaitakseni tällaista käytöstä osakseni. Olen aina ollut iloinen, hymyillyt, jutustellut ja yrittänyt antaa itsestäni hyvää kuvaa, olemalla kuitenkin oma itseni. Olen ihan tavallisen näköinen ja omasta mielestäni kiltin ja mukavanoloinen reilu parikymppinen nainen joka opiskelee, pitää huolta kodista ja tykkää pitää paikat järjestyksessä, on säästeliäs, laittaa miehelle ruokaa, hoitaa talouden pyykkäyksen, enkä tupakoi tai käytä alkoholiakaan kuin max 2kert vuodessa.
En milään keksi syytä miksi minulle ollaan oltu niin hävyttömiä. Luulisi että suunsoitto oli jo edes tähän mennessä hieman loppunut 5v kuluessa.
Toki miesten sukulaiset kommentit hiertävät myös parisuhdettamme miehen kanssa, koska mies on tuttunut jo itse sukulaistensa suunsoittoon ja antaa kaiken mennä toisesta korvasta ulos kommentoimatta suunsoittoa juurikaan. Minua taas kommentit ja syytökset harmittavat ja suututtavat ja toivoisin mieheltä jämäkämpää suhtautumista sukulaisten motkotukseen minua kohtaan.
Sin olet valinnut täysin väärän poja, täysin väärän perheen. Teit valtavan virheen tunkiessasi itsesi tuon miehen asuntoon. Aivan selvästi mies teki valtavan virheen laskiessaan sinut sinne. "Mutku se itse pyysi... " Typerää ja tarpeetonta selittelyä. Sinä tungit itsesi sinne!
Mene vaikka pelastusarmeijan yomajaan, omaan telttaan kaupungin ulkopuolelle - aivan minne vain, kunnes loydät oman pikkiriikkisen kopperon jossa 4 seinää , lattia ja katto.
Sinulla ei ole oikeutta vaarantaa opintojasi perheriitojen takina, jotka itse olet aikaansaanut.
"mutku mutku mutku ...minä oon täysin syyton" on iso valhe. Sinä olet saanut kaiken tuon aikaan.
Ole hyvä, vain laske mies takaisin perheensä helmoihin. Hän ei ole vielä moneen vuoteen valmis elämään naisen kanssa.
"Mutku määä rakastan sitä" Rakasta vaikka niin paljon kunnes muutut siniseksi, mutta pysy poissa hänen kattonsa alta!
"oppeliini1": luitkohan koko tekstiä? ollemme olleet yhdessä 5vuotta ja muuttaneetkin jo 3kertaa suhteen aikana ja asumme nyt omistusasunnossa johon molemmat ovat taloudellisesti sijoittaneet omia varojaan.
Tuo kuvio että majailin miehen asunnossa sillon opintojeni alussa tapahtui suhteemme ekan puolenvuoden aikana eli selvästi yli 4v sitten!
Pahoittelen, en lukenut koko teksitä koska heti alussa sama kaava toistui uudestaan ja uudestaan.
Siitä kaikesta huolimatta sinä olet myos taloudellisesti sitoutunut tuohon mieheen.
Tiesit jo alusta alkaen hänen voimakkaat perhesiteensä ja mitä saat kaupanpäällisiksi. Siitä huolimatta sinä jatkoit tuon miehen kanssa.
Olen pahoillani, mutta tässä tapauksessa omat neuvoni eivät riitä. Ehkä joku toinen voi ohjata sinua.
Kuulostaa todella ikävältä ja henkisesti rasittavalta tilanteelta. Ymmärrät varmaan ettei tuo tilanne tule muuttumaan yhtään paremmaksi, 5 vuoden jälkeen suku ei tule sinua yhtäkkiä hyväksymään. Sinussa ei ole mitään vikaa, luulen ettei kukaan muukaan heille lopulta kelpaisi.. Joten mielestäni sinulle jää kaksi vaihtoehtoa, 1. et ole missään tekemisissä miehesi suvun kanssa (se on mahdollista, kokemusta on) 2. eroat, ja saat itsetuntosi sekä mielenrauhasi pikkuhiljaa takaisin.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että kun löydät puolison niin olet "naimisissa" koko sakin kanssa.
Tämä perhe ei ole sinulle oikea. Mies ei ole sinulle se oikea.
Minä mietin omaa anoppiani myös ja sitä miten voin tehdä lapsia jos en saa kasvattaa niitä niinkuin olen ensimmäisenkin kasvattanut
Tuollaisen mammanpojan kanssa tuo tulee aina olemaan tuollaista. Ala järjestellä eroa pikimmiten.