En olisi uskonu

Oikeasti - tosi ikävä tilanne. Eikö kukaan ole sinun puolella?

En minäkään olisi kohtaloani uskonut. Työyhteisössäni vanhempi naistyöntekijä puhuu pahaa lähes kaikista työkavereistaan selän takana ja keksii mitä hurjempia juttuja nolatakseen ja saadakseen kaiken negatiivisen huomion toisiin työntekijöihin. Hän tekeytyy maailman kivoimmaksi ja luotettavimmaksi kaveriksi, mutta moni on työyhteisössä huomannut moisen kierouden. He lähtevät mukaan tämän kieroiluihin, koska pelkäävät että muuten joutuvat itse kieroilun kohteeksi.
Miten tästä tilanteesta voi selvitä kun vastassa on kieroilun mestari???

Työpaikkakiusaaminen tuntuu olevan tabu, jota ei haluta selvittää. Mulle kävi niin, että sain kenkää, kun kaikki kääntyi mua vastaan. Yksikään ei halunnut tukea mua ja puolustaa, vaikka näkivät ihan selvästi, että eräs kiusasi päivittäin. Se kiusaaja kai jatkaa pahoja tekosiaan ja löytää itselleen jonkun uuden uhrin. Onneksi pääsin hänestä ja voin taas alkaa elää. Nyt tuntuu vaan tosi masentavalta olla työtön. Mä en kyllä olisi kestänyt enää päivääkään sitä, että mun työn laadusta huomautellaan. Kaikki asiat ei edes olleet totta ja yritin ihan tosissani tehdä työt oikein. Jos ei hänelle kelvannut, niin ei sitten. Pieniä traumoja jäi, koska kyllähän tuollainen satuttaa ketä tahansa. Näin se vaan on ja mä toivon, että uusi duuni saisi mut unohtamaan olleeni ko. paikassa.

Eipä se työpaikkakiusatuksi joutuminen ollut mikään mukava kokemus. Vieläkin korpeaa se miten työnjohto suhtautui siihen tilanteeseen, loppupeleissä mä olin se vikapää ja se mun kiusaajani oli se uhri. joka joutui kärsimään ollessaan munlaisen idiootin työkaverina. Mä, kun tein kaiken väärin ja hän joutui jatkuvasti korjaamaan mun tekemää työtä. Työnjohdon mielestä mun olis pitänyt ymmärtää sitä mun työkaverina ollutta, hän kun ei ollut tottunut tekemään ryhmässä töitä. Mikä oikeus sillä toisella oli selän takana haukkua ja käydä korjaamassa kaikki uusiksi mitä mä olin tehnyt. Eniten vituttaa, kun en älynnyt tehdä samoin kuin se toinen eli munkin olis pitänyt käydä korjaamassa jatkuvasti hänen työtään eli vaihtaa hintoja, keräämässä hänen hinnoittelemiaan tavaroita roskiin ja käydä siirtämässä niitä mun mielestä oikeisiin paikkoihin. Jos olisin tehnyt saman kuin hän, niin siinä olis sota syttynyt, kun hänen mielestään alempiarvoinen olis puuttunut hänen tekemään täydelliseen työhön. Mä vaan olin liian nössö, en halua tapella vaan yrittää tulla toimeen toisten kanssa. Mulla jäi siitä melkein vuoden kestäneestä työn mitätöinnistä myös pieniä traumoja. Myös se satutti, kun työnjohdon silmissä mulla ei ollut mitään arvoa, tuntui että sitä toista arvostettiin enemmän, kun hänelle annettiin vapaat kädet korjailla mun tekemää työtä vaikka muka siellä paikassa kaikkien työntekijöiden piti olla saman arvoisia. Mulle jäi tunne etten osaa oikeasti tehdä mitään oikein vaan olen jollain tavalla vähä-älynen,jonka tekemisiä pitää toisten korjailla jatkuvasti. Muutenkin koin, että siellä työpaikassa mua ei kohdeltu oikein työnjohdon puolelta, varsinkin oma esimies(nainen) suhtautui muhun vähättelevästi eli ei arvostanut mun tekemää työtä. Jäänyt sekin mieleen, kun päivää ennen kuin työt loppui, kysyin häneltä, että saisinko seuraavana päivänä työtodistukseni ennen lähtöäni, niin hän sanoi, että kyllä se sopii. No, viimeisenä työpäivänä hän kävi muusta asiasta sanomassa jotain, eikä puhunut mitään siitä paperista ja sitten vähän myöhemmin näin kauempaa kun hän lähti etuajassa töistä eli en saanut todistusta kuten oli sovittu, enkä viitsinyt lähteä juoksemaan aikuisen ihmisen perään kerjäämään sitä paperia. Kun soitin sitten muutaman päivän päästä kyselläkseni sen todistuksen perään, niin esimies vähän naureskeli ja sanoi, ett ihmetteli kun en ollut sitä paperia ottanut mukaani. Sanoin ettei sitä oltu annettu, se pyyteli anteeksi. Ihmettelen sitä vieläkin, ett miks mun piti itse soitella sen paperin perään, senhän olis pitänyt itse älytä se lähettää mulle kotia, kun ei viitsinyt sitä käteen mulle antaa niin kuin oli sovittu.
Jotenkin tuollasen työkokemuksen jälkeen hirvittää työhaku, pelkää että millaseen paikkaan sitä seuraavassa työssä joutuu ja miten selviää, jos joutuu vastaavanlaista kiusaamista kokemaan. Voi olla etten toista kertaa nöyränä ota kaikkea ilkeilyjä vastaan vaan annan samalla mitalla takaisin ja jos on samanlainen vittumainen työkaveri, niin saatan jopa lyödäkin, sen verran rankka kokemus tuo entinen työ oli. En kyllä toista kertaa haluais joutua samanlaiseen paikkaan töihin :(

Haluaisin tutustua sinuun "Kiusattuna minäkin", koska meidän tarinoissa on paljon samaa. Joten jos kiinnostaa laittaa meiliä, niin voit koska tahansa kirjoitella.
Terveisin, Kiusattu13

Mun osoite on: [email protected]

Tämä ei nyt varsinaisesti kuulu tähän ketjuun, mut mikä teidän mielestä on työpaikkakiusaamista?

Oon nimittäin törmännyt sellaiseen työpaikkakiusaajaan, joka koki itse olevansa uhri. Hän juoruili ja puhui toisista työntekijöistä pahaa selän takana ja suuttui aina, kun joku toinen löysi virheen hänen työstään. En usko, että hän koki olevansa työpaikkakiusaaja.

Oon myös törmännyt sellaiseen työpaikkakiusaamiseen, että työporukka puhui pahaa muista työntekijöistä kovaan ääneen ja piti huolen siitä, että tämä kenestä puhuttiin kuuli kaiken. Työporukan mielestä tämä ei ollut kiusaamista vaan normaalia kanssakäymistä ja ne jotka eivät kestäneet kuulla totuutta olivat ¨nössöjä¨.

Molemmat edellämainitut tapaukset ovat mielestäni työpaikkakiusaamista.